Näinlö täällä suomessa saa kohdella lapsia?
Luulin että jos vanhemmat kohtelevat lapsiaan noin huonosti, ne otetaan huostaan, mutta ilmeisesti erolasten vanhempien uudet kumppanit saavat kohdella miehen lapsia huonosti.
Mikä ero on sillä omalla vanhemmalla ja uudella vanhemman kumppanilla että toinen ei saa kohdella huonosti ja toinen saa?
Muutama eroperheen lapsi täällä kertoo traumaattisia tarinoita omasta lapsuudesta, uudet kumppanit täällä alasajaa ja nauraa niille kohtaloille.
Tätäkö on nykyinen lapsen etu?
Luulin että jos vanhemmat kohtelevat lapsiaan noin huonosti, ne otetaan huostaan, mutta ilmeisesti erolasten vanhempien uudet kumppanit saavat kohdella miehen lapsia huonosti.
Mikä ero on sillä omalla vanhemmalla ja uudella vanhemman kumppanilla että toinen ei saa kohdella huonosti ja toinen saa?
Muutama eroperheen lapsi täällä kertoo traumaattisia tarinoita omasta lapsuudesta, uudet kumppanit täällä alasajaa ja nauraa niille kohtaloille.
Tätäkö on nykyinen lapsen etu?
Vastaukset 75
Vanhimmat
Ja sinä uskot nuo "lissun" provot?
Tämä on "Lissun" aloitus.
"Näinlö täällä suomessa saa kohdella lapsia?"
Niin miten? Mihin viittaat tällä toteamuksellasi? Onko omassa lähipiirissäsi lasten kaltoinkohtelua, tai oletko nähnyt tuntemattomien toimivan niin? Jos on näin, niin kannattaa ottaa yhteyttä vaikka viranomaisiin, eikä valittaa siitä internetissä. Se ei nimittäin juurikaan asiaa auta.
"Muutama eroperheen lapsi täällä kertoo traumaattisia tarinoita omasta lapsuudesta, uudet kumppanit täällä alasajaa ja nauraa niille kohtaloille."
Tämäkin on aika hämmentävä väite.
Voitko ystävällisesti linkittää jonkun keskustelun, jossa tällaista tapahtuu? Erityisesti haluaisin nähdä sellaisen ketjun, jossa joku uusi kumppani "alasajaa ja nauraa kohtaloille niille kohtaloille"?
Tai kopioi kohta, jossa tällaista tapahtuu.
Voit tietysti myös laittaa ihan vain kyseisen keskustelun otsikon, niin voimme me muut käydä sen itse sieltä lukemassa.
Itselleni ei ole tällaisia ketjuja pistänyt silmään, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan linkkejäsi tai tarkennuksiasi. En selvästikään ole lukenut kovin tarkkaan...
Voisitko aloittaja vastata näihin kysymyksiin?
Traumaattista lapsuutta voi kokea MYÖS ydinperheessä asuville lapsille, kummallista vai mitä?
Itse olen kokenut traumaattisen lapsuuden. Ydinperheessä. Vielä tänäkin päivänä lapsuuteni vaivaa minua, kannan sitä kuin kipeää möykkyä mukanani, elämäni jokaisena päivänä. Kun tulin itse äidiksi, kävin terapiassa. Suhteeni omaan alkoholisti-äitiini oli niin traumatisoiva, että oman äitiyden ja äidiksi tulemisen ajatteleminen nosti kaikki vanhat tuskat pintaan. Pelkäsin, etten osaisi olla hyvä äiti. Pelkoni osoittautui turhaksi, mutta teki hyvää purkaa sitä vyyhteä. Kun äiti kuoli muutama vuosi sitten viinaan, oli sekin jonkinlainen kriisin paikka elämässäni, ja nosti kaikki vanhat asiat pintaan.
Äidin ja isän riitely, äidin henkinen pahoinpitely minua kohtaan, äidin henkinen ja fyysinen pahoinpitely isää kohtaan...Kun täytin 17, muutin pois kotoa, enkä enää palannut. Muutama vuosi myöhemmin isä sai tarpeekseen, kun äiti hakkasi häneltä naaman tohjoksi. Yöllä, täytenä yllätyksenä. Isä on elämässäni edelleen, äiti ei enää ennen kuolemaansa. Yritin häntä aikani auttaa isän ja hänen eron jälkeen, mutta alkoholisti on sairas, eikä parane, jos ei itse halua parantua. Äiti valehteli, varasti, kiristi ja solvasi, ja hänen luonaan pyöri niin epämääräistä porukkaa, etten enää halunnut mennä sinne. Isällä on uusi vaimo, tai ei hän nyt enää uusi ole, on ollut äitipuoleni jo kauan aikaa. Ja on aina ollut minulle enemmän äiti kuin oma äitini oli koskaan.
Kyllä ilmeisesti saa vieras ihminen kohdella miten huvittaa. Huvittavinta on myös se, kun lukee näitä juttuja, että uusikko on heti haukkumassa sitä äitiä jos lapsella on likaiset vaatteet, tukka takussa tai muuten uusion omasta mielestä erilainen, niin heti haukkumasa, mutta itse tekee samoin ja vieraana ihmisenä, jolla ei ole mitään valtuuksia toisten lapsen mollaamiseen ja exien haukkumisene.
Jos oma äiti sanoisi lapsesta että vihaan tuota, kauhean likainen ja mielenvikainen, lapsi olisi huostassa, mutta kun unpitohelo vieras ihminen näin sanoo, se on sallittu. Salassa voi tehdä mitä vaan ja vierittää syyn exän niskoille.
Mihet hoi... jos lapsi ont eille rakas, miksi annatte uusion kiusata häntä? Onneksi tuttava piirissä ei ole moisia naisia, jos olisi puuttuisin heti.
Kun me oikeat uusperheelliset täällä tiedetään että sinä lissu-sekopää olet näiden "lapset haisee" settien takana. Niin anna jo olla. Ei mee läpi sun vuodatukset.
No, kohta alat itse itseäsi komppaan kun muuta nostetta ei tule.
Kuuleppas lissu-lässy, sinä ja ainoostaan sinä täällä haukut muka uusperheellisenä lapsia, ei kukaan muu, nyt sitte haukut itseäsi ja omia kirjoituksiasi olet todellinen aasi lässy, ja vielä kuvittelet, että me muut ei sitä huomata.
