KAHVIPIRTTI 85 /2013

No ka, täshä onki uus alku pirtil. Ihan säikähin ku ei tullukkaa hissii pitkää jonnoo.
Toivotaan et pysyis töllit pystys tuulten tuvertaessa, mikä pirttii kaatais muu ku jos sähköt katkiais.
Ei helpost kaupungis sähköt mää ku kaapalit männee maan alla.
Pahimmatmyrskyt näkyvät menevän Turun yläpuolelt ja ilman sähköi ovat jo monet kottalouvet.
Kyl Turuski huomaa ett tuulee, kun mmeijankin rappukäytäväs nii viheltää välil. Jokin rako muodostanut tuulipillin.
Hyyvää päivänjatkoo ja älkää jääkö puijen ja lentävien kattopeltien alle.

Aloitanpa teille hauskuudella,itkeä ei kannata,ahkera aamusta ei paljo ajattele.
Laitoin mustikka piirakan uuniin,ja uuu...iii sähköt katkes,melkein kerkis paistua
mut ei ihan .Annoi uunissa vielä 5min olla ,jos avittaisi asiaa ja maistoin ei siitä
aivan viipaleita saa,mutta lusikat on keksitty, niin murotaikina sössöä syödään ja koiramme auttaa mielihyvin. Heti uuteen ketjuun tälläisen höperön saavutuksia.

Toivonpa näin SillaN ajatuksiin näin hupia eikä huolia.

Hurja tuulenpuuska pudotti tammipuusta kuivan oksan katolle,...onneksi ei kovin suurta eikä kattoikkunaan. Hätkähdin kyllä, kun oli läpiveto, tuo lipeäkala kun haisi niin kamalasti.

Meillä muuttaa isännöitsijä pariskunta tänään, ja sai hän sen katonreunasta harvalla vedettyä alas, tuossa muuttokuormaansa tehdessään. Nyt on ihan tyyntä vain puuskissa se ilmenee, enkä yöllä herännyt kertaakaan.

Ensi sunnuntaina saankin pojan perheen luokseni syömään, poika tuo paahtopaistin tullessaan, ja saan nähdä pienen Rain pojankin kehittymisen. Facessa olen kuvia kyllä nähnyt, mutta saada ottaa syliinsä on ihan toista:D

Kamala jytinä taas kuuluu, no onhan raikkaat Atlannin tuulet lieäkalakäryihin:D moikka,...

ilta-päivää.
Ei ole vielä Eino saanut meikäläistä nurin, vaikka miten yrittää puuskutella ja uhitella. Ja puita taivutella. Ulkonakin olin mutta pystyssä pysyin.
Nyt jäi vähän epäselväksi sini-sirkun tarinoista, sitä lipeäkalaako sieltä katolta isänöitsijä pudotteli...? vai oksia, vai molempia ? No kai tarina on ihan selkeä, tuo tuuli on varmaan sekoittanut minun pään . Tai eihän se selkeä ole ollutkaan ,,milloin liekkään.

Kun tuota keltaista kurpitsaa on niin paljon kokeilimme seuraavaa.
Parin sentin paksuisia viipaleita pannulle jossa ruskistettiin molemmin puolin. Kunnon pala Aurajuustoa sulamaan jokaisen viipaleen päälle.
maustetta esim. yrttisuolaa (tai muuta ) ripaus.
Käy lisukkeena tai vaikka ruisleivän päälle. On kuin "lämmin voileipä"
Lopputulos lienee makuasia, MUTTA meistä oli erinomaista.
Hyvin monella tapaa kurpitsoita on tullut laitettua, vain mielikuvitusta kehiin.
Aurinkoa ei ole näkynyt, ei liioin ole sähkökatkoja ollut. Onkohan ne tulossa ehkä ?
Eilen näin aika täyden kuun olevan. Kurkistin ulos varmuuden vuoksi, ennenkuin pirtissä sanon. Mitä vielä,, taivas olikin mennyt paksuun pilveen tunnin sisällä. Sinne meni kuutamot !
Nyt Einon päivänä olisi pyöreimmillään.

Sunnuntai-illan viihdettä tanssien merkeissä.
SaaS nähä miten käy. Tämä oli ilmoitus että pystyssä keikutaan. Heippa.

Kova olis tuuli, jos turskat lentelis katolla:D Halvaksihan niitä tulis haravoidessa, vaikka on niitä kaloja lennellytkin tuulten mukana, ihan kerättäväksi asti.

Meillä kaartuu neljän tammen oksat yli katonreunan, ne pitäiskin leikata, kerää lehtiä vesikouruun joka syksy. Nyt pienelle lukuhetkelle,...moikka

Täälläpä paisteli aurinko ihan kirkkaasti aamupäivällä. Tietysti oli samalla aikamoista tuulennujakkaa puhurien höystämänä. Kun lähdin kävelemään, tuntui, että takki ei pysy päällä, eikä meno huvittanut.

