Nyt on pakko pyytää apua muilta koiraihmisiltä. Mulla on 2 pientä sekarotuista bichonin tapaista koiraa, toinen 8 vuotias leikattu uros, ja toinen, jota tämä viestikin koskee, on kohta 1 ja puoli vuotias uros, ei leikattu.
Tää vanhempi on melkee täydellinen perhekoira, tosi kiltti ja hellyydenkipeä, ei oo millään tavalla agressiivinen, mitä nyt välillä ulkona haukkuu muille koirille. No tää nuorempi koira onkin sitten aivan eri tapaus, ollaan käytetty ihan samoja metodeja kun ekan koulutuksessa, mut koirat on iha eri maata! Tietty kaikki metodit ei sovi kaikille, mutta nyt on kokeiltu jo kaikkea, mut tää koira ei sit millään tunnu oppivan..
Eli, tää nuorempi koira on tosi kiltti muille koirille, ei oo ikinä haukkunu/murissu kenellekään, haluaa vain leikkiä. Mutta kotona onkin sitten iha eri tapaus. Se vetää vanhempaa koiraa hännästä, jahtaa sitä hulluna ja vanhempi koira ei tietty tykkää siitä yhtään, ja on alkanu vähän stressata jo. Tää nyt on aika normaalia varmaan leikkisillä koirilla? Mutta sitten, aina kun olen vaikka lähdössä lenkille, nuorempi pinkaisee saman tien karkuun, vaikka selvästi pitää kuitenkin lenkkeilystä. Jollain tavalla olen nyt epäonnistunut koska koira ilmeisesti kokee remmin laittamisen todella epämiellyttävänä. Tätäkin olen yrittänyt kitkeä pois esim. houkuttelemalla nameilla ja palkitsemalla kun ottaa herkun ns. kaulapannan läpi ym.
Nuorempi on myös tosi villi ja vauhikas, joskus jopa puree, vaikka ollaan mitä yritetty sen kitkemiseksi. Tää koira osaa olla kans tosi agressiivinen jos sitä harjaa/trimmaa/selvittelee takkuja, jotka on niin tärkeitä tollasen villasen pitkäkarvasen koiran hoitamisessa! Näissäkin hommissa useasti hampaat vilahtaa ja yrittää purra, murisee tosi vihaisena ja vaikka mitä. Yks juttu on kans, että koira saattaa vieläkin merkata sisälle, vaikka tietää sen olevan väärin, ja selkeästi aina katuu tätä. Ollaan perheen kanssa jo ihan epätoivon partaalla! Mikään ei tunnu auttavan ja tunnen itteni jo tosi epäonnistuneeksi kasvattajaksi... Ollaan otettu vanhat kunnon niskastaretuuttamisetkin käyttöön, mutta koira tuntuu vain innostuvan tästä lisää! Ihan kuin sillä ei olisi minkäänlaista kivuntuntoa. Varsinkin jos se vaikka innostuu leikissä puremaan, niin mitkään keinot ei auta, vaan aina se innostuu lisää ja saattaa purra jo kahta kauheammin. Ollaan kokeiltu suihkepulloa, arestia, huomiotta jättämistä ja vaikka mitä, jotta saataisiin koira kuriin. Tää koira on myös tosi "omapitäväinen" ja hampaita vilauttelee jos menen vaikka ottamaan siltä pois tavaraa, jonka se on varastanut eikä todellakaan saisi syödä.
Kävin myös tokossa, mutta siellä koira ei malttanut keskittyä muuhun kuin paikkojen haisteluun ja muiden koirien puuhien tutkailuun, siihen oli tosi vaikea saada kontaktia. Mutta yleisillä paikoilla siis esim. eläinlääkärissä koira on toosi kiltti! Kotonakin osaa tietty olla tosi ihana ja rauhallinen, mutta aina ei ole näin. En ymmärrä yhtään ja oon oikeesti niin epätoivonen ja pettynyt itteeni. Onko syy vain minussa vai voisiko koiralla olla joku ADHD ym? Nyt on neuvot tarpeen oikeesti, en tiiä kaua kestän enää tätä.
Ja kiitos jos jaksoit lukea ja hyvistä vastauksista myös, jos niitä tulee.. En kaipais nyt mitään haukkuja ym. koska niinkuin on käynyt jo ilmi, oon tosi pettyny itteeni.. :(
Tää vanhempi on melkee täydellinen perhekoira, tosi kiltti ja hellyydenkipeä, ei oo millään tavalla agressiivinen, mitä nyt välillä ulkona haukkuu muille koirille. No tää nuorempi koira onkin sitten aivan eri tapaus, ollaan käytetty ihan samoja metodeja kun ekan koulutuksessa, mut koirat on iha eri maata! Tietty kaikki metodit ei sovi kaikille, mutta nyt on kokeiltu jo kaikkea, mut tää koira ei sit millään tunnu oppivan..