Lopeta tuo lässytys ja keksi parempaa tekemistä.
"Huvittavinta on myös se, kun lukee näitä juttuja, että uusikko on heti haukkumassa sitä äitiä jos lapsella on likaiset vaatteet, tukka takussa tai muuten uusion omasta mielestä erilainen, niin heti haukkumasa, mutta itse tekee samoin ja vieraana ihmisenä, jolla ei ole mitään valtuuksia toisten lapsen mollaamiseen ja exien haukkumisene."
No no, äläpäs nyt höpötä. Me kaikki tiedämme, myös sinä itse, kuka niiden "mieheni lapset haisevat ja ovat likaisia ja saakohan heillä tienattua ja emme halua ottaa heitä mukaan ravintolaan"-aloitusten takana on.
Ethän sinä voi ensin tehtailla provosoivia, yliampuvia, typeriä aloituksia muka-uusikkona ja sitten paheksua täällä yleisesti niitä omia keksimiäsi juttuja. Tai siis voithan sinä, mutta eivät ne ole mitään totuuksia, vaan sinun oman pääsi tuotoksia. Kun on yksinäinen ja on paljon luppoaikaa, voi tehtailla niitä aloituksia ja vastailla itselleen, ja keskustella päivät pitkät itsensä kanssa.
Mutta älä hyvä ihminen vedä meitä muita mukaan siihen omaan hulluun pyöritykseesi. Kukaan muu ei täällä tee sellaisia aloituksia kuin sinä muka-uusikkona.
Jep, Kylläsen huomaa helpostikin. Oikeat keissit on kirjoitettu hienovaraisesti ja asiallisesti. Sitten nämä provot hyvinkin negatiivissävyisesti. Jotta varmasti loukkaisi mahdollisimman montaa ihmistä ja aiheuttaisi oahennusta.
Vaan kun olisivatkin provoja, mutta eivät ole.
Ne on täyttä totuutta siitä, mitä lapsen elämä on uusperheissä valittavan usein.
Tietenkin on olemassa myös ydinperheitä, joissa lapset voivat huonosti, usein nämä perheet hajoavat ennepitkää ja seuraa juuri tuo kammottava uusperhe tilalle.
Mikä ajaa uusperheen perustamiseen ihmisen. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat ne ihan todelliset syyt. En nimittäin usko sen olevan rakkauden, vaan jotian muuta.
Mihet hakevat taloudenhoitajaa, mutta mitä naiset.
Kylä ne suurin osa valitettavasti on. Kyllä nämä marginaaliongelma tapaukset jossain ihan muualla pyörivät kuin täällä suomi24 sen palstoilla.
"Mikä ajaa uusperheen perustamiseen ihmisen. Olisi todella mielenkiintoista kuulla, mitkä ovat ne ihan todelliset syyt. En nimittäin usko sen olevan rakkauden, vaan jotian muuta.
Mihet hakevat taloudenhoitajaa, mutta mitä naiset."
Mitä tuohon kysymykseen tulee, niin mietippäs tältä kannlata pikemminkin "Mikä saa kaksi ihmistä yhteen? Miksi kaksi ihmistä alkaa seurustelemaan, menee naimisiin ja perustaa perhen".
Sitten olet lähempänä totuutta. Ei kukaan perusta uusperhettä uusperheen takia.
Lissu kyllä ne on, sinun omia provoja.
Niin eivät ole, surullista on se, että niissä se lapsi kärsii kaikista eniten, elämä ilman isää tai sitten isän luona huonossa kohtelussa, jossa vieras nainen kiusaa ja hankaloittaa isän ja lasten yhdessä oloa, jopa estää miestä näkemään omaa lastaan.
Se on suurin ongelma kun joku rikkoo toisten perheen, ei luovuta silloinkaan, kun mies suree.
Vain sun lapset elää ilman isää, koska et päästänyt lapsia isälleen ja pelkäsit miehesi uutta naista, vaikka et ole koskaan edes tavannut ja keksit et se kiusaa ja tappelee.
Sun lapset kärsii isättöminä.
Miehet hakee lohduttajaa ja naiset elättäjää. NIin yksinkertaista se on.
Lapet ovat sivuseikka, mies jättää omansa ex vaimolle, ja uusi nainen tuo nekin uudenmiehen elätettäväksi.
Totuus on vaikea myöntää, ja helppo elää kulisseissa.
Sun maailmassasi voi olla noin, mutta ei todellisuudessa.
Kuules ei lohduttajan kaa kukaan mene avioon ja kodinhoitajan palvelut voi ostaa ei tarvii mennä avioon senkään takii, oletko koskaan kuullu sellaisesta, kun rakkaus, rakastuminen sen takia ihmiset menee yhteen.
Sinä elät kulississa, koska olet sanonut, että olet avioliitossa ja ukkosi panee toista ja on sinut jättänyt ja kumpikaan teistä ei ole hakenut eroa, siinä on oikea kulissi.
Lissu mitä on lapet?
Lässy, katso ite totuutta silmiin, elät kulisseissa, olet naimisissa ja miehesi elää toisen kaa, mikä se on muu, kun kulissi.
"Miehet hakee lohduttajaa ja naiset elättäjää. NIin yksinkertaista se on."
Lohduttajia löytyy tuolta yöelämästä pilvin pimein. Ilmaiseksi tai maksullisia. Ei kukaan mies ole niin tyhmä, että menee naimisiin, ottaa talolainan, perustaa perheen ja esittelee omille lapsilleen lohduttajan. Paljon helpommallakin saa p-illua ja syliäkin, ei itseään tarvitse noin tiukkaan siihen lohduttajaan sitoa.
Elättäjää ei kukaan nykymaailmassa tarvitse. Suomessa on hyvät sosiaalietuudet, ei kukaan jää lapsineen tyhjän päälle. Ja jos joku nainen todella haluaisi itselleen elättäjän, miksi ottaa eronnut mies, jolla on lapsiakin elätettävänään? Sellaisen miehen iskeminen elättämismielessä olisi vain typerää. Se mieshän elättää jo muitakin ja saattaa olla aivan puilla paljailla eron jälkeen. Kyllä siinä tapauksessa lapseton, rikas poikamies on kannattavampi vaihtoehto.
"Lapet ovat sivuseikka, mies jättää omansa ex vaimolle, ja uusi nainen tuo nekin uudenmiehen elätettäväksi."
