on sanonta tuolta minästä juohtuva. No sitä kun avviisisa oli merkittävä luku Kalle Päätalosta. En ehtinyt sitä kunnolla lukemaan kun lehteä jo kiidätettiin keittiöönpäin. Sitä kuitenkin kun olen nykyisin lueskellut hänen "Pyynikin rinteillä" teosta.
Eihän Kalle ole ollut minun lempikirjoilija ja lukenut vain muutaman hänen kirjansa vaikka kiinnostavinakin niitä pitänyt. Nyt tuo Hesarijuttu vaikutti siinä mielessä että hänhän on melkoinen kirjailija kuitenkin ollut. Odotan kunnes saan lehden taas takaisin niin luen paremmin
Täällä ei varmaan hänen ihailijoita olekaan, ainakaan montaa, eihän hänen lukijoilla ole tälläiseen kirjoitteluun aikaa.
Eihän Kalle ole ollut minun lempikirjoilija ja lukenut vain muutaman hänen kirjansa vaikka kiinnostavinakin niitä pitänyt. Nyt tuo Hesarijuttu vaikutti siinä mielessä että hänhän on melkoinen kirjailija kuitenkin ollut. Odotan kunnes saan lehden taas takaisin niin luen paremmin
Täällä ei varmaan hänen ihailijoita olekaan, ainakaan montaa, eihän hänen lukijoilla ole tälläiseen kirjoitteluun aikaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ai kysytkö mitäkö kuuluu...jaa...mut eihän se ookkaan sama asia, jos kysyttäs, että mitä kuuluu.Mitäkö- sanaa nyt joutavissaan vois ruveta pohtimaan, mut nyt laiskottaa, taas, jottei jaksa. Sen verran kuiteskii, että mitäkö on vaan sellanen huolettomasti heitetty, joka onkii tarkotettu mietittäväks. Mitä kuuluu.kysymykseen vastaava reippaasti ruppee luettelemaan tai tokasee hilijakseen...no mitäpä tässä.
Kalle Päätalosta ollessa kysseessä, ja miulta kysyttäs, ni ensikskii kaikki oon lukenu Kallenki kirjat. Mut tuo on vaikee kysymys, vaikket kysykkään, oonko ihailija.
Kallee pietään, arvelisin, enemmän sellasena rahvaan mielikirjailijana, rupesin taas aattellemmaan, oonko mie rahvaaseen kuuluvaks luettava. No, täytyy sannoo, etten tiiä, oisinko kaikki ne kirjat lukenu, jollei miun miesvainaani vähän niinku fanitti Kallee ja keräs ne kirjat ihan kottiin.Mut hyvä oli sekkii lukukokemus, kuulupa rahvaaseen vai ei. Onkos nykysin ennää tällasta jakkoo, kun rahvas ja hienompi väki. Monet onkii sillee snobisti hienoo, eihän sopis myöntää, jos on lukenu. Mut suoraan sanottuna mieluummin Päätaloo kuin Shakespiaree, on se S.niin ikävystyttävän vaikeeta tekstii luettavaks, kaikenlaisii höpöjuttuja....sekkii piäkallo käessä seisova ukko ihmettellee, oonko mie vai enkö mie oo. Nyt mie nauran itteksein.
Liekkö ihan pyhhäinhäväistys tää kun näin sanon.
Vai vietiin siulta lehti käestä, taiat naruttaa vaan taas.
P.S. Nyt sopii pittää tästä lehen kulmasta kii, ettei innokas sivun repijä tempase taas itelleen.
Vahingosta viisastuu ja pidetään kii;)
Kalle Päätalon kirjasarjasta olen lukenut vain 2 ensimmäistä osaa, enempää en jaksanut...
Meillä oli alkuvuosina koko sarja myös kotona, mutta mieheni oli lukenut ne ääneen sairaalassa, lukiessaan potilaalle/potilaille, joten hän oli siitä syystä niin kyllästetty koko sarjaan, että lahjoitti ne tyttärelleen, jonka äiti oli pohjoisesta kotoisin.
Muuten kuuluu hyvää, lauantain lämmin sää 8 tuntuu mukavalta, lounaan valmistamiseen on piakkoin ryhdyttävä pari raakapaistettua perunaa ja palvinlihaa sipuleineen.
