Turhauttaa :/ Onkohan opiskelutekniikkani väärä?
Olen valmistunut siis kaksi vuotta sitten lukiosta, mutta englannin taitoa haluan pitää yllä ja ehkä kehittääkin sitä. Omaehtoinen opiskelu on ollut aina hauskaa, mutta aina minua on turhauttanut yksi asia - jo koulun penkiltäkin asti. Kyseessä on siis se, että haluan selvittää jokaisen uuden sanan, mikä tulee vastaan jotain tekstiä lukiessa tai elokuvaa katsoessa (!). Toisaalta se on hauskaa kun oppii mutta taas toisaalta.. Nyt viime aikoina varsinkin asia on alkanut väsyttää. Arvatakin saattaa, että ellei ole syntyperältään englantia puhuva, tuollaisia uusia sanoja saa olla yhtä mittaa katsomassa sanakirjasta (tai googlen kääntäjästä mitä käytän aika usein). Lukemisesta tulee hidasta ja ajatus harhailee. Minua on alkanut ärsyttää englannin loputon sanojen lista, minkä opetteluun tuskin yksi ihmiselämä edes riittää (ainakaan minun kohdallani).
Mielestäni hallitsen jo aika kattavasti sanastoa mutta siitä huolimatta yhtään tekstiä netissä ei saa luettua etteikö myös sanakirjaa joutuisi käyttämään. Nykyään kirjoitan jokaisen uuden sanan/ sanonnan ylös paperille että voisin opiskella ne (muutenhan suurin osa niistä häipyisi mielestä). Ohessa esimerkin vuoksi mitä sanoja olen tänään saanut listalleni lukien pari uutista:
-trustee, minutiae, solicitor, defamation, gritty, belfry, tantrum, convene, quorum, exacerbate... Huoh! :/
Kysymys kuulukin, että mitä te teette kun luette tekstiä ja uusia sanoja hyppii silmille. Avaatteko sanakirjan vai jatkatteko vain eteenpäin? Uskotteko, että kokonaisuudessa opitte kieltä aina lisää, vaikka ette katsoisikaan sanakirjasta. Itse tarkastan sanan, vaikka se varmistuisikin asiayhteyden perusteella.
Tämä juttu siis käsitteli vain sitä mitä teen sanojen/ sanontojen kanssa. Englanti on toki pajon muutakin (kielioppia, lausumista...) mutta tässä halusin kiinnittää huomiota juuri sanoihin koska ne itseä nyt eniten turhauttavat.
Olen valmistunut siis kaksi vuotta sitten lukiosta, mutta englannin taitoa haluan pitää yllä ja ehkä kehittääkin sitä. Omaehtoinen opiskelu on ollut aina hauskaa, mutta aina minua on turhauttanut yksi asia - jo koulun penkiltäkin asti. Kyseessä on siis se, että haluan selvittää jokaisen uuden sanan, mikä tulee vastaan jotain tekstiä lukiessa tai elokuvaa katsoessa (!). Toisaalta se on hauskaa kun oppii mutta taas toisaalta.. Nyt viime aikoina varsinkin asia on alkanut väsyttää. Arvatakin saattaa, että ellei ole syntyperältään englantia puhuva, tuollaisia uusia sanoja saa olla yhtä mittaa katsomassa sanakirjasta (tai googlen kääntäjästä mitä käytän aika usein). Lukemisesta tulee hidasta ja ajatus harhailee. Minua on alkanut ärsyttää englannin loputon sanojen lista, minkä opetteluun tuskin yksi ihmiselämä edes riittää (ainakaan minun kohdallani).
Mielestäni hallitsen jo aika kattavasti sanastoa mutta siitä huolimatta yhtään tekstiä netissä ei saa luettua etteikö myös sanakirjaa joutuisi käyttämään. Nykyään kirjoitan jokaisen uuden sanan/ sanonnan ylös paperille että voisin opiskella ne (muutenhan suurin osa niistä häipyisi mielestä). Ohessa esimerkin vuoksi mitä sanoja olen tänään saanut listalleni lukien pari uutista:
-trustee, minutiae, solicitor, defamation, gritty, belfry, tantrum, convene, quorum, exacerbate... Huoh! :/
Kysymys kuulukin, että mitä te teette kun luette tekstiä ja uusia sanoja hyppii silmille. Avaatteko sanakirjan vai jatkatteko vain eteenpäin? Uskotteko, että kokonaisuudessa opitte kieltä aina lisää, vaikka ette katsoisikaan sanakirjasta. Itse tarkastan sanan, vaikka se varmistuisikin asiayhteyden perusteella.
Tämä juttu siis käsitteli vain sitä mitä teen sanojen/ sanontojen kanssa. Englanti on toki pajon muutakin (kielioppia, lausumista...) mutta tässä halusin kiinnittää huomiota juuri sanoihin koska ne itseä nyt eniten turhauttavat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen englannin opettaja amk:ssa. Ensiksi pikku huomio. Listaamistasi esimerkeistä moni sana on sellainen, jota ei edes natiivi arkijutustelussa käytä. Pitää erottaa siis arkinen puhe / arkiset tekstit erikoisaiheiset kontekstit ja tekstit.
