Puhun vihdoin suun puhtaaksi kaikenlaisista kirjoittajan oppaista, kursseista ja neuvoista. Valitettavasti yhä vielä on taiteellista kateutta. Se on varsin ikävä asia.
Moni kirjailija, joka on vetänyt kirjoittajakursseja moittii usein alkajaa siitä, että tämän teksti on huonoa. Ratkaisua he eivät useinkaan kerro.Harvoin edes mikä oli huonoa.
Kirjoittajan oppaissa on usein sama vika.
Siksi moni kirjailijaksi pyrkivä joutuu etsimään tietonsa ulkomailta, vaikka sama tieto olisi kotimaisilla kirjailijoilla. Samat kirjoittamistavat olisi helpompi saada Suomesta.
Tulee mieleen tapaus, jossa eräs oli kirjoittanut tarinan. Opettajana toiminut kirjailija, joka (suureen ääneen puhui töks töks lauseista ) haukkui erään tekstin ihan kamalaksi. Muut kurssilaiset kuitenkin pitivät siitä. Siinä vaiheessa hän alkoi vetämään takaisin.
Tämä kyseinen kirjailija, joka veti kurssia vei erään kurssilaisen käsikirjoituksen, eikä suostunut monista pyynnöistä huolimatta palauttamaan sitä. Itse hän plagioi historiallisia romaaneita ja siirsi aiheet nykypäivään.
Erästä toista asiaa ihmettelen. Tapaa lukea pomppien. Eräs kirjoittaja kirjoitti kesäteatterille näytelmän. Kun käsikirjoitus tuli ohjaajalle, niin tämä luki sen pomppien. Käsikirjoitus olisi pitänyt lukea monta kertaa perusteellisesti läpi.
Tuolla tavalla pomppien lukeminen ei ole mistään kotoisin.
Moni kirjailija, joka on vetänyt kirjoittajakursseja moittii usein alkajaa siitä, että tämän teksti on huonoa. Ratkaisua he eivät useinkaan kerro.Harvoin edes mikä oli huonoa.
Kirjoittajan oppaissa on usein sama vika.
Siksi moni kirjailijaksi pyrkivä joutuu etsimään tietonsa ulkomailta, vaikka sama tieto olisi kotimaisilla kirjailijoilla. Samat kirjoittamistavat olisi helpompi saada Suomesta.
Tulee mieleen tapaus, jossa eräs oli kirjoittanut tarinan. Opettajana toiminut kirjailija, joka (suureen ääneen puhui töks töks lauseista ) haukkui erään tekstin ihan kamalaksi. Muut kurssilaiset kuitenkin pitivät siitä. Siinä vaiheessa hän alkoi vetämään takaisin.
Tämä kyseinen kirjailija, joka veti kurssia vei erään kurssilaisen käsikirjoituksen, eikä suostunut monista pyynnöistä huolimatta palauttamaan sitä. Itse hän plagioi historiallisia romaaneita ja siirsi aiheet nykypäivään.
Erästä toista asiaa ihmettelen. Tapaa lukea pomppien. Eräs kirjoittaja kirjoitti kesäteatterille näytelmän. Kun käsikirjoitus tuli ohjaajalle, niin tämä luki sen pomppien. Käsikirjoitus olisi pitänyt lukea monta kertaa perusteellisesti läpi.
Tuolla tavalla pomppien lukeminen ei ole mistään kotoisin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja pointtisi tässä alustuksessa oli suunnattu - mihin?
Loppu kädessä vastuu tekstin tasosta on tietenkin kirjoittajalla itsellään. Ei kai mikään kurssi takaa kustantamoon kustannussopimusta tai teatteriin esityssopimusta?
Lukemisen tapoja on monia. Ammattiohjaaja näkee varmasti vilkaisemalla heti jos sen, miltä repliikit kuulostavat. Vaikka se on vain yksi elementti näytelmässä, on selvää, että jos ne eivät toimi, teksti tuskin tarvitsee syvempää tarkastamista. Maailma on täynnä kiehtovia näytelmiä.
En ota kantaa näihin tekstivarkauksiin, koska minulla ei ole mitään kokemusta tai todistusta niistä. Tuntuu kuitenkin kummalliselta, että pitkän matkan ammattikirjailija löytäisi plagioitavaa aineistoa oppilailta. Kaiketi taiteilijat ovat kiehtoutuneet omasta kielellisestä maailmastaan, mutta kenties on näitä toisenlaisiakin.
