Ajatteletko NEGATIIVISESTI vai POSITIIVISESTI ?

Se, onko ihminen pessimisti vai optimisti heijastuu asumistyyliin. Ikuinen pessimisti ei ikinä osta omaa, koska hintojen romahdus on koko ajan nurkan takana - ja vaikka hinnat eivät rommaisikaan, niin valtavat remontit tekevät asumisesta taloudellisesti kannattamatonta.

Optimisti taas ajattelee, että pieni riski on alussa otettava ja ostettava lainarahalla oma asunto, sillä on järkevämpää maksaa omaa kuin toisen asuntolainaa. Ja asunto ostetaan aina tarpeeseen eikä keinottelumielessä, eli oli markkinatilanne mikä hyvänsä, niin hyvän kohteen tullessa kohdalle, se kannattaa ostaa.

Itse olin nuorempana pessimisti, kunnes - luojan kiitos - vaimoni "pakotti" ottamaan osaa yhteiseen asuntolainaan. Nyt ei voi kuin kiitellä tuota fiksua naista, sillä nettovarallisuutemme hipoo puolta miljoonaa euroa. Ei hullummin keski-ikäiseltä pariskunnalta, joka on tienannut jokaisen pennosen itse.

Auts, mikä on tuhnun tavoite, antaa isännälle räppänää vuokranmaksupäivänä.
Loordi on oman talon omistava ja isäntä ja Loordi käy perimässä vuokransa sauvallaan, tiedätte varmaan....
Loordilla on huippuvirka ja iso, iso palkka ja Loordi on saanut itsekin maistaa monenlaista makkaraa, niin suuhun, kuin aunukseen...
Miten kassulla, öördätään ja grillataan aaltopellinpalasen päällä ja Repa painaa Kassukeijoa hanuriin, auts.
Loordi käy joskus virkamatkoillaan Helsingissä ja siellä kallion H-miesten paikoissa, niistä Loordikin saa mukaansa mustaakin makkaraa, uuh...

Loordilla on kotona oma piukkapeppu, mutta vaihtelu virkistää ja eri kokoista on mukava kokeilla.
Kasarmiin ei Loordi enää muuta, Loordi sai nuorempana Kassun persenilesaunasta semmoisen sankkerin, että huh, mutta tehtiin siellä muutakin, kuin saunottiin, ymmärrätte..

Hm.... Loordi taas päässyt Niuvaniemestä ja riehuu palstalla, kaikki tietää, että et ole mikään ylilääkäri, vaan mielenvikainen homppeli, olisit pysynyt siellä kaapissasi pösilö.

Ajattelisin positiivisesti, jos työtilanne olisi hyvä. Nyt se on melkein pakon sanelema juttu, että joutuu ajattelemaan negatiivisesti, vaikka töissä vielä toistaiseksi olenkin. Kulutus ei siis tule kysymykseen. Autoa ei voi vaihtaa, vaan ajaa sillä hyväkuntoisella vanhalla. Muukin kulutus on, että ostaa vain välttämättömimmän, mitä ilman ei tule toimeen. Rahapuskuria olen kasannut vuosia. Ymmärrän jos jollakin on rahkeita ja tulevaisuudennäkymiä, niin miksei kuluttaisi. Paljon alkaa olla vain ihmisiä, joilla näitä näkymiä ei ole.

No, tyffeli, olen kuulevinani kateellisen vuokratuhnun ääntä..
Loordin kanssa olemme saman miesten killan jäseniä, käydään joskus ruiskuttamassa tuhnuja pepaholeen, tiukka vuokratuhnumiehen pepa se maistuu,ai , ai, nami, nami.
Meillä varakkailla Ok-talollisilla on huvimme, kassulaiset joutuvat tyytymään vähempään.

Hyvä aloitus!
Omalta kohdaltani edustan asenne-ajattelutapaa, positiivista.

Arvaisin, että Suomen aikaansaavimmat miehet ja naiset ajattelevat yleensä positiivisemmin, kuin negatiivisemmin.

