Ajatuksiani helvetistä

Minulla oli vaihe, jonka aikana tykkäsin miettiä asioita, kuten Jumalan epäloogisuutta, pahan ongelmaa, helvetin absurdiutta jne. Sitten kohtasin Wittgensteinin ja "Logico philosophicus tractatucsen" joka (osittain) kuuluu seuraavasti:

"1.Maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin se on.
2.Mikä on niin kuin se on – tosiseikka –, on yksityisten asiaintilojen vallitsemista.
3.Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia.
4.Ajatuksia ovat mielekkäät lauseet.
7.Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava."

Aluksi en ymmärtänyt lukemaani, mutta myöhemmin minulle selkeni mitä Wittgenstein haki kirjoituksellaan. Jotain, joka mullisti ajattelutapani ja käänsi pääni pois jossitteluasioista:

Wittgensteinin mukaan, kaikki mitä on olemassa, voidaan määritellä kielellä. Sanalle "puu" on vastine todellisuudessa, jota tutkimalla voimme määrittää miltä "puu" näyttää, tuntuu, kuulostaa, maistuu jne. Me voimme piirtää kuvia puista, voimme antaa puille abstrakteja vertauksia, piirtää puiden symbooleja. Sen sijaan helvetistä ei voida sanoa kuinka suuri se on, missä se sijaitsee, mikä sen pinta ala on, eikä yhteneviä mielipiteitä ole miltä se näyttää ja kuulostaa. Helvettiä ei voida loogisesti määrittää. Miksi siis puhumme helvetistä?

Tai, otetaan Jumala: jos Jumala on olemassa, hänet pitäisi pystyä määrittämään, luokittelemaan, punnitsemaan sijoittamaan ja ajoittamaan. Mitään näistä ei voida tehdä. Hän on määrittelemätön. Hänestä ei voida siis puhua.

Kun puhumme Jumalasta, kun puhumme helvetistä, kun puhumme enkelien määrästä neulan kärjellä, me käytännössä jauhamme tyhjää: Kufhilaiset gaudaavat vinjassa. Veitän harrasti kaumalaa. Mankuumme hiraa kauvoisasti. Aivan samoin Jumala on vain merkityksetön kielen ja abstraktin ajattelun tulos. Sillä ei ole kielellistä vastinetta todellisuudessa, vaan se on käsite, joka on olemassa niin kauan, kuin me uskomme siihen, jos ihmiset unohtaisivat kielen yön aikana, Jumala lakkaisi olemasta. Näin ollen Jumala, helvetti, enkelit, sielu, pyhä henki ja kaikki muut maailman ulkopuolella olevat käsitteet muuttuvat yhdentekeviksi. On absurdia keskustella helvetin lämpötiloista tai siitä kuinka paljon Jumala painaa. Niillä ei ole paikkaa järkevässä keskustelussa.

Juurikin näin.
Huvittavaa kuinka uskovaiset määrittelevät jumalaansa perin inhimillisillä määreillä.
Jumala on milloin kärsivällinen,milloin kiivas,välillä rakastava ja sitten julmasti rankaiseva.
Tämä näyttää ihan siltä,että Ihminen teki jumalan omaksi kuvakseen,omaksi kuvakseen hän hänet teki.

Ei helvetin olemassaolemattomuus mielestäni tarkoita sitä, etteikö siitä voitaisi puhua. Uskovaiset siihen uskovat ja minua huvitti kirjoittaa siitä, miksi se on mielestäni täysin absurdi oppi.

Taivaalla ja helvetillä on vastineensa maanpäällisessä elämässä, muta ei kuolemanjälkeisessä

Helvetti on se henkinen tila jossa elämme tietämättämme omasta vappasta tahdosta
Taivas paratiisi on se tila josta olemme tähän helvetilliseen tilaan joutunut

Paratiisitila oli tuo alkuperåinen tila jossa ihminen eli, mutta materiasta kehityksen kautta syntyneen ajatuksen, tietåmättään synnyttämän egon sielun takia,
ihminen joutui ulos tuosta tilasta, jonka seuraukena syntyi tämä helvetillinen ja kärsimysten täyttämä yhteiskunta.

Uskonnot syntyivät kaipuusta takaisin tuohon paratiisitilaan, mutta ovat ajautuneet vain tämän vallitsevat tilan ylläpitämiseen hallitakseen ihmismieltä ikuisesti, lupaamalla taivaaseen pääsyn vasta kuoleman jälkeen.
Uskonto ei hyväksy sellaista tilannetta, että ihminen
eläisi taivaselämää jo täällä ollessa

Miksi, koska se veisi uskonnoilta pohjan pois ja kävisivät tarpeettomiksi, siillä ne tarvitsevat ihmisen kärsimystä ja tuskaa asemansa säilyttämiseksi

Historia osoittaa että tämä on se todellisuus jiossa elämme
Kiitos ajattomalle elämälle että vapautuin tuosta menneisyyden haamusta, psykologisesta periästä, eli perisynnistä

Teistien perusteluiden yhtenä isona ongelmana on juuri jumalan väittämistä ihmisen kaltaiseksi. Jolla nyt siis pitäisi olla samoja inhimillisiä piirteitä kuin ihmisellä. Mutta joka ei silti ole minkäänlainen olio. Kuten jo hyvässä blokikirjoituksessasi olet oivaltanut.

http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82299/gradu04844.pdf?sequence=1

Raamatullisessa näkemyksessä taivaspaikka ei ole ansio, se on lahja vanhurskaille, koska he sopivat vanhurskauden valtakuntaan. Muut eivät saa lahjaa, koska tekisivät omalla pahuudella ikuisesta elämästä helvetillisen jokaiselle elämässä olevalle.

Raamatun perusteella helvetti on toinen kuolema, jossa ihmisen sielu myös tuhoutuu. Se on loppu niille, jotka rakstavat pahuutta enemmän kuin hyvyyttä, valhetta enemmän kuin totuutta.