Kyllä meillä ainakin puolisoni lapset asuvat meillä vuoroviikoin. Itselläni ei lapsia ennestään ole, vain yhteiset mieheni kanssa.
"Totuus on vaikea myöntää, ja helppo elää kulisseissa."
Mikä totuus? Totuus voi olla hyvinkin helppo myöntää; menimme ja rakastuimme toisiimme. Siinäpä se. Ilman rakkautta ja todellista halua jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa ei uusperheen perustaminen tulisi mieleenkään, tuskin kenellekään. Siinä on omat haasteensa, ei kukaan kovin heppoisin perustein sellaiseen ryhtyisi. Parisuhde on uusperheen perusta ja kantava voima.
Itselläni ei ollut lapsia ennestään. Jos elättäjän olisin halunnut, olisi minun kannattanut iskeä joku lapseton pohatta. Ei eronnuttta perheenisää, jolla ei omaisuutta juuri nimeksikään, ja pari lasta elätettävänään. Mutta tähän mieheen minä rakastuin, hän rakastui minuun. En tarvitse elättäjää, käyn itse töissä ja osallistun tasavertaisesti perheemme elatukseen. Yhdessä olemme kerryttäneet omaisuutta ja talon ostaneet. Halvemmaksi minulle olisi tullut asua ja elää sinkkuna!
Väität, että on helppo elää kulisseissa? Sinulla on kai kokemusta kulisseissa elämisestä, kun osaat kertoa sen helppoudesta? Minun logiikallani kulisseissa eläminen olisi varmaan vaikeaa. Tekohymy naamalla pitäisi muille esittää muuta kuin on, mutta totuus siellä kodin seinien sisällä olisi toinen. Mitä helppoa siinä muka on? Minun mielestäni on varmaan helpompaa elää omaa elämäänsä sellaisenaan kuin se on, aivan avoimesti. Näin me ainakin elämme. Itse en kulissiavioliittoon ryhtyisi, ei sellainen pidemmän päälle olisi hyväksi kenellekään. Onneksi minä ja mieheni rakastamme toisiamme aidosti.
Meidän uusperheessä ainakaan eivät 13-vuotiaat kaksoset kärsi vähääkään. Heitä kuultiin huoltajuuskiistassa ja molemmat yksiselitteisesti halusivat isän perheeseen. En ole heille äitipuoli, olen puoliäiti, mikä minusta on oikein passeli nimitys. missään tapauksessa lapset eivät ole meille sivuseikka, ajattelemme todellakin aina heidän parastaan. Äitiään lapset tapaavat säännöllisen epäsäännöllisesti.
Kun huoltajuuskiista oli ratkennut ja lapset muuttaneet oikeasti meille, alkoi kummallakin koulutodistuksen keskiarvo nousta kohisten. Meillä eletään rauhallista elämää isossa talossa vähän kaupungin ulkopuolella, äiti asuu vuokrakerrostalokolmiossa ja elämä ei totisesti ole rauhallista sen enempää talossa yleensäkään kuin tuossa nimenomaisessa kolmiossakaan.
Meillä mies ei halunnut taloudenhoitajaa, hän osaa ihan hyvin tehdä kaikki kotityöt ja tekeekin usein. Minut työni vie suunnilleen joka toinen kuukausi moneksi päiväksi maailmalle ja silloin mies pyörittää huushollia täysin sujuvasti.
Minä en tarvinnut enkä tarvitse elättäjää, omat tuloni riittävät ihan hyvin. Ansaitsen suunnilleen kaksi kertaa sen, mitä mieheni ja minulla on enemmän omaisuutta. Tulen myös aikanaan - toivottavasti vasta piiiiitkän ajan päästä - perimään jonkinmoisen omaisuuden. Koska minulla ei ole eikä tule omia lapsia, olen tehnyt testamentin mieheni lapsille, mutta sulkenut heidän äitinsä kokonaan määräysvallan ulkopuolelle, jos sattuisin kupsahtamaan ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä.
Taisin kumota suunnilleen kaikki lissun-lässyn typerät olettamukset. :-)
No ei se lässy ole naimisissa enää. vaikka ei olisi allekirjoittanut mitään paperia, ero on jo lain vuoimainen vuosen perusteella. eronnu vanha luuska.
Yhdessä ketjussa se lässy sanoi, että he ei ole koskaan mitään eroa hakenut vaan vain asuvat erillään ja lässyn mies elää sen naikkosen kaa. Ero ei tule jollei jompikumpi sitä hae käräjäoikeudelta.
Lissun ex on sitä varmasti hakenut.
Tässä ote lissun sepustuksesta.
""Miksi minä hakisin eroa?En minä halunnut lasteni isän hylkäävän meitä ja unohtavan lapsia. Moni ei edes tiedä että mies on löytänyt lasten tilalle sutturoita he eivät tiedä jotka asuvat kaukana En ole kertonut, pidän yhä sormuksia sormessani joten niin kauan kunnes mies pyyytää sormukset pois otan ne, mutta ei ilmeisesti halua erota laillisestiminusta rakastaa meitä yhä. Mutta ikinä en tule ottamaan likaista miestä takaisin,eikä lapsetkaan sitä hyväksyisi.""
Ja silti pitää sormuksia??? Mies on hakenut eroa, muttei tee niillä merkityksettömillä sormuksilla mitään.
Jossain ketjussa lissu on sanonut, että ei ole tehty ositusta, koska ei he ole edes eronneet, no lissu yksin tietää onko ero virallista tai ei, no, ihan sama, pimee se kuitenkin on.
Meillä 15 neloset, miehen edellisestä liitosta, ovat kyllä hirveitä kakaroita! Voisivat muuttaa äitinsä luokse, mutta on toisaalta kiva leikkiä äitiä heille ja saa komentaa! Kiva laittaa tenavat tottelemaan ja jäähylle!
On kiva leikkiä äitiä, ja opettaa heille käytöstapoja. Heidän äitiä suututtaa kun menetti neloset minulle. Nyt lapet kutusuvat minua äidiksi, se oli pitkä juttu, mutta nyt he pitkin hampain sanovat äiti.. en kuule etunimelläni.
15 neloset? Siis kuusikymmentä lasta? En ihmettele, että pidät kamalina kakaroina! Minä en tuollaista porukkaa viitsisi katsella minuuttiakaan, puhumattakaan, että rupeaisin äitiä leikkimään...