Niinpä pyörähdin takaisin, hyppäsin kulkuvälineeseen ja hurautin Kuusijärven parkkipaikalle. Järvihän on sellaisessa rinteiden notkossa, johon pahimmat puhurit eivät yllä. Hyväpä oli saapastella, humina vain kuului kuusten latvoista. Eipä siellä paljon kävelijöitä ollut ja merkillistä, lähes kaikki tuntemattomat tervehtivät hymyillen ja virnuillen. Taisipa siinä olla sellaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta: täällä me urhoolliset vain mennään! Ymmärsin jotenkin niin, että kun pitkät kuuset taittuivat tuulessa, siihen sekoittuu himpun verran vaaraakin. Monia kertojahan siellä on näitä puita kaatunut kymmenittäin, jopa niin että polku on tukkeutunut. Kyllähän se on useilla tiedossa kuten minullakin. Nyt ei vielä ollut puita nurin, eikähän ne myrskyssäkään lekalla lyöden kaadu. Ensin rutisee ja rätisee, kyllä siitä alta pois ehtisi kun pysyy hereillä. Joku trompi on eri juttu, siinähän metsä oikein lakoaa ja vaara onkin toista luokkaa.

Jätänkin tällä kertaa kerrontani yksipuoliseksi, jutuksi kävelyretkestäni. Jatketaan juttuja, kunhan milloin keretään!

Tumma on yö...
Onneksi luodit eivät vinkuen korvissa soi. Tosin jokin niissä soi tai oikeamminkin surisee. Surina lakkaa kuulumasta, kun pistän sormet korviini. Vika ei ainakaan tältä osin ole pääkopassani.
Kai sinne kaikenmoista vikaa on kertynyt, mutta enpähän ainakaan ole tyhjäpäinen.

Oli minulla asiantynkääkin, kun joku täällä pohdiskeli, joutuuko hän kesällä siirtymään 80 plussaan.
Minun mielestäni missään ei sanota, miten paljon plussaa saa olla, ja onhan se 80 reilusti plussampi kuin esim. 71, joten jos asiasta tulee äänestys, annan ääneni sille, ettei siirtyä tarvitse.
Muutaman vuoden kuluttua joutuisin itsekin siirtymään, joten otin asian esille niin kauan kuin en ole vielä muuton edessä.
Siis vielä muutaman vuoden olen ikään kuin puolueeton...

Aha! Nyt se surina selvisi. Telkarissa jyristetaan formuloita.
Minä lähden hiljentämään teeveen.

Hyvät yöt ja kauniit unet!

Myrsky ohi, pimeys jatkuu, nyt pakkasen puolella jo piipahdetaan, vajaa yksi aste sitä on.
Kyllä tuiversi tuuli eilen, sähköt olivat poikki tunnin verran, muista tuhoista en tiedä, en ole uutisia kuunnellut.
Tanssit on tansittu ja tykkäsin voitajista, ehkä Rakel hieman liikaa "hössäsi" opettajansa puoleen, tämä näytti väliin kiiusaantuneelta.
Aidon onnellinen oli mielestäni myös Manuela, kun onnitteli voittajia, hänellä suurempi onni tulossa.
Tämä voitto saatta jonkun mielestä olla toisin, uskallan nyt oman mieltymykseni esiin tuoda, kyllä Rakel hyvin edusti naiseutta kaikin puolin.

Onhan näitä ohjelmia joista en pidä, muunmuassa tämä Hjallis ja Kortesmäki, väkisin tehtyjä ohjelmia kumpikin, en tosin ole katsonut kuin juuri sen verran, että tiedän että en tykkää.
Teemalta tulee useinkin minun makuuni sopivia, Ranskalainen kylä esimerkkinä, historiaa, jota jatkuvasti kauhistelen.
Vanhoja elokuvia, mitkä nuoruudessa olivat niin "ihania", nyt hymyillen niitä katsoo, muistoja kumminkin niiltä ajoilta jotka ei palaa.

Ei milloinkaan ikää ole kysytty pirtin kirjoittajilta, muistan hyvin nuorienkin mukana olleen, siis kaikki vaan pirttiin kirjoittamaan, jos sanomista löytyy.
Varmaan maistuvia nuo tarjottavasi meri-kukka, ruuan laittohan verrataan säveltämiseen, kokeilemalla rohkeasti makuelämyksiä saa nauttia ruokaillessaan.
Ei tarvitse mitään hienoakaan olla, edullisista aineksista saa herkullista ruokaa.

Ei ehkä oikeesti naurattanut sinua merihuisku, kun piirakka raaaksi jäi, mutta minkäpä näille katkoksille tekee, ei katso vaikka pullat uunissa on, loppu hyvin, kaikki hyvin;)
Onhan kaikilla asioilla se hyvä puolensa, sähköä säästyi, kun katkoksen ajan poissa oli, totta haastat Late.

Kiipesin vintille eilen, vanhoja joulukortteja hakemaan ja kylläpä peltikatto rämisi, siinä tuli mieleen, kun ei vaan irtoisi osia.
Toinpa jouluvalotkin ja kyntteliköt odottamaan adventtia.
Katselin tuulen riehumista ja lintujen taiteilua oksissa, kyllä niillä voimaa täytyy olla, kun oksalla vaan pysyivät, vaikka melkoisesti tuuli puhalsi.

