Minä en enää niin paljoa iskelmistä välitä.
Jokin oopperan ja jatsin ja chansonin tyylit miellyttää enemmän ja enmmän.
Jokin oopperan ja jatsin ja chansonin tyylit miellyttää enemmän ja enmmän.
Tykkäätkö iskelmistä?
laiisb
68419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Kyllä, ja melkeinpä mitä vanhempi, sen parempi. Sunnuntaisin Radio Suomessa on monta mieliohjelmaa, Suomi soi, Iskelmäradio, Iskelmä-Suomi, Pop eilen, toissapäivänä ja Tähtisumua. Lauantaisin kuunnellaan muun muassa Levylautakuntaa ja Poppikoulua. Nämä ohjelmat kattavat monta muutakin kevyen musiikin lajityyppiä kuin iskelmän viihdemusiikista rokkiin.
Musiikkimakuni on moninainen, mutta ooppera ja jazz eivät kiinnosta. Oopperassa häiritsee keinotekoisuus, pidän enemmän luonnollisesta laulutavasta, Lisäksi oopperoiden tarinat ovat liian mielikuvituksellisia.
Iskelmän alalla Suomessa kaksi artistia on yli muiden, aina ja ikuisesti: Olavi Virta ja Laila Kinnunen. Nykylaulajista pidän muun muassa Jari Sillanpäästä ja Anna Erikssonista.
Älä unohda lauantai-iltapäivien Enskaa! Siis Entisten Nuorten Sävellahjaa. Alkaa n. klo 15
Meillä nuoriso tuntee ohjelman nimellä AKS, Arkku-Kaman Sävellahja!
Kuuntelen kyllä, jos kohdalle osuu, mutta yleensä on lauantaisin tuossa vaiheessa päivää niin paljon muuta puuhaa, että radio unohtuu. Varmimmin sitä kuunnellaan, jos satutaan olemaan autossa matkalla jonnekin.
Enskassa soi enemmän pop ja rock, esimerkiksi tällainen:
http://www.youtube.com/watch?v=HgzGwKwLmgM
Tästä kappaleesta tulee aina hyvälle tuulelle, se on niin mielettömän energinen.
Iskelmä= iskusävelmä= suosittu musiikki= popmusiikki
Niettä siinä suhteessa tavallaan. Toi otsake muistaakseni jostain Pekka Gronovin kirjasta, oli kai nimeltään Popmusiikin vuosisata tms. Siinä käytiin erilaisia suosittuja musalajeja pitemmältä ajanjaksolta. Muoteja tulee ja menee. Ja kuten muussakin moudissa, kierrätys on pop :D
Mun mielestä kyseessä musa, jota ihmiset viheltelee ja hyräilee kun kuulleet piisejä niin usein. Ei indie- tai taidemusaa, sitä mikä nyt myy hyvin, koska on suosittua. Noin kotimaan listaa kun kattoo, siellä nykyiskelmää, Jenni Vartiaista, Jonna Tervomaata,, kaikenlaista, mikä tavallaan tehty perinteisemmällä muotilla. Mutta Cheek tai Jukka Poika ihan samalla tavalla suosittua, vaikka onkin crossoweria. Eli nykyään musaa ei varsinaisesti aina edes luokitella mihinkään tyylisuuntaan.
Näistä kierrätyslevyistä kai noloin on toi Kaahari Kansan joulumarkkinoille tehty eläkerahojen keruulevy. Sillä selkeä kohderyhmä, suuret ikäluokat. Että ei se varsinaisesti tule hirveän suosituksi. Mun mielestä musan pitää kuitenkin olla uutta ja uniikkia, covereita saa toki heittää, mutta vain rajallisesti. Kansan levy on menneen ajan iskelmää, samaan aikaan latauslistan korkeimmalla kotimaisella sijalla on tämän päivän iskelmää, Sini Sabotage.
Viime vuosina nykyiskelmässä yks parhaiten menestyneistä on Cheek.
Cheek - Timantit on ikuisia:
http://www.youtube.com/watch?v=81Ejyr-ddgw
Pampers-mainos oli hellyttävä ;-D). Katsoin eka kertaa mainoksen alusta loppuun...
Nyt suorissa lähetyksisäkin, pystytään korjaamaan erikoislaitteilla äänivirheet.
Laulaja voi rääkyä vaikka miten, mutta miksauksella korjataan.
