kun kohta kuusikymppisellä ei ole ystäviä. Ei ystäviä, joiden kanssa soitella ja kuulumisia vaihdella. Ei ystäviä, keiden kanssa tapahtumiin tai reissuun lähteä.
Tällälailla lauantai-iltana ikkunasta katuvaloja pimenevässä illassa katsellessa, on hassua, kun ei ole ketään, jolle soittaisi.
Ompa hassu tunne!
Tällälailla lauantai-iltana ikkunasta katuvaloja pimenevässä illassa katsellessa, on hassua, kun ei ole ketään, jolle soittaisi.
Ompa hassu tunne!
Vastaukset 10
Vanhimmat
moikka,
veit ajatukseni sanoiksi...no onneksi on netti ja ihan hyvä kun ei ole enää ukko valittamassa ja lapsetkin jo omillaan.
eiköhän kohta lähdetä bilettään.
sama täällä!Lapset kaukana kotoa,ei ukkoa ja kaverit....en tiiä...jotenki vaan haihtuneet jonnekkin.Olenkohan ite tullu sosiaaliseksi erakoksi....vai mitä tapahtunut...Eipäs ennenvanhaan tälläsiä yksinäisiä viikonloppuja ollu.....huoh.....
Äskettäin kuusikymppiä täyttänyt yksinäinen ukkeli, 60 palstalla virittelin akan ettimisestä, pistivät lekkeriksi käskivät siirtyä 40 sivulle, oonkohan mä hölmö, vai onko siellä pelkkiä mummelia, paras kun ottaa leikkimielellä.
Olisi siellä iloisiakin 60 naisia vaan ne on hätistetty/häipyneet pois luotaantyöntävän ilkeän palstailmapiirin takia.
Kuten sinäkin akkaa etsivä ukkeli, joka et ole hölmö - tietäisitpä vaan, millaisen paheksunnan, häirintäkommentit ja ilkeilyt sai nainen, joka uskaltaa kirjoittaa miestä etsivänsä ;D
Toista se on meillä ikisinkuilla, ystäviä on ja välillä ei tiedä kenen kanssa lähteä illallisille, matkoille tai konserttiin. Monet naimisissa olevat unohtavat vaalia vanhoja ystävyyssuhteita, ja kun ero tulee, niin huomaavat olevansa yksin ja ottavat sitteen yhteyttä niihin vanhohin ystäviin, jotka joskus hylkäsivät.
Niin no, nuoruuden ystävät hävisivät siinä vaiheessa, kun aloittivat pariutumisen. Yhtäkkiä piti ottaa huomioon joku tuntematon, eikä ollutkaan enää mä olikin me ja jotain tuntematonta olisi pitänyt aina raahata mukana meidän jutuissa. Heistä tuli perheellisiä ja itse perheellisenä jäin sivuun, kun olin edelleen itsenäinen ja harrastin omia juttujani.
Ehkä se on niin, että jos ei sopeudu tiettyyn malliin tiettynä aikana, niin jää yksin pimenevään iltaan katuvaloja katselemaan.
Mutta tuleekin uusi aamu. Katuvalot ovat sammuneet. Aurinko pilkistää ja mielen valtaa uudet jutut, eikä yksinäisyys haittaa. Aina keksii jotain uutta puuhaa!
Ei sitä muuten mieli pysy virkeänä jos ei jotain jännää ole kiikarissa, meikä suunittelee uusia hankintoja ensi kesäksi, yksinkin pärjää oikealla asenteella.
Tärkeä näkökohta.
Tavallaan tunnen valtavan määrän ihmisiä, niihin nyt törmäillyt, ollut elo välillä aika vilkasta. Tässä tuli joskus pidettyä inventaariota, tai miten sen nyt ilmaisisi. Suurin osa tutuista joutavanpäiväisiä hyvänpäivän tuttuja.
Erittäin moniin tuttaviin, kavereihin, ystäviin, miksi niitä nyt sanoisi, kontaktipinta hävisi parinmuodostusasioitten yhteydessä. Noin tiivistetysti ilmaistuna. On tutustunut johonkin tyyppiin, sen kanssa ok. Vaan, kun ei sen typerä muija ja kehnosti kasvatetut lapset kiinnosta pätkääkään.
Kotiteollisuus orkesterin Hynynen ilmaisi asian hienosti taannoin. Sisältö suurinpiirtein, että kerran vuodessa keräännytään jonnekin mäkille vanhojen kavereitten kanssa. Juopotellaan ja saunotaan. Puhutaan tojata korollista ja tisseistä, juodaan kossua. Aamulla kankkusessa luvataan pitää yhteyttä ja sovitaan seuraava tapaaminen taas ensi vuodeksi.
