Suomen kaunein koti

mutta mun mielestä karsein oli se kivitalo Helsingissä, ja se pariskunta.

Bongasin monta kuvaa talon seinillä heistä ITSESTÄÄN, samoin jossain
yöpöydillä tms OMIA KUVIA?!?!?
Montakohan peiliä siellä oli.

Kyllä on itserakkaita tyyppejä, kuka sisustaa itsensä kuvilla?!?

No, ei tuon ohjelman tyyli mitenkään yllätä,
kuka nyt tekisi ihan TV-ohjelmaa tavispulliaisten tavisasunnoista taviskirjahyllyineen.
Ei se ole trendikästä.
Näiden sisustusohjelmien tarkoitus on nostaa kateuskynnystä= ilman miljoonaa pankkitilillä et saa edes pelkkiä seiniä ja toinen tarvitaan niiden täyttämiseen.

Ei ole myöskään trendikästä, jos kivitasot eivät ole marmoria, laatat mittatilauksena tehtynä tai autotallissa pelkkä fiat ja polkupyörä.

Rahalla saa ja TV-ohjelmat antavat unelmia ja kivasti kateuden siemeniä naapurustoon.
Oikeasti en uskaltaisi esitellä ikinä omaa kotiani noin julkisesti, varkaat ja ikävät ihmiset ovat sen jälkeen riesana pihalla ja oven takana. Ehkä ohjelma takaa myös vartioinnin 6kk tämän jälkeen.

Ei tämä ole Suomen kaunein koti -ohjelma, vaan Suomen KALLEIN KOTI -ohjelma. Mulle kaunis ei ole synonyymi kalliille. Ja palkintona 10 000 e rahaa, mikä on näiden kämppien omistajille taskurahaa. Pettymys ollut tämä ohjelma. :(

tama on tyyppillistä tämän ajan mina-mina-ajattelua.

Halutaan jakaa kaikki netissä, facebookissa, blokeissa ja vielä
tyrkyimmät haluaa telkkariin esittelemään MINUA ja MINUN ihanaa kotia.

Itserakkaiden ja itseään näyttä olevien ihmisten tyhjänpäiväistä pullistelua.

Voi hyvänen aika noita arkkitehtien suunnittelemia taloja!! Viimeisinkin oli synkkää betonipintaa kuin kellarissa ikään. Komerointa ei näy missään. Yhdessäkin riippuivat vaatteet rekissä keskellä makuuhuonetta. Tuomaristo huokailee ihastuksesta, mutta moni katsoja vaikeroi kauhistuksesta. Ysiä ja kympppiä jakelevat näille luomuksille, joita en kodeiksi nimittäisi. Kaikki kodikkuus ja lämpö sekä käytännöllisyys on puuttunut useimmista. Missä on Suomen arkkitehtuurin taso kun ei osata tehdä tyylikästä ja kaunista. Eivät ihmiset viihdy (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) tuollaisissa bettonibunkkereissa. Toinen tuomariston ihastelema arkkitehtuurin luomus muistutti yhdistelmää lato/laiva.
Ehdottaisin ohjelman nimen vaihtamista nimeksi Suomen karmein kämppä.

se turussa sijaitseva aristokraattisen näköisillä tyylimööpeleillä sisustettu talo oli kerrassaan lumoova ja puutarha myös !!!!!!!! Miksi noi tuomarit suosii tollasia moderneja pakettitaloja perus Avotakka/ ikea sisustuksella ja eivät pätkääkään arvosta persoonallisuutta tai esim antiikkisisustusta(kyllä rouvan puutarhaan ja kalustukseen oli satsattu 1000 kertaa enempi ,kuin kiviboxin ikea-tusina valkoisiin sohviin ) eikö ohjelman nimi ole "suomen kaunein koti " eikä mikään ohjelma standardi sisustusarkkitehdin perus "valkoinen sohva " boxista ????????? järkyttyny

Pihla M ja Olli P olivat tehneet Suomen kauneimman kodin. Minun mielestäni.