Äänen keinotekoista korjaamista varten on laitteet lähes joka bändillä.
Vääristyä ei tule ,kun laulu menee laitteiden läpi.
Virta, Kinnunen ym senaikaiset tähdet selvisivät ilman niitä. LOISTAVASTI.
He olivatkin aitoja....
Täsmälleen ottaen.
Aikanaan suuri osa äänitteistä tosiaan oli kertaotolla tehtyjä suorakaiverruslevyjä. Tässä kohti pitää muistaa, laitteet oli kuin nuotioita savimerkkien lähetyksessä verrattuna nykyteknologiaan tietoliikennealalla.
Suoemssa edes oikein ollut äänitysstudioita. Joku olavi Virta meni viikoksi juopottelemaan ruotsiin ja ääniitti siinä sivussa parin vuoden singlet kertaotolla kerralla etukäteen.
Koska äänitystekniikka oli vaatimatonta, niin oli tuloskin. Eriottäin monet vanhat äänitykset, olkoot mitä tahansa on laadullisesti todella surkeita. Puuttu dynamiikat, puuttu ylä_ ja alapäät, soundi senverran epäselvä, että periaatteessa se ja sama missä sävellajissa pändi ja solisti soittavat, mistään eisaa mitään selvää.
Nyt tekniikka paljon kehittyneenpää. Samaten musan kuuntelijoitten kalusto, millä kuuntelevat. Jos haluat kuunnella todella korkeatasoista äänentoistoa livenä, men oopperaan. Jonnekin, missä ei ole sähköisesti korjattua äänentoistoa. Missä lie lähin, en tiedä.
Nykyään ei voi vetää ihan pashaa kamaa julkaistavaksi, pistää liian suuresti korvaan kuuntelijalla.
Joku narisi konsrttiäänentoistosta. Tosiasia, live-esiintyjät taistelevat soundeissa maapallon kalleimmissa studioissa tehtyjen leyjen kanssa, kuuntelijan takia. Ja siis pisnesten. Kaikilla tunnetuimmilla iskelmä- ja tanssimusapändeillä kovan tason kalliitt äänentoistolaitteet. Takan ne ajat, kun joku Dallape pakkasi pystypasson ja passorummun pikkulinjurin katolle ja lähti suomen kiertueelle. Nyt joka hiton humppapändinkin kärryt on täynnä tietokoneita ja ties mitä äänentoistolaitteita. Muu ei enää kelpaa yleisölle.
Taustanauhat, joopajoo. ennen roudattiin taustalaulajia henkilöautollinen, nyt muistikortti keikalle. Sama muuten rummuissakin, ennen oli metronomi, nyt klikki kuulokkeissa jne. enne rekvisiittana oli nuorisoseuran ikivanha käsin maalattu mainoskyltti, nyt screenit, videot, erikoistehosteet jne.
Homma on nykyisin ammattilaisten hommaa. Pelkällä komealla ulkonäöllä ei pitkälle pötki. laitan piruuttani yhden linkin. Siis isoilla pändeilla on kolme rekkakaravaania kiertämässä maailmaa. Yks purkaa edellistä, seuraav hoitelee meneillä olevaa, kolmas edessä olevaa keikkaa. siis laitan linkin Nightwis-orkesterin rumpalin vanhaan kirjoituksessa pändin blogiin.
Monet varmaan aattelee, evvk. mutta tämä on miten rumpuja äänitetään nykyaikana:
https://www.nightwish.com/fi/band/diary?b=8
Niin, Nightwis kaiketi tällä hetkellä suomen tunnetuin iskusävelyhtye. Voi jorata miten haluaa, tai kuunnella, miten haluaa.
