Tollerin omistajat HOI !!

Hyvä valinta. Minulla on yksi ollut, toista ei tule, koska edellinen oli niin mahtava koira, että mitään yritystä ei ole lähteä tosita samanlaista ottamaan, ksoka pettymys vain tulisi, kun ei ole yhtä hieno kuin edeltäjänsä.

Tämmä koira sai minut kyseenalaistamaan silloin vallalla olleita koirankoulutusmetodeja, koska se vain ei taipunut mitenkään päin mihinkään johtajuus ajatteluun. Tiedän esim Pertti vilanderin pitävän tolleria ruotsalaisen pihakoiran ohella rotuna, joka ei käyttäydy kuten koira konsanaan suhteessa omsitajaansa. Keskivertoinen tolleri ei vain leimaannu, sitä ei kiinnosta pätkän vertaa omistajansa siinä mielessä kuin muita koiria; tykkää omsitajastaan koska se on omistaja tais e oma ihminen. tolleri tykkää sinusta kyllä, mutta se tykkää siitä,e ttä se itse saa hyvää, sille kaikenkaikkiaan jokin lauma-ajattelu, lauman antama läheisyys on yhdentekevää. Pertti Vilander onkin sanonut osuvasti: tolleri on kuin kettu (yksieläjä) eikä niinkuin muut koirat susia (laumaeläimiä). Tolelri siis tykkää ihmisistä ja viihtyy ihmisten aknssa, niin kauan kun se saa omaa narsistista mielenlaatuaan toeuttaa ja sen tarpeet tyydytetään. Se suuri juttu on siinä,e ttä sille on ihan sama se kuka sen tarpeita tyydyttää. Meidänkin koira, joka tykkäsi autoilusta, hyoppäsi aina autoon jos ovi oli auki, sille oli ihan sama kenen auto ja miksi ovi oli auki. Myös kenentahansa jalankulkijan matkaan se olisi ollut valmis lähtemään, jos siltä ihmiseltä sai sillä ehtkellä jotain parempaa kuin meiltä. Se myös hyvin nopeasti keksi karkumatkoillaan mihin taloon sen kannattaa pyrkiä, kuka ottaa sisään kotiinsa ja jtarjoaa sille kdoin johon se ihan hyvin samantien tyytyi. Kun sain puhelun, että se on taas meillä ja menin hakemaan, ei se mitenkään riemusta hypähdellyt vastaan, vaan ihan makupaloilla sen sai taas houkutella mukaansa vierailta sohvista nukkumasta.

No niin, siis selkein ero juuri tollerin ja muiden koirien kanssa mitä minulla on ollut oli siis se,e ttä olin sille tosi yhdentekevä. Olin arvokas sille vain sillä hetkellä kun minulla oli sille jotain mieluisaa tarjota.

Aivan loistava koira. tokossa pärjäsi hyvin, kun suunta nuoruuden jälkeen vaihdettiin, eli sillä johtajuusajattelulla junnattiin paikoillaan, mutta kun tajusin jotain enemmän koirien sielunmaailmasta, tottelevaisuusvalioksikin koiran sai. Agilityakin harrastettiin ja oli koiralle vielä tokoa mieluisampaa, sen veran vauhdikas toveri kuitenkin oli kyseessä. Kotikoirana loistava, sisätiloissa aina rauhallinen. Ulkoillessa junnasi kuin juna omaa rataansa, ei paljoa vastaantulijat ihmiset tai koirat hetkeuttaneet, ellei joku houkuttanut esimerkiksi makupalalla tai kutsumalla oikein leikkisästi. Toisista koirista ei välittänyt pätkääkään, edes oman toisen koiran kanssa ei koskaan leikkinyt pentuajan jälkeen. Metsällä toimi kuin kone noutohommissa, tosin isommassa porukassa metsästäessä ei nähnyt kovin suurta vaivaa selvittääksen kenelle riista pitäisi palauttaa, toi kenelle sattuu. Luonne riitti myös supikoirien metsästykseen. Vetohommissakin oli periksi antamaton ja jotenkin väsymätön, verrattuna nykyiseen (tosin nuoreen) ja aiempaan toiseen koiraan, tolleri ei missään vaiheessa väsynyt, tokikaan ei tehnyt milloinkaan hommia satalasissa, vaan jotenkin säästeli energiaansa, tekee pikkuisen vajaalla teholla niin jaksaa tuntitolkulla samalla teholla, kun taas muut koirani tekevät täydellä heti alusta ja kestävyyshän siinä kärsii.