Tässäpä huhuilin kuulumiseni :)
Päätalo ihan mäntti rakentamisessa. Isoja ongelmia naisiin!
Ilkka Malmberg HS Jutussaan 'Selkosten Knausgord', hänen 3 osainen "Taisteluni" sarja. Tunnustuksellista kirjotustyyliä on hämmästelty. Norjalainen kirjoittaa hävettävätkin asiat, niinhä myös Kalle teki.
Mikä voisi olla villimpää kuin kirjoittaa 3500 sivua omasta elämästään?
16 000 sivua voisi olla vastaus.
Ja sus on ne Päätalot lukenut !
Sus voisi käydä messukylän hautausmaalla katsomassa Päätalon hautaa -- Siellä on minunkin sukuni . mieshaudattiin v 1972 --- 41 vuotiaana . Siellä on melkein koko sukuni -- nyt on isän hauta täälä ruotsissa . Ihan näin Isänpäivän kunniaksi muistelen .Ihmisiä Telineillä on Päätalon ensimmäinen kirja --joka on meilläkin luettu monessa sukupolvessa .
Ja kun katselin kirjoja minun hyllyssäni oltiin annettu isänpäivälahja Miehelleni Raimolle Äiti ja lapset v 1971.
monet kirjat ovat Kalle Päätalon omistuskirjoitukselle annettu Appivaarilleni , Päätalo kävi usein meidän Kallevaarilla kahvilla -- joskun minua pyydettiin serveeraan miehille kahvit.
Vaikka kirjat tuli perintönä en antanut näitä ensimmäisiä lapsille --
Monta olen itsekkin ostanut niin että niitä on meillä ollut sitten kaksi kappaletta --toinen ilman omistuskirjoitusta
Päätalon Koillismaa sarjakin on ihan kokonaisena tuolla hyllyssäni. Eipä taida monta hänen kirjoistnsa hyllystäni puuttua ja kaikki olen lukenut. Onhan se sellaista junnaavaakin tekstiä paikka paikoin, kovin perusteellista selostusta tapahtumista, mutta ah niin kansanomaista kuvausta, aitoa ihmistä kuvaa, ei mitään kliseitä kirjoita.
Vanhaan hyvään aikaan, kun tuvan nurkassa oli akka ja takka, nälkä kurni monen suolia ja ukko hakkasi halkoja, tai parkkasi ropsia jossain takamailla.
Sellaista kiireettömyyttä kuin Päätalon kirjoissa kuvataan, ei enää mistään tavoita.
Lukee mitä lukee, minulla nyt tuo vieraan kielen oppikirja tärkein.
Mitäpä kuuluu, kuuluu pian komento nousta koneeseen.
Hiukan vaihtelua vesisateen keskelle. Täällä on lämmintä vain saunassa.
Mielellänihän minä menin
saunaan ja selkäni pesin
siellä lämmintä piisaa
kun vesikipolla kiuasta viisaa
hiukan vettä roiskaisee
lauteille kehonsa oikaisee
tuntuu niin mukavalle
laulaa oodia saunalle
pakkanen ei pure siellä
eikä ole paita pesun tiellä.
Yks matkalainen jaaritteli.
Niin moni on lukenut kaikki Päätalonsa. Ja minä olen nyt lukemassa v
asta Pyynikin rinteellä, joka on teknillisen koulun aikaa kuvaava.
Eilen sain lahjaksi Columbo levyjä 7kpl dvd discs. Onhan nyt aikaakatsella sitä ruttutakkia kun kerran oon siitä tykänny ja poika muisti sen.
Lähteeköhän nyt koko viesti, ku äsken ei.
Minun nuoruuteni kului kanssa tampereella -- ja varsinkin messukylässä Ja sieltä lähdin maailmaa katsomaan vasta 51 vuotiaana ,
Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan .
Tanssipaikat tuli katsottua lähiseudulla ,senjälkeen kun olin 17v ja siihen saakkaa kun mieheni pääsi sotaväestä missä oli soittooppilaana -- ja oppi sen klarinetin soiton . Mitä sitten harrastikin kuolemaansa asti.