Siis kyllä suomalaiset rakentaa RUMIA TALOJA!!! Jotain betonihökkeleitä keskellä rämettä. Ai että on iiihanaa! Ei mitään verrattuna brittien kaunein koti -sarjaan. Siellä oli vaikka mitä ihania taloja! Suomalaiset ei osaa edes sisustaa niitä karseita kotejaan. Musta tuntuu et mä oon väärässä maassa jo suuri osa väestöstä pitää sarjan taloja kauniina. :O

Mun mielestä ainoat kauniit sen eläkeläismummon kodikkaan talon lisäksi oli ekan jakson 2 ekaa taloa. Jokainen jatkoon päässeistä on sellasia että ihan puistattaa jos niissä joutuis asumaan. Harmi kun ei saa äänestää niistä 30 parhainta, nyt voittajaks tulee joku ruma moderni kylmä hökötys :/

Kadehdin sitä kallionäkymää.

Eli sijoitus kilpailussa on joko 1. tai 2.
Kova kamppailu Töölöläiskodin kanssa.

Minusta ne kaikki arkkitehtien suunnittelemat talot olivat hirveitä, vaikka maisemat olivat hienot.

Pahin oli betonileego, missä katto tuntui painavan asunnon kasaan. Itse en viihtyisi sellaisessa talossa. Ikävä, että maisema pilattiin talorumiluksella. Rahalla voi näköjään tehdä senkin ja väittää, ettei rahvas ymmärrä hienoa arkkitehtuuria. Talo näytti joltakin kappelilta.

Puinen vaijerihirvitys oli kuin taideteos, mutten viihtyisi siinäkään, koska talo tuntui olevan olemassa vain sitä itseään varten. Kannattiko arkkitehdin teos pilata tekemällä se naurettava istuinryhmä sinne katolle? Muumitalo?

Lapsiperheen yhtä tilaa oleva kolkko lukaali näytti pudonneen tontilleen suoraan avaruudesta. Huonekalut olivat yhtä rumia ja epämukavia kuin talokin. Ainoat kivat asiat olivat sisääntulon lasikatto ja typötyhjä (!) terassi.

Kauniilla puutarhatontilla sijaitsevan 1950-luvun talon arkkitehtuuri ja sisustus olivat ristiriidassa keskenään, vaikka kalusteet olivat pääosin kauniita ja laadukkaita. Esimerkiksi portaikon kaide oli samanlainen metallinen mustalla muovilla päällystetty hökötys kuin vielä 1970-luvun kerrostaloissa. Lisäksi talossa oli liikaa tavaraa ja yksityiskohtia. Siivoaminen vie varmaan aikaa. Kunpa sisustuksen olisi saanut siirrettyä vähän yksinkertaistettuna ja kevennettynä johonkin vielä vanhempaan huvilamaiseen taloon. Sinne myös huvimaja ja muut puutarhan koristeelliset yksityiskohdat sopisivat paremmin.

Se Turussa sijaitseva betonihirvitys on hyvä esimerkki siitä, että rahalla saa mutta tyylitajua ei voi ostaa. Sotilasbunkkeriksi tämä taloksi kutsuttu tekele sopisi paremmin. Rannikkotykki vain puuttuu sojottamasta ikkunasta.

Tämän viikon kartanojaksosta huomiota herätti voittaneen kohteen oranssi-vihreä makkari, josta heräsi lähinnä epäilys, että kaikki ei ole täysin reilassa, mutta kukin talo taaplaa tyylillään. Samoin henkilökemiat näytti tunkevan tahattomasti esille, jos kohta omalla tavallaan kiintoisaa. Itse en olisi kelpuuttanut niistä yhtäkään jatkoon, sen verran sekametelisoppaa oli kaikissa.

Kartanojaksosta olen samaan mieltä, varsinkin se jatkoon päässyt oli jopa epäsiistin oloinen asunto. Tykkään enempi uus-vanhasta eli että vanhat huonekalut on vähintäänkin käsitelty ja maalattu uudelleen, samoin seinät.

Sumarit tuomaroi kokki-ja asuntokisoissa.