"lapet kutusuvat" :-DDD
Joo "lapet kutusuvat" ...hahahahaaaaa :D
Kyllä täytyy myöntää, että kaheli tuo lissulässy on. Mennä nyt sepittämään tommonen satu :D
Tässä oiva esimerkki siitä kuinka palstan-provo lissu yrittää saada meidät oikeat uusperheen äidit hirviöiltä. Mutta onneksi nämä ovat läpinäkyviä yrityksiä.
Ihmetyttää vain tuon aivoinvaliidin motiivit? Katkeruus? Kateus? Sairaus?
Jäi sana "näyttämään" välistä.
Lissun ex katsoi parhaaksi jättää sille kaiken ilman taistelua mistään, kunhan vain pääsi tuosta hullusta lopullisesti eroon. Kertoo todella paljon lissun mielenterveydestä. Mies jätti omaisuutensa, lapsensa kunhan vain sai lissun elämästään pois.
Minusta on ihan sama miten kukakin elämnsä elää, kunahn mun perhe on suojassa miehen naikkosilta, onneksi on ollut, ei ole koskaan tarvinnut pelätä, että kukaan ulkopuolinen ventovieras ex isän suttura olisi päässyt koskaan lastemme lähelle. Se olisi ollut äitinä kauhea kokemus, nähdä miten lapset kärsii kun vieras suttura oikein kiusaa ja haukkuu.
Se kokemus meiltä on jäänyt onneksi kokematta.
En lisi voinut äitinä sitä vierestä katsoa, miten joku pilaa lapseni. Onneksi mies oli samalla aaltopituudella, ja piti sutturansa poissa meiltä ja lasten lheltä, sanoen että hänen sutturat on pahinta mitä lapsille voisi antaa, eikä tuonut koskaan niitä suturoita meille. Onneksi ymmärsi että ovat huonoa seuraa meille.
Mihin me olisimme niitä tarvinnet? Kuka kertoo, mitä me olisimme heillä tehneet?
Lapsetkin olivat aikanaan ymmällä kun kerroin että isä vaihtoi meidät sutturoihin ja halusi miestä eroon kun joku tunkeilija halusi meidän isukin,, lapset olivat aivan kauhuissaan. Onneksi ei mies tonut niitä meille, olemme saaneet täysin rauhassa olla omassa perheessä ja suvussa.
Jälkeenpäin toki naurattaa että sutura halusi meile pahaa, mutta lopussa kuitnekin mies krsii eniten.
Kuinka monta isänpäiväkortia on kaapin hyllyllä, kuinka monta synttärikorttia ja lasten piirustusta... kuinka monta tuperää joulua mies on saanut viettää ilman lapsia???? En voisi sanoin kuvata miltä minusta tuntuisi! En osaisi olla ilman lapsia koskaan, onneksi mies osaa. Onneksi osaa myös vnheta yksin ilman lapsia ja lastenlapsia. Sen on mies ansainnut.
Jos isä asuu seueustelee elää uudessa suhteessa niin ei sinulla ole oikeutta kieltää lasta tapaamasta isää ja hänen elämän kumppania kuulostat narsistilta. Eikä ex:si nainen ole suttura eikä hänen elämänsä kuulu enään sinulle !!!
elämnsä
kunahn
lisi
lheltä
suturoita
isukin,,
tonut
sutura
meile
kuitnekin
krsii
isänpäiväkortia
tuperää
vnheta
Käytitkö taas copy-pastea?
Miksei olisi? Lapsehtan ovat minun ei sen suturan: Sillä ei ole koskaan ollut mitään valtaa meihin, mies on hyvin pitänyt naakan poissa meidän elämästä. Onneksi löytyy miehessä sen verran älliä, ettei pakota meitä näkemään sutturoitaan.
No ei todellakaan sutturan elämä kuulu meille eikä meidän sille. Siitä olemme ex isän ex miehen kanssa pitäneet hyvin huolta, etteivät päässeet aikanaan pienen lastemme elämää sotkemaan ja heitä kiusaamaan.
Hyvin voi ptiää sutturat poissa omasta elämästä, miski niitä pitäisi omaan kotiin päästää???
Jos suttura rikkoo perheen, niin pitäisikö se palkita sillä että pääsisi kotiimme haukkumaan ja stokemaan? Minä en kuuna päivänä lastemme kanssa menisi sinne sutturan kotiin, en ikinä.
On meillä ihanat lapset ja ihana suku... ei sutturoita eikä muitakaan ulkopuolisia ihmisiä. Vain ne joita haluamme tavata.
Kuuleppa narsisti se miehesi elämän kumppani voi olla täysin syytön miehesi ja sinun eroon !!! Ja oletko sinä pitänyt sen uuden huoripukin poissa lastesi elämästä vai oletko niin kauhea noita-akka ettet ole uuta löytänyt.
Jöpsis! Kyllä me teidämme asiat paremmin kuin sinä, sinä vaan arvailet, ja olet tilanteessa kuin tilanteessa sen puolella jota sinäkin edustat, tottakai, mitä sitä itseään mollaamaan.
Meillä suttura rikkoi perheemme, sitä tosiasiaa ei muuta mikään, ei edes sinun ikuinen vääntäminen siitä että minä ja lapset olemme syyllsiä. Sinä saat ajatella mitä tahsot, muta me lasten kanssa ja koko suvun kanssa tiedämme tosiseikat että sutttura halusi hajoittaa onnellisen perheen, kun itsellä oli onglemia. Johonkin ne täytyi purkaa.
Katsos meillä kun mieskin sanoo että ne sutturat ovat meille erittäin huonoa seruraa, siksi ei pakottanut meitä näkemään moisia apinoita. Pitäähän miehellä olla elättäjä, siivooja ja roskakori.
Olemme etupiekutettuja, kun ei ole koskaan meitä pakotettu näkemään niitä naakkoja, eikä pakotettu meille tulemaan, arvaa vaan olisinko laskenut siälle? En olisi, olisi joutunut siivoomaan ja desinfioimaan koko huushollin.
On meillä fiksu mies, kun piti sutturat poissa.
Mieshän tässä eniten kärsi, menetti minut, suvun ja lapset, me emme menettäneet kuin säälittävän miehen, joka vaihtoi omat lapset naikkosiin.
Skool lissu....etupiekutettuja....fiksu mies....säälittävän miehen....ota huikka taas....
