Pienetkin jaksavat

Hassuja ihmiset. Nykyään omistan isoja koiria, mutta aikoinaan minulla oli pikku-terrieri, joka jaksoi kevyesti 10 km fillarilenkit ja nautti niistä. Kun vaan muutkin ihmiset tajuaisivat, että ne pikkupuudelitkin on KOIRIA, niin ehkä niiden käytöshäiriötkin vähenisivät huomattavasti!

Noilla ihmisillä on itsellään useimmiten vain huonokuntoisista koirista kokemuksia. Niistä ylilihavista ja riittämättömän yleiskunnon omaavista. Oma pieni otukseni rakasti pyörälenkkejä. Ja ne olivat vauhdikkaita. Opetin sen juoksemaan selkeästi edelläni, ettei vaan kukaan luullut, että se olisi jotenkin pakotettu noihin. Se vaan rakasti noita lenkkejä yli kaiken. Oli muuten sököpolvinen, mutta diagnosoitiin vasta vanhana tuo patella luksaatio. Eläinlääkäri tuumasi, että anna mennä vaan ihan samalla lailla kuin tähänkin asti- Eikä koira oireillut polviaan ikinä. Huippukunnossa oli vielä vanhoillakin päivillään. Ei ollut pumppuvikoja ja muuta raihnaisuutta. KOira kun oli tottunut liikkumaan. Kävi kanssamme myös vauhdikkailla juoksulenkeilläkin. Tosin se oli pennusta saakka opetettu juoksemaan pientareilla, eli ei juossut asfaltilla koskaan. Pienestä koostaan huolimatta se ei ikinä tarttenut mitään isompia apuja missään liikkuessa. Ei palellut talvisin, ei tullut maastossa liiallisia haasteita vastaan. Nopea otus oli. Ei se koko, vaan ne ominaisuudet! Jättäisin turhan rätkyttäjät sivulliset huomiotta. Tai sitten sanoisin, että meidän koirat jaksavat liikkua, mites teillä ;D

Oivoi, kyllä kieltämättä sain itsekkin virnuilla täällä ruudun toisella puolella kun luin. Kuten jo mainittiin, jotkut ihmiset ne ei vaan tunnu tajuavan, että koira se on pienikin koira. Ja ei varmaan ole lainkaan ihme, jos tosiaan joidenkin näiden pikkukoirien käytöshäiriöt johtuisi siitä, että monet luulevat että riittää jos niiden kanssa kävelee kerran talon ympäri. Kaverillakin on kaksi chihuahuaa, joiden kanssa hän päivittäin kävelee kylänraitin lenkin, joka lienee noin 8-10km ja ihan ovat pikkuset jaksaneet ja nauttivat kun saavat mennä kunnon lenkkejä. Vai hankkivatko jotkut ihmiset sen takia pieniä koiria, koska ''niiden kanssa ei tarvitse mennä pitkiä lenkkejä''? Omaa laiskuutta? Mutta se koira oli pakko hankkia. Itse asiasiassa jollain kettuterrierillä voi olla peräti kovempi kunto kuin vaikkapa saksanpaimenkoiralla (nimim. nähty on) :D

Totta, että moni pikkuinen on tosi kovat kuntoinen ja ovat myös alunperin metsästyklseen käytettkyjä jne. Pari omaani ovat n.10 kg, eli eivät isoja, mutta eivät aivan pienimpiäkään ja kunnon lenkkejä painavat ja lisäksi on kotiagia ja pallon perässä varsinkin toinen (pallohullu), mutta se olen huomannut, että vaikka kevyesti menevät pitemmänkin reissun, niin joskus on huilipäivä paikallaan. Mökkiviikonlopun jälkeen saattavat olla ihan rättipoikkipuhki eli jos näen koirasta eikä se hihku innoissaan niin silloin tyydyn kyllä pikkulenkkiin eli meillä pari km. Tosin, koiraa pitää (varsinkin jos ei ole tottunut kunnon liikuntaan) pikkuhiljaa töniä toimintaan. Meillä aletaan ensi keväänä toisen koiran tullessa parivuotta harjoittelee repun käyttöä ja siitä olen taas itse saanut kuulla. Meillä koirat kantavat kesäretkellä (ei helteellä) ja tuntureilla samoillessa eväänsä itse sekä pienen ensiapupaketin. Painoa selässä on n. 1,5 kg reppuineen. Olisi mukava tietää, minkä kokoisia reppuja koiranne kantaa ja mimmoisia reppuja suositte. Omilla koirillani on Rufwearin reissureput ja myös pannat ja hihnat samaa merkkiä silloin kun lähdetään pidemmille matkoille. Nämä siksi, että olen katsonut ne parhaimmiksi samoillessa. Eli pistäkääpä tietoa samoilijat jmv.