En ole lipepeäkalaa oppinut syömään, vaikka joka joulu sitä kotona tarjolla oli, hajukohan sen teki vastenmieliseksi?
Sellaista ruokaakin oli kun sylttyä, oliko se jotakin lemän sisämahaa vai mitä lie ollut, harmaata ikävän näköistä, eipä houkutellut maistamaan.
Ei tainnut joulupöytään kuulua.
Kyllähän ne trompit tekivätkin kovasti tuhoa takavuosina, ehkä nyt tälläisiltä säästyttiin.
Onhan puiden kaatuminen kuolemia aiheuttanut, syyttä eivät varoitelleet poluille lenkeilemään menemästä, mutta onhan se niinkin, jos mikä on sattuakseen, se tulee.

Nyt sitten taas aivan koskematon viikko edessä, sitä aloitellaan kuluttamaan, kirkkaalta taivas näyttää, voipa tulla ihan kelvollinen sää;)

Viisi viikkoa ja kaksi päivää on jouluun aikaa, eihän tuo ole aika eikä mikään. Tänään on mentävä Citymarkettiin ja siellähän se joulurekvisiitta silmille hyppää, sillä eilen oli joulun avajaiset. Jo on taas joulumarkkinat
Onneksi on mieli jo hyvin rokotettu jouluhysteriaa ja kaupallisuutta vastaan ettei se minuun enää pahemmin tartu.

Hyvä on kun on nuo viisi viikkoa vielä ehdin minäkin jotain aikaan saamaan. Aivotyökin ottaa aikansa, kun mielessään esivalmisteluja tekee. Mukavan tunteen sydänalaan joulun lähestyminen joka tapauksessa tuo.

Kaunis päivä näyttää tulevan ainakin tänne lounaaseen. Sen olen huomannut että varsinkin kaakon ja lounaan säät eivät yleensä sisaruksia ole. Toivottavasti sielläkin aurinko näyttäytyy iloksenne tänään.

Voi miten kaunis kirkas aurinko kultaa tuota vihreää nurmikkoa.
Äkkiä ei tietäisi että on 18.11 Kyllä pitkä lämmin syksy lyhentää talvea kummasti.
Nyt vaan Einon tuhoja korjaillaan - onhan se paikoin kyntensä näyttänyt.

Eiköhän me olla ihan "rajattomia" tuon iän suhteen. kuten olen kertonut
siksi tuo 98 on tuolla nikin perässä. Sen täytettyäni alan pohdiskella ,siirrynkö pirtistä jonnekin vai enkö.
Pirttihän on vähän niinkuin kirkko, tarkoitettu kaikelle kansalle.
Eihän kirkkoonkaan saa mennä pahaa puhumaan, mellakoimaan ja riitelemään.
Oho, tulipa nyt harras teksti- no olkoon. Näin kuitenkin !
Oliskohan meikäläisessä ollut "pappis ainesta", no nyt se on myöhäistä
jokatapauksessa. Mahdolliset "saarnat" on pidettävä muualla.
Niinkuin näkyy taas varsinainen asia puuttuu- kunhan pulisen.
Itse asiassa tulin vaan toivottelemaan hyvää alkavaa viikkoa !
Ja kauniita rauhallisia päiviä.
Seuraavaksi puotiin leivän ostoon.

Aamupäivä meni, kun elintasovälineelleni laitatin talvitossut. Vuosikymmeniähän itse sen homman nujusin, mutta taisipa olla kolmas vuosi, kun herraannuin ja teetin se toisilla. Lievää jonustahan oli, mutta kestinhän sen. Onkohan se merkki ikääntymisestäni, kun passautin pientä palkkioita vastaan mokoman pienen homman, jonka kyllä olin jo harjoitellut.
Eihän se ikä ole muussa, kuin väestörekisterin kirjanpidossa. Muutoin käytännön ikä voi poiketa, rekekisteri-iästä vuosikymmeniä.

Jouluhysterioita en koe, jotain vilinää näkyyhän sitä. Kyllähän suku kuulemma jotkut pidot järjestää ihan lahjusten kanssa. Toivomus on, että lahja olisi korkeintaan kymmenen euroa. Jokainen tuo yhden, ne pistetään osoitteetta samaan läjään ja suoritetaan arvonta. Jos pukettien avauksen jälkeen tuntuu siltä, että tavara ei ole ihan sopiva, voi yrittää tehdä vaihtoja. Näin se pelaa ja kaikki saavat jotakin.

Niin, eipä tähän hätään muuta. Murkinalle tästä täytyy valmistautua ja sitten hyvät päivänokoset. Aurinko paistaa!

Minä ole saanut vaihdon yhteydessä aina jutella näiden pientenkin kanssa, jotka ovat olleet poikani mukana oppia siinä samalla saamassa. Mutta päätin, etten voi enää ottaa hänen apuaan vastaan, koska hänellä on työtä muutenkin niin valtavasti sekä töissä että kotona. Vaihdatin renkaat jo keväällä liikkeessä, josta auto on peräisin, ja saman tein nyt syksylläkin.
Siellä uuten neuvoivat, että pultit pitäisi kiristää 100 - 150 km:n jälkeen.
Eilisillan kuutamon jälkeen on nyt vielä aurinkoinen päiväkin tullut, ja säät ovat mitä parhaat. Nauttikaamme tästä!

