Miten pian eronne jälkeen olette perustaneet uusperheen.
Mitkä syyt saavat pikaiseen uuteen suhteeseen. Liittyykö mukaan pelko yksinjäämisestä, taloudellisesta tilasta, miten uuspuoliso on löytynyt pian. Oliko jo salasuhde takana kauankin.
Entä sitten uusperheen asioiden hoito, muutuvatko rahanne yhteisiksi jomamn kumman vaatimuksesta, liittyykö siihen kiristyksen omaisia asiotia.
Koetteko, että annatte toisen uuden ihmisen hoitaa asianne, koska olette niin väsyneitä, entä entisen liiton lasten asioiden hoito, rahojen käyttö.
Uskotte uusliittoonne olevan rakkautta, vaiko vain jonkinlainen turvake, että saatte seksiä ja ette oel yksin.
Pelkäättekö yksin asumista.
Mitä tuon liiton perustamiseen tarvitaan.
Mitkä syyt saavat pikaiseen uuteen suhteeseen. Liittyykö mukaan pelko yksinjäämisestä, taloudellisesta tilasta, miten uuspuoliso on löytynyt pian. Oliko jo salasuhde takana kauankin.
Entä sitten uusperheen asioiden hoito, muutuvatko rahanne yhteisiksi jomamn kumman vaatimuksesta, liittyykö siihen kiristyksen omaisia asiotia.
Koetteko, että annatte toisen uuden ihmisen hoitaa asianne, koska olette niin väsyneitä, entä entisen liiton lasten asioiden hoito, rahojen käyttö.
Uskotte uusliittoonne olevan rakkautta, vaiko vain jonkinlainen turvake, että saatte seksiä ja ette oel yksin.
Pelkäättekö yksin asumista.
Mitä tuon liiton perustamiseen tarvitaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Voisitko kerrankin elämässäsi aloittaa jotain oikeesti fiksua?
Kun olet tuon fiksuuden pyytäjä, niin kerropa mikä on fiksua.
Kuinkahan omalla kohdallasi asiat ovat menneet??
Sen voin sanoa, että alotus, joka itsestään sisältää jo niin paljon olettamuskia ja yleistyksiä, ei voi olla mikään muu kun surkea yritys provosoida. Siinä sinulle fiksuutta. Otapa nuo ominaisuudet huomioon seuraavaa tekstiäsi tehtaillessasi.
Ompas taas kerran negatiivisen paskan sävyttämä provoilu aloitus. Onko sun maailma näin musta, että jokaisessa asiassa näet vain pahaa ja uhkia? Osaisitko koskaan tehdä positiivista aloitusta?
Tämä aloitus on provo, mutta ihan sinun mieliksesi vastaan, ja vieläpä jo rikkoutuneen uusperheen näkökulmasta.
Aloimme seurustelemaan kun miehen erosta oli n. 4kk ja omasta erostani n. 2kk. Salasuhdetta ei ollut. Muutimme yhteen alle puolessa vuodessa. Molemmilla oli lapsia aiemmasta liitosta. Heti yhteen muutettuamme aloimme odottamaan myös yhteistä lasta.
Lapset suhtautuivat liittoomme todella hyvin. Samoin uuteen pikkusisarukseen. Oma lapseni oli vielä niin pieni että tottui nopeasti ja miehen lapset olivat onnellisia kun elämässä tapahtui vihdoin jotain onnellista.
Uskoin liiton alussa olevan rakkautta, tai ainakin syvää tahtoa ja ihastumista. Lapsen hankimme pian, koska molemmat halusimme vielä yhden lapsen, eikä liian isolla ikäerolla vanhempiin lapsiin.
Mies oli jotain aivan muuta kuin luulin, ja suhde muuttui nopeasti, jo raskausaikana, tuskaksi. Henkistä väkivaltaa oli rajattomasti. Pitkä ja vaikea tarina. Nykyään käyn aiheen tiimoilta tukiryhmässä ja se auttaa jatkamaan eteenpäin. Ero tuli yhteisen lapsen ollessa alle 2v.