On se ihme, että Suomen kaunein koti -ohjelman tavallisesti asiallisen kriittinen sisustusarkkitehti Minna Piironen ei löytänyt mitään moitittavaa Naantalailaisesta kartanosta jaksossa numero viisi. Jotain syvästi henkilökohtaista taustalla?

Töölö voittaa tai minä en tiedä sisustuksesta mitään.

Siis mun maku on NIIN erilainen kuin näiden objektiivista täydellisyyttä tavoittelevien, varsnkin arkkitehtien. Onko näillä muuta tajua kuin jokin rationaalis-geometrinen laskennallisuus, että miten on neliöt jaettu ja onko niitä johonkin tuhlattu. Siis yksinkertaisesti: pyh ja yök!

on niin outoa, että perussuomalaisten ajatus taloista pysyy vuodesta toiseen aina samana: perinteinen on parasta. onneksi joukossa on niitäkin, jotka ovat ennakkoluulottomia kokeilemaan jotain uutta. minusta suomen kaunein koti oli aivan upea: kaunis ja kompakti. täällä ajatuksia suomalaisen asumisen muuttumisesta: http://lainaajokatarpeeseen.omasivu.fi/6/maaseutukartanosta-yksioon/

Minä olin onnellinen siitä, että tavallinen rintamamiestalo tuli kakkoseksi!

Eikä itse asiassa yksikään niistä ökyasunnoista päässyt kärkeen. Toki rahaa oli käytetty kaikkiin, näkyihän se. Ja sekin vähän haittasi, että se kakkoseksi tullut rintamamiestalo oli just niin tyypillisen valkoiseksi stailattu, ihan kuin jostain näistä nykyisistä "la maison belle" -tyylin sisustusliikkeistä kopioitu. Valkoista, tahallaan kuluneen näköistä pintaa, vaalean harmaata, sinkkiastioita, tähtikuvioita, romu- ja risutyyliä, tätähän meille nykyään tarjotaan.

Minusta tämä nykyinen valkoisuus ei ole ollenkaan perinteistä suomalaista sisustustyyliä. Kun olen 50-luvulta asti tätä maailmaa katsellut, niin tämä täysvalkoisuus on ihan viimeisen kymmenen - viidentoista vuoden aikana tullut muotiin. Suomalainen sisustusväri on kautta aikojen ollut lähinnä ruskea ja beessi. Kirkkaita, iloisia värejä on pyritty välttämään. koska ne on koettu mauttomiksi, ja valkoisilla huonekaluilla sisustettiin lähinnä teinityttöjen kamareita. Poikkeuksia olivat kuusikymmentäluvun psykedeeliset kuviot ja voimakkaat värit, mutta niistäkin innostuivat eniten opiskelijat ja nuoret perheet ensiasunnoissaan. 70-luvulla muotivärejä olivat oranssit ja myrkynvihreät, mutta niistä palattiin taas 80-luvulla takaisin tummanruskeisiin keittiöihin ja ruskeisiin ja mustiin nahkasohvakalusteisiin ja beigenvärisiin puhviverhoihin. Ja koko ajan on tavallisissa peruskodeissa kulkenut mukana tuo beige ja ruskea, eri sävyissä.

Luulen myös, että tuo täysvalkoisuus, mihin tässä jostain syystä on niin suuresti hurahdettu, alkaa väistyä pois muodista. Odotelkaa vaan, niin kohta on kirpputorit ja kierrätyskeskukset väärällään valkoisia sohvia. Mikäli enää valkoisia ovat.

Kuvittelisin, että seuraava muotisuuntaus voisi olla harmoninen värikkyys. Eli kirkkaita värejä, mutta ei ihan mitä tahansa, vaan kauniisti toisiinsa sointuvia. Valkoinenkin varmasti säilyy, mutta ei ihan näin hallitsevana. Ja tuo tekokuluneisuus alkaa myös olla jo niin nähtyä. Itse en ole innostunut siihen missään vaiheessa, koska muistan edelleen oikein hyvin köyhän lapsuudenkotini kulahtaneet huonekalut ja rapistuneet ikkunanpuitteet, taisin saada rokotuksen jo silloin.

