Olen liian herkkä tähän maailmaan

No täällähän ainakin yksi. Satuin lukemaan, niin yritän vastata jotain...

Itse ajattelen niin, että ehkä monilla tai kaikillakin ihmisillä on se herkkä puoli tai sisin olemassa jossakin. Ehkä sitten vaihtelevasti peittyneenä tai unohtuneena... Ehkä se on kuitenkin myös jotakin, minkä lävitse kokeminen (itsen tai myös muiden, kohdattavien ihmisten ja "maailman") on kuitenkin kaikkein syvintä ja totuudellisintakin.

Tuollaisena herkkyys on jotain hyvin tärkeää, mutta samalla tärkeää olisivat myös vahvat ja tasapainoiset muut henkiset, emotionaaliset "rakenteet", jotka mahdollistavat joustavan olemisen täällä usein aika kovassa tai suorastaan helvetillisessä maailmassa, toisten kuolevaisten kanssa. Itse kun en koe olevani täysin (tai lähellekään) "ehjä" ihmisenä, niin koen sitten sen sijaan olevani ikään kuin juuri liian "herkkä" rikkinäisyydessäni. Toivon voivani eheytyä lujemmaksi (en kovemmaksi) ja joustavammaksi (en välinpitämättömäksi), jotta elämää voisi elää aidosti ja syvästi herkkyydestä käsin. Herkkyys on kaikkein tärkeintä, mutta se tarvitsee tuekseen myös muuta...

Joskus lohdullista voi olla se, että joissakin hyvissä ympäristöissä olosuhteet haavoittuvuuden esiintuomiselle ja asioiden kokemiselle sen läpi syvästi voivat olla hyvätkin. Tällainen "ympäristö" voi ehkä olla esimerkiksi taide eri muodoissaan. Tai vielä ennemmin oikeanlaiset ihmiset, hyvät ystävät, kenties yhteisötkin. Myös hyvä, terve hengellisyys tähtää syvään aitouteen.

Ihmisten ja ihmisyhteisöjen kanssa eläessä ongelmana ovat sitten aina nuo kovuudet, kylmyydet ja julmuudet, joista kirjoitit. Niiden kanssa ja niitä vastaan taistellen täällä kai saadaan opetella puolustamaan haavoittuvuutta, ainutkertaisuutta ja aitoutta, itsessä ja toisissa...

Siinä muutama ajatus aiheesta, en nyt oikein osannut kirjoittaa enempää enkä selvemmin. Ehkä, toivottavasti joltain muiltakin löytyy aiheeseen sanottavaa...!

lääkkeet tuskin auttavat mitään, neuroleptit pilasivat oman elämäni, masennuslääkkeet vain pilasivat tuttavan masennusta ja mistä muista lääkkeistä voimmekaan puhua? Minulle puolestaan psykiatri pakkosyötti jonkun virhe diagnoosin. Totta puhuen mulla oli kaikki hyvin ennen psykiatriaa ja herkkyys kaunistaa emo tyttöseni se on vain osa sinua

Ajattele asiaa siltä kantilta, että jollei olisi mitään pahaa ei olisi mitään hyvääkään

Minäkin tunnen usein, etten ole "elinkelpoinen". Tää maailma tuntuu liian raa'alle. Kaikki väkivalta eläimiä ja ihmisiä kohtaan, täysin piittaamaton nautinnon tavoittelu esim ostamalta ihmiskaupan uhreilta seksiä, luonnon tuhoaminen lyhytnäköisesti jne. Mulle tulee jopa paha olo, kun lähikaupan seinään kiinnitetään sama koira kauppareissun ajaksi joka päivä ja se ulvoo siinä peloissaan. Tai kun penskat hyppi muurahaisten häälennon aikaan niiden siipimuurahaisten päälle kadulla ja iloitsivat "kato se räjähti".. En vain pysty kovettamaan mieltäni ja mulla on liian herkille säädetty mieli ja tunne usein suurta tuskaa..

Kertomasi on aivan kuin kertoisit minusta. Tunnen ja ajattelen löhes täysin samalla lailla kuin sinä. Et ole yksin ja ainoa. En erittele tarkemmin,koska kerroit jo kaiken,mitä minäkin koen.

Samanlaiset tuntemukset täällä.

Omakohtaisesti olen kannalla, että herkkyys on kuitenkin rikkaus . Pitää etsiä asuinpaikka ja ympäristö jossa herkkyytensä kanssa tulee toimeen.

Voisiko herkkyyden kohdalla vaikka kokeeksi ajatella myös niin päin, että sitä pyrkisikin kanavoimaan toiminnaksi niiden asioiden puolesta, jotka koette oikeiksi ja hyviksi, ja vastustaen sitä kylmyyttä ja kovuutta, joka tekee maailmasta ikävän paikan?

Johtaakseen toimintaan herkkyys tarvitsee seurakseen ennen muuta aggressiota ja "hyvää" vihaa. Löytyykö teistä itsenne liian herkiksi kokevista tällaista vihaa, ja pystyttekö kanavoimaan sen toiminnaksi?

Itselleni viha on vaikea tunne. Sen ja herkkyyden välillä on vaikea tasapainotella. Helposti viha jää ilmaisematta, ja silloin en puolusta oikein itseäni, olen ns. "liian kiltti", tai sitten vain huonolla tavoin passiivinen ja sulkeutunut. Usein viha tahtoo kääntyä sisäänpäin, mikä on lähinnä itsetuhoista.

Voisiko näiltä suunnilta löytää jotain teitä eteenpäin "liiallisen herkkyyden" kohdalla? Omalla kohdallani olen huomannut, että viha on hyvin tärkeä tunne tässä suhteessa...

Mua ei oikeastaan monikaan ymmärrä, koska olen herkkä. Pienestä asti musiikin kautta oon pärjännyt tässä "paskamaailmassa". Vitutti kun vanhemmat muutti melkein joka vuosi uudelle paikkakunnalle töiden takia, koulua vaihdeltiin tiuhaan tahtiin, eli ei siinä kiusaamiseltakaan vältytty... Kyllä huomas eron kun pienestä maalaiskoulusta joutui pääkaupunkiseudun ilkeiden kakaroiden sekaan. Onneksi muutettiin vähän ajan päästä pois sieltä. Tiedän millaista on elää liikaa päänsä sisällä. Alkoholi ei oo ainakaan ratkaisu siihen. Hyvät ihmissuhteet auttaa selviytymään. Ja se että on just niin oma itsensä kuin huvittaa. Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia tohottajia, herkkiä ihmisiäkin tarvitaan. Media suoltaa joka päivä sellasta sontaa, et heikompia hirvittää. Kaupallisuus tuhoaa herkkyyden. Valitettavasti. Eli ollaan me herkät niin herkkiä kuin halutaan olla, ei me mitään lasia olla!

Joo, just tollanen morfoosi varmaankin. Oot ihan oikeassa tuossa asiassa.

Niin kuin joku edellä oleva kirjoitti niin pitää yrittää nähdä se hyvänäkin ominaisuutena ja rikkautena.
Maailma on aika julma paikka. Nekin julmat teot ja uutiset jotka kantautuvat meidän tavallisten tallaajien korviin ovat vain jäävuoren huippu. Ihmisessä on jotain sellaista pahuutta joka puuttuu muilta eläinlajeilta. Oikeastaan koko maapallo tulisi hyvin toimeen ilman ihmislajia.
Mutta kannattaa silti yrittää elää sillä tavalla että ei aivopese itseään näkemään vain sitä miten ihmiset kilpailee, tappaa, valehtelee ja että kaikki on läpimätää. Tai sitten ainakin itse pyrkii elämään erilailla. Vastaa ihmisten hyväntahtoisuuteen hyväntahtoisuudella, nauttii luonnon kauneudesta, taiteesta ja kirjallisuudesta tai mistä nyt ikinä tykkääkään. Itse lapsellisesti yritän sulkea koko karun maailman pois tietoisuudestani. Mielummin vaikka piirrän kuin luen uutisia ja murehdin.
Jos voisin muuttaisin maalle kauas kaupunkielämän melskeestä ja kilpailusta! Harmi vaan että se ei ehkä tule koskaan toteutumaan.

Mä en jaksa taistella paremman maailman puolesta. Masennun liikaa kaikesta pahasta ja tuntuu, etten saa sillä rintamalla mitään aikaan... Ihailen vaikka Malalaa, joka jo teini-ikäisenä puolusti tyttöjen koulunkäyntiä Afganistanissa ja sai vissiin rauhan tai jonkin palkinnon.. Maailma muuttuu, kun on rohkeita ihmisiä.. Mä en vaan jaksa, lamaannun ja on paha olla, kun kohtaan pahuutta. Mun ainoa selviytymiskeino, on vajota kuplaani, ettei mikään järkytä. Luen, teen käsitöitä ja ylipäätään elän omaa pientä elämää.. Teen toki elämässäni valintoja, en käytä lentokonetta ja elän ekologisesti muutenkin, suosin kasvisravintoa jne. Mutta musta ei koskaan tule Sini Saarelaa. Valitettavasti. Kirjasto on mulle rakas paikka ja luomua ostan. Muuhun en taida pystyä...

Pahinta mitä herkkä ihminen voi itselleen tehdä on "tappaa" oma herkkyytensä. Sitä pitää vaalia mutta itseään kannattaisi opetella suojelemaan. Silloin kun maailman pahuus kaatuu niskaan niin voi etsiä turvaa oman kodin rauhastaan, ei tuijota teeveetä tai ole tietkoneella vaan tavallaan pakenee maailmaa ja yrittää nähdä sen kaiken kauneuden ja hyvän mitä tässä maailmassa myös on. Tuntuu että tässä maailmassa taistelee koko ajan hyvä ja paha ja yhdessä ihmisessäkin itsessään. Itse olen myös herkkä, ja ajoittain ihan äärimmäisen herkkä. Tässä olisi asiaan sopiva nettisivu..

http://paivila.vuodatus.net/lue/2012/07/herkkien-ihmisten-haasteita

Pura mietteesi taiteisiin!

Esimerkiksi maalaaminen on ihan hieno harrastus joka sopii kenelle vaan.

T: Yks taiteilija.

Et ole ainut joka tuntee samoin,

Minäkin olen ollut äärimmäisen herkkä. Teininä se vielä lisääntyi ja on jatkunut siitä asti. Niin usein olen miettinyt itsemurhaa, että helpompi sillon ois ja että muut kovat ihmiset saa jatkaa elämää helvetissä, jonka ovat itse aiheuttaneet. Olen kokenut suurta ihmisvihaa.

Luulen kuitenkin että enemmistö ei varsinaisesti ole pahoja, mutta äärimmäisen naiiveja ja liian passiivisia. Ihmisillä on todella ns. pascasuodatin, jolla he sivuuttavat kaikki maailman ikävät uutiset ja tulevaisuudenennusteet ja hommaavat "kivan perheen ja asuntolainan." Yessus.

Tilastot jäätiköiden sulamisesta ei paljoa hetkauta, eikä maapallon aavikoituminen ja eläinten sukupuuttoon kuoleminen. Joillakin sentään on pikkasen moraalia olemassa esim siten että kannattavat turkistarhauksista luopumista. Mutta se on vain jäävuorenhuippu kaiken muun pahuuden ja kitumisen keskellä.

Ihmiset on itsekkäitä. Esim lihansyönnistä on niin vaikea mukamas luopua. Jotkut on vielä tosi ilkeitä, että jos huomaavat jonkun olevan ujo ja arka, niin kiusaaminen alkaa aina siihen pisteeseen, että kiusattu tekee itsemurhan. Mielestäni siinä pisteessä kiusaajat ansaitsisi vastaavanlaista kiusaamista elämänsä loppuun asti että tietää miltä tuntuu!

Minulla on vielä pehmeä sydän mutta osaan olla yhtä kova niille jotka on kovia minulle! Sanon suorat sanat. Pari kertaa olen saanut narsistit romahtamaan. Minullehan ei v1ttuilla ilman seurauksia! Välit on menneet poikki muutamien kanssa.

Hsp on ratkaisu, yhä enenevässä määrin! Syyskuussa ilmestyi suomennettu kirja juuri tästä alueesta(ei allaolevassa linkissä).

http://neurologicallydifferent.blogspot.fi/2013/03/oletko-hsp-highly-sensitive-person.html

Maailmankaikkeus koostuu aineesta. Myös se ihminen, joka on liian heikko ja herkkä tähän maailmaan, koostuu aineesta. Kaikki ihmisen käyttäytyminen on aivokoneiston toimintaa. Heikkous ja herkkyys johtuvat aivojen aineellisesta rakenneviasta, jonka syy on geeneissä. Vika on sinussa. Sitä voi ehkä korjata lääkkeillä. Kannattaa kysyä lääkäriltä. Sano, että sinun aivosi ovat liian heikot ja herkät, ja että haluat muuttua kilpailuhenkiseksi, härskiksi menestyjätyypiksi, joka polkee heikommat alleen.