Ero oli miehen lapsille tosi murheellinen uutinen, mutta tottuivat kyllä. Minun lapselle ja yhteiselle lapselle ero oli yhdentekevä asia. Eron jälkeen kun pääsimme omaan kotiin, molemmat muuttuivat iloisemmiksi ja reippaammiksi jne. Oikea päätös oli lähteä. Miehen lapsia kaipaan, mutta totun hiljalleen. Erosta on jo 1,5 vuotta.
Raha-asiat muuttuivat yhteisiksi kun muutimme yhteen, koska molemmat olimme ehdottomasti sitä mieltä, että perheessä on yhteiset rahat. Olimme saaneet sellaisen kasvatuksen lapsuudessa. Asiaan ei liittynyt vähäistäkään kiristystä kummankaan taholta.(Se onkin niitä harvoja asioita, josta olimme samaa mieltä.)
Kukaan toinen ei ole hoitanut lapseni asioita, vaan olen hoitanut ne itse. Toki esimerkiksi yhdessä päätimme milloin uusperheen kanssa haluamme esimerkiksi kesälomalla olla kaikki yhdessä tms, ja sen jälkeen esitimme toiveen lasten toisille vanhemmille. Myös kodin sisäisistä säännöistä pidimme yhdessä kiinni. Tosin mies kohteli minun lasta kuin sontaa.
Seksi oli ihan hyvää, mutta eihän sellaisen asian takia perheenä eletä...
Osasyy liiton nopeaan alkamiseen oli varmasti pelko yksinolemisesta. Tuo pelko on kuitenkin häipynyt, ja yksin olen nyt ollut 1,5 vuotta. Hyvin menee.:) En minä ennenkään yksin asumista pelännyt, vaan sitä ettei ole ketään ihmistä, jonka kanssa voi jakaa syvimpiä tunteita. Käytännön asioiden hoidossa pärjään aina hyvin, olen tehokas. Hoidin talouden asiat aiemmissa parisuhteissanikin melko yksin.
Liiton perustamiseen tarvittiin nopea ihastuminen, hullaantuminen, halu saada lapsi, huono itsetunto edellisen liiton jäljiltä.
Kokemuksestani huolimatta uskon vahvasti siihen, että uusperhe voi olla myös onnellinen kokonaisuus. Nyt kun olen saanut itseni jaloilleni ja treffikutsuja tulee tasaisin väliajoin ilman niiden etsimistäkään, luotan siihen että seuraavaa suhdetta voin aloitella kaikessa rauhassa ja perustaa sen vakaalle pohjalle.
Sillä ei ole merkitystä, onko miehellä lapsia vai ei, kunhan mies ymmärtää sen, että minä en missään nimessä enää lisää omia lapsia halua, vaikka lapsia rakastankin. Yhteen en muuttaisi alle vuoden seurustelun jälkeen.
Joillakin pikarakastuminen toki kestää, mutta minä en enää halua ottaa sitä riskiä omaan ja lasteni elämään, että mies osoittautuu sairaaksi huijariksi.
Nostan hattua kaikille fiksuille uusperheille, ja ydinperheille.:) Mulle riittää nyt perheeksi minä ja lapset.:)
Leikitään provoilijan mukana vaikka hän näitä asioita haluaakin kuulla vain siksi, että voi päästä syyllistämään muita unohtaakseen oman pahan olon. Mutta tässä:
Miten pian eronne jälkeen olette perustaneet uusperheen.
-Itse olin ollut sinkkuna n. 9kk, mies oli ollut sinkkuna n. vuosi ja 3 kk
Mitkä syyt saavat pikaiseen uuteen suhteeseen. Liittyykö mukaan pelko yksinjäämisestä, taloudellisesta tilasta, miten uuspuoliso on löytynyt pian. Oliko jo salasuhde takana kauankin.
-En koe tuota uusperheemme muodostumista mitenkään "pikaiseksi". Halusimme perustaa yhteisen perheen, yhdistää voimavaramme ja arkemme. Oli myös helpompi lasten ja parisuhteen kannalta. Muutenkin kun mies vietti 90 % ajasta luonani seurustellessamme.
-Salasuhdetta ei ollut. Kuten mainitsin, sinkkuja olimme molemmat ja ihan hyvän ajankin kerkesimme olla kumpikin omalla tahollaan.
-Kummankin talous kunnossa. Ei tarvetta elättäjään kummallakaan. Yksin pärjäisimme, jos haluaisimme. Mutta haluamme ja olemme yhdessä. Perheenä.
