Hirveästi tavaroita?

Perunanuija on tärkein.
Yhdellä lahjavaasilla voisin heittää vesilintua.

Kyllä minä yhdet kengät ja vaatekerran haluan säästää...

Samma här. Tavaraa vaikka kuinka monelle perheelle. Mutta kun on köyhänä syntynyt, ei raski nakella roskiin.
Kellepä nykynuorelle kelpaa käytetty, ei minun tuntemilleni kellekään.
Hävettäisi edes ehdottaa.

Oliskohan niin että meidän sukupolvelle on vaikeeta heittää mitään menemään? Kun me muutettiin talvella tänne niin tytär ja poika olivat auttamassa tavaroiden lajittelemassa, koska kuolinpesä oli jättänyt talon puolitain kalustetuksi ja kontti odotti pihalla tyhjennystä. Me tietenkin haluttiin tehdä se itse, koska me haluttiin katsoa jos oli jotain kunnollista mitä me haluttais ja olihan niitä, työkaluja ja joku kiva antiikkihuonekalukin ja sellasta. Mutta siis: mun jälkikasvu roudas tavaroita konttiin ja me kannettiin takasin :)

Etenkin tyttärellä ja hänen miehellään ei ole mitään säilytysvaistoa: kakkii vanha vaan pois. Toisaalta, tytär kierrättää kaikki lasten vaatteet ja kamat, jopa omatkin vaatteensa (ostaa aivan liikaa) ja myy kirppareilla ja netissä. Hän myös ostaa käytettyä vaatetta pojille, esim sadevaatteita ja kumisaappaita, ystävättäriltään joilla on samanikäsiä lapsia. Joten kyllä heille kelpaa käytettykin, mutta ei kaikki käytetty.

Vain pakon edessä!

Vuosien takaiset usein toistuvat paikkakunnan vaihdot pitivät rojumäärän kurissa mutta 26-vuotta rinnetalossa jossa oli sekä sisä, että ulkovarasto, toi muutoksen.

Muuttaessamme kerrostalon kolmioon tuli tuttava autolija korkeareunaisen lavan ja kahmarin kanssa tyhjentämään pihalle järjestämiä romujani.
Energiajäte, kaatopaikkajäte, metalliromut erittely.

Punaine risti oli panotettu jo aikaisemmin.

Olin ollut varautunut useisiin vaihtoehtoihin.
2:n viikon ydinlaskeuma, pitkäaikainen sähkökatkos, joku vakavampi konflikti joka estää kaiken normaalihuollon yms.
Tämä kaikki olisi voinut tapahtua talvella pakkasten aikaan.

Olin jo aikaisemmin tehnyt tavaroissa karsintaa mutta 7-täyttä jätesäkillistä energiajätettä nousi lavalle. Kaatistavara lisäkis. Eniten minua suretti metalleista luopuminen.
6-kulmaista booriterästä, 60mm. Al-kulma, D38mm kiillotettua haponkestävää putkea, D10mm hapokasta pyöröterästä ja jotain pienempää lisäksi. Tavanomaisia, mustia tarveteräksiä en viitsi muistellakaan koska lista jäisi hyvin puutteelliseksi.

Kuulin tänään Kansanradiossa tämän:

Jos et voi ostaa mitä tarvitset
osta se mitä ilman et pärjää

Minulta on karissut aika paljon. Kaksi kertaa eron jälkeen asunto vaihtunut, nyt oma, täytyy vielä karsia, kun varastotila on suht täynnä kuitenkin.

Hamsterointi on vaikea sairaus jos ei älytä heittää jotakin pois. Olen tämän lajin hamsteri. Kirpparilta ostettuihin tavaroihin ei tarvitse rakastua. Jos joku haluaa jonkun esineen annan sen pois.

Useat muuttomme on ratkaisseet tavararoiden kohtalon.