Eipä se niin onnelliselta kuulosta ja miksi mies lähtisi jos on hyvä olla ... ...ja huhujen mukaan sinä se lähit ekaks jonku matkaan 2kertaa lähit ja kolmanella ukkos ei ottanut takas vaikka teit penskan sen takia et saisit pidettyä 3:)
Skoolaa sinä vaan juoppo... mä en!! Kovasti täällä aina skollat.. joka päivä. Älä riko itseäsi hyvä ihminen, hae apua.
Mulla katsos on niin pitkät kauniit kynnet, että tulee noita vierhietä.. ja niitä tulee paljon, mutta sun virheet on pahemmpia korjata kun mun.
Mitä on skollat?
Mitä on vierhietä?
Ja taas kännissä....
No huh huh olet tosiaankin narsisti ja kirjoituksesi perusteella "ex" miehesi huoripukki... ...paperilla eronnut mutta elätte yhteistä elämää , ukkos käy vaan polkemassa jotain halpaa vosua.
Sinulle onnen ydin P erhe meillä ex ei edes tiedä uuden avokin nimeä eikä sitä asuuko kanssani ja lapset asuu viikonloput meillä ja tulee avokin kanssa hyvin toimeen. Kaikki kysymykset jotka ei liity lapsiin vastataan en kommentoi , ei kuulu sulle , ei ole sinun asia tietää kenen kanssa elän, elatus maksuissa vain palkka nauha sossuun nähtäväksi (1100€/kk) eli kaikki mitä minun ja avokin elämässä tapahtuu varjellaan ex:iltä
Huolestun pikku hiljaa eräästä palstalaisestamme..
Varsinaisen harhaluuloisuushäiriön tärkein oire on pysyvä harhaluulo, joka muistuttaa lähinnä päähänpinttymää eli pakkomiellettä.
Häiriö on psykoottinen tila, koska mitkään vastakkaiset todistelut eivät voi horjuttaa uskoa harhaluuloon, ja havainnot tulkitaan aina tukemaan harhaluuloa.
Harhaluuloisuushäiriössä harhaluulot ovat varsin erilaisia kuin skitsofreniaan liittyvät harhaluulot. Skitsofreniassa harhaluulot ovat yleensä kummallisia ja absurdeja – harhaluuloisuushäiriössä ne saattaisivat sinänsä olla jotenkin mahdollisia mutta luultavasti epätodennäköisiä.
Ongelmana on etenkin se, ettei aina voida olla varmoja siitä, onko harhaluulossa perää vai ei
Olen joutunut sivustaseuraajana tilanteeseen, jossa miehen uusi vaimo pahoinpiteli 2-vuotiaan tytön mustelmille mm. repien ja puristellen poskesta. No, erohan siinä myöhemmin tuli, mutta lapset joutuivat tuon uusioliiton aikana kärsimään kohtuuttomasti "kasvatuksellista" väkivaltaa uuden "äidin" taholta.
Mutta onko tämä ainutlaatuista vaiko ei, sitä en mene sanomaan. Kaikki väkivalta on tuomittavaa ja etenkin kun se kohdistuu puolustuskyvyttömiin lapsiin.
Näitä tapahtuu paljon, mutta harvoin kukaan uskaltaa niistä puhua, saa heti hullun ja mielenvikaisen ihmisen leiman.
Fiksu on se j oka kiusaa lapsia ja rikkoo toisten perheen, mutta mielenvikainen on se, joka ei hylkää lapsia, puolustaa heitä ja on kunnon ihminen ja äiti. Täällä se on niin, että mitä ilkeempi olet sen parempi ihminen olet. Omituista.
"Olen joutunut sivustaseuraajana tilanteeseen, jossa miehen uusi vaimo pahoinpiteli 2-vuotiaan tytön mustelmille mm. repien ja puristellen poskesta."
Todella ikävää, ja olen surullinen tuon lapsen puolesta. Ja olen surullinen KAIKKIEN niiden lasten puolesta, joita pahoinpidellään, oli se sitten lapsen isä, äiti, mummo, pappa, setä, täti, sisko, veli, serkku, kumminkaima, äitipuoli, isäpuoli tai ihan vain joku tuntematon.
Sinä olet ollut sivustaseuraajana tuollaisessa tilanteessa, jossa pahoinpitelijä oli isän uusi puoliso. Itse olen ollut pahoinpidelty lapsi, jota oma äiti pahoinpiteli. Varsinainen sivustaseuraaja siis minäkin olin (siltä se muuten toisinaan tuntui, kuin olisi katsellut sitä kaikkea sivusta, kai se oli jonkinlainen pakokeino siitä helvetistä, kuvitella olevansa vain kärpänen katossa...).
Olin myös sivustaseuraaja, kun äiti pahoinpiteli myös pikkusisaruksiani. Yritin auttaa, ja sain usein turpaani uudelleen sen vuoksi.
Töitä teen nykyään sosiaalialalla. Omat kokemukseni auttavat minua auttamaan. Ja olen ollut sivustaseuraaja kaikenlaiselle. Pieni vaahtosammuttimen kokoinen ihminen on tullut sanomaan minulle (ensin äitinsä pahoinpideltyään häntä koko pienen elämänsä), että mullapa on maailman paras äiti. Yritä siinä sitten pidätellä kyyneleitäsi.
Minä en ollut sivustaseuraaja vaan olin vakivallan uhri itse. Ja tämä tapahtui ydinperheessä.
Väkivaltaa tapahtuu kaikissa perheissä, ei vain ydin perheessä. Ihan hiivatin typerä täytyy olla jos muuta kuvittelee, ja muulta väkivallalta sulkee silmänsä..
Nyt elän uusperheesä, enkä hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, eikä meillä sitä ole.
Olet harvinaisen typerä ja naivi, jos todellakin kuvittelet että näin tapahtuu vain uusperheissä. Sinä et voi tietää missä perhemuodossa tapahtuu väivaltaa enemmän ja missä vähemmän. Tai jos sinulla on asiasta faktaa, niin ole hyvä ja jaa se minun kanssani. Minua nimittäin kiinnostaa.
Olen elänyt väkivallan siivittämän lapssuden ydinperheessä ja nyt olen uusperheellinen, enkä hyväksy mitään väkivaltaa ketään kohtaan.