Entä sitten uusperheen asioiden hoito, muutuvatko rahanne yhteisiksi jomamn kumman vaatimuksesta, liittyykö siihen kiristyksen omaisia asiotia.
- Yhteinen talous ja kummallakin omat tilit. ELi on yhteiset säästöt (esimerkiksi yhteisiin hankintoihin, yhteiseen elämiseen jne) ja omat rahat sitten omaan käyttöön. Joten ei ole tarvetta mihinkään kiristykseen tai muuhunkaan.
Koetteko, että annatte toisen uuden ihmisen hoitaa asianne, koska olette niin väsyneitä, entä entisen liiton lasten asioiden hoito, rahojen käyttö.
- Ihan yhteistuumin pyöritämme arkeamme. Ihan niinkuin parisuhteessa kuuluukin.
Uskotte uusliittoonne olevan rakkautta, vaiko vain jonkinlainen turvake, että saatte seksiä ja ette oel yksin.
-Kyllä se rakkauteen ja haluun olla toisen kanssa perustuu. Koska muuta pakottavaa tarvetta (mielenterveys,raha, yms muut tekijät) ei ole.
Pelkäättekö yksin asumista.
-Emme pelkää. Olemme molemmat asunneet yksin ja tulleet hyvin toimeen silloinkin. Olemmehan aikuisia, itsenäisiä ja itse toimeen tulevia ihmisiä.
Mitä tuon liiton perustamiseen tarvitaan.
-Tuon liiton? Meidän liiton? Vai tuon liiton, mihin olet yrittänyt kysymyksilläsi ohjastaa?
Meidän liittoon vaaditaan kaksi aikuista, tasapainoista ja yhdenvertaista ihmistä, joilla on yhtenevät arvot ja tulevaisuuden tavoitteet. Rakkautta, uskoa sekä luottamusta toisiimme ja parisuhteesemme. Yhteistä aikaa. no, pitääkö minnun tässä sinulle kertoa, mitä toimiva liitto tarvitsee?
Kiitos kertomuksistamme, kaksi erilaista.
Kovasti aloitus tuntuu saavna kritiikkia, mutta eiheetonta.
Toivottavasti näitä kertomuksia tulee lisääkin, sillä uskon juuri rehellisistä kertomuksista olevan apaua henkilöille, jotka tälläkin hetkellä ovat näiden asioiden keskellä.
Eli ei ole oikeaa tai väärää tapaa, on katsottava asioita totuudenmukaisesti ja huomioitava ennekaikkea ne pinet lapset.
Kuten kertomukista näkee, kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Lennossa vaihdettiin, oltiin salapari melkeen 2 vuotta kummankin liitot natisivat ja odottivat sitä viimeistä niittiä.
Rakastuttiin pohjoisen lumilla palavasti ja jahkailtiin se vajaa pari vuotta, erot ottettiin ja oltiin avoliitossa kolme vuotta ja sitte avioon, onneksi molempain lapset jo aikuisia ja yhteisiä ei enää ikäni perusteella saada.
Kumpikaan meistä ei ole mikään yksineläjä, vaikka entisissä liitoissa oltiin tavallaan yksin, kun liitot oli jo kuolleet.
Minä olin pienen aikaa työtön, kun muutin mieheni paikkakunnalle, mutta sitte sain kuiteski vakityön, no, sitte mieheni joutui työttömäksi ja ikää jo melkeen 50v hänellä ei ole tänäpäivänäkään töitä, mutta sai perinnön, kun hänen äitinsä kuoli, nyt ei mitään taloudellista ahdinkoa.Rahat on yhteisiä ja myös omaisuus.
Rakastamme toisiamme edelleen tulisesti, vaikka jo ollaan oltu aviossa kolme vuotta.
"Miten pian eronne jälkeen olette perustaneet uusperheen. "
Minun erostani oli puoli vuotta. Elin lapsettomassa avoliitossa, ja seurustelun loppuaika elettiin kuin pelkät kämppikset. Henkisellä tasolla ero oli jo käsitelty.
Mieheni erosta oli 2,5 vuotta. Hän eli avoliitossa, josta 2 lasta. Kumpikaan emme siis aikaisemmin ole olleet naimisissa.
"Mitkä syyt saavat pikaiseen uuteen suhteeseen."