"Asuntojen arvoa ja hintaa kun ihmiset arvuuttelee, niin törmää väkisinkin kahteen koulukuntaan; negatiivisesti ja positiivisesti ajatteleviin."

Minä henkilökohtaisesti ajattelen molemmalla tavalla,en koskaan negatiivisesti tai positiivisesti vaan molempia kun tietää kohteen ja hinnan.

-Ensimmäisenä toki ajatellaan hintaa täsmääkö tai onko sinne päinkään.

-sitten mietitään kuinka kysytyllä kohtaa kohde sijaitsee ja onko helppo hävittää.

-sitten vaan kaivellaan hyviä puolia ja mietitään positiivisesti niitä hyviä puolia että mistä joutuu maksaamaan.

Lisäys:

Sitten lopuksi miettiin mahdollisen kohteen ostoa ja kärsiikö esim:tehdä remonttia ja paljonko kärsii tippua yleisen hintatason prosenteisssa.

"Perustuuko ajattelutapa omiin kokemuksiin, kaverin juttuihin, opittuun tietoon vai synnyin lahjana saatuun asenteeseen ?"

-Synnyinlahjana on saatu,kaikesta tingitään mistä voidaan.jos hankinta on hieman isompi,voi toki hupinaan tinkiä pienemmissäkin.

Sehän luo positiivisen mielen virkeyden kun saa tingittyä,sen huomaa niistä jotka on taas syntyneet yltiöpositiiviksi heidän kuten palstallakin on ,heillä menee pasmat sekaisin kun on maksanut ilmaa,he puolustelevat ostostaan kaikin tavoin ja turruttavat aivonsa viinaan ja makkaraan ja grilliin ,uskotellen itseleen tehden oikein.

He olivat yltiöpositiivisia maksaen asunnostaan liikaa,he eivät nää tai edes ajattele laskua mahdollista laskua,nytkin ensi talvena laskee kiinteistövälittäjien mielestä 5% eli se on pari kolminkertainen todellisuus ,täytyy olla positiivinen tässäkin mielessä.

Tai jos yltiöpositiivinen kuten tyon alla olevan myytävänä olevan kiinteistön kohdalla niin kuin ok-loordi on ollut niin näpeille olisi tullut.

Tämä kohde otettiin silmä teräksi ja halusin näyttää ok-loordille että nyt poika erehdyt ja niin kävi,pyyntö oli 215000 e ja nyt 170000e

Mutta se koituu ok-loordille kalliiksi se yltiömäisyys kun ei tiedä missä mennään.(tuota on myyty nyt kaksi vuotta kohta.)

http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/product/realties/common/public/search/item/item.jsp?portal=eo&list_id=13841926368920&itemcmd=move6&listSize=215&doListClickStat=false&itemgroup_id=50.1&itemgroup_id=50.7&item_id=41.2184241

Äläs Luki sohi muurahaispesiä ja mene liian henkilökohtaisiin asioihin. Sillä sekunnilla nämä kohteet poistuivat ja muuttivat paikkaa. Tällä palstalla pitää puhua vain yleismaallisesti, niin kuin muillakin palstoilla. Yksityiskohtiin on turha puuttua. Itse kyllä imettelen että kuka hullu tarvitsee 5 metrin huonekorkeutta, kun puolellakin pärjää. 120m2 siitä yli tarvitsee vain lesut ellei mitä ne nyt oli, joilta ehkäisy puuttuu. Minä en voi oikeasti ymmärtää että kellä oikeasti on varaa pitää mitään hehtaarihalleja tällä verotuksella palkkatuloista. Ylläpitokustannukset ovat kovat. Talotehtaat vielä oikein suosivat näitä, niitä on suurin osa valikoimasta. Kuitenkin suurin osa kansasta on köyhiä keskituloisia.