LAAJENTUMISESTA

Valokollektiivia kanavoinut Eliza Ayers (Tazjima) (bluedragonjournal.com)
28.11.2013
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Eliza:

Kahtena iltana olen kuunnellut esitystä "Oletko energiaherkkä?" Vastaus tuohon kysymykseen on "kyllä, tietysti", kuten monet muutkin tähtisiemenet. Erittäin herkät olennot muodostavat luonnostaan 20% planeetan ihmisväestöstä. Tuosta ihmisryhmästä tähtisiemenet ovat luultavasti 1.5%. Ja jos satut olemaan äärimmäisen herkkä, tiedät kokemuksesta, että lahjojasi eivät ole vapaasti hyväksyneet tai ymmärtäneet monet omassa perheessäsi, ystäviesi keskuudessa ja erityisesti niissä, jotka kutsuvat itseään "asiantuntijoiksi" tietyllä alueella - on se sitten uskonto, lääketiede, pankkiala, tiede, armeija, kauppa tai hallinto. Toiset ovat tosiaankin sulkeneet meidät pois tai avoimesti olleet piittaamatta, silloin kun olemme antaneet ainutlaatuisen perspektiivin siitä, mitä koimme kullakin hetkellä. Miksi siis olemme täällä? Valokollektiivi on tullut tuomaan meille oman perspektiivinsä tähän kysymykseen....

http://www.adonai.fi/3505

Ottakaa selvää omasta luonteestanne herkkikset. Tarkoitan horoskooppeja. Ja uskaltakaapas nauraa. Olen tutkinut asioita, enkä usko enää yhtäkään lässyttäjää, joka uskoo tieteen selityksiin näissä asioissa!
-puukissa/nouseva vuohi-härkä/nouseva neitsyt-

"Ihmiselle ei annettu päätä sitä varten, että hän kulkisi alla päin." - Ts. se korvain väliss' oleva elin on tarkoitettu myös käytettäväksi. Miten kaiken pelkääminen ja sureminen auttaa sinun elämääsi?

Olisko ahdistuneisuushäiriö jos on huolia huolien perään? Se on yleistä. Mutta voi olla masennustakin, kun on orjuttu aina. Toisten ihmisten tylyys - voi olla väsymystä tai sitten luonteessa joku ongelma, jos on aina etäinen ja kylmä. Aina se ei ole henkilökohtaista, jos henkilö on väsynyt. Ei kannata olla narsististen ihmisten kanssa tekemisissä, et ole vailla mitään heiltä. He vaan paheksuvat jos joku väkisin yrittää seuraan. Kannattaa olla kiinnostuneiden ihmisten kanssa kontaktissa ja myönteisten.

Torjunta saa ihmiset itkemään ja masentumaan. Jos on oikein paljon pitänyt jostain. Ja jos oma vanhempi ja miehet sitä tehneet. Maailman menoon ei voi aina vaikuttaa (uutiset), vaikka hyvää yrittääkin. Kypsymättömiä pahantekijöitä ei voi hetkessä muuttaa kypsiksi. Pitää joskus hellittää murheista, oman terveyden vuoksi. Ottaa rennosti. Itsekin huomaan kauhistelevani päivittäin uutisia, ehkä ei tarvisi aina niitä lukea. Koviksilla on yhteys kadonnut omaan itseen jossain määrin, hyvään puoleen. Työstressi vie heidät? Lapsuudenkodin esimerkki?

Mielipidekirjoitus voi olla hyvä ja kuten sinun herkkyys voi muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Hyvyyttä tarvitaan ja herkkyyttä. On raskasta katsoa niitä koviksia, joilla pyörii kaikki oman navan ympärillä.

Lukaisin pikaisesti ap.n kirjoituksen, haluaisin vain tuoda esille Sylvi Sanni Mannisen nimen ja elämäntyön herkkien ihmisten tutkijana ja tukijana. Googlettakaa nimi ja löydätte paljon mielebkiintoista, esim. nyt on perustettu yhdisrys: Suomen erityisherkät ry

No, voin lohduttaa että täällä yksi samanlainen. Tavallaan just ahdistaa kun koko maailma on parin näppäimen päässä, netistäkin löytää ihan liikaa kaikkea. Oon just miettinyt et missä ihmeen pumpulissa sitä pitäis elää et vois hyvin. Kun tavallaan tekis mieli tehdä jotain mut tuntuu et ei vaan pysty, jo kouluun meneminenkin on välillä ihan tarpeeksi haastavaa muutenkin eläminen ylipäätään. Tuntuu et keltään ihmiseltä ei saa mitään, kaikki vaan vaatii multa sitä jotain vähää mitä mulla on. Kyrsii. ärsyttää mun laiskuus kun tekis mieli tehdä jotain ja ssan ehkä jopa päätettyä et nyt teen jotain, niin sit lösähdänkin pelaamaan tietsikalle pasianssia... Sitä vaan etsii ja etsii mutta hyvin harvoin mitään löytää, paitsi entistä pahempia umpikujia. Oon ollu tosi masentunut ja ikävä henkilö ja senkin kanssa oon tehnyt paljon töitä et tavallaan tosi hieno juttu et oon tässä mut silti ei tunnu miltään. Jotain kun selvittää/pääsee eroon niin tulee entistä pahempia vaikeuksia. Enkä nyt tod. haluais ruveta masentumaan/olemaan ikävä ihminen, oon ollut sitä ihan tarpeeks. Ehkä pitäis vaan jotenkin olla, mut tuntuu et ei vaan pysty. Sit vaan ihailen ihmisiä jotka tekee asioita, ois niin kiva, mut sit tuntuu et kaikki ihmiset jyrää mut heti kättelyssä tai välillä puhunkin niin sekavia/omiani ettei sitä kukaan ymmärrä. Ei oo helppoa tämmönen elämä, mutta tsemppiä kaikille kuitenkin.

Evoluutio kehittää ihmislajia psykopaattisempaan suuntaan kovaa vauhtia. Mitä tiheämpi/suurempi kaupunki, sitä paremmin psykopaatti pärjää.
Ennen pienissä muutaman kymmenen talon kylissä roistot tunnettiin, eikä heillä ollut mahdollisuuksia menestyä.
Eri asia oli vallanpitäjän palveluksessa olevat psykopaatit...heillehän ei voinut mitään silloin, eikä nytkään..

Minulla on samanlaisia tuntemuksia.

11 vuoden koulukiusaamisen jälkeen sairastuin jonkinlaiseen masennukseen ja paniikkihäiriöön ja siitä lähtien olen alkanut näkemään asioita ihan eri tavoin kuin muut (tai siltä tuntuu usein).

Olen hirveän empaattinen ja sitähän monet ihmiset osaavat käyttää hyväksi. Ystäviä on karissut matkan varrella monia pois mun elämästä kun olen vaan herännyt todellisuuteen ettei ihmiset halua minusta mitään muuta kuin jotain materiaa, rahaa, palveluksia... Minä ihmisenä olen ollut aina muille ihmisille täysin välinpitämätön asia.

Kuolema on monin paikoin tuntunut helpolta vaihtoehdolta ja se kiehtoo että pääsisi vain pois täältä. Koirani takia en ole koskaan yrittänyt itsemurhaa enkä sitä luultavasti teekään.

Ihmisen pahuus mietityttää päivittäin ja olen todella herkkä esimerkiksi eläinrääkkäysjutuille. Jouduin aloittamaan unilääkityksen taas sen jälkeen kun Facebookissa rupesi liikkumaan uutisjuttu angorakaneista. Itkettää taas...

Herkkyys usein myös tavallaan vahvuus ,jos kanavoituu ihmiselle itselleen hyvään suuntaan,kyllä kunnioitan ja ihailen herkkiä ihmisiä ja toivon ,että he jaksaisi tässä niin kovassa itsekeskeisessä maailmassa

Voimia meille kaikille herkille valonlapsille / valontuojille :-). Meitä tarvitaan täällä, tämän kaiken sekamelskan keskellä.
"Kuunnelkaa" sisintänne ja eläkää sen mukaan, siellä missä tuntuu hyvältä olla. Silloin olette oikealla tiellä....

olet liian pihtari tähän maailmaan...
jaa sitä piparia sitä tarvitseville ja kas ah sulla on ikuinen joulu:)

muista että rohkeita onnetar auttaa...
älä pahuudesta välitä, se on vain tyhmyyttä, ja silleei voi mitään kun syntymävammana sen saa suurin osa ihmisistä, eihän sokeakaan voi sille mitään että on sokea...itketkö sitäkin että on vammaisia ihmisiä??

anna niin saat!
lopeta pihtaaminen, olet munasi ansainnut.

Olen myös herkkä ja välillä olen ollut todella väsynyt tähän maailman menoon. Olen polttanut itseni loppuun jossain vaiheessa. Onneksi löysin elämääni ihanan kumppanin, joka ymmärtää minua ja osaa tukea oikealla tavalla. Olen hänestä hyvin kiitollinen.
Myös ympäristön vaihdos rauhalliseen paikkaan on helpottanut olemista. Olen jättänyt tietoisesti pois hankalia suhteita niin netissä kuin oikeassa elämässä. Elän pitkälti oman näköistäni elämää tuttujen ja läheisten ihmisten kanssa. Yritän olla välittämättä liikaa ympärillä olevasta maailmasta. Välillä tietysti jokin asia surettaa, mutta kun keskittyy omiin juttuihinsa asiat helpottavat.

Hei ! Ala rukoilemaan ja pyytämään Jumalalta apua ! Ilmeisesti se on tarkoituskin kohdallasi, nimittäin ei noista psykologeista ym.. kallonkutistajista ole juurikaan apua ! Olen itsekin kärsinyt samantyylisistä asioista kuin sinäkin, ja uskoon tulon myötä kaikki on muuttunut hyväksi! Kiitos Jeesus !

Tekstisi voisi olla minun kirjoittamani! Olen 33v. nainen, syrjäytynyt koska en kykene koulu- enkä työelämään ihmisten pahuuden ja herkkyyteni tähden. Jos haluat vertaistukea, kirjoita minulle osoitteeseen: [email protected]

Olisi hauska vaihtaa ajatuksia kaltaisensa kanssa! Hienoa kuulla että meitä on muitakin vaikka osamme onkin kova!

Ganja Benzot toimii hyvänä lääkkeenä herkkyyteen

V***u mitä shaissea, aikuinen ihminen

Olen 43v nainen ja olen suurimman osan elämästäni kokenut erilaisuuden tunnetta ja ulkopuolinen olo seurannut mukana.nyt vihdoinkin olen hyväksynyt itseni tällaisena.Miksi herkkyys olisi negatiivista?Mitä valmista muottia minun pitäisi esittää tahtomattani?Ei mitään.Herkkyys on voimakas tunne ja ihminenhän on täynnä tunteita.Kun hyväksyy herkkyytensä niin sen voi kääntää vahvuudeksi,usko vaan.Mielestäni tunteeton ihminen ei ole terve.Tietty pitää muistaa että liika ajattelukaan ei ole hyväksi.Ole armollinen itsellesi äläkä vaadi itseltäsi liikoja.Elämä on pieniä tekoja ja asioita,oikeasti.Maailma on täynnä ihania asioita,ihan pieniä sellaisia.Mene vaikka metsään ja katsele lumista maisemaa,haistele ilmaa ja laita sitten silmät kiinni.Olet sen ansainnut.Opeta itseäsi nauttimaan.Sitä opettamista ei voi kukaan muu tehdä parhaiten kuin sinä itse.Suosittelen eläintä seuraksesi.Sen vilpitön ja pyyteetön rakkaus on aitoa.

Vaikka itse olen vasta nuori, 22 vuotias, on silmäni revitty jo teini-iässä niin totaalisen auki, perheessä tapahtuneen yllättävän kuolean tapauksen vuoksi. oma vaikea pitkäaikaissairaus ja muuta pientä.

Koen tuon perheessä tapahtuneen kuoleman tapauksen, avanneen niin totaallisesti silmäni elämälle ja sille mikä on oikeasti tärkeää, että koen tästä tapauksesta johtuen olevani tavallista herkempi ihminen. Minulle on mm. usein sanottu, että olen erittäin helposti lähestyttävä ja ihminen jolle on helppo avautua sekä joka osaa kuunnella ja neuvoa sopivasti.

Itse olen hyvin ulospäin suuntautunut ja puhelias, räväkkä persoona, joten ensimmäisenä minusta saa helposti tosi voimakkaan ja itsevarman kuvan, jota mikään ei loukkaa, mutta oikeasti minussa on myös hyvin herkkäpuoli. Joten aloittajalle voin sanoa, ettö ne vahvaltakin näyttävät ihmiset, voivat olla myös hyvin herkkiä. Mielestäni yleinen harhaluulo on, että mikäli on hyvin puhelias ja ulospäinsuuntautunut ei voi olla myös hyvin herkkä.

Itse koen herkkyyteni niin vahvuudekseni kuin heikkoudeksenikin. Itse haluan säilyttää herkkyyteni, koska on tässä maailmassa liian paljon itsekeskeisiä ja silmät ummessa kulkevia ihmisiä, ja siirtää sen myös tuleville lapsilleni,

MUTTA myös heikkoudeksini, sillä helposti välitän liikaa muiden ihmisten mileipiteistä ja tunteista, jolloin unohdan itseni. Tästä usein seuraa, että ihmissuhteissani koen enemmän antavani itse kuin saavani, tuntuu että itse saa jatkuvasti kuunnella mutta itseä ei kukaan jaksa kuunnella loppuun asti, sekä minulle voidaan sanoa mitä vain koska kyllä minä annan anteeksi, mutta appa jee kun minä hermostun. Lisäksi usein tulee luotettua ihmisiin liikaa, ja lopuksi tulee hyväksi käytetyksi, silti joka kerta jaksan uskoa ihmisiin uudestaan :) Itseäni inhottaa myös suuresti ihmiset jotka etsivät kaikesta aina jotain negatiivista ja kiinnittävät ihmisissä huomiota mitättömiin asioihin, ja ärsyyntyvät ihmisestä joka on hiukan erilainen vaikkei kyseisestä ihmisestä olisi edes mitään haittaa itselle, silti täytyy puhua paskaa.

Itse toivon vielä vanhemmiten saavani säilytettyä herkkyyteni, mutta myös kovetettua itseäni sen verran, etten kärsi muiden ihmisten itsekeskeisyydestä ja ilkeydestä :) ja toivon myös voivani opettaa lapsilleni tajuamiani asioita, sitä mitkä asiat on tärkeitä ja arvojani., mutta myös kunnioittamaan ja puolustamaan itseään, sillä maailma on kova.