Yks piisi uudempi livepiisi;
http://www.youtube.com/watch?v=3brcfttchzA
Aattelin vaan, jos tykää ooperasta, voi oletettavasti tykätä oopperaheavystä. Ja oopperahan on slaageria parhaimmillaan :D
=DW=
Menettelee taustana,hiljasella
Nyt mun tarvii tunnustaa että en ole oikein musiikki-ihmisiä. Kuuntelen sujuvasti, laulan huonosti. Mikä mun korvaa miellyttää ei tarvi olla välttämättä sellasta mistä muut tykkää. (Disclaimer)
Ostin jostain halpahallin alekorista viime kesänä jonkun 50-luvun hittejä kokoelman ja olen kuunnellut aika ahkerasti etenkin autossa. Naislaulajista ainoastaan Eila Pienimäki ja Toivo Kärjen hyvä sävellys "Vanhan veräjän luona" tuntuu kivalta, keveän rytmikkäältä ja etenevältä, Laila KInunen on ok, mutta monet naislaulajat laulavat ihmeelliseellä lapsellisen lässyttävällä yai piipittävällä tyylillä joka tuntuu karseelta korvaan. Mieslaulajista Juha Eirto (Venezuela) miellyttää ja jokunen muukin, mutta kappaleet sinänänsä aika kivoja, meloodisia, jazzahtivia sovituksia, jotkut covereita kansainvälisistä ajan hiteistä. Tuntuvat melkein miellyttävämmälle kuin kuuskytluvun musa.
Muuten kuntelen latinopoppia, Bruce Springsteeniä ja nuoruuden suosikkeja, Dylania, Baezia ja sen sellasta.
Vaatinee siedätyshoitoa.
Jostain käsittämättömästä syystä olen alkanut katsomaan telkkarista vanhoja Suomi_filmejä. Niitä tulee melkein päivittäin täällä. Näitä rillumareileffoja, suuria draamoja, ties mitä. Niitä tehtiin pienillä pudjeteilla ja pienellä porukalla liukuhihnalla, ihmiset kun käsi aikanaan elokuvissa. koska ei oikein ollut telkkareita. Kaikki meni, oli mitä tahansa.
Ne on aluksi aivan käsittämättömiä. Niinkuin ensiaskelmia mykkäfilmien jälkeen äänielokuvaan. Näytteleminen älyttömän yliampuvaa ja yli teatraalista. Samaten dialogit todella käsittämätöntä sen aikaista kieltä. Kässärit, joopajoo.
Mutta parasta niissä on kuvaus, monesti ohjauskin. Aivan hiton hienoa kuvaa sen aikaisesta tai menneestä ajasta. Maisemineen jne. Eipä ole tarvinnut etsiskellä historiallisiin aiheisiin maismia, joissa ei ole kännykkätorneja, tuulivoimaloita, ei voimalinjoja. Noh, nykyisin ne saa helposti pois kuvasta, mutta toi on niinkuin autenttista kuvaa.
Rillumareileffat ja nämä muut, joissa lauletaan, ne jotenkin kummallista muskikaalin ja saippuaoopperan risteytystä nykyaikana ajateltuna. Joku Olavi Virta kenties muusikko, mutta näyttelijänä lähinnä lavaste ja pakollinen paha. Rautavaara, Pakarinen sarallaan, Tauno palo, moni muukin kyllä hyviä, mutta minkäpä ne sen aikaisille asioille mitään saattoivat tehdä, se oli sellaista.
Naisnäyttelijöissä sellainen piirre, monet kyllä kauniita, eniten jäänyt mieleen Miriam Kuosmanen. Valkoinen peura mun mielestä kaikkinensa yks suomen leffahistorian suurista merkkiteoksista. Sitä tässä niinkuin odotellut, jahka joskus tulisi telkkarista taas vaihteeksi. Mutta se oli kaikkkinensa aikanaan niin suuri elokuva, että eipä nykyaikana vastaavia ihan helpolla pysty tekemään. Noh, ehkä Star Wreck ja Iron Sky on aikanaan arvossaan, nyt suunnattomasta kansainvälisestä suosiosta huolimatta suomessa likipitäen tuntemattomia.
Niin, aikanaan laulettiin miten laulettiin. Joku Kinnunen kuulostaa lähinnä typerykseltä, vaikka sinällään hyvä laulaja, sama vika monessa muussa. Ei tollasilla puhevioilla enää päästetäis studioon.
=DW=
Kinnunen vielä menettelee, mutta Koivusella selvästi puhevika ja omituinen lässy tyyli. Ajan mieslaulajat oli hiukkasen tasokkaampia. Helismaan pisteet nousi mun asteikossa Venezuelan tyylikkään sanoituksen johdosta: Belafonten alkuperäinen (ei tietenkään hänen oma sanoituteksansa)on kaameeta lässynlässyä venezuelalaisesta mulattitytöstä kori pään päällä jonka kanssa on kiva vähän huvitella
Iskelmän vasta-kohta taitaa olla mustelma.
Molemmat tuntuvat, kun ne kohdalle osuvat.
Mutta vain paha kello kantaa kauemmaksi.