Kansakouluaikaista laulua hyräilen tässä:

"Syksy jo saa,
harmaa on maa.
Koivuista lehtiset pois putoaa.
Lintusten tie etelään vie,
siellähän kesäkin ikuinen lie.

Kolkkona jää
seutumme tää
kaipaamaan suvea pois rientävää.
Pimeyteen
syksyhiseen
vaipuvi luonto jo nyt verkalleen.

Veikkoset hei,
surra tok ei,
kesä jos mennessään kukkaset vei.
Työhön me vaan
nyt ahkeraan!
Kesää ei muisteta kaivatakaan."

Huomenta, viikko aluillaan, sateisena alkaa, mutta olkoon niin, asia mille emme mitään voi.
Myrskyn tuhoja korjaillaan, vieläkään ei sähköä kaikille ole saatu, taas kerran muistutus siitä miten haavoittuva maailma onkaan, ihmisten voimin rakennetun.
Paluuta "pimeään" aikaan ei kai voi edes kuvitella, niin riippuvaisia sähköstä olemme.

Osuva laulu tuo liisa.salin laittama, viimeinen säkeistö olkoon nyt ohjeena ja kohtahan sitä kesää aletaan taas kaipaamaan;)
Onnellinen olet Venlastiina, kun on "ukko" mitä joka käänteessä voi vaikka halata.
Niin tuo lahjojen antaminen, joka joulu hyviä päätöksiä teemme ja kaiketi ovat huomanneet, että minä ekana päätökset kaadan ja lahjoja annetaan, no sellaisia tarpeellisia minun puoleltani.
Sukat on neulottu koko pesueelle, siihen pienemmille makeaa ja ehkä pieni euromäärä mukaan.
Olen "löysäkätinen" muulloinkin, minusta on kiva antaa, vaikka vaan hyvin pientä, yllätyksen nimiin;)
Voittaisinpa lotossa päävoiton, jopa jakaisin yllätyksiä;)
Olenpa suunnitellut tulevasta joulusta hyvin yksinkertaista, en hössötä ruuankaan suhteen, eiköhän kannata kokeilla erilaista joulua, jospa onnistuu ihan vaan hissukseen.

Sujuvasti viestisi kirjoittelet, kyllä pappina olisit varmasti pärjännyt meri-kukka, sanomasi olisi perille tullut;)
Taidat kumminkin melkoisen tyytyväinen osaasi olla tällä hetkelläkin.
Kyllä se joulu herkistää karummankin ihmisen, saati sitten meidät mummot, näin se vaan on Katleija;)

Palstalla on näkynyt jos jonkilaisia kommentteja, kuka mielistelee,kuka suoraan puhuu, joku peesailee, en oikein tiedä mihin ryhmään itseni sijoittaisin, en kai mihinkään.
En ole oikein ajatelutkaan miten kirjoitan, teen sen vaan oman ajatukseni kulun mukaan, vastailen jos löydän vastattavaa, huomioin jos huomaan, muita ajatuksia ei oikein sitten olekkaan, tätä minä,minä viestiä kyllä suollan.
Omista puhuminen ei kaiketi ketään loukkaa, vaan enpä sitäkään tiedä, pitäskö sanoa, minä olen minä, tapani on varmaan tutuksi tullut ärsyttämiseen asti;)

Nyt taas jätän pirtin odottamaan toisia viestin laittajoita.
Onnea muuten Liisoille, huomioin kalenterista tämän asian, iloista päivää Liisoille kuin myös toisille;)

Aika pelottavaa, miten riippuvaisia olemme sähköstä. Jos joku terroristi onnistuisi katkaisemaan sähköt koko valtakunnasta, niin ei siinä enää tankkeja tarvittaisi kansakunnan nujertamiseen. Kaikki pysähtyisi, tiedonkulusta lähtien, koska savumerkkejä emme ole oppineet lukemaan.

Minä en jäänyt sähköstä vajaaksi kuin muutamaksi minuutiksi, eikä Eino muutenkaan meillä enää ollut täydessä terässään. Mutta sää kyllä viileni niin, että tuuli tuntuu purevan kylmältä, vaikka mittari on reilusti plussan puolella.

Kohta ollaan siinä vaiheessa, että kun sälekaihtimet saa auki, niin ne on melkein samantien suljettava. Jos olisi isompi asunto ja enemmän ikkunoita, niin saisi toisesta päästä aloittaa sulkemisen heti, kun toiseen päähän lopettaa avaamisen.

Kaupungilla on onneksi jo useamman talven ajan ilahduttaneet talvivalot (ei jouluvalot); valaistut puut ym. ilontuojat, jotka eivät edes paljon veroeuroja kuluta.

Nyt lehdenlukuun! Voikaa hyvin!

Marja-Liisa sain juuri ennen lähtöään tavata, ja hän sai nyt toisen nimensä kunniaksi Liisan-päivän mansikkakakun aloittaa, niinhän se on aina, että juhlakalu ensin! Mansikkakakun täytteenä on hilloa ja kermavaahto runsaana reunustaa kakkua.

Pirttiläisille oikein makoisia hetkiä, tuoretta kahvia kakun kanssa tarjolla , maistelkaahan!

Iloinen olen siitä, ettei kirosanoja ole tänään palstalla näkynyt.