Oppaisiin kohdistuva kritiikki, johon alustuksesi alussa viittaat, ei oikein avautunut minulle.
Kirjoitat: "Ratkaisua he eivät useinkaan kerro.Harvoin edes mikä oli huonoa.
Kirjoittajan oppaissa on usein sama vika."
Tarkoitatko, että oppaassa pitäisi olla listattuna asiat, jotka esim. pilaavat käsikirjoituksen yleisellä tasolla? (Yksityisellä tasolla se on mahdotonta, luulisin, koska jokaisen käsikirjoituksen ominaisdramaturgia ja kielellinen komponentti on niin persoonallinen.)
Mulla on hyllykaupalla amerikkalaisia kirjoitusoppaita, niistä löytyy vastaus jokaikiseen kässäripulmaan. Kirjailijan pitää jokatapauksessa oppia tekemään omat ratkaisut ja löytää ongelmakohdat, joten siinä mielessä on aika paljon pyydetty että joku tuntematon maikka tekisi sen kirjailijan puolesta.
Juuri tuota tarkoitin. Amerikkailaisissa kirjoittajanoppaissa on sitä, mitä tarvitaan. Miksi suomalaisissa ei ole samoja neuvoja.
..... hyllykaupalla amerikkalaisia kirjoitusoppaita,
ja
mitkä niistä on nyt sitä viimeisintä trendiä,
eiks ollu joku lumipalloefektijuttu ja mitä niitä kaikkia onkaan,
en ole lukenut,
varmaan pitäisi tutustua minunkin näihin viimeaikaisiin villityksiin.
Joten laittakaa niitä varmoja nakkeja tänne liuta,
kiitos.
Ymmärrän pointtisi, ainakin tuon ekan. Jos on kurssilla, pitää vetäjän ilman muuta kyetä perustelemaan kantansa.
MItä tulee ulkomaalaisiin oppaisiin, antakaa joidenkin mielestänne hyvien suomentamisesta vinkki kustantamoon/moihin. Itsekin lukisin mieluusti, mutta englanninkielen kahlaaminen ei oikeen sytytä.
Varmasti on niin, että Suomessa oppaiden kirjoittajat ja kirjoittamisen opettajat eivät ihan kaikkia jujujaan paljasta. Sellainen voisi johtaa lyhyeen loistoon ja sitten muut menisivät tietoja hyväksi käyttäen ohitse. Ammattisalaisuuksia?
En tiedä, mutta kyllä suomalaiset/suomalaisten kirjoittamat kirjoitusoppaat ovat salaperäisen kökköjä. Huonoja esimerkkejä täynnä. Te, jotka tunnette hyviä amerikkalaisia oppaita, pliis, antakaa kustantajille vinkkejä.
En ole suomalaisia oppaita lukenut kuin yhden, mutta oudolta tuntuu aloittajan ajatus siitä, että jonkun muun pitäisi keksiä hänen käsikirjoitukseensa toimivat ratkaisut. Ei oppaissakaan olevaa tietoa voi sellaisenaan soveltaa eikä ole olemassa mitään salaista niksikirjaa, josta oikeat ratkaisut voisi poimia. Vaikein asia voi olla se, että huomaa, mitkä asiat kaipaavat parannusta. Lukijoiden ja kouluttajien pitää osoittaa ne, mutta kirjoittaja itse keksii ratkaisut. Siinä kirjoittajakoulutus ei poikkea muista kouluista, ettei tietoa ja taitoa voi kenenkään päähän kaataa ilman oppilaan omaa panosta.
Suomalainenhan se Elokuvan runousoppia -kirjakin on, jos englanniksi lukeminen ei onnistu. Tällaisten oppaiden lukijakunta on todella pieni, joten niitä ei kannata kustantaa. Suurin osa kirjoittajista hankkii kuitenkin kirjansa englanniksi tai jollain muulla kielellä.
Aloittaja ei ymmärtääkseni odota valmiita ratkaisuja yleisesti, vaan tilanteessa, jossa kurssin ohjaaja moittiin tekstiä "huonoksi", hän odottaa korjausehdotusta. Niitä saa ammattimaiselta ohjaajalta, tai ainakin vihjeitä ratkaisun kehittelemiseen. Vielä kehnompi on tilanne, jos pitää paikkansa, että ohjaaja ei edes osaa sanoa, mikä on huonoa.
Tekstin pointin ymmärtäminen, vai quin ;)
Taide on näkemystä.
Opas tarjoaa erilaisia löydettyjä paradigmoja.
Taiteilija luo uusia paradigmoja.