Minulle uuden musiikin Cantores Minores tuntuvat tekevän vain mustelmia.
Laulu-kyvyttömiä sössö-puhelijoita kuten Cheek, se joku-poika, tai sitten pientä
piipittävää tyttö-lasta.
Maija Vilkkumaa osasi laulaa ja antaa palaa.
Voimaa, taitoa ja tunnetta.
Tosin hänkin häpeämättömästi käytti tunnetun iskelmän nimeä laulussaan.
Topi Sorsakoski miehistä poltti hänkin roihuavasti, kunnes palkeet puhkesivat.
Hänenkään äänensä ei arkana vaellellut, etsien oikeaa säveltä, vaan laulu alkoi heti, itse-varmana ja voimakkaana, kuin itse Olavi ikään.
http://www.youtube.com/watch?v=ZmTI8D-jqZs
Kyllä minä kuuntelisin uuttakin iskelmää, kunhan se joskus iskisi.
Eikä vain muksahtaisi lattialle kesken lentoansa, kuin mustelmainen musta-juuri.
Unelmiensa linnan raunioituneeseen puistoon, ihan pihalle.
H.
Normaalista käytännöstä poiketen klikkasin sun linkkiin ja kuuntelin ja katselin koko videon. Hmmmm. Taas yksi tyyppi peräkylän elvis. Ei paha, ei hyvä.
Jaan mielipiteesi että laulajan tulee laulaa, ei lespata, piipittää tai kähistä. Nykypoppi on niin hemmetin teennäistä ja täynnä gimmickejä että laulua sieltä kaiken tilpehöörin seasta ei tahdo löytää.
"Paloma.se.co"
Yleisestä tyylistä poiketen, pitää minun linkkini aina avata.
Koska minulla ne ovat osa kirjoituksieni sanomaa.
Eivät vain pelkkää pashan-jauhantaa.
Hepstarskin kuoli, mutta sen legenda eläköön.
Agnetha läcker-rumpa lovar hon också mycket i dag.
Digge loo, Härren nej! Inga mera gyllene skor....
Joitan asioita vaan ei saa kieltää, eikä kopioida, ilman että osaa oikein.
Cherbourgin sateenvarjotkin on myöskin laulettavissa edelleen, kunhan sen laulaa oikea ääni.
Ei siis näin:
http://www.youtube.com/watch?v=L_J--8ZdXl4
H.
Biisi iki-ihana ja samoin elokuvakin. Karaoken laulaminen on varmaan kivaa mutta sen kuunteleminen on karseeta.
Alkuperäinen on yleensä paras, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkkinä Joan Osbornen tulkinta A Man In A Long Black Coat. Bob Dylanin kipale.
Osbornrn äänen väri ja etlävaltiolainen korostus sopii kuin nappi silmään tähän lauluun. Dylan jättää jääkylmäksi, Osborne omistaa tän.
http://www.youtube.com/watch?v=-rIBcXb4034
Paloma.se.co"
http://www.youtube.com/watch?v=4VxAVw6BgBc
Nuotit kulkevat.
Joskus myös toistensa kainaloissa.
Even all along, with Jimi Hendrix.
Jospa joskus voisimme laulaa yhdessä, savuisessa kala-tuvassa.
Miehesi hoilaten kavereidensa kanssa taustalla.
http://www.youtube.com/watch?v=KEwrjA2mAEg
H.
Vihdoinkin sulla on vertaistasi älykästä juttuseuraa meidän älyttömien sijaan.
Murhaballaadi. Hyvin goottista. "Kaiken kauniin täytyy kuolla" Joo, tää puri meitä seuraavaan sukupolveen. Kuunteleehan sitä (ennen kuin ottaa selkäänsä ) ;)
En ole kuullut mujusen laulavan, mutta se sano että on joskus osannut soittaa Tom Dooleyn kitaralla. Hah!
Hiukan katson että "te" olette ymmärtäneet pikkasen väärin.
Paloma on kyllä minustakin fiksu.
Mutta minä taidan saada hänestä ansiotonta gloriaa.
Fiksuus ei aina tee kaltaisekseen, vaikka usein siltä näyttääkin.
Sanailu, sanaillaan sitten miten sanaillaan, on aina sekin kuin katse toisen silmiin.
Etsimistä, odottaen löytymistä.
Eikä se aina ole hakua rakkauteen, kainaloon tai toisen tyynylle.
