Mitä mieltä kaapissa olijoista?

Onko sitä pakko muille kuulluttaa että seurustelette?

Ne jotka kaapissa elää, eivät pääse nauttimaan elämästä täysillä. Voit sanoa sen kaverillesi :-) Nyky-yhteiskunta on aivan suvaitsevaista eikä tarvitse pelätä tulevansa kivitetyksi

Jos tulet kaapista, ole aina seksuaalisuutesi suhteen itsevarma tilanteista riippumatta. Itsevarmat hyväksytään.
Epävarmoja ei suvaita, koska ovat epävarmoja seksuaalisuudestaan, vaikka olisivatkin ulkona kaapista.

Muistelkaapa miten itsevarmoja kehuttiin koulussa ja epävarmat haukuttiin lyttyyn ( koulukiusaustapauksissa tilanne näkyy kärjistyneenä )
Ihminen toimii tällain alkukantaisesti varsinkin, jos kyseessä on joku vähemmistöryhmään kuuluva.

voisitko kysyä että miten pitkään aijot olla kaapissa

No eihän se mitää seurusteluu oo jos pitää olla kaapis.

Mun partneri oli tavallaan kaapissa kun aloimme seurustella. Ainoastaan hänen perheensä tiesi asiasta, mutta harrastuksissa, kavereiden kanssa ja töissä ei kukaan muu.
Mulle on aina ollut luontevaa esimerkiksi ottaa kädestä tai antaa spontaani pusu jos siltä tuntuu - joskus meni kaveri täysin jäihin enkä aluksi tajunnut mikä oli homman nimi... ennen kuin selvisi tämä kaapissa olo ja muutenkin epävarma fiilis joka hänellä oli parisuhteessa ollessaan (siis miehen kanssa).

Annoin aikaa, koska harva sitä kaapista pölähtää yhdessä yössä. Asiat muuttuivat hiljalleen.
Ensin huomasin että hän tarttui käteeni mielellään ja luontevasti kun oltiin Lontoossa (tai muualla oman kaupunkimme ulkopuolella isommassa mestassa). Sitten tuo alkoi tapahtua kotipaikassakin iltaisin tai ei ruuhka-aikoihin. Nyt voin jo pubissa laittaa käden ympärilleen eikä hän ole moksiskaan. Kavereilleen ei asiaa mainosta mutta eipä sitä kielläkään ja aika selväähän se on kun meitä näkee, että mikä on meininki. Töissä se ei kenellekään kuulukaan.

Eli asialle on hyvä antaa aikaa. Tähän pisteeseen pääsy siis noin puolentoista vuoden hengailun jälkeen ja tosiaan pikkuhiljaa. Jos asia ei ota auetakseen ja esimerkiksi ei perheelleen halua kertoa edes useamman kuukauden jälkeen, niin sitten alkaisin tosissani miettiä onko suhteella tulevaisuutta.

Ihmisten prioriteetit on niin erilaisia, jollekin se toisen perhe ei merkkaa mitään mutta esimerkiksi mulla tästä ei olisi tullut mitään jos ei oltaisi tavattu ja tuotu suhde heidän tietoon jo alussa kun homma meni vakavammaksi.

Ihan sama. Ei muille kuulu. OMa mies ammattinsa takia kaapissa ja parempi ehkä niin.

Aivan, kannattaakin nimenomaan miettiä sitä, että miksi kertoo ja kenelle. Töissä ei kuulu kellekään. On hyvä, että lähimmät ystävät tietää, että on helpompaa olla. Eli tavallaan pitää käyttää maalaisjärkeä. Jos jonkun on ei tarvitse tietää, ei tarvitse salailla muttei vasiten kertoakaan. Pääasia on että on sellainen olo että on aito eikä esitä (kovinkaan paljoa ainakaan), koska se alkaa ajan päälle rasittamaan ihmistä todella paljon (ja tällöin voi esim. tulla kännissä tai vihaisena tms. räjähdys jolloin räväyttää kaiken ulos välittämättä siitä mitä tapahtuu ja kuka kuulee, joka ei ole hyvä tapa) Mietitysti, hillitysti ja harkitusti kertoen kannattaa.

Oletko hänen kanssaan hänen takiaan vai vaan itsesi vuoksi? Etkö halua venyä ymmärtämään rakkaasi pelkoja? Mitä rakkaus on? Jos käyttäydyt kuin herkkähipiäinen prinsessa, hän varmasti löytää paremmankin.

Kautta aikojen rakkaat ovat keksineet yhteisiä salaisuuksia.

Toki ymmärrän, että rakkaan kanssa asuu mielellään yhdessä, jakaa kaiken ja onnestaan kertoo ystävilleen. Jos nyt ei ihan äärimmäisyyksiin mennä, ei kaapissa olo estä sitä.

Rakastat ehkä häntä hänen miehisyytensä takia. Ehkä on hyvä, että hän pääsee joskus örisemään heterouroiden joukossa ilman, että hänen täytyy kantaa pinkkiä viittaa yllään. Mistähän sinä rakastat, eikö?

Mää en vaan haluu leikkiä mitää salailuleikkejä. Tarkoitatko, että munkin pitäis olla tässä suhteessa varovainen? Miks ees haluis parisuhteen miehen kans, jos on kaapis? Ollaanhan me parisuhtees ja pidän hänestä, mut kauheen stressaavaa tämä salailu on. Ja olen muuten sit miehinen, mies. Kummatkin ollaan