Lähden kuoron esiintymiseen palvelutalolle täällä ihan eteläreunalla, ja iltapäivällä voimisteluryhmään.
Sadepäivä on tänään.

Laitan tuolta yleiseltä puolelta oman viestini tähän:

"Aamun rauhassa selailin eilen tullutta postiani
ja siellä oli ensi vuoden kalenteri, jonka oli lähettänyt HSY,
Helsingin seudun ympäristöpalvelut.

Siellä löytyi kehoitus:
"Anna lahjaksi turhan tavaran sijaan hyvää mieltä!
Ideoita saat osoitteesta : http://www.annajotainmuuta.fi/

Tämä kehoitus oli vasta joulukuun 2014 aikana, mutta varmaan jo tänä joulunakin voimme sitä pyyntöä noudattaa.

Mikä voisi olla parempi lahja kuin hyvä mieli?

.

Oijoi, mansikkakakut ja kaikki ! Kyllä taas kelpaa pirtissä kahvitella.
Onnea kaikille Liisoille ! Otan kakkua vaikken liisa olekkaan..
Eikös nyt pitäisi olla "liisan liukkaat" ? mitä ne tiesikään en tok muista .
Parempi kuitenkin ilman liukkaita.
Totta tuo että hyvän mielen antaminen on se paras lahja.
Mistä se kenellekin tulee ?

Noin tehtiin esim. pursiseuran pikkujoulussa. Jokaisella pieni muutaman euron paketti joka laitettiin pukin konttiin ilman nimiä. Siitä sitten pukki jakoi jokaiselle paketin. Lapset saivat ne heille oikeasti varatut paketit.
Sitten yhdessä naurettiin mitä hauskaa kukin oli saanut.
Sain joskus ihan asiaa, kuten painamalla tehty kaitaliina. Hedelmiä oli liinaan painettu, on vieläkin ajoittain käytössä.
Kivoja muistoja.
kotilahjoista aikuisille on luovuttu monet vuodet sitten. Kaikkea pitää hankkia aina ajallaan eikä juuri jouluksi. Meille suurin lahja on se kun saa kaikki läheiset aattona kotiimme nauttimaan jouluruuista ja yhdessäolosta !
Nuoriso saa aina vähän jotain pientä, osin omatekoisia lapasia ja sen sellaista.Suklaita ym.
Ihmettelen kun edelleen nuoret pitävät lapasia,
mieluisia ovat. Vaikka pakkasetkin ovat edessäpäin.

me säästyimme Einon kujeilta. Ainut oli viesti sunnuntai iltana ettei mökillä ollut sähköä. Maanantai aamuna heräsin viestiin että sähköt on kunnossa.
Ei todella tule ajatelleeksi, miten moni homma on seis jos sähkö tai vesi puuttuu.
Toissapäivänä autolla liikkuessa ihmettelin, mitä omituista siinä oli, en keksinyt, mutta jotain kummallista kuitenkin.
Kun iltapuoleen lähdimme liikkeelle, oli toinen eturengas melkoisen tyhjä, siis siitä oli kysymys.
Aika vaarallista tuo eturenkaan tyhjentyminen. Ainakin maantieajossa kovassa vahdissa. Mikä lie sattunut naula tai jotain. Tiedä sitä.
keväällä piti ostaa uudet talvirenkaat, mutta nyt ne laitettiin; nokialaiset. Ihan lain mukaiset vielä entisetkin, mutta kun meni puhkeamaan mokoma.

Nyt on kakkukahvit nautittu. Ketä pitikään kiittää; kiitos !
Vesisateista pimeää aamusta iltaan. Eipä haittaa, siitä se selkenee ajallaan. Kai eilen paistoikin liikaa aurinko...
heippa !

Olipa aika vaikuttava M-L: san kertomus Myrsky-Einon vierailuista ja vielä itse koettuna. Tulipa mieleeni, että en ole kokenut yhtään merkittävää sähkökatkosta. Mitä nyt sulakkeita on joutunut vaihtamaan. Nuoruudessani ei sähköjä kotonani ollut, eikä koskaan ole tullutkaan niille seuduille.

Autoni renkaita meni yhtenään rikki joskus. Olihan tiet ja renkaatkin huonompia, ainakin minulla. Ei kyllä mitenkään suurta vaaraa tullut, sikäli "rauhallisesti" tyhjenivät. Kerran tekivät kepposen parkkipaikalla. Oli vuoltu tikku ja painettu se renkaan venttiiliin niin, että se jatkuvasti vuosi. Oli niin tyhjä, että muutaman sadan metrin päässä retuutti niin, että pysähdyin. Kyllä se pattiini otti, mutta minkäs teet. Menihän siinä rengaskin, ehti sen verran vanteella pyörähdellä.

Eipä tässä, pimeänä ja sateisena päivänä mitään ihmeellistä tapahtunut. Lukuhommissani on päivä huvennut.
Lukaisin kyllä kaikki 70 tuoreet ketjutkin. Hupenee ja tylsistyy meno. Tekisi melkeimpä mieli sanoa pahasti, mutta olkoon nyt. Tämä nyt ei koske Pirttiä. Eihän täällä ole suurta henkistä myrskyä.
Täytyypä vilkaista tv-stä "Sydämen asialla."