No mailman eliitti bilderberg järjestö ajaa fasistista mailman kattavaa liittovaltiota joka lopulta tappaa 90% mailman väestöstä. Haluavat pitää mailman väestön 500miljoonan koossa. Meitä on aikas paljon enemmän kuin se määrä. Ketkä eivät kuulu liittovaltioon ovat yk:n naton alaisuudessa ja jos eivät tee mitä herrat haluaa niin demokratia raketit alkaa satamaan taivaalta ja lopulta rauhanturvaajat miehittävät maan. Herrat kauan mietti miksi kutsuisivat miehittäjä sotilaitaan ja lopulta tulivat tulokseen rauhanturvaaja.. Heh jos hitlerin soltut olisi pukeutunut pinkkiin asuun heitä nimitettäisiin rauhanturvaajiksi jotka haluavat vain luonnon parasta puhuisimme kaikki saksaa juuri nyt. Mielikuvia on helppo luoda jotka kuitenkin ovat kaukana todellisuudesta. Mailma on kova paikka ja kovenee koko ajan. Lapsillemme tulee hyvin ikävät ajat joka minua kyllä harmittaa.. Ainoa mitä voin on mukautua ja opettaa lapsille mitä tulossa sekä taitoja/ideoita mitä tehdä kun ruoka alkaa olemaan kortilla puhdas vesi on vain harvojen saatavilla (luuletko vesijohtovetes olevan niin puhdasta kaupungeissa heh) sähkön hinta noussut siihen pisteeseen että säästää missä vain vähänkin voi. Eliitti ei pidä omavaraisuuden ideasta koska niitä ihmisiä ei pysty kontrolloimaan. Tuhon päälle pakko rokotukset valvonnan lisääntyminen yms ei kivaa.. Mailma ei ole kiva paikka ei.. Jos asia alkoi kiinnostaa voi aloittaa googletelut hakusanoilla bilderberg - agenda 21 - new world order - codex alimentarius. Tulevat 17 vuotta ovat ihmiskunnan historian mielenkiintoisimmat ja ehkä myös verisimmät suurimmalla ihmiskuolema määrillä.. Aina voi toivoa ettei asia ole niin mutta olen itse jo luovuttanut että asiat muuttuisivat.

Moni taiteilija on herkkä. Yritä kanavoida herkkyyttäsi taiteen kautta. Musiikkia, maalausta, videota, valokuvausta, askartelua, puutöitä, mosaikkia, savea mitä vain. Voit saada ihmeitä aikaiseksi.

Minä huudan avukseni Herraa,
ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.
Minä menen levolle ja nukahdan,
sitten herään taas aamuun.
Koko yön Herra suojelee minua.
En pelkää, vaikka tuhatpäinen joukko joka puolelta saartaisi minut.
(Psalmi 3)


Herra on minun valoni ja apuni,
ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva,
ketä siis säikkyisin?
(Psalmi 27)

Kaikki te hyvät herkät ihmiset, älkää nyt kaikki maailman murheita olkapäillänne ottako kannettavaksi. Vähemmästäkin muserutte ja masennutte. Eihän vähän vahvempikaan ihminen kykene kantamaan tällaista taakkaa.

Ei tällaiset pienet herkät ihmiset voi ottaa vastuulleen kaikkia maailman ongelmia kun ei niihin voi vaikuttaa tai niitä yksi ihminen muuttaa. Ei sitä voi ottaa vastuulleen useiden miljardien ihmisien tekemisiä kun ei niitä edes tunne tai muutenkaan voi vaikuttaa. Kun me tulimme tänne niin ne ongelmat olivat jo tällä. Iloitkaa siitä jos pystytte omassa elämässänne huomioimaan eläinten ja luonnon hyvinvointia.

Iloitkaa omasta pienestä elämästänne, elämässä on myös kauneutta. Yrittäkää löytää myös toinen herkkä pieni ihminen, toisen ihmisen kanssa löytää myös iloa.

HEI ! Täällä yksi " herkkis" lisää . Löysin hiljattain hyvä kirjan, josta voisi olla apua muillekin "kohtalotovereille" : Elaine Aron: "Erityisherkkä ihminen".
TSEMPPIÄ !

Wow!

Olipa huojentavaa lukea näin monta viestiä, jotka kuvailevat niin hyvin minua. Että täällä susirajan takana on muitakin herkkiä ihmisiä. Kiitos!

Oletteko koskaan kuullu termiä "highly sensitive person" tai HSP? joku siitä jo mainitsikin. Väitetään että jopa 20% väestöstä olisi HSP. Etsikääpä tietoa. Kun ensikerran katsoin videon HSP:stä lävitseni kulki voimakas energia! Tuntui niin huojentavalta kuulla jonkun selittävän sanasta sanaan millainen olen ja miltä minusta tuntuu.

Oli hyvin huojentavaa myös kuulla että meillä on täällä tarkoitus! Että tällä herkkyydellä ja empaattisuudella on oikeasti todella tärkeä tehtävä evoluution näkökulmasta. Meidän tarkoitus on olla nostamassa maailman värähtelytaajuutta! Kaikki materia on energiaa joka värähtelee tietyllä taajuudella. Ja me voimme vaikuttaa tuohon taajuuteen. Näin voimme kirjaimellisesti muuttaa maailmaa ajatustemme (tai paremmin tunteidemme) voimalla. We are all co-creators of the universe.

On olemassa vain kaksi tunnetta joista muut tunteet kumpuavat. Nämä ovat pelko ja rakkaus. Ja vain sinä voit päättää miltä sinusta tuntuu. Kyse on perimmiltään vain valinnasta. Voimme tuntea rakkautta vaikka maailma ympärillä murenisi, tosin myönnetään että se ei ole helppoa.

Law of attraction. etsikääpä tietoa. Se energia mitä lähetät, sitä sinä saat. Päätä siis lähettää pyyteetöntä rakkautta ja tulet sitä saamaan. Älkää ajatelko pahuutta maailmassa vaan hyväksykää se ja sitten unohtakaa se. Ja alkakaa luoda rakastavaa maailmaa!

Jumala loi tämän maan ja ihmisen. Meissä ihmisissä oleva jumalasta lähtöisin oleva henki kaipaa yhteyttä luojaansa. Kuitenkin ihmisellä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan väliltä. Onhan se selvää, että jokainen ymmärtävä ihminen voi havaita jatkuvan taistelun hyvän ja pahan välillä. Yksilö ihminen voi kääntyä jumalan puoleen ja valita hyvän sekä lukea ja omaksua hänen antamansa ohjeet raamatusta uudesta testamentista.
Raamatusta voimme lukea, että JUMALA HALUAA TEHDÄ TIETTÄVÄKSI SUUREN VIISAUTENSA TAIVAALLISILLE HALLITUKSILLE JA VALLOILLE SEURAKUNTANSA KAUTTA. Tämän seurakunnan muodostaa ne ihmiset jotka ottavat vastaan hänen pelastussuunnitelmansa ja tottelevat häntä.
Pyydä joka aamu Jeesukselta viisautta tehdä kunakin päivänä se minkä on hänen tahtonsa ja suunnitelmansa sinulle. Taivas kuulee sinua ja tahtoo sinulle hyvän osan.

Sain itse apua kirjasta Keskusteluja Jumalan kanssa, kirjailija on Neale Donald Walsch. Suosittelen. Walsch itse koki samaa kuin sinä ja minä, voimattomuutta kaiken ahdistavuuden keskellä. Voimia sinulle:)

Itse näytän perusilmettä vaikka sisin huutaa kaiken tämän kärsimyksen takia.

Onko kilpirauhaskokeet otettu? kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa monenlaisia oireita.

Minusta herkät ihmiset eivät ole niinkään huolestuttavia kuin ne, joita ei epäoikeudenmukaisuus, raakuus tai julmuus paljoa liikuta. Ylilyönnit ovat tietysti asia erikseen, mutta sellainen ihminen, joka voi kääntää selän tarkoitukselliselle julmuudelle on hyvin epäilyttävä vähintäänkin.

Muilla ihmisillä on se "defenssi". Ne ei myönnä totuutta tai eivät suostu ajattelemaan sitä. Miä luulen että ne on pahoi. Siä varmaan pyrit totuuteen ja olet niin rehellinen ettet "kuulu tähän maailmaan". Ristuksen oma. Se on aika kuluttavaa elää sivusta seuraajana, mutta en tiiä kannattaako tähän maailmaan tuoda enempää sieluja, niin paljon tosiaan on pahaa. En voi auttaa. Meditoi. Toisaalta mitä enemmän sinun laisii ois, sitä kivempaa tääl ois.

Hei, kirjoittelenpa tässä taas, olisi kiva jos joku vastaisi. Lukiko joku tota: http://www.adonai.fi/3505? Mitä mieltä ootte? Onko teistä muista ihan hölynpölyä vai ei? Ite oon kyllä huomannut sen, että se mitä ajattelee, vaikuttaa kyllä paljonkin. Kunhan vaan osais ajatella jotenkin niin et ois koko ajan nössö :). Ja onhan tommosta henkistä kehittymistä ollu tässä huomattavissa, esim. jos jotain julkkisten haastatteluja lukee. Mitähän piti sanoa... Tavallaan noi ajattelu- energiahoidot yms. on musta vähän hölynpölyä, mut varmaan johonkin siihen suuntaan tässä mennään, ei kai tässä muu auta... Tai ite vaan haluisin elää ns. normaalisti (mitä se nyt ikinä tarkoittaiskaan), just nyt on aika vaikeeta itellä, ollu koko vuos ja tuntuu et tässä on pakko tehdä jotain elämäni mullistavaa, koska kaikki vanhat asiat on käyny niin ahdistaviksi. Mut tuosta normaaliudesta, tällä hetkellä aattelen et ois vaan kiva jos vois asua jossain vähän alkeellisessa mökissä jonkun kivan miespuolisen henkilön kanssa ( :) ), pilkkoa halkoja tms. jossain missä ois vähän metsää lähellä ja vettä. Tai haluisin vaan tehdä jotain konkreettista ja fyysistä, tätä tietsikalla pönöttämistä on tullut harrastettua mielestäni jo kyllä ihan tarpeeks... Tai on netissä hyviäkin puolia, mut jotenkin nyt kaipaisin tosi paljon luontoa ilman mitään hölö hölö-juttuja et "luonto parantaa" yms. Mut joo, kaipaisin tosi paljon jotain ihmistä joka vaan pitäis kädestä ja ois hyvä olo sen kanssa.
Niin sen vielä siis sanoisin et ahdistaa kaikki mainokset, facebook, kauneusleikkaukset, liian suuret ihmismäärät yms. yms.

Se ois muuten mielenkiintoista tietää et onko teillä ollut jotain ihmekokemuksia tänä vuonna? Ite oon miettinyt normaalistikin paljon asioita (ja etenkin murehtinut suurin piirtein kaikkea mahdollista ja mahdotonta) mut tänä vuonna erityisesti ja välillä on pelottanut aivan hulluna, et mitä h-elvettiä tää on, mut ei kai se auta muu kuin etsiä omaa hyvää oloa. Väillä oon tunnistanut sen ja silloin on kyllä täysin turvallinen ja luottavainen olo.

Joo, tulipas epämääräinen teksti ja täysin tajunnanvirtaa... Ehkä tartteisin rohkeutta tai jotain et pääsisin tässä elämässäni eteenpäin kun todella tuntuu ettei taaksepäin voi mennä enkä nyt oikein paikoillekaan jäädä.

Nyt on se hetki eli muutapa maaseudulle ja katso mitä elämällä on tarjottavana.
itse muutin maaseudulle 1994 enkä ole katunut. Täällä ei paina kaupungin raskas joukkotietoisuus :) .
Ikää on kertynyt 48 vuotta ja tosiaan tuo Adonai on ollut mulle henkireikä , niin tärkeeä tietoa olen sieltä lukenut, löysin tuon sivun vasta tämän vuoden alussa.

Terveyskeskuksen kautta järjestettävä terapia on maksutonta, itse kävin terapiassa kolme vuotta ja terapia loppui kuin seinään kun työkyvyttömyyseläkkeeni alkoi kesällä.
Kun olet ihmiselle ystävällinen eikä tekosi saa vastakaikua, se hyvä teko ei ole sinulta pois , vaan palaa luoksesi muuta kautta.
Pointti onkin siinä ettei lakkaa olemasta ystävällinen vaikka jäisikin ilman vastapalvelusta. Ennemmin muistaa ettei tee samaa virhettä (saman hlön kanssa) kahta kertaa jos joku henkilö osoittautuu olevan muuta kuin ystävä.
Nyt on muuten maaseudulla hiljaista, ei kesäasukkaita, linnut nukkuvat , pimeys on ulkona. Tää on oikeestaan aika kiva vuodenaika mulle.

joku tyttönen

Vaikka tekstisi hieman sekavia ovatkin :), voin rivien välistä lukea saman tuskan mitä itsellänikin oli/on vieläkin. Olen käynyt läpi aivan samanlaisia ajatuken juoksuja kuin sinäkin, eikä oikein ole ketään kennelle niistä voisin puhua. Ei ketään jonka uskoisin ymmärtävän miltä minusta tuntuu. Tunnen olevani niin hyvin eri aaltopituudella kuin muut lähipiirissäni.

Mutta jotenkin sain tunteen, että sinä voisit olla hyvin samalla-aaltopituudella. Jotenkin tuo sinun ajatuksenjuoksu... tuntui niin....tutulta... Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, laita vaikka mailia [email protected] tai jos sinulla on profiili niin senkinkautta voit.

sensitives: Joo, nyt kun ite luin uudestaan niin oli kyllä ihan tajunnanvirtaa noi mun tekstit :). Iski vaan aikamoinen epätoivo kun tää mun elämä on aika isossa murroksessa nyt, tai ainakin tuntuu siltä.
Mut tossa kuten mainitsin niin jostain syystä noi esim. värähtelytaajuudet yms. tuntuu itestä kuitenkin jollain lailla vierailta ja vaikka (tavallaan) uskon niihin, niin jotenkin tuntuu etten ehkä halua "sekaantua" noihin hommeleihin. Noi on musta jotenkin... En tiiä, jotenkin liikaa tai jotain. Vaikka tavallaan noi kyllä vähän kiinnostaa ja veikkaisin et johonkin tuohon suuntaan varmaan tullaan menemään mut sitä ennen haluaisin pysytellä ihan ns. tavallisena pulliaisena. Tai ehkä oon vaan liian herkkä tollasille jutuille :). Tietysi jos joskus tulee jotain mieleen niin ehkä voisinkin ottaa yhteyttä.