Hullun ja mielenvikaisen ihmisen leiman olet saanut täysin omien kirjoitelmiesi perusteella. Jos olisit oikeasti lasten asialla, niin et sitä noin toisi esiin. Sinä julistat omaa sotaasi uusperheen äitejä vastaan, omista katkeroituneista systäsi.
Huolissasi et ole kuin itsestäsi. Se mitä sinä olet laittanut lapsesi kärsimään, on ollut henkistä väkivaltaa ja laistamista. Häpeä sitä.
Yksi ainoa kysymys: MIKSI ihmeessä ET puuttunut asiaan" Jos lasta kohdellaan väkivalloin sinun nähtesi olet velvollinen puuttumaaqn asiaan!
Niin kyllä sitä osataan kaikissa perheissä, mutta yleensä täällä syytellään vaan sitä ydinperhettä, äitiä ja isää, mutta esim miehen uutta suhdetta käsitellään silkkihansikkain, häntä ei saa syyttää tai sinä ole itse hullu ja mielenvikainen. Miksi? Se on täällä ydinkysymys, miksi uusi puolison tai suhteen tekosia katsotaan sormien läpi, ne mitätöidään surutta. Mutta jos kaltoin kohtelu tapahtuu isän ja äidin toimesta, se onkin todella suurempi asia kuin että asialla olisi vieras ihminen.
En ole niin sanonut että vain ja ainoataan! Enä kuvittele, mutta vanhempia syyllistetään aina ememmän kuin näitä uusiokkoja, miksi? Onko niin, että vieras ihminen saa kohdella toisten lapsia miten haluaa, mutta jos se on oma äiti ja isä, niin hän on hullu ja mielenvikainen? Heti hykätään vaan vanhempien kimppuun, mutta uusion huonosti kohtelu miehen lapsiin saa jatkua, ja se on oikein. Sen käsityksen täällä saa.
Kyllä täällä kaikki on saanut hullun ja mielenvikaisen leiman, joka ei ole samaa mieltä kuin muut, omia asioita kun kerrot ja mielipiteitä, olet hullu, hyväksytty olet silloin kun olet samaa mieltä kuin muut. No siihen minä en ole lähtenytmukaan, kerron niinkuin minä asiat näen, enkä tarvi siihen hyväksyntää.
Minä mitää sotaa julista, vaan kerron miten sen asian näen,, ja olen ylpeä siitä, ettei me olla jouduttu tälläisiin pyörityksiin eikä lapset ole joutuneet isän anikkosten kynsiin ikinä. En sallinut ikinä sitä että joku viras ja ulkopuolinen perheenrikkoja kiusaisi ja kohtelisi huonosti minun lapsia, minä säästin heidät siltä. Ja se on äitinä minun velvollisuus, jos mies sitä ei tajua, miten hänen sutturat olisivat kiusanneet lapsiani ja minua.
Minä suojasin omat lapset, sinä saat tehdä omillesi mitä haluat.
Tekisin sen uudelleen jos pitäisi, en edes miettisi. Niin loistavia ovat lapseni nyt aikuisena, kun ei ole tarvinnut pelätä isän naikkosten kohtaamisia eikä nähdä sitä hirviötä, joka rikkoi perheemme. Siihen ei lapsilla ja minulla ollut mitään velvollisuutta eikä pakkoa.
On kiva viettää lasten perheiden kanssa joulua, vaikka isä ja vaari puuttuu, jokainen ymmärtää että itse sen kuopan kaivoi, me emme pois häntä ajaneet, vaan se on ihan miehen oma syy, ja nyt maksaa siitä kalliisti.
Olen huomannut, että monilla sosiaalialan työntekijöillä on itsellään hyvin väkivaltainen lapsuus. Otantani on ystäväpiiristäni ja siitä, että olen ollut sosiaalitoimistossa töissä (vailla sosiaalialan koulutusta). Joskus olen miettinyt, onko "oma kokemus väkivaltaisesta kodista" hyvä asia vai tarvittaisiinko sosiaalialalle enemmän työntekijöitä, joilla on ollut normaali lapsuus?
Siksi kirjoitinkin, että "Kaikki väkivalta on tuomittavaa ja etenkin kun se kohdistuu puolustuskyvyttömiin lapsiin", koska en ole niin naiivi, ettenkö tietäisi, että myös lapsen oma vanhempi voi pahoinpidellä lasta.
Uusperheen pahoinpitelevästä uudesta vanhemmasta lapsella on paremmat mahdollisuudet päästä joskus eroon lopullisesti. Oma vanhempi on elämässä jollain tapaa aina.
Tuossa olet täysin väärässä.
Suurin osa syyttelyistä on keksittyjä provoja palstan pelleltä (kukahkohan se onkaan). Nämä lapset haisee, exä on vaikea, lapset on apinoita....tiedät tuon varsin hyvin itsekkin, kuka niiden takana on?
Samoin kuin nämä "minua pitää kutsua äidiksi, olen parempi äiti kuin exä" ovat saman pellen tuotoksia. Mutta tämänhän sinä fiksuna ihmisenä kyllä tiedätkin.
Me oikeat uusperheen äidit olemme moneen kertaan oikaisseet noita provoja.
Mutta sinä haluat jostain kumman syystä ne uskoa? Miksiköhän?
Mitä suhteen tekosia? Viittatko tällä siihen uskomukseesi että uusperhe on aina perustettu salasuhteesta?
En tiedä oliko tämä kysymys minulle, mutta tässä kyseisessä tapauksessa lapsi vietiin lääkäriin, vammat kuvattiin ja rikosilmoitus tehtiin. En tiedä seurasiko tapauksesta muuta kuin "kirjaus" papereihin.
Harvemmin ydinperheessä naispuolinen perheen aikuisjäsen kuitenkaan lasta ?uoranpenikaksi haukkuu. Näin meillä.
No siellä haukutaan varmaan sitten vaikka huoraksi lasta itseään. Eikait se äiti voi sanoa "huoranpenikka", koska silloin hakkuisi itseään. Eihän kukaan hullu pidä itseään hulluna. Isä voikin sitten hakkua huoranpenikaksi jo lapsiaan.