Muuten hyvä ketju, mutta Ok-Loordi eli kallion outo Rane-Hilda monine nimimerkkeineneen ja satuhahmoineen pilasi taas pervoviesteillään tämänkin ketjun. Hoitoon pitäisi palauttaa hyypiö.

Negatiivisesti. Jotkut pyytävät vastaavista asunnoista kuin meidän 239000 €. Ostimme tämän vuonna 2006 150 000€:lla. Olemme asuneet edullisesti. Myydessä olemme tyytyväisiä, jos tästä saa 200 000, mutta kaupat syntyisivät markkinatilanteesa riippuen 150 000:kin, jos vain saisimme isomman asunnon suhteessa edullisesti. Verrataan vuoden 2006 hintoja nykyisiin hintoihin. Hinnat tippuneet jo 2006 v tasolle? Ihan ok jos tippuvat, koska olemme vaihtamassa suurempaan.

Tärkeää on osakehuoneistossakin oma tontti ja kohtuulliset asumiskulut. Annamme arvoa erityisesti lähipalveluille sekä asunnon sijainnille ja maisemille, jotka ikkunoista aukeavat. Helpompi myydäkin järkevään hintaan, kun nämä asiat ovat kunnossa. Olemme negatiivisia myös vuokratonttien suhteen.

Sen verran optimistisesti kannattaa ajatella että mahdollisimman varhain ostaa/rakentaa sen "viimeisen" talon. Jos siirtyy pikku hiljaa kalliimpaan, häviää joka vaihdoksesssa aina enemmän ja enemmän. Kun kerralla rysäyttää jättilainan, ja ison okt:n, voi tosiaan olla "puolimiljonääri" jo viiskymppisenä. Siinä on mukavaa viettää eläkepäiviä kun on 500 tonnia sukan varressa kun siirtyy pienempään kämppään.

Ei se nyt kovin hitaasti lyhene, viimeisen vajaat 5 vuotta on euribor 3kk ollut alle 1.5% ja viimeisen vuoden käytännössä nollassa. Siihen sitten marginaali 0.3% päälle. Täll hetkellä 300 000e lainasta korkoon menee verovähennysten jälkeen 80e kuussa, joten ei kauheasti? Itse lyhennys 1500e kuussa, joten 18000e vuodessa lyhenee. Viidessä vuodessa lyhentynyt vajaan satkun. Ei huonosti?

No perimmältään se on tietysti vahvasti tulkintakysymys minkä lajin ja mitä ajattelua pitää positiivisena ja mitä negatiivisena. Mutta siltä pohjalta tai tulkinnalta lähtien mitä tällä asialla yleensä tavataan tarkoittaa niin ainakin itse ihan tietoisestikkin pyrin suhtautumaan talousasioihin enemmän vaan positiivisesti. Nimittäin jos ei yhtään omaa positiivista asennetta niin ei sitä tule ikinä mihinkään hankkeisiin satsattua tai lähdettyä, ja näin mennen ei myöskään voi saada mitään joskaan ei sitten menetäkkään paitsi ne ohilaskemansa mahdollisuudet joista jotain olisi voinut saada ja joista ainakin minä haluan kuitenkin jotain saadakkin.
Jos seuraa talousasioita ja erityisesti tiedotusvälineistä talousjuttuja(mistä myös paljon on vaan eri intressiryhmien omien etujensa mukaista propakantaa) niin huonoina aikoina on aina suuri taipumus vajota liialliseen pessimismiin, joskin toisaalta myös hyvinä aikoina on taipumus vajota vähän liialliseenkin optimismiin. Eli huonoina aikoina ei saisi ainakaan paniikinomaisesti vajota synkkyyteen(ei siis varsinkaan lähteä tekemään ratkaisuja synkkyyteen vajoamisen mukaan paniikinomaisesti) eikä hyvinä aikoina saisi sortua liialliseen optimismiin.

Ei ole surullisempaa näkyä kuin pessimisti nuori mies, paitsi vanha äijä jokä yhä optimisti.