En osaa sanoa, ei ole kokemusta pikaisista uusista suhteista.
"Liittyykö mukaan pelko yksinjäämisestä, taloudellisesta tilasta, miten uuspuoliso on löytynyt pian. Oliko jo salasuhde takana kauankin. "
Ei minulla ole koskaan ollut yksinjäämispelkoa. Olen asunut omillani vuosiakin joskus. Taloudellinen tilannekin on aina ollut kohdillaan, käyn töissä, minulla on säästöjä ja säästän edelleen.
Miehenikin eleli muutaman vuoden yksinään avoeronsa jälkeen, ja on kyllä asunut ennenkin yksinään. Ei hänkään yksinjäämisen pelosta suhteeseen ole alkanut.
Salasuhteista meillä kummallakaan ei ole kokemusta. Emme ole koskaan pettäneet ketään eikä koskaan ole ollut uutta valmiina nurkan takana odottamassa.
"Entä sitten uusperheen asioiden hoito, muutuvatko rahanne yhteisiksi jomamn kumman vaatimuksesta, liittyykö siihen kiristyksen omaisia asiotia. "
Meillä on yhteinen taloustili, sekä omat tilimme.
Heittosi "kiristyksen omaisista asioista" on hauska :)
"Koetteko, että annatte toisen uuden ihmisen hoitaa asianne, koska olette niin väsyneitä, entä entisen liiton lasten asioiden hoito, rahojen käyttö. "
Toisen uuden ihmisen? :D
Me olemme naimisissa, meidän asiamme ovat yhteisiä asioita, hoidamme kaiken yhdessä perheenä. Väsyneitä olemme molemmat toisinaan, sellaista on pikkulapsiperheen arki (meillä on myös yhteisiä pieniä lapsia), mutta olemme toistemme tukena arjessa. Meillä hoidetaan kaikkien lasten asioita, emme erittele, ja rahaa käytämme molemmat. Ihan tavallista elämää.
"Uskotte uusliittoonne olevan rakkautta, vaiko vain jonkinlainen turvake, että saatte seksiä ja ette oel yksin.
Pelkäättekö yksin asumista. "
En kyllä usko, että kukaan vaivautuu menemään naimisiin, ottamaan yhteistä talovelkaa ja tekemään lapsia vain seksin ja yksinolemisenpelon vuoksi :D
Kyllä me rakastamme toisiamme mieheni kanssa. Ihan tavallinen aviopari me olemme, rakkaus ja elämänkumppanuuden jakamisen halu meidät alttarille kuljetti. Ja kuten edellä mainitsin, olemme me molemmat asuneet yksinämmekin. Mutta miksi enää asuisimme, kun elämme avioliitossa?
"Mitä tuon liiton perustamiseen tarvitaan."
Jos sinä et vielä tiedä, mitä avioliiton perustamiseen tarvitaan, niin toivon, että jonain päivänä sinäkin rakastut ja löydät ihmisen rinnallesi. Sitten sinun ei tarvitse enää kysyä tuollaisia :)
Minä autoin exää kantamisessa kamansa ja rojunsa pois meidän talosta, tai hänen josta tuli samana pivän mun asunto. Loput vietiin jäteasemalle, sitten olikin kova pesemeninen ja siivous. Ei auttanut tämä ex muija yhtään, mutta onneks vei kaikki pois.
Juu rhaaa ei ole paljon käytettävissä, exä pitää huolen että lapset saa kaikki mitä ne tahtoo, ja mies maksaa, minun pitäisi hoitaa ja kavattaa ne lapset, mutta sanoin jo etten suostu. Minä en halua toisen ihmisen lapsia meille.
HEI ÄÄLIÖ MIEHESI LAPSET OVAT HÄNEN JA MIEHESI KOTI ON MYÖS HÄNEN LASTEN KOTI JA EI SULLAKAAN OLE OIKEUTTA TUODA "TOISTEN" LAPSIA MIEHESI ELÄMÄÄN jolle hänen lapse sovi teidän elämään !!! MUN ELÄMÄÄN EI KOSKAAN MAHDU TUOLLAISTA NOITA-AKKAA HUONOA NARSISTI IHMISTÄ .