Paljon useammin se on toivoa saada ilahtua siitä että toinenkin ajattelee samalla-
lailla kuin itsekin.
Sanailuun voi yhtyä kuka tahansa, kun tekee sen suht' koht' vilpittömin mielin, eikä lipevin kielin.
Sanailu voi aina olla myös pettävää, näyttelijän ilmaisua, mutta elämä on.
Jos minulle kommentoisi ihqu-uskovainen, oli sitten rotu, tai uskomus mikä oli,
pystyisin ihan hyvin pitkä-aikaiseenkin keskusteluun, ilman että hän huomaisi minun olevan toista mieltä.
Vaikka uskoisi Maahisiin, tai vedessä talvehtiviin Pääskysiin.
Mutta jos minun tarvitsee olla tukena, kerron kyllä heti jos en ole ihan sillee.
"Jos en voi olla kuuma, en kylmä, enkä edes välin-pitämätön, olkoon minä sitten edes jännittävä"
H.
Olet kirjoittanut: "kommentoi vasta sitten, kun älysi siihen riittää", aika törkeetä.
"muistan kyllä"
Ei kai se minun vikani ole?
H.
Kyllä se on sinun vikasi kun loukkaat toista kirjoittajaa. Eihän täällä älykkyyttä ole tarkoitus mitata?
"muistan kyllä"
Kyllä minä aina mittaan.
Älykkyys on toinen luontoni.
H.
Buuuuaaahhhaaaaaa.....
Kun painan peppuni ratin taakse ja starttaan auton, niin radio alkaa suoltamaan musiikkia. Radio Vaasahan se siellä soi. Monesti vaihdan kanavaa, jos joku typerä musiikki alkaa kiusaamaan mun korviani.
Automatkan aikana kuuntelen sujuvasti, mutta näin kotona ei tule kuunneltua iskelmiä. Valitsen päivittäin taustamusiikiksi jotakin ihastuttavaa.
Paljon oon kuunnellut Barbra Streisandia, tosin viime aikoina en ole. Sitten Toni Braxton, ah mahtava laulaja. Sit Celine Dion, joo ah ah sillekin, sit Sarah Brigtman, taitava sopraanolurittelija. Nuorena kuuntelin tosi paljon Demis Roussosta. Erikoinen ääni hänellä, tykkään tykkään.
No joo unohtamatta Elvistä, tuota kultakurkkuista vahvasti tulkitsevaa laulajaa.
Michael Jackson. Rytmi koko kehossa, aijee aijee.
No tuossa nyt joitakin laulajia.
Voi jee. Il Divo, tämä mieslaulajien kvartetti, ne vetelee oopperaakin. Komean näköisiä miehiä ja osaavat laulaa aivan kertakaikkiaan mahtavasti.
Tykkään Jazzista, semmosesta pehmoisemmasta tyylistä Smooth jazz.. Hyvin usein laitan jazzia taustamusaksi.
Laulajalla täytyy mun mielestä olla vahva ääni. Ei mitään pikkulinnun piiperrystä.
Ääni voi olla myös rosoinen, jotenkin karhea tai jopa jollakin tavalla virheellinen, sillä erolla, että ei virheellinen varsinaisesti:)
Suomalainen iskelmämusiikki ei ole muhun kolahtelevaa tyyliä. Kuuntelen, mutta en intona puhku sitä kuunnellessa.
Il Divo on munkin suosikki. Toki menee iskelmätkin, mutta jazz ei oikee sovi mun korvalle..
Mun mielestä musiikissa pitää olla jokin "sanoma" jazzista en ole sitä löytänyt.
Räppiä tykkään kuunnella, johtunee tyttärenpojasta, useasti soi räppi.
Silloin on nupit kaakossa..
j.mamma
Oliko Molly paras.
Kyllä, ehdottomasti....
Kiitos !
http://www.youtube.com/watch?v=ZrtyL_8lzvM
Olit kaiketi samaa mieltä?
http://www.youtube.com/watch?v=CGD27WgtKhI&list=PL41974A09A8691D26
Talentin toinen sija ja nyt voitto. Molly on lahjakas tyttö.
Suomen kieltä pitää alkaa opiskelemaan.
Kyllä, suomenkielellä voi vielä saada lisäpinnoja. Mahtava ääni on tytöllä...