Uusioperheiden lapset ovat kyllä erittäin haavoittuvassa asemassa, Nykyisen ymmärryksen mukaan kun lapset ovat niitä sopeutumattomia ja hankalia viranomaisten kieroissa silmissä. Ja omat vanhemmat uhraavat entisiä lapsiaan uuden parisuhdeonnen saamiseksi. Tähän heillä on täysi oikeus kulttuurissamme vallitsevan arvojärjestyksen mukaisesti. Ei käy kateeksi tätä tiettyä lapsiryhmää, täysin ovat vailla suojaa ja turvaa plus vielä hankalan ja vaikean lapsen maine niskassa.
Ei mitään uutta valtakunnassa. Kaikki tervejärkiset varmasti tietävät jo ihan vaiston tasolla, että uusperheissä on ihan toisen luokan ongelmia kuin ydinperheissä. Evoluutiopsykologiasta löytyy ihan nappeja selityksiä asiaan. Huolestuttavia ovat nämä sossuhumanistien naiivit näkemykset ja relativisoinnit, heillä ei näytä ainakaan lapsiasia olevan päällimmäisenä agendalla. Ja kovaäänisimmät uusperheäidit nyt vain ovat jäävejä puhumaan muuta kuin omasta puolestaan, hehän tietysti lähtökohtaisesti antavat sellaisen kuvan, mikä palvelee heidän etuaan ja asemaansa. Pelottaa kyllä näiden lasten puolesta. kuka heitä puolustaisi?
"Ja kovaäänisimmät uusperheäidit nyt vain ovat jäävejä puhumaan muuta kuin omasta puolestaan, hehän tietysti lähtökohtaisesti antavat sellaisen kuvan, mikä palvelee heidän etuaan ja asemaansa."
Olenko minä siis jäävi puhumaan omasta elämästäni, ja tavoistani toimia ja olla ihminen?
Jos uusperheen äiti kertoo pitävänsä miehensä lapsista ja olevansa sujut sen asian kanssa, että perheeseen kuuluu lapsia jotka eivät ole biologisia, niin hänkö lähtökohtaisesti aina valehtelee, "antaakseen itsestään sellaisen kuvan, että se palvelee heidän etuaan ja asemaansa"?
Mielestäsi siis sellaista uusperheen äitiä ei ole olemassa, joka ei kieroilisi ja kertoilisi asioita itselleen edullisella tavalla, vaan kaikki uusperheiden äidit valehtelevat, jos kertovat, ettei heillä ole mitään puolisonsa lapsia vastaan?
"Kaikki tervejärkiset varmasti tietävät jo ihan vaiston tasolla, että uusperheissä on ihan toisen luokan ongelmia kuin ydinperheissä."
Totta. Tottakai ne ovat erilaisia ongelmia. Onhan tilannekin aivan erilainen. Mutta jokainen tervejärkinen ihminen tietää senkin, että mustavalkoinen luokittelu, lokeroiminen ja yleistäminen on vain typerää.
Tästä päästäänkin siihen, että minä olen uusperheen äiti. En kovaäänisin, enkä kovaääninen lainkaan. Minulla on 3 lasta mieheni kanssa, ja miehelläni on edellisestä avoliitosta 2 lasta. Kaikki perheemme 5 lasta ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. En ole koskaan sanonut yhdestäkään perheemme lapsesta rumasti, enkä yhtäkään lasta ole koskaan kiusannut tai vähätellyt.
Minulla ei ole tarvetta antaa itsestäni mitään tietynlaista kuvaa. Olen mitä olen, olen kuka olen, ja voin puhua vain omasta puolestani. Mutta vaikka kysyisitte asiaa esim. mieheltäni, hän vastaisi todennäköisesti samoin kuin minä. Jos kysyisitte mieheni lapsilta, toivon sydämestäni, että he vastaisivat samoin. En voi puhua heidän puolestaan, ja jos he kertoisivat, etteivät pidä minusta, minä pidän heistä silti, ja olen silti aina heitä rakastavasti kohdellut. Jos he eivät minusta jostain syystä pidä, syy ei ainakaan ole siinä, että minä en heistä pitäisi tai heitä hyvin kohtelisi. Uskallan kuitenkin väittää, että he pitävät minusta. Saman katon alla ollaan oltu pian 10 vuotta, ja meillä kaikilla on läheiset välit. En usko, että lapset sellaista jaksaisivat teeskennellä vuodesta toiseen?
Minun puolestani saat hokea tuota nyt sitten ainakin satoja kertoja kymmenille eri ihmisille ainakin komenkymmenen vuoden ajan, niin kuin lapsipuolet ssavat tässä maassa todistella etteivät he ole olleet vaikeahoitoisia ja luonnehäiriöisiä. Kurjaa, eikä totta? Olet paha ihminen asemasi puolesta, kunnes toisin todistat!
Sinun ei tarvitse edes todistaa mitään, tiedämme ja uskomme että olet umpihullu!
"Minun puolestani saat hokea tuota nyt sitten ainakin satoja kertoja kymmenille eri ihmisille ainakin komenkymmenen vuoden ajan, niin kuin lapsipuolet ssavat tässä maassa todistella etteivät he ole olleet vaikeahoitoisia ja luonnehäiriöisiä. Kurjaa, eikä totta? Olet paha ihminen asemasi puolesta, kunnes toisin todistat!"
Ei minun tarvitse sitä kenellekään hokea eikä todistella, tämä oli ensimmäinen kerta kun jouduin itseäni tässä asiassa "puolustamaan", ja se oli täällä typerällä suomi24-keskustelupalstalla, jossa on paljon porukkaa, jotka nauttivat provosoinnista.
Kukaan ei ole pitänyt minua pahana ihmisenä. 10 vuotta olen ollut uusperheellinen, ja elämme aivan tavallista lapsiperheen elämää. Eikä meidän perheessämme ja lähipiirissämme ole kenellekään mitään ketään vastaa, vaan elämämme on varsin rauhaisaa. Rakastan miestäni sekä kaikkia perheemme lapsia. Pidän mieheni ex-puolisosta sekä tämän uudesta puolisosta, fiksuja ja asiallisia ihmisiä, tulemme hyvin toimeen. Olen läheinen appivanhempieni kanssa, anoppini on paras ystäväni. Olemme sukurakkaita, ja pidämme yllä lasten suhteita omiin sukulaisiinsa ja olemme paljon tekemisissä niin mieheni kuin minun sisarusten perheiden kanssa, sekä isovanhempien kanssa.
