Olisin kysynyt että miten ihmeessä saan otettua tolla järkkärillä kuvia ilalla ulkona kun on pimeää, vaikka tähtitaivaasta,en sit millään ole onnistunut siinä ja kärsivällisyys alkaa loppua =) pikku hiljaa, jos joku oisais selittää yksinkertaisesti? Järkkärin vasta ostanut elikkä tää on Canon 600D EF-S 18-55 III kit, ostin myös siihen lisäksi Tamron AF 70-300mm 1:4-5.6
Canon 600D
piku30
7478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun valoa on vähän, tarvitaan pitkiä valotusaikoja (jopa useita sekunteja). Käsivaralta kuvaaminen ei tällöin enää onnistu mitenkään, vaan kamera on saatava tuettua täysin liikkumattomaksi. Helpoimmin tämä onnistuu käyttämällä tukevaa kolmijalkaista jalustaa.
Kamera pitää myös laukaista langallisen tai langattoman kaukolaukaisimen avulla tai käyttää hyväksi kameran vitkalaukaisutoimintoa (kameran laukaisunapin painaminen saa jalustallakin olevan kameran heilahtamaan, jolloin kuvasta ei saa terävää).
Jalusta on ”pimeäkuvaajan” tärkein varuste.
Yli 30 sekunnin valotusajalla tarvitaan lisäksi seurantalaitteisto, muuten tähdet näyttävät viiruilta.
Pikakokeilin omalla kamerallani. f/4, ISO 800:lla valotusajaksi tuli 13 sek.
Kamera jalustalla, peili ylös lukittuna, vitkalaukaisu. Tähdistä tuli lyhyitä viiruja.
Elikkä jos ostan vielä ton jalustankin eikä kuvat onnistu tähdistä ja vaikka kuusta ja muutenkin illalla ottamat kuvat on epätarkkoja niin missähän se vika sit piilee? Kamera mulla on ollut vasta parisen viikkoa, mutta muuten sillä kyllä saa hyviä kuvia tosi tarkkoja ei valittamista, paitsi toi pimeä kuvaus.
Vika piilee yksinkertaisesti siinä, että sitä valoa on niin vähän. Silmä on herkempi instrumentti kuin mikään tavanomainen kamera ja pystyy hämärään mukauduttuaan muodostamaan kuva-aistimuksen nopeasti niinkin hämärässä, ettei valo millään riitä kameran kennolle pitkittämättä valotusaikaa.
Hanki jokin valokuvauksen perusopas ja perehdy optiikan valovoiman, suljinajan ja herkkyyden kolmiyhteyteen! Kamerasi automatiikka hoitaa kyllä puolestasi joukon asioita, mutta saat harrastuksesta paljon enemmän irti tietäessäsi, mitä milloinkin oikeasti tapahtuu.
Päivänvalossa kuvattaessa valotusajat ovat tyypillisesti vähäisiä sekunnin murto-osia, eri tekijöistä riippuen vaikkapa 1/50 s tai 1/250 s. Illan pimeydessä kameran suljinta joudutaan pitämään yhtäjaksoisesti auki jopa kymmeniä sekunteja.
Kun minä opettelin valokuvauksen alkeita puoli vuosisataa sitten, ei kukaan kysellyt tällaisia perusasioita sosiaalisessa mediassa, vaan meni kirjastoon sivistymään ja/tai kyseli asioita kokeneemmiksi tiedetyiltä kuvaajilta.
Kameroiden automatiikka (jos sitä ylipäänsä oli) oli paljon alkeellisempaa. Tekniikasta oli pakko hankkiutua jyvälle. Nykyisin aivan liian moni luottaa aivan liiaksi tekniikan ja automatiikan kaikkivoipaisuuteen eikä edes yritä omaksua tarvitsemaansa tietoa.
Täältä Suomi24:stä saattaa saada asiallisiinkin kysymyksiin melkeinpä minkä tasoisia vastauksia hyvänsä. Tämä on huono paikka oppia mitään.
Tuolla olisi yksi ohjeistus tähtitaivaan kuvaamiseen.
http://kenrockwell.com/tech/how-to-photograph-the-milky-way.htm
Ei välttämättä ihan noihin arvoihin pääse peruskitillä, mutta pitäisi silläkin jotain saada aikaan. Kohina varmaan sitten alkaa häiritsemään noin suurilla ISO-arvoilla. Ei tuo tähtikuvaus kyllä näytä olevan helpoimmasta päästä ollenkaan. Siistin jäljen saaminen vaatii kameraltakin aika paljon.
Kuusta on varmaan ihan hyvä aloittaa. Se on aika kirkas, parhaimmillaan kuvan saa melkeinpä samoilla säädöillä kuin päivänvalossa. Kuun kuvauksessa joutuu opettelemaan vähän valotuksen säätämistä. Automaatilla tulee yleensä ylivalottuneeksi ja kuu näyttää suunnilleen auringolta. Eli vähintäänkin joutuu laittamaan pistemittauksen päälle, vai olikohan tuossa 600D:ssä vain joku keskustapainotteinen tms. joka ei välttämättä riitä. Toinen vaihtoehto on sitten lähteä ihan käsisäädöillä säätämään, ISO-arvo pienelle (100-200 tms.), aukko f/5.6-8, ja eri suljinaikoja kokeilemalla valotus sopivaksi. Tässä voit käytellä sitä Tamronia täydellä polttovälillä. Ota huomioon jalustaa hankkiessa, että se on niin tukeva, että pystyy pitämään kameran ja Tamronin paikallaan tärisemättä. Siihen ei mikä tahansa rimpula riitä. Kuun kuvaus voi kyllä jotenkin onnistua käsivaraltakin kirkkaana yönä, jos tukee kameraa johonkin ja ehkä antaa vielä periksi ISOssakin, mutta tietysti tarkempaa jälkeä saa tukevan jalustan kanssa.
Toinen suhteellisen helppo pimeäkuvauskohde on maisemat kaupungin valoissa tai kirkkaassa kuutamossa. Siihen käy sitten se kittilinssi, jolle riittää hieman kevyempi jalustakin. Pidä taas ISO-arvo pienenä, ettei tule turhaa kohinaa. Automaattivalotuskin osuu yleensä aika lähelle, sitä voi asetella kohdalleen vaikka EV /- säädöllä, tai sitten hakea kohdalleen käsisäädöillä samaan tapaan kuin kuutakin kuvatessa. Valotusaika yleensä tulee sitten herkästi useiden (kymmenien) sekuntien mittaiseksi, eli se jalusta on aivan pakollinen.
Valomaalausta voi myös kokeilla, eli esim. taskulampulla "maalaamalla" valaiset jonkun kohteen pimeässä sillä aikaa kun kamera ottaa kuvaa. Tai sitten voi jollain valosauvalla, sädetikulla tms. "piirtää" ilmaan kivoja kuvioita. On kai sitä vaikka mitä mahdollisuuksia, ihan miten vaan mielikuvitusta riittää.
Tuollakin olisi opastusta tarjolla, ja jutun lopussa vielä "you might also like"-linkkien takana lisää:
http://digital-photography-school.com/the-night-sky-in-landscape-photography