Fanit. Pitää olla keskusteluyhteys myös Suomalaisiin faneihin. Nyt se näyttää aika heikolta.
Olet oikeassa, kaikki ei pysty kommunikoimaan muuta kuin suomenkielellä.
Suomi markkina-alueena kuin hyttysenjätös, merkityksetön. Maailman staroja tässäkin hommassa levy-yhtiöt etsii. Suomenkilentaidolla mitään merkitystä, kun aletaan tekemään isoa rahaa. Siitä kyse. Muutamia satoja myytyjä levyjä on eri asia. kuin muutama kymmenen tuhatta.
=DW=
Sana jäi pois.
Piti oleman: "Muutamia satoja miljoonioa myytyjä levyjä".
Kaitpa nyt ihmiset ois ehkä tajunneet ilman kostajustakin, en oikein usko. Joku Gery Halliway (ex. Spice Girls muuten myi viimeisellä sinkullaan melkein 400 kappaletta uusinta singleään maapallon laajuisesti. Ja luku oli siis oikeasti 400. Levy-yhtiö enää tuskin ihan helpolla julkaisee mimmiltä ihan kaiken, mitä se tekeepi :DD Siinä markkinarakoa, muutaman kymmenen vuotta nuorempi pimatsu suomessa, jolla jopa laulutaitoakin, sekä kovan luokan ulkonäkö.
=DW=
Väliäkö hällä? Stara on palvelija, joka palvelee ostajaa.
Laulakoon vaikka millä kielellä, jos se ei asiakasta miellytä.
Charles vaihtoi Ruotsin kielellä laulamisen Suomen kieleen.
Töitä on riittänyt 20 vuodeksi ja hän on edelleen yksi maamme suosituimmista esiintyjistä.
Kysäseppäs Sillanpäältä,niistä hyödyistä.
Onko unohtunut ihana laulaja Mireille Mathieu kuuntelen häntä parast aikaa. Ihana myös Ildivo kävi heidän konsertissaan ja oli ihan myyty. Mainitsemissasi laulajissa oli monia suosikkijiani mutta kyllä suomalaisista kin löytyy.
"mirelle"
Sun viestisi oli varmaan tarkoitettu mulle.
Voi hyvänen aika sentään. Oon ihan unohtanut Mireille Mathieun. Toden totta, kuuntelin häntä tosi paljon samoihin aikoihin Demis Roussoksen kera.
Memory-kappaleen on laulanut vino pino artisteja, mutta on vain kaksi laulajaa, jotka tulkitsevat kyseisen kappaleen muhun kolahtavasti. Ne kaksi ovat Barbra Streisand ja Mireille Mathieu.
Sun muistutuksesi tuosta Mireillestä sai mut muuttamaan mun "aakkos-systeemi-kuuntelu-juttua" ja laitoin taustamusiikikseni Mireilleä. Parasta aikaa korvalehdykkäni väpättävät Mireillen tahdissa. Aivan ihana laulajatar. Kiitän muistutuksesta:)
Joo, kyllä suomalaisiakin hyviä laulajia on. Tai sanotaan niin, että tykkään jonkun suomalaisen laulajan jostakin kappaleesta ja sitten toisesta kappaleesta, jonka joku toinen laulaa. En osaa nimetä ketään erityistä suomalaista laulajaa, jota voisin sanoa fanittavani.
Iskelmämusiikkia on vaikea erottaa helposti omaksuttavana musiikkina genrenä popmusiikista, sillä vaikutteita on myös rockmusiikista. Toisaalta alun perin iskelmämusiikkiin kuului olennaisena osana paritanssi, kun taas popmusiikkia voi tanssia myös yksin. ( wiki )
En osaa erotella musiikkia noin tarkasti siksi hain selvitystä wikistä.
En kuulu tanssimusiikin ystäviin, harvoin sanat on merkityksellisiä... joten pop -musa on enempi mieleeni.
Sivusta.
Monia näkemyksiä. Jotkut puhuu tanssimusiikista, jos jorataan paritansseja. Paritanssit kuitenkin periaatteessa osa parinmuodostusta ja tavallaan esileikkiä, ennenkuin mennään vitikkoon räpläämään.
Itekseen jorailu enenpi kaksjakoinen juttu. Keskittyy enenpi musiikkiin ja siitä dikkailemiseen. Toisaalta kun suuri jengi jorailee kimpassa itekseen, kyseessä iso yhteisö ja yhteenkuuluvuuden tunne, siis musan lisäksi. Ei sen puoleen, kyllä niissäkin jortsuissa tikkarille riittää kysyntää.