Tuosa ohjelmassa oli aika monta kotia, joissa en voisi asua. Yksi oli se entinen vesitorni, joka oli mielestäni kammottava asuinpaikka ja toinen se tokikin upea, mutta täysin persoonaton loft-asunto jossain Helsingin kattojen yllä. Kun asunto pääsääntöisesti viestii, että siihen on laitettu RAHAAAAAAA, se ei näytä enää minusta kodilta. Jotenkin se on sukua sille ajatelmalle, että kun on kaikki, ei ole enää mitään. Joissain tapauksissa se tulee näkyväksi, ja tässä se tuli minun kohdallani. Paremmin en osaa sitä selittää.

Betonitalo oli ruma, mutta vanha kansakoulu Siuntiossa ihana. Siinäkään en pitänyt sisustuksesta ihan joka kohdin, mutta yleisesti se oli ihana ja varsinkin se paikka ja maisema! Olin ihan varma, että se on kärkisijoilla, mutta eipä sitten ollutkaan. Voittajakoti oli ihan ok, mutta ei minusta ihan niin kivalla paikalla, kuin sitä ylistettiin. Mäntyinen kalliomaisema ja varvikko ei ole minun makuuni eikä meren läheisyys muutenkaan. Mutta talona tosi kaunis. Jotain kansallisromanttistahan siihen liittyi, joten ei ihme, että Suomen kansa on näin puhunut.

Onko Kukkohovin rahapula niin suuri, että pitää 5kymppisenä vielä yrittää paljastelija itseään Suomessa? Surkeaa!

Antiikilla sisustaminen on kaunista kunhan sisustus on tehty niin, ettei asunto näytä kuin museolta tai antiikkikaupalta. Vastaavasti liikka designilläkin tai luksuksella sisustaminen on tylsää. Asioissa on hyvä olla joku balanssi. Vaikka tykkäisikin esim. 1960-luvun tyylistä, niin ei kaikkialla tarvitse olla räiskyviä värejä ja/tai isoja kuvioita ja ajan design-huonekaluja tai jos tykkää minimalistisesta, niin kyllä voi laittaa vaikka valkoiset verhot, ees yhen tai kaks mattoa ja muutaman harkitun taulun tai valokuvan seinälle ettei asunnossa kaiu ja tunnu liian kylmältä.

Itse tykkään 1960-70 -lukujen tyylistä tai niiden henkisestä, mutta mielestäni tässäkin on hyvä olla joku balanssi. Tykkään myös boheemista/hippityylistä/itämaisesta ja vähän myös maalaisromanttisesta. Päätyyli näyttäisi olevan inspiroitunut 1960-70 -luvuilta ja vähän on mausteena itämaista ja tuota bohoa/hippityyliä. Maalaisromanttistakin hieman (esim. makuuhuoneessa yks vanha valkoiseks maalattu peilipiironki).

Nykyisin musta on lempiväri. Kesämökki on mustaksi maalattu ulkoa ja sisältä moderni. Antaa tosi kylmän vaikutelman. Missä on punaiset mummon mökit

Kyllä tuomarit rakastaa moderneja hökötyksiä. Monenkaan mielestä moderni on kylmän oloinen ei lainkaan viihtyisä. Esim pyöreä talo asuntomessualueella oli hirvitys. Homot rakastaa outoja asioita. Eivät ole normaaleja. Ei yhtään viihtyisä koti. Miten tuomarit suosii kylmänoloisia moderneja koteja. Onneksi homojen koti ei voittanut

Vanha ketju, mutta pari huomiota. Vanhoissa taloissa on yhä muotia kaivaa hirsi näkyviin. Ennen vanhaan paljas hirsi oli asuinhuoneessa kauhistus ja köyhyyden merkki, joka peitettiin liimatuilla sanomalehdillä jos tapettiin ei ollut varaa.

Toinen huomio: asuntoihinsa panostajilla ei taida olla varaa kirjoihin, niitä näkyi harvassa asunnossa. Sen sijaan esitellään ylpeinä vaate- ja kenkähuoneita.