Olen joutunut tunkeilevan sukututkimuksen kohteeksi, jossa kysytään mm.pienten lasten syntymäaikoja. Voisiko tässä olla takana jotain pahempaa? Sukututkijaksi esittäytynyt lähettää kyselyitä kuin tsaarin ajan virkamies ikään. Hän laittoi sähköpostiosoitteen, mutta kun kysyin jotain omasta puolestani, ei ole tullut minkäänlaista vastausta.
Esiintyy facebook sivullaan hyveellisenä.
Esiintyy facebook sivullaan hyveellisenä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paha tuosta on mitään sanoa.
Olen minäkin kysellyt pienten lasten syntymäaikoja ja saanutkin. Olen kyllä kertonut, etten mitään nettiin pane ja annan tiedot muillekin ellet kiellä. Yksi on yhden tiedon antamisen kieltänyt ja sitä kunnioitan.
Olen myös vastannut kaikille kyselijöille. Asiallisesti.
Facebookissa en ole enkä sinne mene.
Ei kannata antaa tietoja tuollaiselle tyypille.
Kunnollinen sukututkija vastaa ja kertoo tekemisistään asiallisesti. Nämä jotkut jästipäät katsovat oikeudekseen kerätä tietoja (jopa puolipakolla) ja julkaista niitä haluamassaan paikassa mieleisellään tavalla kysymättä keneltäkään julkaisulupaa. Asiaan myös kuuluu, että vartioivat mustasukkaisesti tietojaan, eivätkä taatusti vastaa jos heiltä kysyy pientäkään apua omaan tutkimukseensa.
Kenen sukua tutkii?
Ei tuntemattomalle tarvitse tietpojaan antaa.
Onko hänen tutkimuksiaan netissä?
Erästä Hämeen alueen sukua. En voi tässä tarkemmin yksilöidä. Voihan olla ettei ymmärrä miten oudoilta töksähtävät, vaativat kirjeet tuntuvat. Sitä yritettiin kysyä, aikooko laittaa nettiin. Ei ole nyt vähään aikaan kuulunut mitään. Facebookin mukaan toimii erilaisissa ystävyysseuroissa liittyen ulkovaltoihin.
Jos käytös on ala-arvoista, niin kannattaa pysyä erossa.
Jos kohdalle sattuu asiallinen tutkija tietojen pyynnön kanssa, mutta ei arvaa antaa tietoja esim. omista lapsistaan, niin voi hyvinkin riittää pelkkien syntymävuosien kertominen, ilman tarkempaa aikaa.
Tai, sitten ainostaan lasten lukumäärän, ja sukupuolen.
Itse luulen suuremman osan tutkijoista olevan rehellisiä.
Saattaa olla, että tämän yksinkertaiselta vaikuttavan sukututkijan takana on joku taho, joka suunnittelee identiteettivarkautta mahdollisesti. Voinko lähettää vastaavat kyselyt hänen lähisuvulleen esiintyen puolestani myös sukututkijana? AikaIsemmin tuli sosiaali- ja terveysministeriön nimissä kyselyjä ostamastani kesämökistä.
Jos on tehnyt kattavan sukututkimuksen esipolvista ja haluaa jatkaa tähän päivään asti, on todellakin syytä olla huolellinen. Sukututkimus on esiteltävä tarkkaan.
On osoitettava että on tutkinut laillisia arkistoja käyttäen sinun esipolvesi ja kerrottava kaikki tutkimukseen liittyvä. Koska halutaan sinun tietosi sukutauluun, on kohteliasta tarjota sukututkimusta vastalahjaksi, ja jos on tarkoitus julkaista se kirjana, niin tutkijan on syytä koota elossa olevat henkilöt kirjan julkistamistilaisuuteen ja myydä sitä edulliseen hintaan halukkaille, Omat kukut ovat usein paljon suuremmat kuin kirjasta ehkä saatava hyöty, mutta asiaan paneutunut sukututkija ei rahaa laske, Harrastushan se on, ja hyvä onkin.
Historiaahan tässä valotetaan.
Itse muistan keskustelleeni täysin tuntemattomien sukuun liittyvien henkilöiden kanssa puhelimitse. Ne ovat olleet miellyttäviä keskusteluja, joista molemmat olemme saaneet suvusta uusia tietoja.
Olen myös aina lähettänyt henkilön lähisukuun liittyvän koosteen hänen esipolvistaan, johon hänen antamansa tiedot on liitetty.
Omasta suvusta tehty sukupolviluettelo on aina mielenkiintoinen ja herättää henkiin halun ottaa selvää menneistä ajoista, vaikka ei itse rupeaisikaan sukututkijaksi.