Ittiä ei pahemmin jorailu kiinnostanut ikinä. Tanssilavoillakin toki käynyt, juopottelemassa ja pesää vonkumassa nuorempana. Mutta mun joraaminen rajoittuu lähinnä epätahtiseen tennarin naputtamiseen.
Että mun mielestä siinä suhteessa "tanssimusiikki" eroaa normaalista musiikista, että siinä ei pahemmin musaan keskitytä. Joskus katellut jotain telkkarin kesälavatansseja. On niissä jorailijoita, mutta osa ihan vaan kuunteleekin.Musa vaan niin karmeaa, että kuuntelijoita ei hirvittävästi ole. Etenkin, kun piisien tekstit on yleensä paikasta, minne aurinko ei ikinä paista.
Mainiten, kaikenlaista tuttua, muutamat kierrelleet vuosikymmenet soittamassa jotain hiton humppaa kapakoissa ja lavoilla rahapulassaan. Ihan eri asia sitten, mitä ne ite kuuntelee. Yhdellä kaverilla on pändin setissä takuuvarma yleisön räjäyttäjä encorreksi. net soittaa iskelmää ja tanssimusaa. Mutta niissäkin kuvioissa aina joku huutaa "Soita Paranoid !" Niinno, ei suomessa montaa humppapämdiä ole, joka sen soittaa, kundit saa keikka ihan hyvin.
Piisi kaiketi noin yleisesti ottaen yks suomen suosituimmist encorrepiiseistä yleisesti ottaen, kaikki sen tuntee. Miten niin ei tanssimusiikkia tai iskelmää? Kaikki joraakin.
Black Sabbath; Paranoid:
http://www.youtube.com/watch?v=StOWOSZD9w8
=DW=
"..."
Niin, mullahan oli kappaleesen kommentti jo silloin kun sen aika oli.
Paranoid-päivä.
Nytkö vasta tuli mieleesi tehdä kopio?
H.
Täytyy sanoa, että =DW= :n musiikkimaku on meikäläisen musiikki makua lähes lähellä, siis näistä itkelmistä so. kevyestä musiikista kun puhutaan.
Musiikista tykkään....sanalla iskelmä on sellainen kaiku että jotkut heti tyrmäävät sen... sitten taas jos sanotaan kevytmusiikki...tanssimusiikki...ym...se ei olekaan niin "paha" ..
Katselin iskelmäradion sivua...ja sieltä tietoa että Charles Plogman on tehnyt levyn lauluista joita Paula Koivumäki ja Katri Helena on levyttänyt...muunmuassa On elämä laulu..
Ohhoh...tuli vähän paha maku suukkuun...
http://www.youtube.com/watch?v=JyIiJV8c7LY
Tulipa oikein kardinaalimunaus.....siis Paula Koivuniemi tietenkin....
Koivumäki oli tätini kotitila....ehkä siksi putkahti ...jostakin
Tästä Plogmanin "Kuuleeko yö" versiosta tuli kyllä paha mieli. Ei olisi kannattanut lähteä alunperin hyvin tehtyä laulua raiskaamaan. Tämä tietysti minun mielipiteeni vaan.
Jaha mä siis oletin vaan että iskelmä ja popmusiikki on jotenkin sama asia. Siinä sen taas näkee miten paljon ymmärrän musiikin päälle.
Iskelmä on sama kuin schlager, popmusiikin subgenre. Tietää wiki :)
Pidän lähes kaikesta, mutta puhe musiikissa on nolla.
70 on paljon viisaampi kun 60 , miksi siinä on aika, mitä lapsi osaa kun on syntynyt-asia on sama.
Kaikki kelpaa, kaikesta voi saada korvamadon.
Rockista virsiin, en aitaa mitään, mistä voi nauttia, lähes.
Muutenkaan en halua kahlita itseäni mihinkään tyyliin, en edes ismiin.
Hieman harhaillen, löytää ehkä eniten.
Kaikki kaunis innostaa, ihastuttaa, onneksi.
Iskelmästä tulee mieleen 60-luku, ja jokin let's kiss.
Mistään uskonylistyksestä en tätä tänne laita.
Laitanpa vain, musikaalisuus ylittää aitan kuin aidan.
