Kuuluu tosi hiljaa. Auttaako pääteputkien vaihto. Kaikki kyllä hehkuvat, mutta yksi himmeämmin.
Putkiradion vaimea ääni
Sälörä
203783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Saattaapa pääteputken vaihto auttaa. Sitä kokeilisin ensin. Tosin muitakin vaihtoehtoja on.
Veikkaanpa, että jännitteet ovat laskeneet anodilla. Lisäksi jokin 100-kiloinen massavastus on muuttunut 250-kiloiseksi.
Et jännitteet ovat laskeneet anodilla, kuinka asiantilaan saadaan parannus.
Ei ole vaikea arvata, että kyseessä on erotuskonkka.
Jos anodijännite on seleenitasasuuntaajan jälkeen paljonkin alle 280 volttia, pitää tietysti ensin tarkistaa seleenisillan ja suotokonkkien kunto. Jos ne ovat kunnossa, on kuormitusta liiallisen paljon.
Voi siinä olla putkitasasuuntaajakin. Vaikka AZ1.
Tuo AZ1 onkin helppo korvata kahdella piidiodilla alta, kun hehkut katkeavat ja putken voi vielä jättää paikalleen tunnelmanluojaksi.
Verkkokäyttöisissä putkiradioissa anodijännitteet ovat jotain 250V luokkaa.
Eivät siis mitenkään vaarattomia taitamattomissa käsissä.
Vaikkei henki menisikään, niin muuten voi itsensä teloa. Voi saada vaikka palohaavan tai kipinän silmäänsä.
Toki matalammillakin jännitteillä purkamatta jääneet isot konkat saattavat sulattaa paikkoja.
Putkien lämmin hehku on kauniimpaa kuin auringonlasku.
.. mehiläisvahan tuoksu.
Kannattaa vaihtaa elkot ennenkuin hajoaa enemmän putkia.
Tuo anodijännitteen suodatuselko, joka tavallisesti on arvoltaan 50uF 50 uF ja katodi yhteisenä metallivaipassa, on yleensä kurkkumutterilla kiinnitetty päädystään alapuolelta, jossa nuo positiivisetkin juotoskorvakkeet sijaitsevat. Vanhemmissa putkiradioissaa tahtoo vaan tuo jenkakurkku olla läpimitaltaan niin pieni, ettei schassiksen reikään uudemmat elkot mahdu viilaamatta aukkoa isommaksi. Näin käy esim. vuoden 1939 Hornyphonissa.
Vika voi olla siinä välitaajuusputkessakin, mikä lienee EBF89.
Monesta vastauksesta huomaa, että kirjoittaja ei ole ollut putkitekniikan kanssa kovin paljoa tekemisissä. Itse asian kommentoiminen olisi helpompaa, kun olisi tieto radion tyypistä. Yleisesti voisi todeta, että vika voi todellakin johtua mm. kuluneista putkista, taikka madaltuneesta anodijännitteestä. Madaltunut anodijännite ei sen sijaan voi johtua suotoelkosta, jos radiosta kuuluu jotakin, eikä äänessä ole voimakasta hurinaa. Jos on ula-radiosta kyse, siinä ei ole todennäköisesti putkitasasuuntausta, vaan seleenitasuri. Niille on ominaista vanhemmiten kasvanut sisäinen vastus, joka aluksi madaltaa anodijännitettä ja kun jännitehäviö kasvaa riittävän isoksi, tasasuuntaaja palaa päästäen karmean hajun. Jos seleenitasurin korvaa pii-diodeilla, pitää lisätä 22-47 ohmin sarjavastus, ettei vanhat suotoelkot pullahda. On muutama ulavastaanotin putkitasasuuntauksellakin (yleensä EZ80). Esimerkiksi Philips valmisti sellaisia ja niitä myytiin myös Fenno-merkkisinä Suomessa. Lisää voin kirjoittaa, jos aloittaja laittaa tarkemman tiedon laitteesta.
Turha tuota asiaa täällä arvuutella. Asiaan auttaa vain järjestelmällinen vianetsintä ja etsijältä edellytetään jotain tietoa putki- ja radiotekniikasta.
Voihan se olla vaikka päätemuuntaja tai jumissa tai oikosulussa oleva kaiuttimen puhekela.
Joutessaan voi lainata kirjastosta kirjan:
Simo Törö: Radion etsintä ja vian korjaus. Vai oliko se toisinpäin?
Ainakin Wiion kirjoja oli netissä ladattavissa. Radio on Salora, en muista muuta kuin, että siinä 12ax7 ja el84 putket ja radiopuoli täysin sökö. Samoin Voima nimisessä vahvistimessa on tuo sama vika, mistä siihen saa konkkia.
Radiohistoriallinen kerho korjasi vuodelta 1959 olevan radioni, joka on Salora Metropol.
Maksoi jotain alle 60 €. Hyvä näin.
Jos pääteputki on EL84, niin eri radioversiot ovat hyvin lähellä toisiaan ja erot lähinnä ulkonäössä. Netistä löytyy noin uusiin Salora-malleihin aika hyvin kytkentäkaavojakin, mutta niistä ei ole hyötyä, ellei ymmärrä edes jonkin verran putkitekniikkaa. Tuo Simo Törön kirja on todellakin lukemisen arvoinen ja juuri oli muuten juuri se pointti, joka johdatti minut palavan kiinnostuksen sytyttyä 60-luvun alkupuolella alalle ja omaan ammattiin elektroniikan parissa.
Eli ongelma oli paukkujen puute Voima R200:ssa.
Törön kirja antaa muutaman vinkin.
Vuorovaihepääteasteen vaiheenkääntäjät ovat epäkunnossa Voimassa?
400 Hz lähete 0,1 uF läpi vuoroin kummankin pääteputken ohjaushilalle.
Konkka c3?
As far as basic amp maintenance, my research turned up some cool tips I’d like share. At a website called QRP Homebuilder (http://www.qrp.pops.net/guitar.asp), I found a checklist from David Allen of Allen Amplification recommending steps for repairing or restoring a vintage Fender amp. Again, some of the specifics may vary for your situation, but here are eleven steps to consider:
Re-tube the amplifier.
Replace all electrolytic capacitors.
Replace all plate resistors with new metal-film resistors.
Replace the 470 ohm screen resistors on the output tubes.
Tighten all connections that serve as AC grounds.
Correctly set the DC bias on the output tubes.
Re-tension all tube sockets.
Convert to a grounded AC plug.
Clean all pots, jacks and switches. Replace, if necessary.
Inspect for cracked solder joints and repair as needed.
Consider replacing tone control caps and some coupling capacitors if AC leakage was found.
On the Allen Amplification website (http://www.allenamps.com/index.php) itself, the company presents a table of common repairs and the corresponding costs for Fender amps.
http://www.geofex.com/ampdbug/glow.htm
failed phase inverter/driver tube (sometimes the output tubes are quiet enough to not make a detectable hiss or hum without drive)