Huomenta jälleen, niin aloitellaan jo puolenviikon päivää, pikkulauantaita, mistähän sekin nimi on tullut mieleen, siitäkö, että usein saunotaan keskiviikkona.
Yli neljä astetta vielä lämmön puolella ja sataa, satakoon;)

Olen ihan suu ympyrkäisenä lueskellut palstan ketjujen poistoja ja muita kummallisuuksia, en pysy mukana.
Johtuneeko siitä, että useinkaan en kaikkia ketjuja lue ja näin jään pimentoon. Ikävältä tuo kaikki kuulostaa, henkilöön meneviin viesteihin ja mollauksiin, kuka mitäkin tekee ja on tehnyt, siitä ei minulla selkoa.
Muistan Hajupojan aiemmin, hän kyllä ehti kaikkia mollata, mutta jäi sitten unohduksiin, liekö hän taas mukana näissä viestittelyissä, jaksaneeko vielä vaan jatkaa.
Paras tapa on sivuutta nämä tämän tyyppiset kirjoittelut, vaikka kukapa jatkuvaa kiusaa kestää.
Harmillista niille jotka kohteena ovat ja koko palstallekin.

Jopa on ollut tuon myrskyn seuraukset hankalia Marja-Liisan maisemissa, teilläkin kun niin paljon sähkön takana olevaa, monta pakkasta ja muuta, toivottavasti ne ei sulaneet.
Aivan kamala suuri työmäärä minkä olette syksyn mittaan tehnyt pakkasiin, ehkä kuitenkin jäässä kestivät, kun ei kansia aukonut.
Tämä myrsky on koetellut monia koteja ja maalla se on mittavmpaa, kun on joillakin vielä karjat hoidettavana.
Monessa paikassa ovatkin varautuneet näiden myrskyjen suhteen, hankaloittaa kumminkin työn tekoa vara järjestelmien kanssa.

Mansikkakakku on tuhottu, kiitos vaan liisa.sal.
Onhan nuo kaupungin valot lohtuna näinä pimeinä aikoina siellä Hintriikan maisemissakin, kyllä sieltä niinkuin täältäkin sitä pimeyttäkin löytyy.
Pimeydessä näkee tähtitaivaan, täällä valoissa ei sitä näekkään.
Kaupasta kävellessöni kuulin pamauksen ja vähän matkan päässä oli auto josta oli rengas lytyssä, nainen vierellä seisoi ja katsoi tuhoa, kai hän sai renkaan vaihdettua, kun auto oli hävinnyt, kun ikkunasta katsoin.
On siitä huolta autostakin, ei miulla kylläkään, tuppaudun jatkuvasti vaan toisten kyytiin;)

Huomasin alas tullessani, että Heinäaika on pirtissä pistäytynyt, mukava kuulla että hyvin voit, tule toistekin kertoilemaan elosi sujumisesta.
Kiva kun joku väliin yllättää, monia olen kaivannut, mitä itsekulllekin pirtin entiselle kirjoittajalle kuuluukaan?
Kyllähän isot puut ovat vaarallisia lähellä taloa, mutta eihän niitä raaskisi kaataa, kun monastikin yhdessä kasvettu, muistoja ne puutkin mieleen tuo.
Lukeminen onkin oiva ajan kuluna ynnämuu, ja kyllähän niistä lukemisista joskus viisastuukin, riippuu luettavasta tekstistä, minulla jää vähäiseksi, kun on tuota muuta puuhastelua runsaasti.

Tännään teatteriin, Kekkosta menemme katsomaan, kulttuurin nälkää tyydyttämään;)
Sateesta huolimatta miellyttävää päivää teille toisillekin;)

Voi ystävät kalliit Kahvipirtissä.
Pysynköhän enää pystyssä kun myrskyn silmään olen joutunut. Mutta, eteenpäin sanoi joku... Hammaslääkäriin. Menenkin ihan uuteen paikkaan, kaupunki on tehnyt ostopalvelusopimuksen tämän firman kanssa. Ei omat lääkärit riitä, kun jonot venyy.

AAmua. Jospa nyt Katleijanen pysyttelisit pystyssä ainakin sinne hammaslääkäriin saakka .....onko siellä vielä kova tuuli ?
täällä ei niin tuule, mutta vettä tulee kuin Esterin per......

Pitää sanoa että ulkona olen kuin lumiukko minäkin tuolta palstan touhuista. Ani harvoin sinne vilkaisen enkä pysy perässä missä milloinkin mennään.
Joskus harvoin kun jotain yritän sanoa, tulee aina sanallinen vihjaus ettei siellä tämmöisiä tötteröitä tarvita kehuskelemassa olemattomilla.
Totta:olematon on ihan oikea sana........
Ellei tämä pirtti olisi niin mukava ja lutuinen paikka luopuisin koko jutusta.
Kiva emäntämme ja mukavat sopuisat kirjoittajat...... miksikä ei ..
voi joskus aikansa kuluksi "rupatella" niitä näitä !
Live touhut vievät paljon ajasta. Eipä uskoisi että eläkeläisellä voi olla välillä aikapula. Varmaan jossain vikaa, vai onko askel niin hidastunut, vai ajatusko ei juokse ????????
Siinäpä miettimistä. Niinhän sitä sanotaan että on sokea itselleen......