Jukka Tolonen, eräs maailman parhaaksi arvostettu kitaristi.
http://www.youtube.com/watch?v=itl8uDVBr8g
Joskus laitoin ketjuun tämän itsensä Pekka Strengin esittämänä.
Tämäkin versio on mahtava, Eeron ääni kuultaa kultaa, Jukka Tolonen soittaa kitaraansa upeasti, kuin aina.
Omin korvin sain Jukan soitantaa kuunnella tällä vuosituhannella.
http://www.youtube.com/watch?v=mx9Ax9DZ7uQ
Tykkään, vähän mielialan mukaan milloin mitäkin.
Kestosuosikit ranskalaiset naiset Edith Piaf, nana Mouskouri, Mireille Mathieu.
Möreä äänisistä miehistä pidän myös, esim Kari Tapiota en väsy kuuntelemaan.
Tässä ranskalaiset laulavat yhdessä
http://youtu.be/zePf-1sMSSw
En nyt sanoisi etten pidäkään. Mutta erittäin harvoista kappaleista vaan. Olen äärettömän kyllästynyt hirmu moniin biiseihin, äänityksiin ja esiintyjiinkin. On toki Suomen iskelmämusiikissa joitakin helmiäkin. Mutta harvassa - minun makuuni.
Yleensä siis etsin youtubesta ihan jotain muuta. Tänään katselin ja kuuntelin esim. tätä (vaikka en ymmärrä ensimmäistäkään sanaa!). Upea esitys!
http://www.youtube.com/watch?v=9yjtqXTZAGM
Paritanssi on esileikkiä. Sen myönnän. Sentin päässä toisistaan P&M.
Samoin, mutta ei sitä täällä saa kertoa, tulee miinusta, mä poistin sen. :)
Moni on kuullut Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on" -biisin. Mutta osaatteko sanoa, onko tämä Jennin biisi iskelmää vai poppia?? Ja mitä mieltä olette? Minä rakastuin tähän kappaleeseen ensi kuulemalta, ystäväni soitti tämän jopa veljensä hautajaisissa...
http://youtu.be/RPYiZUtbsMY
Ihan sama onko iskelmää vai poppia, on loistava biisi! Ihana kalevalainen poljento.
Valitettavasti vain tämäkin kappale soitettiin eräällä radioasemalla niin puhki, etten kestä kuunnella sitä enää ollenkaan. Volume-nappi kääntyy automaattisesti äänettömälle, kun tämä biisi alkaa. Samoin kävi aikanaan Anne Mattilan "Perutaan häät" -kappaleelle, jota aluksi pidin virkistävän erilaisena. Sitäkään en kestä kuulla, vaikka puhkisoitosta on vuosia aikaa.
En voi sietää soittolistoja, enkä ymmärrä, kuinka ne voivat olla taloudellisesti kannattavia. Ne kaventavat radioaseman käytettävissä olevaa kappalevalikoimaa, antavat artistista yksipuolisen kuvan (kun kymmeniä vuosia levyttäneeltä laulajalta soitetaan pelkästään uusinta tuotosta) ja saavat kuuntelijat kyllästymään biiseihin alta aikayksikön. Olen useamman kerran ollut ostamassa tietyn artistin levyä, mutta muuttanut mieleni, koska jokin levyn kappaleista on soitettu puhki radiossa. Tehosoitto siis toimii täsmälleen päinvastoin kuin sen pitäisi.
Eivätkö ihmiset sitten yleensä kuuntele jotakin tiettyä kanavaa pitkän aikaa? Minulla on radio auki yleensä töissä, enkä ehtisikään surffailla kanavalta toiselle kaiken aikaa. Kun kuuntelee yhtä kanavaa päivän, tietyt kappaleet ehtivät soida 5-10 kertaa. Muutaman päivän jälkeen on totaalisen kyllästynyt kaikkiin "tehosoitossa" oleviin kappaleisiin.
Täsmennys: tarkoitin siis kappaletta "Missä muruseni on?" Tuota toista en muista kuulleeni koskaan.
Mä kuuntelin tämän Suru kunniavieras biisin äsken ekaa kertaa ja itku pääsi, en tiedä miksi...Ihana.
Kaikenlaisesta musiikista, mutten oikein itkelmistä so. näitä vanahoja jollotuksia, niinkuin esim. Pienimäet, Katri-Helenat, Kasat, Kaunistot jne., ei jaksa enää..
En.