Harva ihminen menee vanhainkotivierailuille. Valitaan kiireisiin vedoten,helpoin/halvin oikotie. Soitetaan, niin saadaan hieman lievennettyä omantunnontuskia.
Puhun omasta kokemuksesta, sillä käyn 150km päässä katsomassa sairasta ystävääni 4-5krt vuodessa. Hiljaista on, harvoin näkee vierailijoita, erittäin harvoin.
Puhun omasta kokemuksesta, sillä käyn 150km päässä katsomassa sairasta ystävääni 4-5krt vuodessa. Hiljaista on, harvoin näkee vierailijoita, erittäin harvoin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onko kaikilla vierailijoita?
Ei ole, mutta aivan varmasti jossakinpäin Suomea on joku elossa oleva omainen,
jonka kivittyneille kasvoille tuli aloittajan tekstistä kyyneleet. On helppo unohtaa hyvinkin läheinen ystävä, silloin kun hän sairastuu ja vanhenee.
Mokomakin dementikko.
On lapsettomia, on sukulaisettomia.
Kenet pakotat kävijäksi?
Nii, eihän "sitä" kannata käydä katsomassakaan kun ei se kuitenkaan muista eikä tunne ;)
Joo , ei "se" tunne ja "se" kakkaa housuihin ja haisee.
On Lapsettomia, joilla on ystäviä JOTKA OVAT LAITOKSESSA:
Sukilaisista viis.
Nii ja siellä joutuu vielä töihin vaikka käyttämään vessassa tai syöttämään, hyhhyh.Hoiytakott siellä'kun ovat sitä varten.
Joopa ja jaapa.
Ihminen voi olla hyväkin, joten mitään posketonta kyynisyyttä kannattaa olla tuntematta.
Onko kaikilla vanhoilla ystäviä?
Puhut enemmän kuin tiedät.
Onko kyynisyys tunnetila?
Olen välinpitämätön ,katkera eli kyyninen en välitä mitään ystävistäni kun ne sairastuvat. Eli minulla ei ole enää ystäviä,ku "ne" kaikki sairastuvat ja joutuvat laitoksiin. Miksi #ne# jättävät minut yksin terveenä tänne kaupunkiin.
Nii, onhan se niin väärin jäädä ainoana terveenä. Ettäs kehtaavat ottaa ja sairastua ja vanheta. Kyllä minulla sentäs on terveenä oikeus ystäviin ja ihmissuhteisiin.
Ei ole, ellei ole lapsia ja ikätoverit ovat jo kuolleet, ei vanhalla enää ole ystäviä. Seurakunnasta tai Punaisen Ristin ystäväpalvelusta saattaa joku joskus käydä tapaamassa.
Joo ihan kun ne pettäis terveen ystävän. Sairastuvat.
Sitäpä juuri.Eivät enää osallistu ja kulje kuten ennen. Oli niin kiva kun voitiin tulla ja mennä kuten mieli teki. Elämä oli huoletonta ja hauskaa.
Nii, vaan voi se vanha äiti laitoksessa olla ilkeä. Niin hyvämuistinen, että muistaa liikaakin.
Ilkeilee joka ikisellä käynnillä avioerostani, tarkoituksenaan satuttaa minua. Tahallaan. Sitten oikein tarkkaillen katsoo, että "menin kumman näköiseksi", kun hän noin sanoi. Sillai sanoo "meni kumman näköiseksi", kun kertoo tutulleen tekemästään sanaiskusta kipeään paikkaan.
Ilahtuu äiti käynnistä ja rakastaa ja välittää, aidostikin.
Mutta kun elämä on eikä kauhean paljon jaksaisi arpien irti repimisiä tapahtumista, jotka itse on jättänyt taakse ja uusi elämä menee aivan hyvin. Vanhanaikaisena äidille avioero on tosi hävettävä epäonnistuminen tyttärellään. Vahvana ihmisenä äiti saa minut tuntemaan itseni luuseriksi, vaikka olen hoitanut lapseni eron jälkeen, kunnon kansalaisia ovat, taloudellisesti pärjään ok ja terve, raitis ja liikunnallinenkin olen. Tuntuu pahalta. Ja vaikka haluaisi enemmän käydä, niin ei aina jaksa sitä masentuneena ja epäonnistumisen tunteen kanssa kotiin paluuta sieltä.
Jos äitisi on aina ollut tuon luontoinen, mihis koira vanhemmuuttaankaan karvoistaan pääsee.
Oma äitini muutti tyyliä, kun kerroin kerran, miltä minusta tuntuu ja mitä mieltä olin hänen puheistaan. Olin väsynyt ja annoin tulla oikein täyslaidallisen. Äiti sanoi, ettei ollut olleenkaan käsittänyt mitä teki. Sen jälkeen suhteemme muuttui läheisemmäksi ja lämpimämmäksi. Ilma puhdistui ja aurinko alkoi paistaa.
Käyn joka viikko anoppia katsomassa. Viimeksi eilen. Uskon, että moni ei kävisi niiden kokemusten perusteella, joita koin kun kihlauduin Pezen kanssa. Mutta en voi jättää anoppia oman onnensa nojaan haluan pitää yhteyttä häneen jo lastenkin takia joille mummi on tärkeä. Halaan häntä joka kerta kun lähden sitä eivät omat lapset osaa tehdä.
Meinasin mennä.
-sen takia
-siitä huolimatta
-ei sittenkään
Miksi menisin,ajaisin lähes 50km autolla,mitä siitä hyötyisin?