Sellainenkin. Kuitenkin olemassa paljon ihmisiä, joitten kanssa kuitenkin tulee erinomaisesti toimeen. Saattaa mennä vaikka kuinka monta vuotta, että ei olla missään tekemisissä. Ja sitten kun jotain on, ihan luontevasti menee. Tämän huomannut viimeaikoina. Aavistuksen lisääntynyt kanssakäyminen monien ihmisten kanssa, kun niillä kiimaisin lisääntymiskausi ohi ja kakaroistakin alkavat päästä eroon. Hah, vanhoja pändiviritelmiäkin taas.
Koen, tein aikanaan aivan turhaa duunia, kun koitin tutustua kavereitten muijiin ja kakaroihin. Jotkut vaihtoi muijijakin niin usein, että nykyisen nimeäkään muista, eikä kakaroitten lukumääräkään ole aina oikein muistissa.
Duunipuolella ihan sama. Älytön määrä työkavereita. Monien kanssa mennyt aikanaan oikein mukavasti, touhuttu työn ulkopuolellakin paljon kaikenlaista. Vaa, kun ite tai joku vaihtaa duunia, kontakti tahtoo katketa justiinsa. Soitellaan jne aikansa, sekin hiipuu nopeasti. On niistäkin muutama jäänyt, ei aktiivista, mutta yhteydenpitoa kuitenkin.
Opiskelijakavereissa tietenkin sama ilmiö.
Naapureissa tietenkin sama ilmiö.
Sukulaisten kanssa tietenki sama ilmiö.
Vaan on niitä ihmisiä. Sitä kai sanotaan kohtaamisongelmaksi, jos ei ole juttuseuraa joskus. Kyllä sitä on, se ei vaan tule mieleen, eikä potentiaalisia kavereita edes muista äkikseltään.
Lisäksi asiaan vaikuttaa. Vanhemmiten, kun siis jo on älyttömästi tuttuja, ei oikein edes viitsi uusia yrittää hankkia. Mä en kai ole kymmeneen vuoteen edes yrittänyt tunkea jonkun kanssa samaan seuraan. Ihmiset vanhemmiten on jo laisiaan, hankala löytää samanhenkisiä.
Ja sehän se. Joittenkin ihmisten kanssa nyt tulee erittäin hyvin toimeen, joittenkin kanssa tulee huonosti toimeen. Ei oikein kiinnostu enää tutustu ihmisiin, liian suuri todennäköisyys tutustua ihmisiin, joitten kanssa ei tule toimeen. Ihmisiin tutustuu, jos tutustuu.
Tää liittyy parinmuodostukseen. kavereita saa, kun sopivat tyypit tapaa toisensa. Ihan sama kumppanin kanssa, sen kanssa alkaa kimppaan, kun löytää sopivan. se puolisko ei välttämättä kuitenkaan sovi yhteen kavereitten kanssa.
Niinno, eilen illalla soitti yks lapsuusajan kamu. Ollaan juu tekemisissä oltu vuosikymmenet, aina joskus ja pärjätään juu. Se oli päässyt vapaale, kun eukkonsa oli mennyt kattomaan lastenlastaan. päästiin juttelemaan kahdestaa. Oikein mukava juttu kummallekin. se eukko nyt palaa kotiinsa aikanaan ja yhteydenpito kaverin kanssa on sitten taas niinkuin vähäisempää.
Kyllä ihmisiä piisaa. Vaatii edes vähän omaaloittellisutta pitää verkostoja yllä. Joulukortilla ei pitkälle pötki. Mutta ihan vaan kahvilla/kaljalla käyminen, soittaa vaikka ei ois asiaakaan, kaikenlainen tollanen kuitenkin avaa näköaloja siihen, ei kukaan loppujenlopuksi ole ilman kavereita. Nykyaika nyt hektistä, ja just nuoremmilla ikäluokilla. Vanhemmiten asiat seestyy ja kuten säkin kirjoitit, alkaa kaipaamaan kontakteja muihin ihmisiin. Sama kaikilla. Muisteles tarkemmin, ketä ihmisiä sä nyt tunsitkaan, uusiin tutustuminen tosiaan jo hankalaa, etenkin haku päällä, Sattumalta saattaa tutustuakin, vaan ei kotona puhelinta päivystäessä.
=Dw=
=DW=
en laita kortteja enää sellaisille, jotka eivät soita tai ole yhteydessä minuun enää
Hei kaikille! mulle tuli sellainen mieleen että voisiko Hesassa olla joku paikka jossa voisi tutustua toisiin meikäläisiin. Siis meihin aukuisiin joilla on juttu ym.seura hakusessa ja kaivataan ihan mukavia ihmisiä vailla mitään odotuksia.
Niinkuin ennenvanhaan kun mentiin kylään sopimatta ja kutsumatta.
Plussana tietysti jos sieltä löytyisi sydänystäviä ja muutakin.
Tiedän kyllä 50 dickon en ole kyllä vielä siellä käynyt.
JOtain haen ottakaa kiinni!!