Kauniista syysmaisemasta ei enää tietoakaan, Seuraavan kerran ensi syksynä. Koitetaan kestää.
Kakkukin on jo hävinnyt joten pelkkä "nappikahvi", ainakin se on juts tiputettua ja hyvää ! Hei kaikille !

Kyllähän Katleijanen pystyssä pysyy pienissä myräköissä. Paineleehan hän pyörälläkin, oman kertomansa mukaan, marjamaille.

Omakehu on kyllä vaarallinen täällä, niin se rupee usein haisemaan olipa totta tai tarua. Siinähän sitä arvoitusta ja arvuuttelua riittää. Parastahan täällä on pysytellä varsin vaatimattomana. Ehkä voisi viisaampiaan varovasti kehaista, mutta sekin on tehtävä taiten. Jos liikaa kehut, olet yhden sortin nuolija.

Minullehan nämä kansan"yleiset käyttäytymissäännöt" sopii nappiin ihan luontaisesti, kuin sormi sian takapuoleen. Kas, kun ei ole kehuttavaa itsestään. Luultavasti olen jo aloittaessani nettikirjoittelun tehnyt kyvyttömänä suuren virheen. Hei möläytin, että olen tavallinen työläisjuntti. Vieläpä aikakauskin huomioiden kovin vähän koulun penkkejä kulutellut.

Älähän mitään, niilläkin eväillä näköjään pärjäsin, minkä nyt hengissä pysyminen vaati. Olenhan monta kertaa ihan oikeassa elämässänikin joutunut vastakkain oikein oppineidenkin kanssa. Hauskinta on ollut, kun iso herra tai rouva alkaa leperrellä, kuin puhuisi lapselle.
Ihan rehellisesti sanoen, että " sinähän et tietenkään ymmärrä", mutta...Siinähän kuultaa hellä huolenpito. Niinpä niin, mutta kunhan asiat hoituu vaikka pienelläkin ymmärryksellä. Joskus siitä on jopa apuakin.

Pieniksi nämä maailman murheet on supistettava ihan terveyssyistä. Loputon turha märehtiminen tuhoaa. Josko leukailinkin, en toki kohdista Kahvipirtin asiallisiin juttelijoihin. Hyvää jatketta teille tälle päivälle. Aurinko paistaa!

Pystyssä ollaan. Ei ole ennen mieshammaslääkäri kohdalle osunut, mutta nyt osui. Kylläpä kävi työ näppärästi mieheltäkin ja miten taitavasti ainakin asiakkaan kannalta. Olipa vielä kazakstanilainen lähtöään.
Mielelläni menen joulun alla seuraavalle käynnille.

Pimeää päivää Pirttiläiset! Terveiset Tokmannilta, käyn sieltä lihaa hakemassa
vähän isomman kasan,kun sieltä saa tiskistä ..Pakatut lihat ei minusta ole niin
mieluisia,itse jauhoin kotona mieleistäni...Vanhat ajat,kun tupsahtaa mieleen
Aikahan on muuttunut hyväähän jauheliha on nyt. Pentuna menin silloin Elantoon
nykyään eri asia,silloin jauhelihaan taisi lihamestari ihmeellisiä lihanpaloja ja
mahapaitaa jauhelihaan laittaa -elä ota tosissas Heta horisee mielikuvituksia.
Lehdet kirjoittelee taas kummia,toivotaan ettei meidän eläkerahoja vie ahmatit.
Toivottelen vielä hämärätunteja teidänkin viettävän,sellainen sanamuoto oli
kotiseudulla kiihtelysvaarassa...

Huomenet, pimeys jatkuu nyt kuitenkin jo miinuksen puolelle mittari siirtyi, melkein yksi aste pakkasta.
Lupailivat lunta, liukkautta saattaa mukanaan tuoda, mutta myös valoisuutta, päivät muuttuvat talvisiksi.
No vieläpä tuo monella reellä ehtii ajella, ennen kuin talvi luoksemme löytää.
Tuntuisikohan kevät ja kesä miltään, jos jatkuvasti olisi lämmintä?
Lukaisin taas kommentteja palstalta ja pitää sanoa, että en ymmärrä, jotakin tärkeää on jäänyt huomaamatta, kai siksi ei pääse tolkulle.
Syyttelyä, puolustelua, miksi pitää näin toimia, eikö voi sivuutta ilkeydet, jaksaako kiusaaja jos ei asiaan kantaa ota.
Yksi syy miksi ani harvoin palstalle kirjoitan, aina joku asiat väärin ymmärtää.
Jos ja kun pirtti joskus loppuu, kai etsin jonkun muun kohteen mihin tätä jutustelua jatkan.