Olen 43-vuotias nainen ja edelleen ihmettelen usein, että miksi tämmöinen ihminen on tämmöiseen maailmaan heitetty. Herkkyyteni ja suojattomuuteni takia sairastuin jo alle kolmekymppisenä psykoosiin. Tänä päivänä voin suhteellisen hyvin, kun en ole työelämässä ja saan itse säädellä aika pitkälle elämääni, mutta edelleen teen työtä sen asian kanssa, että saisin rajat ja suojan itselleni niin, etten koko maailman pahuutta ja ongelmia ottaisi itselleni kannettavaksi.

Herkkyys on todellakin myös lahja. Sittenkään, vaikka herkkyyteni on vienyt minulta työkyvyn, en antaisi herkkyyttäni pois. En tahtoisi olla kova, vaikka kovakuoriset ihmiset tässä maailmassa tuntuvat parhaiten pärjäävän. Kunpa ihmiset uskaltaisivat olla herkempiä ja avoimemepia. Ehkä silloin täällä olisi helpompi elää. Mutta itsetietoiset ihmiset jyräävät meidät herkemmät alleen. Se on valtavan väärin.

Uskaltaisin väittää että tässä "yliherkkyys"-käsitteessä on kyse kaksisuuntaisesta häiriöstä ja sen aih.tai persoonassa asuvasta epävakaudesta tunne-elämässä.
Tällaisen ihmisen on vaikea käsitellä tunteitaan. Moni asia meneekin yli ja asiat ahdistavat. Joskus taas saa euforisen ihanuuden tunteita jostain kauniista, esimerkiksi musiikki ja muut taiteet ovat tällaisia asioita.
Ruotsalainen kirjailija joka sairastaa II-tyypin bipolaarista (nimeä en muista) kirjoitti kirjan: "en halua kuolla, en vain jaksa elää". Siinä hän käy läpi maailman turmeliaisuutta ja myöskin ihanuutta. Mutta pääpointiksi muodostuu se, että hän kokee kaiken liian herkästi, kaikki menee yli.
Kyseessähän on tunne-elämän säätelymekanismin häiriö ja tästä johtuva yliherkkyys.

Näistä värähtelytaajuuksista tai muista vastaavista ei tarvitse toitottaa. Jos uskot niihiin ei sun tarvi niistä muille puhua, koska suurin osa ihmisistä ei niihin usko. Mutta älä ihmeessä sulje niitä ajatuksia pois, vaan mieti niitä. Ei meidän tarvi olla ehdottomasti jotain tiettyä mieltä. Mieli voi muuttua kun ymmärtää asioita paremmin. Oppia ikä kaikki ja niin edelleen.

Ja näitä asioita ei voi ajatella järjellä. Ne tunnetaan. Voit toki lukea tietoa asiasta, mutta ennen kuin itse koet sen, se on vain teoria. Looginen ajattelu on hyve, mutta tunteelle pitää jättää tilaa, ja kuunnella myös sitä. Tunnetta ei voi perustella järjellä.

Minä tunnen joskus hyvin selvästi nämä energiavirrat kehossani. Kehoni läpi kulkee värähtelyjä sykähdyksinä. Ne alkava keskivartalosta (solar plexus-chakra) ja kulkevat koko kehoni läpi. Ja se tunne on kauneinta mitä tiedän! Ne ovat kuin rakkauden aaltoja, jotka valtaavat kehoni.

Meditointi auttaa. Hiljentämällä mielen pystyt kuuntelemaan sisäistä ääntäsi (=intuitiota) paremmin. Hakeudu omaan rauhaan. Hiljennä mielesi ja ajattele vain kuinka kaunis maailma on. Kuinka rakastat kaikkea! (=pyyteetön rakkaus) Keskitä huomiosi solar plexus-chakraan.

Löysin just tämmösen:

SOLAR PLEXUS-chakra

MIKÄ: Kehon kolmas energiakeskus, solar plexus -chakra, sijaitsee navan korkeudella kehon sisällä. Sen väri on keltainen. Solar plexus on ihmisen itsetunnon, henkilökohtaisen voiman ja ilon keskus. Siten se säätelee elämän hallintaa, itsetuntoa, kykyä kokea iloa ja tehdä viisaita päätöksiä.

TEHTÄVÄ: Chakra tekee oman itsen rajoista vahvat, mutta joustavat. Koska Solar plexus lujittaa henkilökohtaista voimaa, se on myös muutoksen ja eteenpäin pääsemisen moottori. Se näyttää ilon ja tyytyväisyyden aiheet keskellä arkea ja suruakin. Vahvan solar plexuksen omistaja loistaa aurinkona itselleen ja muille. Sen elementti on tuli.

TASAPAINOINEN CHAKRA: Kolmas chakra on yhteydessä ihoon ja suolistoon. Kun energia virtaa puhtaasti solar plexuksessa, iho hehkuu ja ihmisen olemus on aurinkoinen. Hänen on helppo luottaa muihin ja elää pelottomasti. Tasapainoinen solar plexus opettaa kunnioittamaan omia rajoja ja sanomaan ei, kun tarve vaatii

Henkinen kasvu on elämän tarkoitus! Oppia tuntemaan itsensä! En voi korostaa liikaa meditoinnin tärkeyttä. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

Hmm, joo kyllä noi mustakin vähän hölö hölöltä kuulostaa/tuntuu. Tai ehkä noi jutut vois selittää jotenkin... arkisemmin noi solar plexus/chakra- yms. jutut. Tuntuu vaan mullakin menevän yli hilseen ja tuntuu jotenkin ahdistavaltakin. Kyllähän sitä kaikenlaisia tuntemuksia on varmaan kaikilla ihmisillä, oli herkkä tai ei ja niitä vois kuvailla tuollaisilla chakra-jutuilla, mut jotenkin kaipaisin et noita vois selittää jotenkin käytännöllisemmin.
Esim. ite tossa tapasin yhden henkilön, jonkalaisen kanssa en normaalisti ois juuri missään tekemisissä mut nyt oli sellanen tilanne et joutui olemaan sen kanssa tekemisissä. Se taas on/oli omalla tavallaan tosi voimakastahtoinen ja oon huomannut et sitä samaa jämäkkyyttä on tarttunut muhunkin, mikä on ihan jees. Oikeastaan nyt on semmonen olo et en heti pikkupuuskasta kaadu nurin, miltä aiemmin on tuntunut.

Mut se on kyl joo tosi ärsyttävää et herkkyys on jotenkin sairaus, pikemminkin ei todellakaan ole. Tai en oikeastaan haluais olla tälläinen herkkis, vaan ns. normaali mut minkäs teet. Oon huomannut et sitä toimii kuitenkin aina tietyllä tavalla, ei tätä valitettavasti poiskaan saa. Täytyy vaan etsiä itselle sopiva tapa elää.

Itestäkin kyllä jotenkin tuntuu et asiat saattaa muuttua aika (tosi) nopeasti, tuntuu et jotain jännää on tekeillä :). Toivottavasti ei nyt ois mitään kauheen ihmeellistä, ei jaksais mitään semmosta. Ite haluisin nyt vaan jotenkin ns. perusarkea elää, ilman että tartteis miettiä mitään kummempia.

Kun olet empaattinen pystyt samaistumaan toisiin ihmisiin. Eli se henkilö jonka tapasit, sinä samaistuit häneen! Ja omaksuit hänen energiansa! Absorboit sen "jämäkkyyden" energian.

Kaikki ihmiset lähettävät jotakin energiaa aina! Empaattiset ihmiset huomaavat nämä energiat ja pystyvät absoboimaan ne paremmin kuin vähemmän empaattiset. Mutta pitää olla varovainen mitä energioita absorboi. Pitää oppia myös torjumaan negatiiviset energiat.

Oletko koskaan ollut ihmisen lähellä, joka saa sinut tuntemaan todella hyvältä ja tekemään olosi helpoksi? Entä ihmisen, joka tuntuu vievän ilon elämästä? Jonka lähellä tunnet olosi vaivaantuneeksi ja ahdistavaksi? Toinen heistä on samalla (tai lähes samalla) energia taajuudella kuin sinä, toinen ei.

Ymmärrän että energioista puhuminen ei ole kaikille helppoa. Jos et ole niitä ajatellut tai niistä paljoa lukenut, et voi niitä ymmärtää. Ja silloin ne kuulostavat varmasti "hölö hölöltä". Mutta rohkaisen ottamaan itse selvää asioista. Lukemalla avoimin mielin asioista.

Niille joita kiinnostaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Chakra

Ja jos ymmärrät lontoota:

Key to Living the Law of Attraction - Read - Randy Bear Reta Jr.

http://www.youtube.com/watch?v=4TbCE0Ir1_I

Randy lukee aika nopeaa tuota kirjaa, mutta yritä pysyä kärryillä, se puhuu asiaa! Puhuu juuri energioista, ja siitä kuinka me vedetään puoleemme sitä energiaa, mitä lähetämme.

Taas Annen ja Hannahin seurassa mielenkiintoinen ihminen, Eva on kärsinyt yliherkkyydestä ja ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä pienestä pitäen, ja on nyt selättänyt sen, ja kiertää puhumassa ahdistuksestaan ympäri maata. Se on jälkimmäinen haastateltava.

Ilta Annen ja Hannahin kanssa
http://areena.yle.fi/tv/2044752

Me emme ole tosiaankaan yksin täällä. Itse asiassa mitä enemmän tapaa ihmisiä, sitä enemmän tuntuu että sisimmässään kaikki ovat todella herkkiä, nämä toiset ihmiset eivät vaan puhu näistä sisäisistä herkkyyksistään koskaan oikeilla sanoilla ja suoraan toisille, tai sitten he teeskentelevät tai valehtelevat tai muuten vaan käyttäytyvät aina junttimaisesti ja typerästi, eivät siis ole rehellisiä kanssapuhujiensa kanssa. Tuleeko tällaisista ihmisistä narsisteja?

Joo, jännä juttu toi et "jotain tuntuu tapahtuvan, mut ei voi yhtään tietää et mitä". (Btw, ihan mukava että on keskustelua tästä asiasta ja vieläpä asiallista). Itteeni on pelottanut tänä vuonna oikeastaan enemmän kuin koskaan ennen, vaikka oikeastaan mitään ei oo tapahtunut tai siis mitään ulkoista. Muutenkin itelle kyllä ollut hyvin erikoinen, erilainen ja todella paljon voimia vienyt vuosi. Tässä oon kyllä itekin ihmetellyt et miten sitä tämmönen herkkä nössö täällä vielä taapertaa, luulis et tällaiset ois ois kupsahtaneet/evoluutio korjannut pois jo ajat sitten. Oikeastaan fiilis on ollut välillä että suorastaan haluais jotain lepoa, vaikka sitten jopa haudan lepoon kun tuntuu että tosi pitkään ollut niin vaikeeta ja voimat on olleet ajat sitten loppu eikä jaksais millään eteenpäin. Että kai sitä jollain sisulla tai millä lie pyhällä hengellä on sinnitelty.

Eniveis, kylhän sitä tavallaan tuntee ihmisistä erilaisia energia, tai siis joidenkin kanssa vaan on kivempi ja helpompi olla kuin toisten, eihän siinä periaatteessa mitään ihmeellistä oo. Semmoiseen asiaan oon tässä havahtunut, että kun törmäsin tohon jämäkkään ihmiseen ja vaikka välillä on ollut tosi ahdistavaa ja pelottavaa sen seura, niin samalla on jotenkin hyvä fiilis tullut siitä, tuntuu kuin nykyään keltään ei saa mitään lämpöä tai oikeastaan yhtään mitään, kaikki vain vaativat ja ovat ns. kylmiä. Ei sellaisten kanssa voi elää, se on kuin henkisesti kuolisi. Jos nyt ollaan vähän dramaattisia :). Ja se "jämäkkä tyyppi" on ollut sellainen jolta on saanut edes vähän tai tavallaan aika paljonkin lämpöä, mitä oon oikeastaan aika kipeästi tarvinnut.

Saas nähdä miten käy, todella vaan tuntuu et jänniä aikoja eletään. Onhan tää kaikki teknologinen kehitys, netti, älypuhelimet, facebook yms. yms. silleen aika jänniä et eipä ihmiskunnan historiassa oo tämmöistä vaihetta ollut.
Hmm, kirjoittelenkohan mä liikaa? No, ehkä se on hyvä että saa edes vähän purettua mitä on ollut mielessä.

Aloittajalle; et ole liian herkkä vaan yhteiskuntamme on liian kova/sairas, täysin. Kukaan normaalisti tunteva ihminen ei saa mistään tukea tarvittaessa eikä juurikaan tunneta käsitettä lähemmäisenrakkaus enää. Voimia kovasti, älä syytä itseäsi!!

Joo, oon tässä kyllä miettinyt et ois melkein pakko päästä jonnekin lähemmäs luontoa asustamaan. Ois mukava elää just noin ettei ois kauheesti mitään nykyajan häiriötekijöitä (paitsi nettiä ois kiva välillä käyttää välillä :) ). On aika inhottavaa kun just oikeastaan koskaan ei oo semmosta et voi täysin "irtisanoutua" kaikesta. Tuntuu et vähintään joitain uutisia pitää seurata. Onneks en sentään oo Facebookissa, tekis melkein mieli sanoa et se on pirun keksintö :).