Englannin sanasto juontaa monelta suunnalta ja tietysti elää jatkuvasti kuten missä tahansa kielessä. Natiivin hallitseman sanaston määrä riippuu pitkälti mm. koulutustasosta, sosiaalisesta asemasta ja ammatista.
Alla oleva sivusto liittyy akateemisen kielen opiskeluun, mutta tuolla nyt on esim. mainittu, että nuorehko aikuinen natiivi osaa keskimäärin 20 000 sanaa (luku voi olla kyllä reilusti korkeampikin - lisäksi pitää pohtia, onko kyse aktiivisesta passiivisesta sanastosta vai vain aktiivisesta sanastosta jne). Englannin kielessä on erilaisten arvioiden mukaan (ja riippuen siitä, miten käsite "sana" ylipäänsä edes määritellään) ties kuinka paljon, mutta esim. toisen alla olevan artikkelin mukaan vähintäänkin neljännesmiljoona!
http://www.pbs.plymouth.ac.uk/academicwordlistatuop/faq3.htm
http://www.oxforddictionaries.com/words/how-many-words-are-there-in-the-english-language
Lukutekniikasta. Jos todella ymmärrät lukemasi, ei välttämättä kannata keskeyttää lukemista sanojen etsimisen ja tarkistamisen takia - se tosiaan tekee lukemisesta turhan raskasta ja katkonaista, kuten itsekin pohdit. Toisaalta jos tarkoituksesi on laajenta sanavarastoa ja opiskella kieltä (ei niinkään luettavaa asiaa), niin toki silloin keskeytykset ja sanojen tarkastaminen sanakirjasta ynnä muu voivat kuulua asiaan.
Ohessa vielä 20 ways to learn new words:
http://www.pbs.plymouth.ac.uk/academicwordlistatuop/checklist1.htm
Pieni ja näppärä vinkki vielä. Jos luet netistä, niin selaimeenhan saa sanakirja-applikaation. Esim. Google dictionaryn saa ainakin Chromeen. Tuplaklikkaamalla sanaa, saa sanalle selityksen ja usein myös sanan ääntämämisen voi kuunnella.
https://chrome.google.com/webstore/detail/google-dictionary-by-goog/mgijmajocgfcbeboacabfgobmjgjcoja
Tekniikkasi on väärä.
Yliopistossa luetaan ilman sanakirjaa, ihan siitä syystä että sanakirjan kanssa niistä sivumääristä ei ikinä pääsisi läpi.
Eli sanakirja nurkkaan, lue ja kuuntele ja yritä ymmärtää pääasiat eli se mistä on kyse. Vieraat sanat oivalluksen ja kokonaisuuteen sitomisen kautta, et todellakaan pysty oppimaan ulkoa jokaista sanaa, ellet ole kääntäjärobotti. Ja sehän ei itse ymmärrä, mistä lauseissa oikeasti on kysymys.
Kielitaidossakin kokonaisuus ratkaisee, ei yksittäinen sana.
Toisaalta ei tarvitse ihmetellä mistä kyseinen tekniikka on monille opiskelijoille painunut takaraivoon. Jo ala-asteesta lähtien jokaista tekstiä lähestytään sanalista-näkökulmasta (lukiossa tähän alkaa tulla toki poikkeuksia). Monet opiskelijat lukevat tekstejä katkonaisesti, koska he ovat tottuneet aina kääntämään sivua katsoaessaan kappalalekohtaista Vocabularya.
Eikä tuo nyt pelkästään huono asia ole (riippuu mitä haluaa kehittää), mutta niinkuin sanottu, esimerkiksi tenttikirjaa lukiessa pitäisi kehittää kontekstista päättelyn tekniikka huippuunsa ja turvautua sanakirjaan vain muutamien kriittisten sanojen kohdalla.
Itselle suurin osa noista sanoista tuttuja, yksi taitaa olla, jota en ymmärrä. Itse en ole kuitenkaan koskaan opiskellut sanakirjatekniikalla. Aina kun tulee outo sana eteen, mietin hieman kontekstistä, mitä se voisi tarkoittaa, mutta jos tuntuu, että koko lauseen merkitys menee kunnolla ohi, tarkistan asian vasta silloin. Ehkä kerran vuodessa joudun tarkistamaan jotain. Muutoin ymmärrän kohtuullisen hyvin kaiken kuulemani ja lukemani plus yllättäen ne uudet ja oudot sanat kuitenkin tarttuvat mieleen, kun niihin törmää eri yhteyksissä. Samalla tulee parempi ymmärrys myös siitä, miten sanaa käytetään kontekstissa ja mitä erityisiä vivahteita sen merkitykseen liittyy. Eli siis kannatan ehdottomasti myös sanakirja nurkkaan -taktiikkaa.
Kerran VUODESSA! No huh huh!! Sun täytyy olla sitten joku pro!