Hei!
Mitä tehdä todella aran ja muutenkin reppanan kissan kanssa. Tilanne:
Minulle tuli lähes tasan kaksi vuotta sitten viiden kuukauden ikäiset kissasisarukset, poika ja tyttö. Olivat maatilakissoja. Tiesin jo ennen kissojen tuloja, että tyttö on arka.
No kun kissat saapuivat, meni tyttö heti piiloon ja ensimmäiset päivät viettikin kylpyämmeessa. Laitoin hänelle sinne ruokakipon ja hiekka-astian. Öisin liikkui kyllä. Pikkuhiljaa tottui minuun, mutta sitten keväällä alkoi kiima-aika, josta kissa sekosi täysin. Pissasi ainoastaan sängylle tai sohvalle. Komensin häntä pois ja välillä pidin yöt eteisessä, jossa vessa. Pojalle laitoin toisen hiekka-astian toiseen huoneeseen (asun yksiössä) Kiima-ajan aikana antoi kuitenkin silittää, mutta kauhun näki silti silmistä. Raukka oli ihan sekaisin päästään.
Poika tottui minuun muutamassa päivässä ja on oikea sylivauva.
Nykytilanne:
Tyttö pelkää minua edelleenkin kun liikun kotona. Nauttii kuitenkin tosi paljon silityksistä ja kehrää. Olen nostanut muutamia kertoja syliin näiden kahden vuoden aikana, mutta hän ei siitä pidä: jännittää koko kroppansa vaikka saattaakin jäädä silitettäväksi ja kehrää jos lasken maahan. Vieraita pelkää niin paljon, ettei koskaan tule pois piilosta (poikkeuksena pikkusiskoni ja isäpuoli jotka ovat kissoja ruokkineet)
Arkuus ei ole ainut ongelma, vaan kissalla on selkeästi myös ongelmia syömisen kanssa. Ahmii siis kaiken mahdollisen ruoan ja sitten oksentaa. Nykyisin ei enää oksenna ruokakasoja kun tarjoan pieniä määriä kerrallaan, mutta silti oksentelee lähes päivittäin ihan vettäkin...
Ehkä häiritsevin ongelma on se, että kissojen sterilointien jälkeen heistä tuli vihamiehet - aiemmin olivat kuin paita ja peppu. Tappelevat monta kertaa päivässä. Poika on puolet isompi ja alistaa tyttöä hyppäämällä päälle ja puremalla. Ihan kamala meteli lähtee.... Herään öisinkin välillä erottamaan heitä. Poika selkeästi kokee omistavansa minut ja kaiken muunkin tässä asunnossa. Koitin jossain vaiheessa antaa huomiota ja ruokaa aina ensin tytölle, mutta se ei auta koska tyttö on niin arka. Menee karkuun jos poika tulee väliin.
Mitä teen näiden kanssa?? Harkitsen jo tytön lopettamista, koska säälittää katsoa hänen kärsimystään.... En uskalla häntä antaa uuteen perheeseen, kun ei edelleenkään edes minuun luota. En uskalla viedä tyttöä edes eläinlääkärille kun ahdistaa hänen puolesta. Leikkaukseen vieminen oli varmasti hänen elämänsä kamalimpia kokemuksia... Onko eläinlääkäristä mahdollista saada reseptiä rauhoittavalle lääkkeelle jota voisin antaa ennen lääkäriin menoa?
Mitä tehdä todella aran ja muutenkin reppanan kissan kanssa. Tilanne:
Minulle tuli lähes tasan kaksi vuotta sitten viiden kuukauden ikäiset kissasisarukset, poika ja tyttö. Olivat maatilakissoja. Tiesin jo ennen kissojen tuloja, että tyttö on arka.
No kun kissat saapuivat, meni tyttö heti piiloon ja ensimmäiset päivät viettikin kylpyämmeessa. Laitoin hänelle sinne ruokakipon ja hiekka-astian. Öisin liikkui kyllä. Pikkuhiljaa tottui minuun, mutta sitten keväällä alkoi kiima-aika, josta kissa sekosi täysin. Pissasi ainoastaan sängylle tai sohvalle. Komensin häntä pois ja välillä pidin yöt eteisessä, jossa vessa. Pojalle laitoin toisen hiekka-astian toiseen huoneeseen (asun yksiössä) Kiima-ajan aikana antoi kuitenkin silittää, mutta kauhun näki silti silmistä. Raukka oli ihan sekaisin päästään.