Aseperger: tuntuu just et semmosta emotionaalista tukea on tosi vaikeaa saada keltään. Ite pitää pärjätä koko ajan ja kuten edellä mainitsin, ei saa lepoa oikeastaan koskaan. Tuntuu et on vaikea jutella ihmisten kanssa melkeinpä mistään, pitää vaan koko ajan kertoa mitä on tehnyt ja mitä tulee tekemään, jos ei tee mitään ihmeellistä, niin on yksinäinen luuseri. Tai ei voi kertoa mistään vaikeuksistaan kellekään, kun eipä kukaan kuuntele/saa mitään tukea. Sit jollain terapeuteilla ravataan ja maksetaan kalliisti vaikka saman asian ajais jos ois joitain lähimmäisiä joille vois jutella. Mut itellä on suuri luottamus"ongelma", en haluais kertoa mitään itsestäni kellekään, tuntuu että kaikki kuitenkin vaan juoruilee mun asiat, mutta ei kiinnosta edes kuunnella mun asioita. Jos jonkun luotettavan henkilön löytäis, se ois kyllä kultaakin kalliimpaa.

Täytyypä kyllä ottaa suurempaan harkintaan tuo jonnekin lähemmäs luontoa muuttaminen, se vois kyllä tehdä tosi hyvää. Eikä vaan hyvää, vaan tuntuu et tällä nykytavalla en oikeastaan voi edes jatkaa.

sensitivelity: täytyy sanoa, että mustakin keskustelut on tosi pinnallista. Mut ei sitä vaan viiti kertoa itsestään mitään jos ei toinenkaan kerro. Eri asia ois jos/kun ite kertoo jotain henk koht ja toinenkin avautuu niin sithän siinä ollaan sujut, mutta ite esim. oon vuodattanut yhdelle läheiselle kavereille mms. erostani ja se vaan kertoilee hyvää päivää kirvesvatta-asioita itsestään niin ei siinä kauheesti huvita enempää avautua. Tosin itekin mietin et kuvittelenko vaan. Tuntuu jotenkin niin hankalalta kun joka ihmisen kans pitäis ns. virittäytyä eri aaltopituudelle, yhden kanssa pitää olla noin, toisen kanssa näin. Tuntuu et ei voi olla vaan oma itsensä vaan kaikkien kans pitää olla eri tavalla ja sit joutuu älyttömästi joustamaan ja taipumaan vaikka mihin mutkalle, hoh hoi. Ihmiset ei ymmärrä enää toisiaan/miten toimia erilaisten ihmisten kanssa?

Tosin mun on kyllä vaikea päästää ketään lähelleni, se ahdistaa ihan tolkuttomasti. Vaikka kaipaisin kyllä ihan älyttömästi jotain ihmistä johon vois luottaa. Oon tässä miettinyt et elämä on vaan jotenkin niin v-mäistä, silloin kun eniten apua tartteis ja on vaikeuksissa, sitä ei juurikaan saa (tai itellä on kyl hyvin vaikea ottaa sitä vastaan) ja kaikki ihmiset kaikkoaa ympäriltä mut sit kun itellä on asiat hyvin niin jopa ihmiset onkin mukavia ja auttavaisia. Kyrsiipähän vaan.

Jaahas, avaudutaanpas tässä lisää kun ei ole oikein ketään muutakaan. Mietin tota muuttoa jonnekin kuuseen et mitenköhän vaan pärjäisin yksikseni. Nyt kun oon asunut yksin niin aika usein hankala saada unta ja jos jossain korvessa asuisin niin... en oikein haluis yksin asua.

Ja toisekseen... mitähän sitä tekis jouluna. Ei huvittais pätkääkään mennä vanhemmille mut eipä tässä oo oikein muutakaan tiedossa. Jotenkin tosi perseestä mun elämä, ihmissuhteet mättää ja en tiiä... Joku suunta kyllä pitäis löytyä, tämmönen elämä on jotenkin niin turhaa. Muutenkin jotenkin ahdistaa tää aika, ei oikein tiedä miten päin olis tai mitä tekis. Tai tuntuu et periaatteessa vois tehdä mitä vaan ja olla onneton tai tyytyväinen. Äh, mietin taas liikaa.

sensitives: Mitähän sanoisin... Kiitoksia :). Itseasiassa musta nyt tuntuu että tässä ehkä mennäänkin parempaan päin. Taisi tuo joululoma tehdä ihan hyvää :). Oli kyllä todella vaikea syksy ja vielä kaikkien vaikeuksien päälle mutta enää ei kyllä tunnu niin raskaalta. Tai ainakin osaan nyt hieman rajoittaa itseäni ja tiedän mikä tekee hyvää ja mikä ei. Tai kevättä ajatellen luulen osaavani ottaa vähän rauhallisemmin ja tehdä sitä mikä itselle tuntuu hyvältä.

Tavallaan ihan mukava kuulla, että on muitakin joilla on samanlaisia ongelmia, ettei olekaan täysin yksin. Itellä on vaan tosi vaikeaa avautua tai luottaa oikein kehenkään joten taidan käsitellä itsekseni näitä asioita kun nyt rupeaa tuntumaan siltä että jaksan kantaa itse itseäni, joillain lailla ainakin.

Sensitives

Osut monessa kohtaa asian ytimeen:

"Tämmönen tuomitseminen on yksi suuri ongelma nykyään. Kaikki mitä ei ymmärretä pitää tuomita. "

Tuolla ylempänä joku alkoi leimaamaan sua typeräksi joogiksi tai vastaavaksi. Itsekin mietin vähän noita värähtelyjuttuja että onko ne nyt niin realistisia ja silleen, mutta ajattelin sitten että so what, ne on sun juttuas, johon sä oot perehtynyt, joten miks mä oikein sinua alkaisin mollaamaan? Kyllähän tänne kirjoitusta ja puhetta mahtuu. Otan sen hyvän ja ymmärrettävän mitä sinulta tulee, ja jätän pois sen mitä en ymmärrä tai pidän ; ) huuhaana, mutten lyö silti leimakirveellä sinua halki. Koska tiedän myös sinun olevan herkkä. Siis mitä tällaisella vitunlänkyttämisellä hyötyisin? Saisin vain pahan olon toiselle ihmiselle, omalla ilkeällä nimittelylläni.

Mutta siis. Syyllistäminen, ja toisten nimeäminen, oli asian ydin.

Tätä olen miettinyt monesti, mikä halu ihmisillä on nimitellä herkempiä ihmisiä julmasti?

Tuo nimittely liittyy VALLAN käyttöön.

Kun olet keksinyt sopivan nimittelyjutun tai systeemin toiselle ihmiselle, sä voit sitten kategorioida, niputtaa, asettaa paikoilleen, kieltää, leimata, vertauskuvallisesti katkaista kaulan, viedä keskitysleiriin, siis tappaa, toisen ihmisen.

Vittu.

Vituttaa.

Ai siis mikä?

No se, kun tuntuu itse tajuavan nämä systeemit täällä maan päällä niin tasan tarkkaan, miten herkistä ihmisistä tehdään silppua!

Ps. Senpä takia kai se omakin leimakirves alkaa ; ) heilumaan, heh heh, mutta olen kyllä huomannut sen heilutteluhalun kumpuavan aina toisten herkkien ihmisten puolustamisesta.

Heh, omalla tavallaan ihan mukava kuulla että miespuolisillakin henkilöiltä löytyy herkkyyttä, vaikka ei se musta (ainakaan periaatteessa) oo mitenkään ihmeellistä, käytännössä tietenkin eri juttu. Jännästi sitä vaan luokittelee/määrittelee ihmisiä esim. sukupuolen tai ulkonäön perusteella. Vaikkei sen kummemmin tuomitsisi, kuten tuossa yllä mainittu. Vaikka väkisinkinhän sitä on aina jonkinlaiset silmälasit päässä.

Luulin/uskoin jossain vaiheessa olevani asperger kun ihmisten kanssa toimeen tuleminen on ollut melko hankalaa välillä mut en usko että varsinaisesti olen sellainen. Kuitenkin siitäkin tuli vähän ärsyttävä olo kuten tästä "highly sensitive person" -jutusta, et ei mua kauheesti huvita olla asperger/"highly sensitive person" tms. Ihan ns. normaali ihminen, naispuolinen sellainen haluaisin olla. Ja ainakin itestä tuntuu paremmalta kun tunnen itteni ns. normaaliksi enkä miksikään erityishäiriöpotilaaksi. No joo, ehkä vähän ohi aiheen tai vähän tämmöistä yksinpuhelua. Mut pointtina tais olla se, et jos ei osaa kommunikoida ihmisten kanssa, on aika äkkiä vaikeuksissa, etenkään jos tukena ei oo muita ihmisiä. Mikä tilanne itsellä siis on ollut ja oikeastaan ihan tässä lähiaikoina oon havahtunut siihen, kun musta tuntuu ettei oo oikein ketään joka olis ns. mun puolella, mun tukena. Ja tällä hetkellä kaipaisin ihan älyttömästi jotain jolle vois puhua. Mut sekin on niin vaikeeta kun en luota juuri kehenkään enkä sitten haluakaan avautua kellekään :p. Elämä vaan väistämättä näyttäytyy mulle v-mäisenä kun silloin kun on ollut vaikeinta niin tukea on saanut kaikista vähiten. Sitten kun jaksaa itse olla muille ihmisille mukava niin johan kaikki syövät jopa kädestä ja kaikki on niin mukavia. Mut annas olla jos/kun tulee vaikeuksia niin eipä juuri kukaan jää vierelle.

Joku tyttönen: Onpa mukava kuulla, että voit paremmin! Lähetän sulle näin netin välityksellä oikein kunnon halauksen. /hugs

MInulle tämä pimeys on asia minkä kanssa olen joka talvi joutunut tekemään töitä. Pimeys ja kylmyys vaan masentavat niin. Mutta jos sen tiedostaa, niin ei vaivu liian syviin vesiin. Ja kun se aurinko sitten joskus näyttäytyy niin voi sitä iloa! Ja nythän ollaan menossa taas kohti pidempiä päiviä! HAPPY HAPPY JOY JOY

sensitivelities kirjoitti:
"Otan sen hyvän ja ymmärrettävän mitä sinulta tulee, ja jätän pois sen mitä en ymmärrä tai pidän ; ) huuhaana"

Juuri näin! Se että et ole samaa mieltä KAIKESTA mitä sanon, ei tarkoita ettetkö voisi olla samaa mieltä joistakin asioista. Totuuden palasia voi löytää mistä vaan ja saman asian voi selittää monella eri tavalla. Ota siis se mikä auttaa sinua ja hylkää se, mitä et ymmärrä tai mikä ei kiinnosta.

sensitivelities kirjoitti:
"Tätä olen miettinyt monesti, mikä halu ihmisillä on nimitellä herkempiä ihmisiä julmasti?"

Olen miettinyt samaa asiaa! Itse olen aina ollut äärimmäisen rauhallinen ja kiltti. En oikeastaan edes muista millon olisin ollut vihainen. Pettynyt, surullinen, masentunut, pelästynyt kyllä, mutta vihainen...en edes muista. Epäoikeudenmukaisuus on asia mikä saa kyllä tunteeni kuohahtamaan, mutta sekin johtuu siitä, että en vain voi kertakaikkiaan ymmärtää miksi joku on niin ilkeä. En vain pysty ymmärtämään sitä!

Olen kokenut hirveän paljon nimittelyä ja halveksuntaa kiltteyteni, hiljaisuuteni ja ujouteni vuoksi. Sitten jossain vaiheessa kun tarpeeksi oli tapahtunut enkä saanut tukea mistään, enkä osannut etsiytyä "kaltaisteni" seuraan, en tästä erityisherkkyydestänikään tietänyt, muutuin paljon kovemmaksi ihmiseksi ja tavallaan menetin itseni. Se oli hirveän sääli.. Vasta nyt pikku hiljaa alan taas löytämään itseäni ja herkkyyttäni. Aina ajoittain kovetan itseni kun en enää vain kestä. Koen ettei mua hyväksytä eikä ymmärretä. Että melkein niin kuin muut ihmiset olisivat jostain toiselta planeetalta. Pakostakin sitä itse muuttuu samanlaiseksi kun kuvittelee ettei kukaan hyväksy mua jos olen täysin sellainen kuin olen. Silloin kuitenkin menettää tosi paljon hyviäkin ominaisuuksia. Jos vain esittää koko ajan jotain mitä ei ole. Ja kenelle se on hyväksi? Ei kellekään.. Kaikkien tulisi olla omia itsejään, löytää ne OMAT vahvuudet ja voimavarat. Elin siis monta vuotta ulkoa-ohjautuvasti vaikka en todellakaan ole sellainen oikeasti. Nyt yritän päästä siitä toisten ihmisten mielipiteiden miettimisestä irti.

Minä taas en koskaan kovettanut itseäni sisäisesti. Mutta lukiosta pääsyyn asti yritin kyllä sopeutua joukkoon. Yritin muuttaa itseäni, ulkoisesti, muiden kaltaiseksi (siihen aikaan gansta-rap oli in, ja poikien piti roikuttaa housuja ja kantaa Bling-Blingiä) Mutta siinä iässähän kaikki vielä etsii itseään. Tosin meidän roolimallit eivät olleet kovin hyviä (näin jälkeenpäin ajatellen)

Kun aika kului kaverit muuttuivat aina vaan ilkeämmiksi ja kovemmiksi. Heikompia mollattiin ja naisilta haettiin vaan seksiä. Sitten kehuskeltiin miten taas sai naisen baarista ja jätti sen saman tien kun pesää sai... Lopulta myönsin itselleni, että en pysty siihen enää, ja lopetin yhteydenpidon monen kaverin kanssa. Vetäydin pois maailmasta ja masennuin. Kun tunnet olevasi niin erillainen kuin muut, eikä ajatusmaailma tai intressit vaan kohtaa, on vaikea olla tekemisissä muiden kanssa. Enkä jaksanut enää yrittää olla heidän kaltainen.