Eli, tää nuorempi koira on tosi kiltti muille koirille, ei oo ikinä haukkunu/murissu kenellekään, haluaa vain leikkiä. Mutta kotona onkin sitten iha eri tapaus. Se vetää vanhempaa koiraa hännästä, jahtaa sitä hulluna ja vanhempi koira ei tietty tykkää siitä yhtään, ja on alkanu vähän stressata jo. Tää nyt on aika normaalia varmaan leikkisillä koirilla? Mutta sitten, aina kun olen vaikka lähdössä lenkille, nuorempi pinkaisee saman tien karkuun, vaikka selvästi pitää kuitenkin lenkkeilystä. Jollain tavalla olen nyt epäonnistunut koska koira ilmeisesti kokee remmin laittamisen todella epämiellyttävänä. Tätäkin olen yrittänyt kitkeä pois esim. houkuttelemalla nameilla ja palkitsemalla kun ottaa herkun ns. kaulapannan läpi ym.
Nuorempi on myös tosi villi ja vauhikas, joskus jopa puree, vaikka ollaan mitä yritetty sen kitkemiseksi. Tää koira osaa olla kans tosi agressiivinen jos sitä harjaa/trimmaa/selvittelee takkuja, jotka on niin tärkeitä tollasen villasen pitkäkarvasen koiran hoitamisessa! Näissäkin hommissa useasti hampaat vilahtaa ja yrittää purra, murisee tosi vihaisena ja vaikka mitä. Yks juttu on kans, että koira saattaa vieläkin merkata sisälle, vaikka tietää sen olevan väärin, ja selkeästi aina katuu tätä. Ollaan perheen kanssa jo ihan epätoivon partaalla! Mikään ei tunnu auttavan ja tunnen itteni jo tosi epäonnistuneeksi kasvattajaksi... Ollaan otettu vanhat kunnon niskastaretuuttamisetkin käyttöön, mutta koira tuntuu vain innostuvan tästä lisää! Ihan kuin sillä ei olisi minkäänlaista kivuntuntoa. Varsinkin jos se vaikka innostuu leikissä puremaan, niin mitkään keinot ei auta, vaan aina se innostuu lisää ja saattaa purra jo kahta kauheammin. Ollaan kokeiltu suihkepulloa, arestia, huomiotta jättämistä ja vaikka mitä, jotta saataisiin koira kuriin. Tää koira on myös tosi "omapitäväinen" ja hampaita vilauttelee jos menen vaikka ottamaan siltä pois tavaraa, jonka se on varastanut eikä todellakaan saisi syödä.
Kävin myös tokossa, mutta siellä koira ei malttanut keskittyä muuhun kuin paikkojen haisteluun ja muiden koirien puuhien tutkailuun, siihen oli tosi vaikea saada kontaktia. Mutta yleisillä paikoilla siis esim. eläinlääkärissä koira on toosi kiltti! Kotonakin osaa tietty olla tosi ihana ja rauhallinen, mutta aina ei ole näin. En ymmärrä yhtään ja oon oikeesti niin epätoivonen ja pettynyt itteeni. Onko syy vain minussa vai voisiko koiralla olla joku ADHD ym? Nyt on neuvot tarpeen oikeesti, en tiiä kaua kestän enää tätä.
Ja kiitos jos jaksoit lukea ja hyvistä vastauksista myös, jos niitä tulee.. En kaipais nyt mitään haukkuja ym. koska niinkuin on käynyt jo ilmi, oon tosi pettyny itteeni.. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jostain syystä meillä tasasi hyperin liikunnan lisäys sekä rypsiöljyn lorautus ruokaan (omegat ja rasvapitoisuuden lisääntyminen aivoissa -> parempi keskitymiskyky?)
Tuo karkuun juokseminen voi olla myös innokuuden lisäksi testaamista eli kokeilee lähdetkö ottamaan kiinni vai luovutatko. Itse teen muutenkin testaajan ja/tai ''piipparin'' kanssa niin etten huomioi sitä jos se alkaa säntäilemään, odotan rauhassa katsellen muualle niin kauan kun koira tulee tutkimaan mua uudelleen (uteliaisuus usein voittaa) ja annan sitten vasta palkaksi huomioita rapsutamalla sekä laitamalla hihnan kiinni.
Koira ehdollistaa näin ettei kiireellä tai levotomuudella pääse sen nopeammin ulos verratuna rauhalliseen odotamiseen. :)
Maltamatomalla voi sitten kotioloissa tehdä odotus harjoituksia sekä katseen ottoja namien kera eli palkitset katseen luomisesta sekä seuraamisesta -> teet itsestäsi kivan kaverin jota kannattaa seurata ja KUUNNELLA ;)
No vaikuttaa siltä, kuin sillä olis kovat halut leikkiä. 8-vuotiaan ja pentuikäisen tarpeet ei aina kohtaa, juniori haluaisi painia ja nujuta ja vanhempi olla rauhassa.
Se juniori kaipaa leikkikaveria, ja sitten se vaikuttaa myös melko dominoivalta. Herkuilla houkuttelu vain pahentaa tilannetta, pissi nousee päähän pahemmin.
Remminlaittoa vastaan se protestoi, hoitotoimenpiteitä vastaan se protestoi, omaansa ei luovuta ihmiselle, ei kiinnostu kontaktista, tekee tarpeensa sisälle - kaikki nämä ovat koiran dominanssielkeitä.
Suosittelisin PEVI-kouluttajalle menoa sen kanssa.