Kukaan minulle tärkeä ihminen ei ole koskaan pitänyt minua pahana ihmisenä. En ole paha ihminen, miksi siis pitäisi? Jos minä jonkun keskustelupalstalla pyörivän ahdistuneen ihmispolon mielestä olen paha ihminen vain sen vuoksi, että aviomiehelläni on 2 lasta ex-liitosta, niin sama sille. Ei hänen mielipiteensä merkkaa minulle mitään. Vaikka yleistäminen täällä netissä minua ärsyttäisikin, ei se minun tosielämääni ja arkielämääni hidasta, eikä vaikuta siihen millään tavoin. Ei minun tarvitse "toisin todistaa" mitään kenellekään, ei varsinkaan kenellekään tuntemattomalle tyypille internetissä, koska mitään toisin todistettavaa ei ole. Vaikka monet täällä satuilevatkin ja puhuvat omaksi edukseen, minulla ei ole sellaiseen mitään tarvetta, vaan uskallan sanoa kuten asiat ovat.
Mutta anyway, mukavaa jatkoa sinullekin. Toivon, että pääset irti mustavalkoisesta ajattelutavastasi, ja löydät paremman kanavan purkaa ahdistuneisuutasi. Käytä se hyödyksesi, etsi uusi harrastus, ja jätä internet, jos se saa sinut noin valtavan vihan valtaan. Ja jokin henkilökohtainen syyhän siihen on, että vihasi kohdistuu vain tietyn aseman omaavia ihmisiä kohtaan. Ymmärrän sen, mutta muista, että oma kokemus ei ole yleismaailmallinen kokemus.
Peace :)
Me, me me!!! Sinä olet kaikkine teinesi!
??????
Ei meidänkään uusperhe elämässä ole mitään yhteneväisyyksiä täällä niin kovaan kailotettujen ongelmien kanssa. Mutta jotkut haluavat omien motiiviensa mukaisesti mustamaalata yleistäen kaikki samassa asemassa olevat samaan nippuun.
Juurikin eilen eräs ystäväni (kasvanut uusperheessä) kertoi ohimennen omia kokemuksiaan lapsuudestaan ja siitä, miten uskoo, että asiat menivät paremmin niin, kuin että hänen vanhempansa olisivat jatkaneet yhdessä. Mutta en mene toisen elämää sen enempää jakamaan ja analysoimaan.
Niin sanot sinä.. tottakai kukapa itseään molaamaan. Mutta mitäpä AJATTELEE miehen lapset??? Heiltähän kukaan ei kysy mitään, eikä he uskalla sanoa mitään sillä se voi aiheuttaa sen että ei näe enää isää, ja lapset on sen jläkene hulluja, mielenvikaisia ja häiriköitä.
Aikuinenhan sanoo aina kaiken niin, että on itselleen suosiollista.
Kuten täälläkin, kyllä lapset sopeutuu... niinpä aikuisten mielestä.
Kuinka monta ohjelmaa on tullut tv;stäkin, kun lapset kertoo hiljaisesta huudosta sisällään. Miten sattuu, kun joutuu tekemään aikuisen mielen mukaan, ei ole omaa paikkaa ja tunne on ylimääräinen ja aina tiellä. Kukaan ei kuuntele lasta, mitä hän ajattelee.
Jos lapset saisivat sanoa sanottavasa, tai uskaltaisivat, lapsilla olisi parempi olla, mutta kun ei uskalla, he voivat erittäin huonosti. Mutta onneksi aikuisena täälläkin moni avautuu. Mutta sekin teilataan heti, he ovat hulluja ja mielenvikaisia.
Vielä tuohon "Lapset säälittää" kirjoittajan esille tuomaan lisäisin.
Kun lapset ovat piniä eron hetkellä, ovat he riippuvaisia vanhemmistaan. He ovat peloissaan eivät osa eivätkä uskalla sanoa oikein mitään. Tosin saattavat olla itkuisia, sairastella ja vanhemmat oikutellakin, ne ovat oireilua pahasta olosta.
Mutta eron jäli näkyy lapsissa sitten, kun he ovat kasvaneet murrosikäisiksi ja hieman aikuisemmiksi siitäkin. Nythän heille aukenee ja selvenee miehn ja naisen välinen suhde. He osaavat päätellä asioita ja muistaakin lapsena kuulemiaan asioita ja tapahtumia. He osaavat ihan varmasti selvittää ne salasuhteet ja likaisuudet, lapset joutuvat ne asiat kohtaamaan ihan varmasti.
On helppo kuvitellma oman likaisen elämän jäävän pieniltä lapsilta huomaamatta, mutta elämän kulku on vain niin, että lapset kasvavat ja oppivat erialisia asiotia elämästä, itse te sitävastoin vanhenette ja alatte unohtaa.
Mutta likaiset toimenne lapsenne kyllä osaavat päätellä, ovathan he joutuneet näkemään ja kuulemaan asiat hyvin läheltä ja nyt osaavat ne ajatella aikuisen järjellä.
Miten tämä vaikuttaa heidän omaan mahdollisuuteensa elää se onkin jo vkavampi asia. Lapsi ei uskalla sitoutua keneenkään.
Aivan, Miksi siis pitäisi pariskunnan, jonka suhde sisältää väkivaltaa/pettämistä/valehtelua/mollaamista pysyä yhdessä "lasten takia" ja "lasten parhaaksi". Luoko tällainen ilmapiiri lapsille turvallisen ja vakaan kasvualustan?
Kuunnella iltaiisn sängyssä huutoa/tappelua/vieraita miehiä/naisia kun vanhemmat luulee jo lapsen nukkuvan?
Lapsi on näkevä ja kuuleva olento! Ja kyllä, lapsi muistaa ja oppii! Joten miettikää minkälaisen kuvan kahden aikuisen ihmisen väleistä ja välisestä rakkaudesta, lojaalisuudesta ja luottamuksesta haluatte lapsillenne antaa, jotta tulevaisuudessa oma lapsenne ei sitten ole se pettämäjä/valehtelija/ jakorasia!
Onko reilua lasta kohtaan että toinen vanhemmista tai molemmat laittaa lapsen välikäteen, jossa joutuu salailemaan vanhempiensa pettämistä/valehtelua.
Aina se lapsi tavalla tai toisella joutuu kärsimään ja välikäteen noissa asioissa.
ja kyllä, se voi koekea niin uusperheitä kuin ydinperheitä! HUONO SUHDE ON HUONO SUHDE JA AINA VAIKUTTAA LAPSIIN!