Vaikka en kovettanut itseäni, en pystynyt olemaan oma-itseni muiden seurassa. Eli muiden seurassa olin jotain, mitä en oikeasti ole. Siksi en halunnut olla muiden seurassa.

Mutta paistaa se aurinko risukasaankin! Nyt olemme menossa kohti suvaitsevaisempaa maailmaa. Nuoret nykyään ovat suvaitsevaisempia ja intuitiivisempia. Heille kyllä opetetaan vielä niitä vääriä arvoja, mitä meillekin on opetettu (=kovat arvot). Mutta he ymmärtävät paremmin ja osaavat myös itse etsiä asioita. Eivät pureksimatta niele mitä heille syötetään!

Joten iloitkaamme! Unohtakaa synkkä menneisyys ja keskittykää luomaan parempaa maailmaa. Se kaikki lähtee pienistä asioista. Kun olet ystävällinen muille, se vaikuttaa enemmän kuin uskotkaan!

Oletko huomannut koskaan, miten yksi ystävällinen sana tai ele, piristää koko päiväsi? Se ele tai sana tulee monta kertaa päivän aikana mieleen. Ja saa aina hymyn huulille. Ajattele kuinka pienellä eleellä saat niin paljon hyvää aikaan. Ja jos uskot tähän energia huuhaaseen :) Sillä on isossa mittakaavassa oikeasti merkittävä seuraus!

.

Toivotanpa hyvät uudet vuodet kaikille jotka lukee tätä. Luulin muuten että oot naispuolinen henkilö sensitives, mutta et ilmeisesti olekaan? :)

Mitähän muuta sanoisin... Toivottavasti ens vuos ois hitusen parempi tai ns. turvallisempi, tää on ollut niin rankka, pelottava ja epävävarma vuos et eipä oikeastaan pahemmaksi voi mennä. Tekis mieli sanoa, että "kaikkea sitä näkee ja kokee kun elää saa".

Herkkyyshän on yksi ihmisen syntymälahja. Ei sitä parane panna vakan kannen alle piiloon, pantata ja pelätä sitä, vaan sen on tarkoitus kasvattaa elämän tiellä, auttaa huomaamaan ja hoksaamaan, mitä mikäkin elämässä on, näyttää tietä ja polkua elämänkokemukseen ja -näkemykseen, jota ronskimmilla asioilla siunatut eivät ehkä näe / ymmärrä.

Joten opettele käyttämään hyväksesi, antamaan avoimesti käytettäväksi, avuksi, tueki, ohjaukseksi muille, jotka näkevät ja kokevat ronskimmin.

Narsistinen ihminen halveksii kaikkea herkkää, siksi olen ollut jatkuvan narsistisuuden ja haukkumisen kohteena koko elämäni.. Kaikkea kaunista, kaikkea mikä on elossa, sitä narsisti halveksii koska sitä hän sisimmässään kaipaa, SE häneltä puuttuu.

"Joku tyttönen: Onpa mukava kuulla, että voit paremmin!
Sensitives

"Lähetän sulle näin netin välityksellä oikein kunnon halauksen. /hugs"

Same thing.

"MInulle tämä pimeys on asia minkä kanssa olen joka talvi joutunut tekemään töitä."

Minä olen oppinut nauttimaan pimeydestä, ulkopuolella voi olla pimeää mutta se mitä meidän korvien välissä vaikuttaa ja on, se valaisee ainakin minun omaa elämääni, valaisten.

"Pimeys ja kylmyys vaan masentavat niin."

Kylmyys kyllä ottaa kuuppaan, kun ei voi tosta noin vaan lähteä ulos käppäilemään, vaan on pyntättävä päälle niinkuin pingviini.

"Mutta jos sen tiedostaa, niin ei vaivu liian syviin vesiin. Ja kun se aurinko sitten joskus näyttäytyy niin voi sitä iloa! Ja nythän ollaan menossa taas kohti pidempiä päiviä! HAPPY HAPPY JOY JOY"

SAME, JOY!

"sensitivelities kirjoitti:
"Otan sen hyvän ja ymmärrettävän mitä sinulta tulee, ja jätän pois sen mitä en ymmärrä tai pidän ; ) huuhaana" "

"Juuri näin! Se että et ole samaa mieltä KAIKESTA mitä sanon, ei tarkoita ettetkö voisi olla samaa mieltä joistakin asioista. Totuuden palasia voi löytää mistä vaan ja saman asian voi selittää monella eri tavalla. Ota siis se mikä auttaa sinua ja hylkää se, mitä et ymmärrä tai mikä ei kiinnosta."

Noam Chomskyn periaate on, että hän puolustaa vaikka natsien oikeutta sanoa mielipiteensä, koska ne jotka tukkivat natsien suut, saattavat olla itse niitä seuraavia natseja.

Sanan vapautta pitää siis kunnioittaa aina. On toiset instanssit jotka sitten valvovat ja kritisoivat ja tuomitsevat näiden natsien kirjoitukset. Allekirjoitan tämän N.C:n hyvin usein väärin ymmärretyn ajatusmallin, vaikka se ei tosin kivalta tunnu, kun natsi alkaa laukomaan mielipiteitään mutta siinä on se etu että kun saa sanoa asiansa, se ei muutu teoksi.

[Ps. Enpä tiedä sittenkään. Breivikkin sai suoltaa sairaita tekstejään vapaasti nettiin, ilmeisesti ilman kritiikkä(?) ja miten sitten kävikään.]

"sensitivelities kirjoitti:
"Tätä olen miettinyt monesti, mikä halu ihmisillä on nimitellä herkempiä ihmisiä julmasti?" "

"Olen miettinyt samaa asiaa! Itse olen aina ollut äärimmäisen rauhallinen ja kiltti. En oikeastaan edes muista millon olisin ollut vihainen."

En minäkään ole varsinaisesti vihainen, vihastun tai tulistun helposti ja nopeasti enkä näe siinä taas mitään pahaa, päinvastoin, sä pystyt torppaamaan oikeanlaisella ja totuudellisella 'veren kuohahtamisella' kaikenlaiset typeryydet nopeasti.

"Pettynyt, surullinen, masentunut, pelästynyt kyllä, mutta vihainen...en edes muista."

Samat sanat, pelästynyt ja vihastunut kyllä, mutta eniten iloinen, nautin huumorista, innostunut, oikeastaan onnellinen, joku rauhan saaminen elämään puuttuu ehkä vielä.

"Epäoikeudenmukaisuus on asia mikä saa kyllä tunteeni kuohahtamaan,"

Juuri mietin samaa! Oikeudenmukaisuus on myös elämäni tärkein asia, kyllä, siltä tuntuu.

"mutta sekin johtuu siitä, että en vain voi kertakaikkiaan ymmärtää miksi joku on niin ilkeä. En vain pysty ymmärtämään sitä!"

Tämä ihmetyttää minuakin päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Koska kaikki negatiiviset tunteet, kateus, kauna, viha, pelkokin ovat ihmisruumista kuluttavia, kalvavia tunteita. Jo Raamattukin sanoo kateuden kalvavan luita niinkuin mato. Ja tässä se on oikeassa.

Herkkyyttäni Häiritsee Tuo Edellinen Viesti Joka On Täynnä Lainauksia, Hrrr.

Jaahas, täytyypä kirjoittaa tänne, jos tätä kukaan lukee. (Btw, ootko sensitives horoskoopiltas kalat? Jos oot niin... voi luoja teitä... :p Pakko sanoa näin julkisesti et tavallaan ihanempia miehiä ei löydy mut sitten taas... kauheeta kärsimystä ja tillin tallin olemista ja vaikka mitä kun teikäläiset ei toimi kuten "normaalit" henkilöt, semmosta ikuista säätämistä tuntuu olevan teidän kanssa :p).

Periaatteessa on ihan jees fiilis, tässä oikeassa maailmassa elävä olo ton päässä lillumisen jälkeen. Mut käytännössä mun elämästä uupuu aika paljon ja kai sitä sais jos vaan ettis ja tekis mut just nyt en vaan jaksais pätkääkään. Esim. kavereita, joku kiva poikaystävä, unta ois kiva saada... En oo muutamana viime yönä saanut nukuttua juuri yhtään ja sen huomaa... Tavallaan vaan jotenkin "huvittavaa" miten ajan mennessä eteenpäin kärsimyksistä pääsee eroon, tuleekin hyvää tai tuntuu vaan siltä et periaatteessa ei ite tarvii tehdä mitään, hyviä ja huonoja asioita vaan tapahtuu, joillekin enemmän joillekin vähemmän.

En oo koskaan uskonut horoskooppeihin pätkääkään - mut kun otit asian puheeksi - nii päätin käydä lukemassa jotain asian tiimoilta. Ja kuinka ollakkaan oli se kuvaus kyllä aika osuva.

"Skorpioneilla on alitajuinen tarve jatkuvaan uudistumiseen ja jatkuvaan muutokseen elämässään. Pinnallinen elämä ei mahdu Skorpionin käsitysmaailmaan....Skorpioni on hyvin intensiivinen ja syvällinen tyyppi, jonka tunteet, ajattelu ja asenteet ovat useimmiten ulkopuolisilta piilossa. Skorpioni ilmaisee vain osaa itsestään, koska hän ei itsekään tunne minuuttaan. Tarve päästä pinnan alle omiin syvyyksiin tai asioiden todellisiin syihin on toiminnan johtava motiivi"

http://www.astro.fi/self_knowledge/characterHoroscope/sign/scorpion

En kyllä tiedä mitä noista pitäs ajatella, mut sattuipa kuitenkin ainakin osaksi todella hyvin omaan luonteenpiirteeseen :)
---

Jos sulla on menneisyydessä kokemuksia tai ihmisiä, jotka aiheuttavat pahaa mieltä, suosittelen että mietit niitä. Ei ole välttämättä tarve mennä terapeutille niistä puhumaan, vaan kannattaa ensin itse tehdä kaiken minkä asialle voi. Minä uskon että negatiiviset kokemukset on sitä varten, että niistä voi oppia! Jos pystyt kääntämään negatiivisen kokemuksen neutraaliksi (tai jopa positiiviseksi) kasvat ihmisenä suunnattomasti.
Antamalla anteeksi - sekä itselle että muille - pystyt irtautumaan siitä kokemuksesta ja unohtamaan sen. Tai sitten joudut kantamaan kaikkia negatiivisia kokemuksia - jopa läpi koko elämäsi! Ja voit hyvin kuvitella, että niitä kertyy elämän aikana paljon.

Itsellä on omat luurangot kaapissa, ja niiden kanssa olen tehnyt töitä. Ja kun jokin negatiivinen kokemus alkaa helpottaa, on se uskomattoman huojentava tunne. Vaikka "vika" olisi jonkun muun - on pyrittävä antamaan hänellekin anteeksi. Se ei ole helppoa. Eikä tapahdu hetkessä. Mutta se on yrittämisen arvoista. Voin kertoa omien kokemuksien perusteella.

Btw. kuinkahan pitkään me jatketaan tätä keskustelua? :) Älä käsitä väärin, minusta on mukava jutella, mutta taitaa keskustelu olla _vähän_ karannut alkuperäisen viestin merkityksestä. Pitäisiköhän aloittaa uusi keskustelu? :)

sensitivelities kirjoitti:
"Minä olen oppinut nauttimaan pimeydestä"

O.o Miten tuo on edes mahdollista? Näinä pimeinä aikoina on kyllä hyvää aikaa miettiä asioita ja keskittyä henkiseen kasvuun, mutta että nauttis pimeydestä?! :) Ja kun tämä pimeä jakso on vielä niin pitkäkin! Mutta enää pimeys ei vaikuta, minuun niin paljon kuin ennen.

sesitivelities kirjoitti:
"Koska kaikki negatiiviset tunteet, kateus, kauna, viha, pelkokin ovat ihmisruumista kuluttavia, kalvavia tunteita."

Yhdyn tähän täysin! Ja olen sen itse kokenutkin. Elin pitkään negatiivisten tunteiden vallassa - ja kun sitten pääsin niistä irti - huomasin kuinka paljon ne vaikuttivatkaan. Sekä henkisesti, että fyysisesti. Kaikki on kiinni perspektiivistä! Miten näet maailman. Keskitätkö huomiosi negatiivisiin vai positiivisiin asioihin.

Negatiivisiakin asioita pitää miettiä - ei haudata niitä - mutta niissä ei saa velloa. Pitää oppia päästämään niistä irti. Ja kiinnittää pääasiassa huomio positiivisiin asioihin.

Maailma on juuri niin kaunis kuin kuvittelet sen olevan. Tai sitten vastaavasti juuri niin ruma kuin kuvittelet sen olevan. Kyse on perspektiivistä!

Ei aloittaja ole liian herkkä vaan realisti joka näkee mitä ympärillä tapahtuu. Lapset,naiset ja vanhukset murskataan sotien jalkoihin tuhoten kauniit muistot ja esineet välittäen vain siitä kuka kulloinkin komentaa. Isät tappavat pienet lapsensa aivan kuten äiditkin. Hymy palkitaan keskarilla ja rehellisyys varkaudella.

Monesti elokuvissa joku ufo on tuhoamassa maapalloan ihmisiä mutta sitten ikäänkuin taikaiskusta ihmiskunta onkin niin hyvä ja säästämisen arvoinen. Emme ansaitse paikkaamme tällä planeetalla sillä mikään eläinlajikaan ei voi olla toisilleen niin julma kuin ihminen.