Kaksi vuotta sitten, kun muutimme 15 neliötä pienempään asuntoon, jossa oli säilytystilaa vinttikomeron ja autotallin verran vähemmän, oli pakko heittää pois aika paljon roinaa. Parhaat onnistuimme myymään tai lahjoittamaan tuttaville (esimerkiksi satakiloisen kuvaputkitelevision sai mies, joka suostui sen viemään pois), osa vietiin mökille (muistattehan, mikä on sanan "kesämökki" synonyymi? Sehän on "pois heitettävän tavaran välivarasto"), osa kirpputorille, kirjat kierrätettiin kirjaston "tuo ja vie" -hyllyn kautta ja osa joutui kaatopaikalle.

En luopuisi mistään hinnasta muistoista, vanhoista valokuvista ja muutamasta lapsuudenkodista asti mukana kulkeneesta kirjasta. Kirjeitä heitin silppuriin ison laatikollisen muutossa, mutta nuoruuden päiväkirjat säästin.

Tarpeetonta tavaraa ei muuton jälkeen juuri ole kertynyt, koska sellaiselle ei ole tilaa. Jos jokin alkaa tuntua kotona ylimääräiseltä, se viedään joko vanhaan tai uuteen lomakotiin.

Kerrostaloon muuton yhteydessä lähti loputkin romut joita olin kerännyt vuosien varrella....sanotaan että se vapauttaa ihmistä kun heittää pois vanoja tavaroita.
Joten olen sen mukaan karmeen vapautunut ihminen.
Kun kattelen tätä mun pienoista asuntoa niin ei täältä kyllä löydy montaa tavaraa jotka ois matkassa kulkeneet 10vuotta enenpää.....pölyimuri kummakyllä on kestäny liki kakskyt vuotta. Nyt oon ottanut tavaks että jos yhden tavaran ostan niin paan yhden myös pois......nöin säilyy koti helppo hoitoisena ...t

Kolme eroa läpikäyneenä von vakuuttaa nurkkieni olevan siistejä.
45 neliön asuntoon ei mahdu mitään ylimääräistä.
No yksi ihana nainen vois tulla kerran pari viikossa käymään.

Pitäisi muuttaa säännöllisesti.

Tarpeellista tavaraa oikein kenelläkään ole kuin rajallinen määrä, rajaton määrä tarpeetonta kylläkin. Joku sohva j läppäri jokapäiväisessä käytössä. Eniten kai nyppii kaiken maailman lahjaroina, jota ihmiset tunkeneet vuosikymmenet. Omat kokelmat ja tavallaan omaan historiaan kuuluvat härppeet sitten sellaista harmaata aluetta. Saisi yhden huoneen vaikka pingiksen pelaamista varten, jos hävittäisi kirjaston.

Keittiörojun määrä tympii. Periaatteessa ihminen tarvitsee kokinveitsen, kattilan, paistinpannun, lusikan, veitsen, haarukan ja lautasen. Miksi keittiössä kaappimetristöä täynnä ties mitä tarpeetonta ?

Monet ihmettelee, minne rahat hävinneet. Kandee katella ympärilleen. Paljon kivempi olisi kattoa tiliotteen numeroita. Sinällään rahallakaan isoa merkitystä, jos sille ei käyttöä. Mutta sen avulla voisi hommailla kaikenlaista kivaa, mihin ei ole tietenkään varaa, koska rahat tuhlattu joutavuuksiin.

Mainiten. Löysin taannoin sohvapöydän laatikosta parikymmentä vuotta vanhan elektronisen osoitekirjan. Se oli niinkuin hieno kampe aikanaan. Ei hajuakaan, mitä osoitteita siellä olisi, jos se toimisi. se ainakin melko varmaa, hyvin harva ihminen asuu sen aikaisessa osoitteessa nykyään. Vaan, tottakai tollanenkin arvokas kampe pitänyt huoelllisesti pitää tallessa >:/

=DW=