"Minä autoin exää kantamisessa kamansa ja rojunsa pois meidän talosta, tai hänen josta tuli samana pivän mun asunto."
Minä en koskaan muuttaisi miehen kanssa asumaan siihen kotiin, jossa hän on asunut exänsä kanssa. En ymmärrä miksi kukaan tekee niin. Mielestäni pariskuntien pitäisi aina hommata uusi, yhteinen asunto, joka on kummallekin uusi koti ja jossa kummallakaan ei ole historiaa. Näin molemmat pääsevät aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Oma mieheni ei omistanut exänsä kanssa mitään taloa, asuivat vuokralla, ja exä jäi kyseiseen entiseen asuntoon ja mieheni muutti uuteen kämppään. Me olemme nyt yhdessä rakennuttaneet omakotitalon, joka on rakennettu vain meitä varten, eikä siinä ole asunut kukaan ennen meitä.
Toisekseen, en koskaan voisi mennä naimisiin miehen kanssa, joka on jo ennenkin ollut naimisissa. En voisi astella tällaisen miehen kanssa alttarille. Sukulaisille lähetettäisiin kutsut, että "no niin, tämä on nyt se oikea, unohtakaa ne ekat häät". Aina kolkuttaisi takaraivossa, että toinen on jo kertaalleen järjestänyt häät, kutsunut samat vieraat ja antanut häävalat. Ei, en kertakaikkiaan kehtaisi. Miehen sukulaiset varmaan miettisivät, että koskahan ne kolmannet häät ovat....Mieheni ei ollut naimisissa exänsä kanssa, ei edes kihloissa. Tämä avioliitto on meidän molempien ensimmäinen.
Voip olla ettei suakaan huolita jos joku toinen on "korkannut" mutta jos miehellä on lapsia niin he ovat perhettä niin kuin uuden naisen lapset.
En minä ole aiemmin ollutkaan avioliitossa kenenkään muun kanssa. Kuten kirjoitin, tämä liitto on ensimmäinen sekä miehelleni että minulle. Ja minulle myös viimeinen. Jos meille joskus ero tulee, en missään nimessä aio mennään uudelleen naimisiin. Se suhde saa pysyä sitten avoliittona, jos sellainen tulee. Mieheni puolesta en tietenkään voi puhua, hän on vapaa menemään naimisiin vaikka 10 kertaa, mutta itse en menisi.
Tottakai mieheni lapset ovat perhettä. En ole missään vaiheessa sitä kiistänyt. Ja minulla ei ennestään lapsia ollut, vaan minulla on lapsia tasan yhden miehen kanssa; tämän, jonka kanssa olen myös naimisissa, edelleen. Kaikki lapset ovat tietenkin perhettä, miehen lapset sekä yhteiset lapsemme.
No lapsista kirjoitin yleisellä kommentilla koska monessa kirjoituksessa melkein vaaditaan mies hylkämään lapsensa.
Onko tässä nyt kaksi eri MIE MIE:tä" toinen on täysi idiootti ja toinen suht järkevä? Tai sitten ko henkilöllä pn kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ite oot idiootti . Nyt aiheseen uusi vaimo/avokki ei hänellä ole oikeutta hylkiä miehensä lapsia jotka kuuluvat perheseen vaikka mies olisi etävanhempi.
Miksi kauhee sähinki aina niistä miehen kersoita? Eikö heillä ole oma äiti, joka huolehtii, niinhän se miehen uusikkokin tekee, pitää huolta omista lapsitaan. Ei ole mihinkään jättänyt heitä.
Minusta miehen lapset ei kuulu uuteen suhteeseen, vaan he kuuluvat menneeseen miehen elämään, ja mies päättää haluuko enää heitä ottaa jos kerta maksaa, se on sama joshhoitaa.
Ei täällä "sähinkiä" aiheuta kukaan muu kuin sinä, hyvä aktiivi-provosoijamme.
Kukaan muu täällä ei kirjoita tuollaista p-askaa. Vain ja ainoastaan sinä. Saat kai jotain sairaalloista tyydytystä siitä, kun esiinnyt muka-uusikkona ja teet kaikkesi loataksesi tietyn sosiaalisen aseman omaavien ihmisten mainetta. Jos näin on, niin jatka toki samaan malliin. Kaikilla meillä on omat intressimme, ja jos sinä saat sillä potkua omaan yksinäiseen elämääsi, niin sallimme sen sinulle, ole hyvä vain.