Vain realisti tiedostaa että elämämme on kuin 1. maailmansodan rintama Saksan ja Ranskan välissä jossa miehet elivät elämäänsä keskellä kauheuksia ja kuolemaa vitsaillen ja naureskellen väliajalla. Vierestä tipahtaa kaveria ja me vaan jatkamme entiseen malliin sulkien totuudelta silmämme.

Vain röyhkeät ja pahat täällä pärjää muut sotketaan helposti suohon. Kyynerpäätä ja kilpailuja ala-asteelta lähtien eristetään ja muodostetaan kuppikuntia keksien yhteinen yhdistävä juttu eli joku heikko jota saadaan polkea.

Mutta kuten putoksessakin sanottiin niin siteeraan sisko sikiötä :" Näillä mennään, onks miu vuki"

Sulla on se hyvä juttu että olet nainen, joten sulla on "lupa" olla herkkä. Minä olen mies ja miesten on pakko aina olla vahvoja ja tunteettomia, ainakin tässä yhteiskunnassa.

sensitives ja muut: mitähän taas sanoisin... Hyvä että on tää keskustelu. Joo, on kyllä vähän karannut tää keskustelu, ainakin iteltäni, tässä on taas ollut vähän kaikenlaista...

Visionääri kirjoitti:
"Jonkinlaista kehitystä on havaittavissa kirjoituskulttuurissa someen."

Olen itsekin jotain kehitystä ollut huomaavinani. Tyhjänpäiväinen "leukojen louskuttelu" on vähentynyt. Ja negatiiviset kommentit myös. Tiedä sitten onko vain toive ajattelua..

No jos se ei ketään haittaa, niin samahan se on tänne kirjoittaa.

visionääri: Joo-o, eiköhän se näin oo, kai se on itelläkin semmonen tunne et mieluummin juttelis joidenkin oikeiden ihmisten kanssa kuin vain randomisti huutelee netissä jotain...

Tietääkö joku tota Raamatun juttua et tää maapallo ois oikeesti jotenkin tuhoon tuomittu? Tai mikä juttu se on? Että kannattaako täällä olla ees... Vähän semmonen olo et kaipa sitä vois vilkaista et mitä siellä sanotaan, vaikka ei kauheesti toi usko(nto) aiemmin kiinnostanut.

joku tyttönen kirjoitti:
"Tietääkö joku tota Raamatun juttua et tää maapallo ois oikeesti jotenkin tuhoon tuomittu?"

Tarkoitatko Rapturea?

"Many Christian faiths believe and teach about a future, end-times event when all true believers who are still alive before the end of the world will be taken from the earth by God into heaven. The term describing this event is "the Rapture."


Raamatusta sen verran, että jos menet lukemaan suomenkielistä raamattua, niin sehän on käännöksen, käännöksen käännös... There is always something lost in translation...En tiedä kuinka paljon sillä on enää tekemistä alkuperäisen tekstin kanssa. Voithan toki lukea sitä iltasatuna - ja jotkut väittää että se olisi hyvä tarina - mutta en tiedä onko siitä juuri mihinkään muuhun. Ei millään pahalla ketään kristittyä kohtaan.

Muutokset on kyllä rassaavia, myönnän, mutta itse olen huomannut että jos elämässä ei ole muutosta ollenkaan, masennun. Kun elämä muuttuu monotoniseksi, katoaa mielenkiinto. Näin itsellä ainakin. Muutokset kyllä hermostuttavat, jännittävät ja stressaavatkin, mutta näistä syntyy mielenkiintoa. Uudet asiat hermostuttavat jossakin määrin aina, ja kaikkia, mutta se ei välttämättä tarkoita että ne olisivat huonoja asioita.

Väitän, että muutos on elämän suola.

Antaa elämälle makua :P

Hmm, enpä itseasiassa tiedä tarkoitanko tuota rapturea vai en, kunhan tässä tuli vaan mieleen tuo juttu et pitäiskö lukaista... Ehkä täytyy tommoset nyt kyllä jättää pois, ei ehkä tee hyvää.

Mut joo, se on kyllä totta kans et jos ei oo mitään muutosta, niin sekin kyllä tylsistyttää eikä tunnu hyvältä. Kun vaan tietäis et missä menee se raja et mikä on hyvä muutos ja mikä ei, milloin tarvii toimintaa ja milloin lepoa ja rauhaa... Ja kun tietäis ylipäätään mitä tarvii/kaipaa milloinkin... On tää mielenterveys kyllä reistaillu siihen malliin et huh huijaa :). Kyllä tämmöistä heikompaa on hirvittänyt :).

Ihminen on koottu niin monenlaisista asioista ja tapahtumista. On nykyisen ja menneiden elämien ongelmat, jotka seuraavat meitä. Ne ovat kirjautuneet energiakenttäämme, josta ne ovat luettavissa. Herkkä ihminen aistii paljon muiden energioita, se tunne jota tunnet ei välttämättä olen sinun. Ongelmat tukkivat energiakeskuksiamme, voimme pahoin ja olemme poissa tasapainosta. Tiedostamalla asioita ja ottamalla vastuun elämästämme, voimme ruveta eheytymään hitaasti mutta varmasti. Täytyy olla tahto eheytyä ja rukoilla apua itselleen. Herkät ihmiset, joihin myös itse kuulun. Tarvitsevat paljon maadoitusta ja tasapainoa, olemalla paljon ulkona luonnossa pysyy jalat maassa. On opittava torjumaan negatiivisia ajatuksia ja tunteita, sekä suojaamaa itseään muiden vahingoittavilta energioilta. Elämä ei ole herkälle helppoa, on vain jaksettava ja uskottava. Kuolema ei ole ratkaisu, joudumme joka tapauksessa taistelumme käymään. Lääkkeet taas turruttava meidät tuntemasta, toki niillekkin on tarvetta. Meille kaikille on tehtävää täällä, eikä sen tarvitse olla suuren suurta. Tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä, elää sovussa itsensä ja muiden kanssa. Sydämen rauhassa kaikki on yhtä.

Kuvitelkaapa, että ennenvanhaan kaikki tällaiset herkemmät ihmiset laitettiin hourujenhoitoloihin.

Elämme pikkaasen parempia aikoja, kuitenkin näinä päivinä.

ioyhiutg

Samoin.Koskettava aloitus.
Vaikka oon silti VAHVA, niin oon myös HERKKÄ.

Mutta minä nykyään ownaan kaikki kiusaajat.
I OWNS YOU HAH! =)

No niin, täytyypä vaikka tänne purkaa taas oloani. Kannattaa kyllä hakea apua vaikka tuntuis pahalta/oudolta, sen neuvon sanoisin nyt itselleni. Eikä kyllä kannata liian vakavasti ottaa asioita. Ja kannattaa vaan puhua asioistaan, sen minkä voi.

Itellä on nyt aika heikko olo, tää (mielen)terveys vähän reistailee, mut kai se tästä, jotenkin... Helpottaa kyllä kun voi puhua asioistaan jollekulle, tai jos on vaan joku joka kuuntelee, eihän voi oikein puhua jos ei kukaan kuuntele.

No niin, tämmöstä tänään, piti saada vähän purettua oloani.

Heips, aattelinpa laittaa viestiä ja kysästä miten teillä muilla menee, onko olo yhtään helpottanut olo/eläminen? Itelle kuuluu vähän parempaa, pikkuhiljaa...

Tuosta Tuuli123:n kirjoituksesta tuli mieleen, että melkeinpä voisin uskoa, että tuossa toisten ihmisten energioiden omaksumisessa on perää. Minuun tarttuu kaikki toisesta ihmisestä tosi herkästi. Jos joku valittaa tuskaisen näköisenä päänsärkyä, pääni alkaa takuuvamasti särkeä hetken kuluttua. Sitä pahempi, mitä tarkemmin tämä ihminen oloaan ja kipuaan kuvailee.

Uskomattomin on viimeisin kokemani kummallisuus. Terapeuttini on koko terapian ajan valitellut olkapäätään. Pikku hiljaa itselläni on tullut olkapää koko ajan kipeämmäksi ja nyt en saa enää kättä vietyä taaksepäin. Olkanivel rusahtaa oikein kunnolla, jos yritän. Eläydyn ilmeisesti niin voimakkaasti toisten kärsimykseen, että saan itsessäni aikaan vaivan kuin vaivan.

Kärsimyssieppari: joo, mullekin on tuttua toi et tarttuu ihmisten fiilikset turhan helposti. Sitä tässä oon itseasiassa yrittänyt opetella josko jotenkin sais tarttumaan vähemmän kun etenkin negatiiviset fiilikset ja olot tarttuu, myönteiset ei niinkään...

Jos muuten joku teistä haluaa vaihtaa ajatuksia sähköpostitse, mun s-posti on: [email protected] Ois mukava vaihtaa jonkun kanssa mietteitä tästä elämästä :)

P.S. Saitko sensitives mun viestin?

Kai mä oon sitten liian herkkä tähän maailmaan.
Erilainen ihminen.
En tiiä.

Oon itse monesti miettinyt tätä samaa. Hienoa nähdä, että meitä on niin monta. Mietin päivittäin, pitäisikö minun vaivuttaa itseni iki-uneen, ettei tarvitsisi kärsiä tätä riittämättömyyden tunnetta. Yritän niin kovasti ymmärtää muita ihmisiä mutta se ei vain onnistu. Luulen olevani empaattinen mutta pian huomaan, etten tunne toisia ihmisiä lainkaan. Selän takana puhuminen ja ennakkoluulot valtaavat ajatukset. Monesti ajattelen, että olen skitsofreenikko. En näe muiden ajatuksia. Näen vain keskitien, jota pitkin yritän kulkea.

Laitoin tyttönen sulle mailia, jos vielä kiinnostaa jutella

Herkille immeisille suosittelisin kirjaa "Highly sensitive person"

http://www.amazon.co.uk/Highly-Sensitive-Person-Thrive-Overwhelms/dp/0722538960/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1395258532&sr=1-1&keywords=highly sensitive person

Tai suomenkielistä "Erityisherkkä ihminen"

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522402141&gclid=CPzrr9blhLsCFYJP3goda0cAIw

Hei taas kaikki herkkikset. Empä tosiaankaan vaihtaisi elämääni toiseen, vaikka herkkyys on rasittanut elämääni kovin. Se on pakottanut minut tutustumaan itseeni ja se matka on ollut pitkä ja vaivalloinen. Välillä olen ollut erakkona useampia vuosia, asunut luonnon lähellä joka on antanut positiivista energiaa. Vaikeaa on ollut olla ihmisten kanssa tekemisissä, työni olen tehnyt ja palannut omaan rauhaan. Se aika auttoi tutustumaan itseensä, sai rauhoittua ja löytää omat vahvuutensa. Jokaisen on hyvä tutkia asioita, mitä ja miksi me täällä olemme. Kuka sinä olet? Minä opiskelin ja tutkin, luin ja vertailin. Johdatus vei aina minut oikeisiin paikkoihin ja asioihin, tänäänkin olen virran vietävissä. Toimin hoitoalalla ja minusta on kuoriutunut toisten auttaja ja se antaa paljon. Olen herkistynyt vielä lisää ja toimin energioiden parissa, tunnistan helposti ihmisten ongelmat. Valitettavasti tunnen myös toisten pelot ja negatiivisuudet, ja vieläkin voin pahoin jos oikein paha ihminen (narsisti ym) on lähelläni. Näistä hankkiudun eroon mahdollisimman pian, heitä ei voi auttaa valitettavasti. Ja jos joku on sellaisen kanssa tekemisissä, kannattaisi se pitää kauempana jos ei aivan eroon pääse. Herkän ihmisen narsisti voi tuhota ja vieläpä nauttii siitä, ne ovat niin ovelia, että hetkeen ei ymmärrä mitä tapahtui.
Niin tarkoitus oli sanoa että, herkkyyden voi myös valjastaa hyötykäyttöön. Nyt opiskelen koirapsykologiaa, jotta voin joskus auttaa ogelmakoiria ja(ihmisiä.) Kaikki on lopulta energiaa, ja me ollaan niitä tuntevia.
Valoisaa ja iloista kevättä kaikille ja muistakaa nauttia pienistä asioista. Vaikka siitä että saa elää ja vain olla. Kaikelle on tarkoituksensa ja sattumia ei ole.

Saman totesin itsekin vuosien saatossa: olin liian haavoittuva ja siten minut oli helppo sairastuttaa mieleltäni etenkin vankan ammattitaidon ja tunteettoman suhtautumisen omaavien kallonkutistajien laajan verkoston sekä "järjestelyjen" avulla.

Noin kymmenisen vuotta on vierähtänyt ja vasta nyt alan ensimmäistä kertaa elämässäni aistia maailmaa ja ihmisiä "vahvana" ihmisenä. Vahvana siksi, että tulen vallan hyvin toimeen syrjäytyneenä naisena ilman ainuttakaan naispuoleista ystävää, ystäviä. Syrjäytyneenä ja yksinäisyydessäni en kuitenkaan tunne itseäni yksinäiseksi vaan Kristuksen mielellä eläväksi Jumalan lapseksi omine kummajaisuuksineni. Huolestun minäkin monista asioista, kuten maailman pahuudesta, ihmisten heitteille jätöstä, välinpitämättömyydestä, vainoista sekä kansalaisten epävirallisesta valvonnasta, joka vaurioittaa ihmisten turvallisuuden tunnetta.

Rukouksin puolestasi.

Sama kuin aloittajalla mutta olen kovettanut itseni ja kieltänyt tunteeni. Suru on muuttunut vihaksi ja kyynisyydeksi. Nyt sairastan fyysisesti. Eli ei ainakaan kannata kieltää tunteitaan.

Kirjoita googleen: erittäin herkkä ihminen. Saat vastauksia kysymyksiisi.