Poika tottui minuun muutamassa päivässä ja on oikea sylivauva.
Nykytilanne:
Tyttö pelkää minua edelleenkin kun liikun kotona. Nauttii kuitenkin tosi paljon silityksistä ja kehrää. Olen nostanut muutamia kertoja syliin näiden kahden vuoden aikana, mutta hän ei siitä pidä: jännittää koko kroppansa vaikka saattaakin jäädä silitettäväksi ja kehrää jos lasken maahan. Vieraita pelkää niin paljon, ettei koskaan tule pois piilosta (poikkeuksena pikkusiskoni ja isäpuoli jotka ovat kissoja ruokkineet)
Arkuus ei ole ainut ongelma, vaan kissalla on selkeästi myös ongelmia syömisen kanssa. Ahmii siis kaiken mahdollisen ruoan ja sitten oksentaa. Nykyisin ei enää oksenna ruokakasoja kun tarjoan pieniä määriä kerrallaan, mutta silti oksentelee lähes päivittäin ihan vettäkin...
Ehkä häiritsevin ongelma on se, että kissojen sterilointien jälkeen heistä tuli vihamiehet - aiemmin olivat kuin paita ja peppu. Tappelevat monta kertaa päivässä. Poika on puolet isompi ja alistaa tyttöä hyppäämällä päälle ja puremalla. Ihan kamala meteli lähtee.... Herään öisinkin välillä erottamaan heitä. Poika selkeästi kokee omistavansa minut ja kaiken muunkin tässä asunnossa. Koitin jossain vaiheessa antaa huomiota ja ruokaa aina ensin tytölle, mutta se ei auta koska tyttö on niin arka. Menee karkuun jos poika tulee väliin.
Mitä teen näiden kanssa?? Harkitsen jo tytön lopettamista, koska säälittää katsoa hänen kärsimystään.... En uskalla häntä antaa uuteen perheeseen, kun ei edelleenkään edes minuun luota. En uskalla viedä tyttöä edes eläinlääkärille kun ahdistaa hänen puolesta. Leikkaukseen vieminen oli varmasti hänen elämänsä kamalimpia kokemuksia... Onko eläinlääkäristä mahdollista saada reseptiä rauhoittavalle lääkkeelle jota voisin antaa ennen lääkäriin menoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä kissalle voi saada rauhoittavaa lääkettä. Mutta älä nyt herrabjestas kissaa lopeta, jos et jaksa niin anna pois.. jotkut kissat eivät koskaa tule toimeen toisten kissojen kanssa, ehkä tämä sinun narttu on juuri sellainen..? Ehkä hän viihtyisi paremmin perheessä missä ei ole toisia eläimiä..
Nartut ovat yleensä paljon itsenäisempiä kuin kollit, eivätkä välttämättä tykkää myöskään sylissä olla. Anna toinen pois.
Tuo aloitus on totuudenmukainen. Mutta nyt ryhdyin miettimään, olisiko
sittenkin palstanpitäjän provo. Kun suomi24 on tietynlainen rahasampo
ja mitä enemmän ihmiset kirjoittelee, eli viihtyvät sivuilla, sen enemmän
saa yhtiö mainostuloja.
Koittappa vaan aloittaja pärjätä kahden kissan kaa. Tuntuu tosipahalta
kirjoituksesi lopetta nuori elämä. Hyi Sinua
Kyllä kolli oppii väistämään tyttöä, kun vähän kovistelet kollia riitatilanteessa.
Itse kehitin luonnevikaiselle kissalle kesytyskeinon. Kun kissa nukkui jossain
sopivalla paikalla ja kuitenkin piti ihmisiä silmällä.
Polvistuin esm. sängyn viereen ja puskin varovasti päälläni äkäsäkin
päätä ja tätä kun tein riittävän kauan, tuli meistä hyvät kaverit