Pointtini on se, että me kaikki tiedämme, missä mennään. Sinä tehtailet näitä aloituksiasi typerine vastauksineen kai päivittäin. Ei kukaan normaalilla järjellä varustettu ihminen kirjoita tuollaista, ei kukaan meistä uusperheellisistä ajattele noin, kuten sinä luulet tai haluat antaa kaikkien ymmärtää meidän ajattelevan.
Jos jokin ketju ei synnytä sinua miellyttäviä vastauksia, alkaa sinun pommittamisesi siitä, kuinka
- exät hoitakoon lapsensa itse
- miten niillä lapsilla saisi tienattua
- miksi pitää hoitaa ilmaiseksi toisten lapsia
- miksi miehen lapset haisee
- miksi exä tunkee lapsia meille
- kuinka lapset eivät kuulu uuteen perheeseen
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta anna palaa vaan. Mutta älä sitten syyttele täällä meitä muita sinun omista tuotoksistasi. Taivastelet täällä jatkuvasti, että miten suomessa saa kohdella lapsia näin ja että ovatpa nuo uusikot kamalia. Mutta niitä kamalia juttuja ei kirjoittele kukaan muu kuin sinä. Me muut teemme asiallisia aloituksia ja kyselemme aivan asiallisia, mutta sinä yrität tehdä muista jotain sellaista mitä he eivät ole.
Me muut palstalaiset olemme tavallisia, aikuisia, perheellisiä ihmisiä. Suurin osa äitejä/isiä itsekin. Aivan tavallisia perheellisiä ihmisiä. Ei se ero kenestäkään tee huonoa ihmistä. Itsekin olet eronnut.
Sinähä oletkin omistus haluinen paskiainen... ...ei kyllä sinunkan kakarat asuisi minun luona jollei mun lapset saisi olla mun luona ja kai sun äpärillä on myös isä ... ...hmmm tai isiä jotka voi ottaa heidä joka toinen viikonloppu vai oletko katkera lapsiesi iseille heidän uusista kumppaneiste etkä päästä lapsia tapamaan isiä?
Niin kysäisepä asiaa myös tuolta lasten isältä, onko hänkin samaa mieltä, että lapset kuuluvat vain äidille. Ja että erossa lapset jäävät äidille, eivät enää kuulu isälle milään tavoin eli katkaiseeko isä samalla myös suhteen lapsiinsa.
Järkyttävää kirjoitusta naisen kirjoittamana, aivan kamalaa.
Myös lapsilta voisi kysyä, halauavatko he olla myös isänsä kanssa.
Kyllä ihmiset voivat olla kamalia.
Niin. Täällä kun eräs kailottaa suureen ääneen lapsen oikeuksista, jotka perustuvat HÄNEN OMIIN henkilökohtaisiin luuloihin ja näkemyksiin. Kertaakaan en ole lukenut, että hän olisi oikeasti ottanut LASTEN/LAPSEN halut ja oikeudet huomioon (jollei kyse ole sitten ollut manipuloinnista ja vieraannuttamisesta).
Moni kakku päältä kaunis, mutta sisältä mätä.
Jos mies ei ole onnellinen entisen naien ja entisten lasten kanssa, niin tottakai hän etsii parempaa naista ja parempia lapsia elämäänsä, kuka järkevä ihminen elelee liitossa jossa ei itse ole onnellinen? Heti vaan etsimään uutta, ettei elämä valu hukkaan.
Lapsia saa uusia aina kun tahtoo, ei ole lasista kiinni. Naisen voi heittääpihalle koska uusia on aina jonossa.
Parempaa puolisoa voi etsiä. Kukaan ei voi etsiä "parempia lapsia elämäänsä". Oletko ihan tosissasi.
Oletko teini? Älä nyt vielä perhettä ala perustamaan, siinä on suuri vastuu.
Kun sen aika tulee, huomaat kyllä, mutta jos sitä pitää netissä kyselllä, koska on hyvä perustaa perhe, niin ei voi olla valmis niin isoon juttuun.
Nauti vielä lapsuudesta ja nuoruudesta, perheen aika tulee kyllä. Ei siihen tarvi kenenltäkään aikaa kysellä.