Elämme maailmassa jossa inhimillinen (lue erityisherkkä) ihminen luetellaan sairaaksi ihmiseksi joka pitäisi lääkitä?? Uskomatonta että tähän on tultu. Olen itse myös herkkä ihminen ja meidän herkkien kannattaa käyttää hyödyksi herkkyys, ei koittaa kovettaa itseämme tähän psykopaattien hallitsemaan maailmaan vaan pitää yhtä ja olla paremman maailman puolesta. Meissä ei ole mitään vikaa, olemme inhimillisiä!
T. taiteilija

On olemassa yhdistys; Erityisherkät
Googlaa se ja tee testit
T: Yx erityisherkkä ihminen

Älä murehdi sitä, mihin et voi vaikuttaa. Pidä ittes hyvässä kunnossa, ja kun tulee tilaisuus, vaikuta sillon :) Esim musta sun kirjotus tänne oli jo hyvällä tavalla maailmaan vaikuttamista. Yksi pieni ihminen ei voi kuitenkaan koko maailmaan vaikuttaa, vain valita omat valintansa. Mun mielestä on normaalia olla herkkä, uskon että meitä "herkkiä" on useampiakin, jotkut ovat vain niin herkkiä että piilottavat sen hyvin. Kuten minä.

Mulla on muurit yleensä ulospäin pystyssä ja mitään syvimmästä itsestäni en oikeastaan kenellekään avaudu. Tosin oon herkkyyden lisäks traumatisoitunu.

Herkkyys on taiteilijoiden ongelma, totta.

Itse olen taiteellinen ja siksi herkkäkin, siksi harrastan kulttuuria ja taiteita.

Ne antavat elämään oikean sisällön.

Lukeminen ja kirjoittaminen on minun alaani.

Uskonnosta olen löytänyt myös asioita jotka ovat avanneet näkemyksiäni.

Pääasia että on oma itsensä, sellainen kun olet, ei muuta.

Jos googlaatte nimen "Riitta Hyrck" , löydätte kaksi kirjoitusta, joista toinen liittyy sekä ns. paksu- että ohutnahkaiseen narsismiin, toinen vain ohutnahkaiseen. Olen mielestäni erityisherkkä. Ensimmäinen ammattini on taidepuolelta, mutta lähdin yliopistoon lukemaan, kun en kestänyt rähinää, häpäisemistä ja tylsyyttä taidealan työpaikassani. Olen ollut uudella alalla ihmissuhdetyössä jo yli kymmenen vuotta, mutta nyt olen sairaslomalla työuupumuksen/masennuksen vuoksi. Masennus onneksi lievää, eikä juuri tunnut mielialassa, vaan voimien vähyytenä, itkuisuutena yms. Olen jo aikaisemmin tiedostanut sisäistettyä sairasta häpeää ja päässyt siitä jonkin verran irti. Nykyiset työolosuhteet veivät huonohkoon kuntoon ja huomasin jälleen, että häpeän maaperällä taas liikutaan. Tuo Riitta Hyrckin selvitys ohutnahkaisen narsismin persoonallisuudesta kolahti. Siinä selvitetään hyvin suojauskeinojen vähäisyyttä, tunnollisuutta, perfektionismia, loukkaantumisalttiutta ja vaikeutta antaa anteeksi. Tuntuu, että tämä on "negatiivinen versio" erityisherkkyydestä, tai sitten ne vain sattuvat sopimaan silloin tällöin hyvin yhteen. Antaa jotenkin hyvää itsetuntemuksellista osviittaa siitä mikä on tervettä ja mikä sairasta. Aggression merkityksestä on joku täällä maininnut. Hahmoterapeuttinen suunta pitää aggressiota surun, seksuaalisuuden ja ilon kanssa ydintunteina. Iloa ei voi tuntea, jos noita muita ei ole kyllin käsitellyt. Itseäni on auttanut myös kristillisen mystiikan perinteen sekä jungilaisuuden tosiminä/valeminä -käsitteet. Jos se tosiminä rukouksen ja/tai kärsimyksen kautta löytyy ja vahvistuu kyllin, ei ihmisten loukkaukset enää horjuta.

Kehottaisin kaikki lukijoita pohtimaan sitä, että materialismin omaksuminen aiheuttaa yleensä kiihkeyden ja pahan olon, sillä materialisti uskoo materian olemassaoloon, josta seuraa mm. usko sattuman olemassaoloon ja ongelmaksi muodostuu koko materialistisen tulkinnan haittaavuus. On olemassa karmallista seurausta joidenkin kohtaloon, mutta kovat valtaotteet ja kovuus ja julmuus nojaavat melkein säännönmukaisesti materialistiseen dialektiikkaan, joka filosofisesti on siis usko materiaalisen maailman olemassaoloon. Materialismin kilpailija filosofiassa on idealismi, joka on oppi siitä, että maailma on ainoastaan mentaalinen - siis materiaa ei ole. Idealismi johtaa yleensä uskontoihin ja henkisyyteen. On olemassa oppi siitä, että vain tuntemukset ovat todellisia kaikkeudessa ja sitten myös puhutaan siitä, että vain Tosirakkaus eli Jumala ainoa todellinen kaikkeudessa. Maallisen ihmisen tuntemukset ovat Jumalan pelkoon perustuvaa harhaa, mutta rakkautta harjoittelemalla päätyy Jumalan yhteyteen eli yhdistyy Tosirakkauteen. Herkät ihmiset sitten ovat vain uhreja raa´assa maailmassa, mutta karman laki ja Jumala siis, auttavat heitä. Vaikeissa kokemuksissa edistytään kohti Tosirakkautta eli yhdistymistä Jumalaan, mikä onkin kaiken päämäärä. Selvää on, että herkkien ihmisten vaikeat kokemukset opettavat sitä mikä on totta eli Tosirakkaus. Kokemalla Tosirakkauden vastakohtaa ymmärtää - yleensä kuoleman jälkeen - sen mitä pitää oppia, vastakohta opettaa. Harjoitettaessa rakkautta asiat muuttuvat ja paha yleensä väistyy ja saa vahvuutta itseensä.

Introvertin piirteitä. Ei ole sairaus vaan ominaisuus. Voi olla osaltaan lahjakin. Monet taiteilijat, tiedemiehet jne ovat introverttejä.

Tuo on tuttu ajatus , liian herkkä tähän maailmaan...mutta minne sitten kuulun jos tämä maailma on näin kova paikka? Yritän löytää näitä omia mielenkiinnon kohteita ja yritän sulkea tuon pahan maailman. Toki tämä on mahdoton tehtävä, sillä joskius vain vilkaisu lehteen saa sydänmeni läpättämään.
Ei ole ohjetta elää eritysherkkänä mutta ehkä sun herkkyys tasapainottaa maailman kovuutta, näin luulen.

Ensinnäkin Jeesus rakastaa sua😄❤
Toiseks yritä herättää se pieni kapinallisuuden henki sun sisältä ja saada sillä jotenkin sammutettua se syyttelyn ääni sun sisältä ei sillä ettenkö mä taas aina vähän väliä syyttele itseäni. Se on hankalaa välillä kun ihmiset ei ymmärrä sua mut ite oon pyrkinyt puhumaan omaa totuuttani muille, onse ärsyttävää ku loukkaantuu herkästi joistain asioista. Yritä jotenki rakastaa muita ihmisiä mutta puhua niille sun omaa totuutta. Jos susta tuntuu ettei susta ole töihin/opiskelemaan nii vitut😂 sittepähä chillailet jos on problem jollekki nii ne ei vaan ymmärrä xd kylse niiku ku on tunne herkkä ja hieman introvertinpi ainakin minä oon, nii tarvii ain sillee omaa aikaa ittelleen hiljaisuudes tehden asioita mistä ite nauttii, kantsii ehk mennä tekee toi persoonallisuus testi se voi hieman auttaa sua ymmärtämään itseäsi oliksen nimi 16persoonaa. Tiiän et tää keskustelu on aika vanha😂 mut jokatapauksessa viesti kelletahansa joka etsii vastauksia😊 tärkeintä on tulla sinuiks ittensä kanssa 🙏 sillee vitut jos oon joskus dramaattinen, se onvaan kun reagoi asioihin eritavalla kuin muut ihmiset. Sillee esim mulle "laiskottelu" on just tosi tärkeetä koska väsyn helposti kaikesta maailman paha ajattelusta ja ylipäätään ite oon himmee overtinkkaaja. Mut muille se näyttää vaan laiskottelulta enkä mä usko et kukaan varsinaisesti on tahallaan laiska, vaan se on tapa reagoida asioihin. Voimia😊🙏 olet hyvä, kaunis, mahtava ja kykenevä asioihin mistä tykkäät😘😭😘 18v tyttö kirjoittelee😄✌🏼 ite oon infp joten jos joku ei ymmärä mun tekstiä niin sieltvaa lukee miltä mun ajatusmaailma näyttää😂 xddd

Minäkin löysin kerran itseni istumassa puiston penkillä.

Kysyin mielessäni; Miksi isä ja äiti eivät kertoneet kuinka paha tämä maailma on ?

Kokemusten kautta sitten vasta huomasin maailman kovuuden.

Olen nk. Iltatähti, hemmoteltu, rakastettu. Meidän pikku kiiski, minua kutsuttiin.

Monta kertaa olen joutunut itkemään maailman pahuutta.

Opiskelin ortodoksista teologiaa n 2 v itsenäisesti ja sieltä avautui että paha on olemassa.

Näin se vaan on. Myöskin ajattelemattomuus on johtanut kohtaamaan maailman kovuuden.

Kuulun ev.lut kirkkoon ja en ole mikään "kiihko" uskovainen. Uskonnollisissa, taiteellisessakin piireissä tunsin oloni oikeaksi.

Herkät ihmiset valitettavasti kärsivät paljon.

Kaikkea hyvää Teille!

On. Oon kans jo elämää nähny 36v. Elän näennäisesti suht normaalia elämää, työ jne. mutta kun jotain ikävää tapahtuu otan sen niin raskaasti, ajattelen 24/7 helposti vuoden. kattelin OCB:ta mut ei mulla oo mitään randomeita "vain ajatuksia" että mitä jos. maailma on minustakin liian paha, päätin jo lukiossa, että en halua tuoda lasta tänne kärsimään. oon masentunu ja aika syrjäytyny nykyään. ei oo oikeen mitään tavotteita elämässä, ainoastaan pysyä jotenkuten normaalien ihmisten kirjoilla. ei ole tarpeeksi hyvä itsetunto mennä treffeille, pelkään hylätyksi tulemista. vaikka se on ihan normaalia ettei kaikki treffit tuota tulosta, ei se mikään järjestetty avioliitto ole! en mene juttelemaan lääkärille, koska siitä tulisi stressiä ja se olisi rankkaa enkä oo koskaan muutenkaan puhunu kenellekkään, en osaa. vihaan kysymystä "mitä kuuluu/miten menee" kun en oo koskaan vastannu siihen rehellisesti :'(

Mitä ihmettä herkkyys ei ole mikään heikkous eikä nuoriso-ongelma

pouyyui

Minun siskoni oli liian herkkä tähän maailmaan, hän kohtasi sitten väkivaltaa ja julmuutta. Hän vain romahti, loppu elämä meni sitten masennuksessa josta hän halusi irti. Fyysinen loppu kun tuli niin hänen viimeiset sanansa oli että hän ei enää jaksa. Siis jaksa taistella sairautta vastaan.

Kun sekä henkinen että fyysinen olotila romahtaa ei jäljelle jää enää mitään.

Siskoni kuoleman jälkeen hän antoi merkkejä itsestään.

Äitini sanoi siskostani että hänestä oli kuoleman jälkeen vain kuori jäljellä.

Mitä herkempi on (aistit) sitä enemmän kärsii, mutta sitä enemmän on myös mahdollisuuksia havaita asioita ja jos on herkkä, saattaa olla myös luova ja kekseliäs.

Minun mielestä sinulla on aivan vääränlainen asenne elämää kohtaan, jos päätät jo heti alussa että olet liian herkkä elämään ja päätät että et selviä mistään. Sellainen mielikuva tuosta sinun tekstistä ainakin tuli.

Muuta asennettasi myönteisemmäksi ja enemmän elämän myönteiseksi, mene vaikka traumaterapiaan, jos koet olevasi traumatisoitunut. Elämässä kaikki lähtee liikkeelle sinun omasta asenteestasi elämää kohtaan ja jos se on jo valmiiksi negatiivinen niin ei odotettavissa ole kovinkaan mukava elämä.

Täältä sinulle antaa tällaisia elämän ohjeita 30v nainen, joka on myöskin kokenut elämässään sen elämän karumman puolen, olenhan vakavasti traumatisoitunut ollut neljä vuotiaasta saakka, rankasti koulu kiusattu ja entinen lähisuhdeväkivallan uhri. Siltikin noista asioista huolimatta minä rakastan elämää ja sitä että saan olla elossa ja mennä ulos vaikka kävelylle ja hengittää raitista ilmaa.

Aina se ei ole ollut itsestään selvää, että uskallan mennä ulos, kun joskus minun entisen kumppanin takia kärsin kovasta paniikkihäiriöstä ja siitä että en saanut edes postia haettua kun iski niin kova paniikkikohtaus ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa.

Jos minä pystyn siihen niin pystyt sinäkin. Rohkeasti vain pienen siedätyshoidon kautta tekemään asioita ja kohtaamaan ihmisiä. Kaikki on mahdollista, kun päätät vain niin. Pienistä hiirenaskelista se elämänlaadun pareneminen lähtee ja ennenkaikkea siitä, että teet päätöksen parantaa sinun elämänlaatua.

Mun kokemuksessa herkkyys ei liity heikkouteen paitsi fyysisesti . Mä oon kovapäinen perustelija luonnostaan samanaikaisesti äärimmäisen herkkyyden kanssa.



ppoiuyyu

Herkät ihmiset tarvitsevat oman rauhansa tässä kovassa maailmassa.