Olen työskennellyt paljon mm. vanhustenhoidon parissa lähihoitajana, ja pettynyt kyllä työkulttuuriin, itse olen mies lähihoitaja, niin huomannut miten näissä naisvaltaisissa työpaikoissa naiset puukottavat toisiaan selkään ja riita tehdään pienimmistäkin asioista.
Sekä miten työnjohdon on helppo manipuloida tällaista tappelevaa hoitajalaumaa, sekä miten hoitajat ovat huonosti perillä mm. palkka asioista, eli ei ihme, että on paska palkka lähihoitajilla, kun meno on niin pikkusieluista.
tässä voisi hyvin olla lähihoitaja, joka saa vaikka paperisen mitalin työnantajaltaan ja tämän jälkeen jaksaa sitten puurtaa orjana seuraavatt 30 vuotta.
http://www.youtube.com/watch?v=phatykg0LcE
Pettynyt olen näissä naisvaltaisissa työyhteisöissä siihen, että työntekijät eivät puhalla yhteen hiileen, vaan lähinnä keskittyvät kyttämään toisiaan.
Sekä miten työnjohdon on helppo manipuloida tällaista tappelevaa hoitajalaumaa, sekä miten hoitajat ovat huonosti perillä mm. palkka asioista, eli ei ihme, että on paska palkka lähihoitajilla, kun meno on niin pikkusieluista.
tässä voisi hyvin olla lähihoitaja, joka saa vaikka paperisen mitalin työnantajaltaan ja tämän jälkeen jaksaa sitten puurtaa orjana seuraavatt 30 vuotta.
http://www.youtube.com/watch?v=phatykg0LcE
Pettynyt olen näissä naisvaltaisissa työyhteisöissä siihen, että työntekijät eivät puhalla yhteen hiileen, vaan lähinnä keskittyvät kyttämään toisiaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Divide et impera :) Ihan fiksua usuttaa pienipalkkaiset toistensa niskaan (sairaanhoitajat-lähihoitajat-laitosapulaiset-osastonsihteerit jne). Kun laumalla on tekemistä toistensa nokittelussa ja kuvitellun nokkimisjärkestyksen rakentelussa, se ei perää oikeuksiensa tai edes järkevien työolojen perään.
Niin no, naisyhteisöt ei sosiaalisesti palkitse toisia naisia fiksuudesta vaan miellyttämisestä. Epäkohdat patoutuu kun pitää istua kahdella tuolilla. " Voi vaan kauhistella mitä naiset puhuu toisistaan selän takana mutta sitten voi kauhistella mitä miehet sanovat toisilleen päin pläsiä", kuten luin jostain.
No joo, mikä kenellekin sopii. Aloittelin itse aikanaan varuskuntasairaalasta, mikä on työympäristöstä taatusti siitä miehisimmästä päästä ja hierarkialtaan selkeä ja vailla kyseenalaistamista, you know. Olin niitä harvoja naisia ja taatusti rankingasteikon alapäässä. Silti, kun on kerran tottunut siihen, että asiat sanotaa päin pläsiä, rumasti ja välillä kovaan ääneen, mutta jätetään siihen eikä vatvota niitä enää jälkeenpäin, oli siirtyminen siviilipuolelle kertakaikkinen järkytys. Ja sitä se on joskus vieläkin yli kymmenen vuoden jälkeen. En vieläkään ymmärrä selkäänpuukotuksen ja pikkusieluisen kateellisuuden määrää - töitähän siellä ollaan tekemässä, yhdessä, helvetti. Myös ylenpalttinen demokratia, mikä johtaa kummalliseen päättämättömyyteen ja tehottomuuteen on ihan omaa luokkaansa sillä työpaikalla, josta jäin vuorottelemaan (ihan pääparkani takia :-D) ja parilla edelliselläkin. En tiedä johtuuko liian raskaasta komentoketjusta, yltiömäisestä byrokratiasta vai onko se todellakin sukupuolikysymys. Tuo mitä sanoit miellyttämisestä, tuntuu olevan totta - kiltin tytön (vai hoitajan?) syndrooma istuu toisilla todella tiukassa. Jälleen. töissä olisi kaikkien kannalta hyödyllisempää olla fiksu kuin miellyttävä. Vaikea on edes arvostaa kovin joka suuntaan kumartelevia kollegoita.
Väärä mielipide, taas ;)
Itsekin olen ihmetellyt sitä, kuinka sairaita työyhteisöjä voi olla hoitoaloilla. Myös esimiehet syyllistyvät siihen.
Puukotetaan selkään syödään hyviä työntekijöitä, kokeneita, osaavia ja usealla esimiehellä ei ole edes osaavaa johtamiskoulutusta. Moni esimies kokee uhkana koulutetumman kollegan.
Juorutaan, kannellaan, ollaan ilkeitä, keksitään mtä ihmeellisempiä asioita työtovereista ja kannellaan esimiehille. Kiusaamista ja suoranaista valehtelua.
Onko naiset näin raadollisia ja ilkeitä vai kateusko johtaa tuohon ed.mainittuun sairaaseen käyttäytymiseen.
Ei pidä ihmetellä, jos henkilöstö voi huonosti ja sairastetaan sekä ei jakseta työssä kun työolot on niin epäinhimilliset.
Ihmettelen myös sitä, mite he voivat hoitaa sairaita potilaita kun ei itsekään työyhteisö ja sen jäsenet ole terveitä. Mitähän siellä koultuksessa opetetaan ja mitä työyhteisöissä?
Joo itsekin olen mies ja lähihoitaja ja sairaalatyöharjoittelussa huomasin, että hirveästi kyttäämistä ja selän takana raportointia ylemmälle taholle kun vaihtoehtoisesti voisi kohteliaasti suoraan kertoa asian.
Nuo kaikki edellämainitut asiat ovat totta. Mitään ei ole niin helppo hallita kuin eripuraista porukkaa.
Koko nykyinen lähihoitajan koulutus on aivan sieltä itsestään, aivan joutavaa hömppää koko koulutus tyystin.Mikähän taho palauttaisi tämän entisen peurshoitajakoulutuksen takaisin. Paljon tyhjää jota eivät edes itse tajua.
Ja kouluttamallako se elämän aikana syntynyt luonnevika korjataan? Eheiii. Menkää jokainen itseenne ja hakekaa ekana se vika sieltä. Luonnevikainen ei itsestään vikaa löydäkään.
Tuo nokkiminen ja selkääpuukottelu opetetaan jo siellä koulutuksessa. Tuli huomattua ja en voinut kuin ihmetellä sitä käsittämätöntä kyykytystä, omien tavoitteiden estämistä, yms, mitä lähihoitajakoulutuksen aikana kohtasin. Olen yhtälailla mies, kuten aloittajakin ja tuo touhu ei kertakaikkiaan mahdu mun ajatusmaailmaan millään muotoa.
Mitä järkeä on laatia mitään HOPSeja, tai muutakaan, jos niiden kouluttajien päätavoite on pyrkiä kaikin keinoin estämään opiskelijan pääsy juuri hänen omia tavoitteitaan tukevaan & edesauttavaan harjotteluun, yms?!
Taitaa sama mies vastailla keskenään.
Olisi kiva jos teitä olisi enemmän alalla niin silloin palkatkin nousisi.