Mies tuli minun elämääni 19vuotiaana ja saimme olla yhdessä n20v ,onneksi sain 2 lastakin sinä aikana.
Mukava niitä nuoruusvuosiakin on muistella . Onneksi kaikki vaikeudet on unohtunut -- tietysti niitäkin on elämänvarrella ollut .
Jos kirjoittaisin omaelämä kerran , tuskin kaikkia siihen kertoisin.
Mutta Päätalo on minulle tuttu omista kirjoistaan -- ja muutenkin .
Hei ullamirjami!
Siitä hauvasta....siis haudasta, vad är det på svenska...silloin vuosia sitten kävinkin hanttaroimassa siellä Messukylän haudoilla, kun lupasin viedä kynttilän sinne teidän suvun haudoille, muistatko, että sätissä oli puhe, när vi pratade Lauantain toivotuissa. No enhän jaksanu sit sitä etsiä, joten laitoin vaan jonkin isomman hautapaaden päälle sen kynttilän.
Päätalothan asuivat siellä mun entisen asunnon lähimailla, ja Päätalon nimellähän on siinä vieressä pikkunen urheilukenttä, talvella urheilukenttä.
No kuule, tänka på, jos olis ruvennut omaelämänkertaa kirjottamaan, niin hautautunut ois erakoks vuosien ajaks. Ja rankkaa muutenkin sellanen homma, puolet ois varmaan pitänyt jättää kertomatta. Ei minun sietokyvyilläin niin pitkään prosessiin vois ryhtyykään. Nytkin många problem med ´farfars lustiga berättelser´, siis isoisä-stoorin kanssa, pieni pyssäys nyt meneillään, kun meinaa romaani tulla. Pääki on ihan tavallista sekasempi !!!
siis luistelukenttä talvella!
Sus sinulla taitaa olla runsaudenpula aiheessa.
Itse kun luin Pentti Haanpään juttua renkijoukosta jotka römppäviikolla lähtivät tutustumaan kaukaiseen kaupunkiin, Kävellen peninkulmien päähän.
Pääsivät kaupungin laitamille mutta riitelemään alkoivat siitä mitä siellä kaupnnissa tehdään, kun vuoden renginpalkka oli taskussa. Järkeä oli senverran, että kun yksi sanoi palaavansa maalle takaisin, niin kohta sama päätös oli kaikkien mielestä parasta.
Joku oli lyijykynällä kirjoittanut marginaaliin, "juttu on luultavasti saanut Ideapohjaa Ahon "Rautatiestä".
Sinun et varmaankaan tarvitse etsiä muualta ideapohjaa.
Jos alkaa näyttämään, että luen vain noita kirjailijoita tuossa edellä. Katson parhaaksi mainita, Tuomas Anhava "Minä kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta". Runosuomennoksia, koska hän piti runosuomentajan työtä arvossa ja teki sitä oman runoilunsa ohessa.
Varmaankin ollaan oikeassa sanottaessa jjoutavan pyrkivän olemaan itseään hienompi, mutta kun uteliaisuus vaivaa niin otan riskin ja luen muutakin kuin helposti ymmärrettävää. Ja kun näyttää että joitakin kohtia kirjassa ehkä ymmäeränkin jatkan kirjan lukemista.
Omaan aloitukseen taas kirjoitin vaikka yritän toisiinkin ketjuihin jotakin vastata vaikka lukenneekokaan kukaan niitä minun rustauksia jotka vaikuttavat kuitenkin vastauslukumäärää plussaavasti.
tullaan katotaa lukumääriä ja mitähän voisivat meille kertoo voi elämän kevät!!
Ilman muuta liian lapsellista ja vaivaannuttavaa on tuollaiset höpinät. Jos kuitenkin vähän vaivautuu ajattelemaan niin näinhän on pakko toimia. Uusien viestien lukumäärä palstalla on se oleellinen luku josta kannattaa jotenkin yrittää pitää huolta.
On kuitenkin ollut havaittavissa sellaista toimintaa jota joku on jo sairaaksikin maininnut ja minäkin kallistun jo niin sanomaan ja sanonkin.
Itseäni haittaa vain vähän jos ollenkaan loukkaavaksi tarkoitettu mutta nyt kuitenkin vastaan nimettömälle.