Ohjeita Amazoniaan, I

Sademetsässä tietysti sataa ja lämpötila on 30°C molemmin puolin ja ilmankosteus on suuri. Suorassa auringonpaahteessa ei kestä lainkaan olla, mutta se ei ole ongelma, sillä sademetsässä on yleensä varjoista. Amazoniin muodostuneilla saarilla tosin on avointa, jolloin pitää hankkiutua varjoon. Sade viilentää ilmaa miellyttävästi.
Kaikki on lähes aina märkää ja se tarkoittaa, että on liukasta. Amazonin penkka on liejua, joten kun hyppää veneestä jokipenkalle, pitää varoa, ettei liukastu siinä mudassa. Myös sisemmällä viidakossa on liukasta liejua ja tietysti kaikki maassa makaavat oksat ovat liukkaita.
Tukea voi tietysti etsiä puista, mutta puissa on usein erittäin järeitä piikkejä. Piikit saattavat joskus olla piilossa sammaleen alla. Piikkisiä, sammaleen peittämiä palmuja makaa myös maassa.
Puunrungoilla myös vilistää muurahaisia. Kaikkiin muurahaisiin pitää suhtautua vakavasti, kontakti muurahaisen kanssa on tuskallinen. Erityisesti hevosmuurahaiselta näyttävä luotimuurahainen pystyy aiheuttamaan loputtomasti kipua ja saattaa vaatia jopa sairaalakeikkaa. Sairaaloita ei tietystikään ole missään. Luotimuurahaisia kuljeskelee yksitellen, mutta muut kulkevat normaalisti polkuja pitkin. Tulimuurahaisenkin pisto on sellainen, että kyllä selviää, miksi sen nimi on tulimuurahainen. Lehdenleikkaajamuurahaiset kaivavat maan ontoksi ja niiden pesään putoaminen saattaa olla vaarallista.
Siellä on monenlaisia öttiäisiä, useimmat niistä tieteelle vielä tuntemattomia, joten niistä ei voi antaa muuta ohjetta kuin huido niitä pois, mutta älä tapa. Löin yhtä kärpästä ja se oli kuin olisin iskenyt käteni veitseen. Kaveri läpsäisi yhtä kärpästä ja kohta koko kärpäsparvi oli hänen kimpussaan.
Luonnollisesti ilkeiden öttiäisten lisäksi on myös hienoja ötöjä, kuten taivaansiipiperhosia. Taivaansiipi on varsinainen must-see, sillä auringon valo suodattuu lehtien välistä säteiksi viidakon pohjalle ja kun sininen perhonen lentää ja osuu auringon valoon, niin se näyttää siltä, kuin se välkkyisi lentäessään.