Mä oon 14..Ja mua ärsyttää ku vanhemmat on jotai ylihuolehtelevia...Siis mun kotiin tuloaika on 21.00 Miks vanhemmat ei voi antaa pitempää kotiin tuloaikaa?! Kyl mä tajuun mulle aina sanotaan että kaupungilla liikkuu jotain känniläisiä ja siellä on muita vaaroja mut kyl kai nyt 14 vuotias osaa huolehtia itsestään.. Ja miks ne aina sanoo että älä ole tuon kanssa se keksii kaikkee tyhmää vaikka se voisin olla minä vanhemmat puolustaa tietenkin aina omaa lastaan..
Vanhemmat..
mä vaa
81315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on meidän perheessä klo 19.
Sen jälkeen kaverin luona saa olla vain hyvästä syystä.
Viikonloppuna tapauskohtaisesti.
Ei nuorten tarvi hillua kaupungilla iltamyöhiin.
Se kun on meidän vanhempien tehtävä kasvattaa teistä lapsukaisista vastuunsa tuntevia aikuisia.
Ja ne rajat on rakkautta parhamillaan.
Mitä tulee kaverivalintoihin... ei nuoret ymmärrä mennessään joukon jatkona että nyt tulikin valittua väärä seura.
Kyllä vanhemmat välittävät kun seuraavat kenen seurassa liikuskelet.
..ja välittämistä. Muistan vielä, kuinka itse tuon ikäisenä protestoin myös kotiintuloaikoja vastaan. Olinhan niin iso, että osaan itse huolehtia itsestäni jne. Silloin vanhemmat olivat vain tyhmiä ja halusivat vain "kiusallaan" asettaa minulle niin aikaiset kotiintuloajat ja säännöt.
Mutta vasta vanhempana, oikeastaan omien lasteni myötä ymmärsin, että se kaikki kertoi vain vanhempien rakkaudesta minua kohtaan. Siitä, että he oikeasti välittävät, kantavat jatkuvaa huolta, ettei minulle sattuisi mitään.
Tiedän, että nyt sinun on vaikea ymmärtää vanhempiasi ja tuntuu, etteivät he huomaa sinun kasvaneen. Pitävät sinua edelleen pikkuisena :)
Ehkä me vanhemmat ollaan usein ylihuolehtiviakin, mutta parempi niin. En minäkään antaisi lapseni olla ulkona myöhempään. Yritä vain jaksaa ja uskoa, että se on sinun parhaaksesi.
se on.
niin on. Mut eihän lapsi koskaan voikaan olla aikuisen asemassa.
Lue vaikka Tahkokallion opuksia niin heräät säkin.
Mul on melkee sama juttu... mun pitää olla taas himas 21.3o...(riippuu jos oon sopinu jotain mikä kestäs pidempää)... !!! Jos mennää vaik kavereitten kaa jonneki hilluu ni kiva mennä himaa jo puol kymmene ku muut saa olla yhteetoist! Kyl aina välil saan lisäaikaa mut haluisin et mul ei ois kotiintuloaikoi koska kyl mäki osaan jo sen verran huolehtii itestäni jne... Ehkä mun porukat luulee et ku haluun olla pidempää ulkon nii oon juomas ja se ei ees pidä aina paikkaansa..
Mulle ei oo kyl koskaa sanottu mitää mun kaveripiirist koska ne tietää et suuttuisin vaa jos ne rupeis arvostelee et: älä oo tuon kanssa...jne.
Ehkä toho sun juttuu auttas et juttelet vanhempies kaa et voisitsä olla pitempää ulkona. Mäki aattelin joku ilta jutella :D
Eikä mulla ollut minkäänlaisia ongelmia totella vanhempia tuon ikäisenä. Tulin kiltisti arkisin aina klo 21 kotiin ja viikonloppuisin 23. joskus erityisluvalla sai olla pidempään. Sitten 16 vuotiaana, kotiintulotajat oikeastaan poistuivat, koska vanhemmat totesivat, että voihan tohon luottaa. Mikä hinku on hillua joka päivä myöhään kaupungilla.
minäkin olen 23. No joo, pointti oli, että sillon murkkuikäsenä tottelin kans porukoita, tulin aina kotiin klo 21, ja viikonloppuna ei mua etes mihinkään päästetty, jos jonnekkin, niin kotia tultiiin klo 22 viimeistään.
Mut ei mun tehny mieli kapinoida, ja sama juttu kun jekulla tuossa, mitä täsmällisemmin noudatin vahempien toiveita, sen useempaan paikkaan sain mennä, ja lopulta esim. soittamalla paikanpäältä sain jäädä esim tunniksi pitempään. Ja sitten kans pidin huolen että tulin tunnin päästä enkä kolmen.
Just tuossa 16 vuoden kieppeillä ei mulla enää sitten kotiintuloaikoja ollutkaan, sanoin vaan itse, että tuun sillon ja sillon, ja kun pidin joka kerta lupaukseni ja kans tulin sillon kun olin sopinu tai soitin muutoksista, niin mitään ongelmaa ei tullut, eikä tarviinut kapinoida ja kiukutella. Porukat luotti muhun, kun olin käyttäytynyt luotettavasti.
Tämän jälkeen sain mennä minnevain ja tulla melkein mihinaikaan lystäsin, kun porukat aina tiesi että kumminki tuun ja ehjänä.
:)
Meidän perheessä kävi kerran niin päin, että koko muu sakki oli autolla maantiellä (silloin ei meillä vielä ollut kännyköitä) ja oli sanottu, että ollaan kotona klo 20.00.
Meidän perheen 14-vuotias oli yksin kotona ja rupesi katsomaan kelloa yhä tiuhempaan tahtiin, kun perhettä ei alkanut kuulua.
Klo 23.00 aikaan oli jo paniikissa, kun rupesi ajattelemaan, että miten tästä eteenpäin, jos koko muu perhe on joutunut auto-onnettomuuten ja hän ainoana on tässä kotosalla.
Kun perhe kauheasta ruuhkasta pääsi lopuksi kotiin, oli tunne helpottunut molemmin puolin. 14-vuotias sanoi nyt ymmärtävänsä, miltä tuntuu odotella kotona, kun ei tiedä mitä on tapahtunut.
Eipä unohtanut soitella sen jälkeen jos oli myöhään poissa kotoa.