Kokemuksia Norfolkinterriereistä?

Ihana, pusutteleva, sosiaalinen sekä älykäs koira. Oppii kaiken halutessaan parista kerrasta ja motivoituu positiivisesta palkkauksesta - jos rupeat väkivalloin vääntämään, saat taistelutoverin. Jos selätät eikä koirasi kunnioita sinua, homma ei toimi, vaan se kunnioittaa sinua entistä vähemmän.

Ja sitten koiran toinen puoli (yksilöissä valtaisia eroja!), norfolkki on omasta mielestäni koiramaailman jekyll & hyde. se muuttuu rakastettavasta söpöliinistä sekunnin sadasosassa teräväksi saalistajaksi ja osa näistä koirista (ei kaikki) jopa tappaa kiinni saamansa hiiret, pikkulinnut ym. Riippuu ihan siitä millaisen ja kuinka vietikkään (kyseessä työkoira) yksilön saat. Jos tosi vietikkään, rääkymistä ja rähinää tiedossa esim. kaupunkialueella kaiken liikkuvan perään (ota selvää, folkkien rotuominaisuus ns. autorähjäys), jonka saat kuriin kouluttamalla (joka vaatii aikaa), mutta mikä ei silti ole koskaan 100% varma. Tiedän pikkuterriereitä, joita on koulutettu olemaan sinkoamatta auton renkaisiin monta vuotta, kaikki remmilenkeillä ok vuosia, kunnes kerran panta napsahtaa ja koira juoksee suoraan auton alle, huom. heti siis tilaisuuden saatuaan, ja henki pois.
Omani eivät ole tottuneet lapsiin eivätkä siis automaattisesti ole lapsiystävällisiä. Yleisesti rotu tulee lasten kanssa hyvin toimeen, jos koira opetetaan olemaan lasten kanssa (ja päinvastoin) ja koira tietää paikkansa ns. lasten alapuolella. Muuten näykkii ja komentaa, mitä isomman egon sattuu omaamaan.

Ihana, mutta haastava koira, harrastaa voi jälkeä ym. ym. Toisille koirille rähjää kaiketi samoista syistä (sosiaalistamattomuus, pelko ym.) kuin muutkin, mutta jos rähjää, ääni on pieneksi koiraksi päätähuimaavaa! Lenkitys n. 2-3 h päivässä, ei vaadi mahdottomia, mutta huomaat jos liikuntaa on liian vähän.. ;) Kaikkea aivoaktivointia (namien piilotusta ym.) suosittelen sisällä tehtäväksi. Ja kun mieleen nyt tuli, Norfolkin karva pitää trimmata nyppimällä.

En halua pelotella, mutta antaa realistisen kuvan rodusta niiden yksilöiden (+tuttavanipiirini) myötä, jotka ovat minun elämääni kuuluneet. Tuo perustottelevaisuus ei välttämättä ole ongelma, mutta jollekin muulle rodulle sen opettaminen käy varmasti helpommin. Eli jos epäilet, siis siinä tilanteessa, että saat todella terävän, vietikkään, dominoivan yksilön, ettet ehkä pärjää, ota mieluummin seurakoira - ne eivät tarvi sitä liikuntaakaan niin paljoa.

Tässä Norwich&Norfolk-sivustolta v. 2009 kootut luonnekyselyn tulokset:

http://www.nnterrierit.fi/SIRA_Files/downloads/Luonnekyselyn_yhteenveto.pdf

Mun sukulaisella ollut semmoinen. Valitettavasti hän ei sitä totuttanut muihin koiriin joten tästä kyseisestä koirasta ei pitänyt sitten muista koirista yhtään. Hän koulutti koiralleen perus asiat, ist, maahan, seuraa jne. Koira haukkui kun joku soitti ovikelloa ja oli vähän aggressiivinen. Mutta jos koulutatte hyvin niin koirasta tulee varmasti oikein mukava. Mun kaverilla myös kaksi samanrotuista jotka todella mukavia ja pusuttelevia. :)

Heippa!
Vastaus saattaa tulla hieman myöhään, mikäli koiran olet jo hankkinut, mutta laitan nyt oman mielipiteeni :).

Norfolkki kuulostaa oikein sopivalta koiralta sinulle. Minulla on Norfolkki-uros ja aiemmin ollut toinen samanmoinen. Rotu oli minullekin tuntematon, ennen ensimmäistä koiraani ja etsinkin luonteikasta, lapsirakasta, maastossa pärjäävää, kaupunkiin sopivaa kaikkien koirien ja ihmisten kaveria. Ja sellaisen todellakin sain. Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa rodusta. Koirani eivät ole olleet haukkuherkkiä, eivätkä ollenkaan agressiivisia. Vahtiviettiä toki löytyy eikä kiinnostus autoja kohtaan ole ongelmatonta. Pienestä pitäen koira on matkustanut autossa ja rakastaa sitä yli kaiken sekä vieraillut monilla ihmisillä ja tavannut muita koiria, aina iloisesti ja hymy huulilla, täynnä energiaa. Rotu sopii mielestäni kaupunkiin hyvin ja juoksulenkit sujuvat hyvin. Lenkillä aina tervehtii vastaantulevat koirat sekä ihmiset, varsinkin lapset. Pussailu on oleellinen piirre rodussa.

Mielestäni ensimmäinen puolivuotta/vuosi on todella tärkeä ja ratkaisee paljon, millainen koirastasi tulee. Toki perimä on osa yksilöä ja määrittää luonnetta. Ota koira mukaan kaikkialle, ajeluta autolla, vie yökylään, anna leikkiä lasten kanssa, pyydä vaikka naapurin lapsia ulkoiluttamaan, jos omia ei ole, kuljeta bussilla ja junalla, ulkoiluta paljon, näin meidän koirasta ainakin on kasvanut aivan ihastuttava, pieni mutta pippurinen, herrasmies :).