Onko väärin nukkua lapsen kanssa?

No mikäs siinä nyt sitten mielestäsi olisi väärin? Kyllä ne kaikki eläinten poikaset emonsa lähellä. Oma puolitoitavuotiaani nukkuu myös vieressäni, eikä kyllä ole edes mieleen tullut, että siinä voisi olla jotain väärää. Päinvastoin, tuntuu oikealta ja luonnolliselta. Kyllä se siitä jossain vaiheessa siirtyy omaan sänkyynsä ilman sen suurempia mutinoita, nyt ei vain vielä ole se hetki.

Perheissä on erilaisia nukkumisjärjestelyjä. Meidän perheessä kaikki tarvitsevat "oman tilan" nukkuakseen hyvin ja jossakin toisessa perheessä nukkuminen onnistuu kuin sillit suolassa ja jalka naamalla.

Meillä lapset ovat vauvana alkaneet nukkua paremmin siirryttyään häkkisängystä, joka oli oman sänkyni vieressä , omaan huoneeseensa! Tiedän, että joillekin vanhemmille olisi kauhistus nukuttaa vauvaa omassa huoneessa, mutta me olemme herkkäunisia ja mieluummin kävimme molemmat lapsia yöllä peittelemässä, kuin että olisimme valvoneet heidän kanssaa läpi koko yön.

Meillä samaa että kaikki ovat aina nukkuneet omissa sängyissä. Ihan yöunien rauhan takia.

Mutta nyt lapsi 2 v. 8 kk on alkanut öisin tulemaan sänkyyn. Tullut tämä mielikuvitus peliinja yöllä keksii kaikkea mitä siellä on. Ja kipittää turvaan meidän väliin.

Ystävä oli kauhean vihainen tästä että lapsi yöllä takaisin omaan petiin,ettei opi tätä tapaa.

No ei kai lapsi nyt aikuisena vanhempien sänkyyn enää tule :)?

Tulkoot jos yöllä alkaa pelottamaan

Eiköhän se ole pääasia, että kaikki saavat nukkua :D

Meillä on yritetty nyt tuon isomman kanssa (4,5v) niin, että voi kyllä käydä yöllä turvaa hakemassa vieressä, mutta menisi sitten omaan sänkyynsä kuitenkin, koska tehdään kumpikin vanhempi vuorotyötä ja ei vain mahduta kaikki neljä nukkumaan samassa sängyssä. Kuopus kömpii vielä aamuyöstä viereen (2v). Todennäköisesti hänkin oppisi ihan helposti omaan petiinsä, kun vain kannettaisiin yöllä, mutta toistaiseksi ei ole jaksanut siihen rumbaan alkaa. Tietysti sitten, jos ollaan sairaana tai jotain muuta kummallista, saa nukkua äidin ja isin vieressä.

Kyllä ne lapset sieltä sitten joskus omaan sänkyynsä muuttaa ja jos jokainen saa riittävän yöunn vieretysten, niin mikäpä siinä.

Ei kai siinä mitään väärää ole. Riippuu ihan siitä, sopiiko se teille vanhempina vai haittaako se teitä kohtuuttomasti. Jos asia on teille ok ja elämä helpompaa perhepedissä (kyllä, sille on ihan oma nimikin ja asiasta löytyy paljon netistä myös luettavaa :D), niin siitä vain. Kyllä se lapsi varmasti jossain vaiheessa elämäänsä haluaa omaan sänkyyn nukkumaan.

Yritin myös opettaa tytärtäni nukkumaan omassa sängyssään ja eri huoneessa. Onnistuihan se, vaikka nukahtaminen olikin vaikeampaa, mutta yöt olivat repaleisia vielä yli vuoden iässäkin, koska hän huuteli yöllä ja heräsi aamuisin aika lyhyiden yöunien jälkeen. Ei jotenkin osannut nukkua tarvitsemansa pituista yötä yksin.

Elämä helpottui kaikilla, kun luovutin ja otin tytön viereeni nukkumaan. Nukahtaminen helpottui ja hän nukkui rauhallisesti yöt läpi. Yöuni myös piteni noin 12 tuntiin, mikä mahdollisti äidille omaa aikaa illalla sen jälkeen kun tyttö oli nukahtanut ensin viereen, ja sen jälkeen riittävän pituisen yöunen vielä äidille. Lapsi nukkui hyvin yön ensimmäiset tunnit oli joku vieressä tai ei. Tärkeää tuntui olevankin se, että unille mentäessä pääsi äidin viereen sänkyyn ja äiti joko leikki nukkuvaa tai luki vieressä yövalo päällä. Kumpikin kävi. Kun lapsi nukahti, vierestä saattoi lähteä hyvin pariksi tunniksi tekemään mitä nyt halusikin tehdä.

Neiti alkaa olla 3-vuotias ja nukkuu edelleen vieressäni. En näe siinä mitään ongelmaa koska viereen mahtuu ja kaikki nukkuvat paremmin näin ja ovat päivisin pirteämpiä ja paremmalla tuulella. Olen yksinhuoltaja joten ei ole huolta miehestä, joka tuntisi itsensä laiminlyödyksi kun vaimo vain paapoo lasta.

On sitä paitsi mielestäni ihan luonnollista, että noinkin pienet lapset nukkuvat vielä mieluiten toisen kanssa kuin yksin. Mikä muu "eläin" kuin ihminen vie poikasensa nukkumaan jonnekin itsestään kauemmas?

Minulla ihan sama juttu. Tyttö ei nuku pinnasängyssään. Joskus olen kantanut hänet sinne nukkumaan,kun hän ensin nukahtanut viereeni. Ei ole koko yötä pinnasängyssään nukkunut. lapseni tykkää nukkua kiinni minussa.

Ei tietenkään ole väärin. Mutta haittaako se sinua itseäsi? Meillä lapsi esim. nukkui tosi leveästi ja potki ja huitoi unissaan. Nyt vaan olen ollut tiukkana, että menee omaan sänkyynsä. Välillä saa taistella kyllä asiasta pitkään. Olen edelleen kyllä nukuttanut lapsen, mutta niin, että lapsi omassa sängyssä minä vieressä omassani. Sänky siis kiinni meidän sängyssä. Joskus koitin myös sitä, että istuin tuolissa niin kauan kunnes nukahti. Jos yöllä pelottaa niin silloin olen antanut tulla viereeni.

Itse ajattelen, että perheessä perheen tavalla. Jos kaikki samassa sängyssä nukkuvat pystyvät kunnolla yönsä nukkumaan yhdessä nukkuessaan, niin miksi ei saisi? Itse ainakin pidän tärkeänä, että lapsella on turvallinen olo ja jos se olo tulee nukkumalla vanhempien vieressä, niin kainaloon saa tulla.

Meidän tytär nukahtaa (11 kk) parhaiten kainaloon, mutta jatkaa uniaan myös omassa pedissä kun hänet sinne nostaa. Aina sanotaan, että pitäisi saada herätä missä on nukahtanutkin, mutta tässäkin taitaa olla yksilöllisiä eroja. Ei tunnu haittaavan, vaikka meidän sänkyyn nukahtaa ja omastaan herää. Itse en kovin hyvin nuku tyttären ollessa vieressä, koska tiedän hänen lähtevän seikkailemaan sängyssä reunoja kohti ja äkkiä putoavan lattialle, kun ei vielä osaa varoa sellaista asiaa. Hirvittää myös niin pienen vieressä nukkuminen, jos vaikka itse unissaan kääntyisi päälle. Niin ei ole koskaan käynyt, mutta jotenkin sen mahdollisuus on saanut varomaan. Niinpä nostan hänet omaan sänkyynsä, kun on sikeässä unessa ja pääsen itsekin nukkumaan sikeämmin.

Isompana en kyllä aioi kieltää meidän sängyssä läpi yön nukkumista ellei siitä ala tulemaan muita ongelmia. Kuten unettomuutta.

Jokainen tekee niinkuin itselle parhaalta tuntuu!
Meillä vauva siirtyi omaan huoneeseen 4kk ikäisenä ja kaikki alkoi nukkua paremmin. Omassa sängyssä en nukuttanut kuin todella kipeinä aikoina (itkuisina iltoina) vaan pinnis oli sängyssä kiinni.
Vauva lähti kävelemään tuettuna 7kk ikäisenä ja 9kk ikäisenä ilman tukea, 10kk iässä hän ensimmäisen kerran käveli yöllä minun viereeni loppuyöksi. Olin vajaata kuukautta aikasemmin poistanut pinniksestä ja siirtänyt taapero sänkyyn (oppi kipeämään kasatun peiton päälle ja kampeamaaan pinniksen laidan yli itsensä) ja meillä ei ole kiinninäisiä ovia huoneiden välillä joten lapsi pääsee tarvittaessa tulemaan.
Edelleen hän välillä tulee aamuyöllä viereen mutta nukutan lapsen aina omaan sänkyynsä! Minusta lapsi saa tulla viereen kun sitä kaipaa oli se mihin aikaan yöstä tahansa vaikka se tarkoittaa etten itse nuku silloin. iltasin nukutan olemalla vieressä ja lukemalla kirjaa ja päivisin on paljon läheisyyttä, sylissä olloa ja halailua. En usko että lapseni on kärsinyt vaikka ei ole perhepedissä saanut nukkua, eikä edes samassa huoneessa kauaa.