Kyllähän niitä juttuja on ollut jauhelihasta, saattaa perääkin olla, mutta eihän kuluttaja voi muuta kuin uskoa, että rehellisesti toimivat.
Syötävä on joka päivä, hyvässä uskossa, että kaikki ok, on kyllä tullut muutakin tietoa välistä;(
Olen huomannut, että vieläkin sitä "ylhäältä" seurailua esiintyy mistä ynnämuu mainitsee, mutta olen yrittänyt jättää omaan arvoonsa.
Kyllä sen aidon "hienon" ihmisen tunnistaa, sydämellisen ja hyväksyvän, onneksi heitäkin on.
Hyviä olemme mekin, eikö vaan, vaikka junteiksi joku saattaa nimetä, ainakin rivien välistä näin voi todeta;)
Hyvän itsetunnon kanssa on hyvä elää, joskus sekin on koetuksella.

Miten onkaan pirttiimme näin sopuisa joukko etsiytynyt, on niin helppo höpötellä, kun tietää, että ymmärrys kirjoitusta kohtaan on salliva.
Virheet ja muut töppäykset ymmärretään ja eihän ole edes mielistellysti sanoa, että tykkää jostakin, ainahan kiitos kannustaa, kiitos vaan meri-kukka;)
Saattaa se askel lyhyemmäksi tulla, mutta kiire kuitenkin johtuu siitä, että monessa mukana ollaan, se on hyväksi todettu, jos kunto kestää.

Kyllä sitä omaa kehuakin lajinsa pitää olla, jos kukaan ei muista kehua, vaikka ikävältä saattaa kuulostaakin,,,joskus.
Venlastiina noin yleisellä taholla noita kehuja ajatteli, voisit vähän itsellesi ottaa, naurut saat aikaan monella viestilläsi.

Katleija, älä sinä tuossa myrskyn silmässä olosta välitä, mielipiteitä ne vaan on,(onko niitäkään) jollakin on jäänyt levy päälle ja toistelee tuota samaa, ohita pää pystyssä, hymyillen, vaikka itku kurkussa.
Tunnemme sinut mukavaksi kirjoitajaksi.

Muuten onnistunut oli teatteri esitys, kuuden hengen voimalla oli saatu onnistunut kokonaisuus.
Kekkosen elämä läpi käytiin ja yleisöllö oma roolinsa,milloin löylynä sihistiin tai tervehdittiin Herra Tasavallan Presidenttiä, hauskaa oli.
Tänään emäntien puuroilta, pääemäntämme tarjoaa joulupuuron ja varmasti paljon naurua ja hauskuutta.
Kivaa päivää ja yllätyksiä teille toisillekin toivottelen;)

Ilta-Päivää.
On tosiaan joskus ollut sähköt poissa vuorokauden -puoltoista. hyvinhän ne pakasteet säilyvät. Ei vaan passaa mennä aukaisemaan ainuttakaan kertaa niin kauan kun sähköt on poissa.
Nyt einosta tosiaan selvittiin melkein "tietämättömänä" mistään.
Yhden ainoan puun oli kaatanut mökin naapurista. Valmiiksi jo linkallaan olevan- niin että jouti kaatuakin.

Herkkiä nuo tunnistinvalot ovat. Meilläkin, jos pupu loikkii muutaman metrin päästä, tai lintu lentää läheltä- valot syttyy.

Helppo laittaa pois päältä kokonaan koska niin vähän talvella olemme. Mutta syksyisin on tuo ongelma.
Jossain välissä naapuri kävi kurkkasemassa kuka siellä liikuskelee. kun talon väestä ei näkynyt jälkeäkään.... puput ja linnut ,mitä muuta lie ,tiedä sitä.
Totta kaikki tuo mitä Skillan sanoi. Ollaan me ihmiset kummallisia.
Usein kehoitetaan että pitäisi antaa positiivista palautetta. Negatiivinenkin palaute pitäisi osata ilmaista myönteisenä. Lapsillekin sanotaan: oletko ajatelut että (jonkun asian) sen voisi tehdä toisinkin.
Eikä tyrmätä että nyt teit väärin...onneton...senkin...
SE ei vaan toimi ainakaan meidän aikuisten kesken. Kun vilkaisee tuota palstaa. Aina on jonkun varpaille astuttu
Ehkä on parempi etten sanokaan enempää.

Hyvähän meidän on olla pirtin rauhassa, lämmössä ja takan
loisteessa. Nautiskella nurkkakaapin antimia, kahvitella ja vaihtaa kuulumisia.
Pirtin kauniista sisustuksesta ei tarvi huolehtia, astua vaan aina valmiiseen- mikäpä on ollessa !

Kävelin aamulla 6.30 keskustaan. Taivas oli joulukorttimaisen sininen.
Tiedättehän, semmoinen kauniin tummansininen. Tähdet loisti, kuu oli hupenemassa. Ei vielä puolikas, haalea, vaalea rengas ympärillään.
Se tietää sadetta ja pyryjä; sanoivat vanhat ihmisen ennen.
Niin tietääkin. Kaikesta luonnon ilmiöistä säät ennen ennustettiin.
Viljan korjuu ajat, kaikki.
Tämän päivän tarinat tässä. Hei.

Täällä on synkeän harmaa, sateen täyttämä päivä. Melkeinpä väkisin väänsin muutaman kilsan lenkin. Kostuttihan se vähän, ei kuitenkaan hiestä.

Mökkihommistani, eipä ole sähköjä. Sitä en kyllä ole kokenut rajoitteeksi. Kamina lämittää, pieni jääkaappi toimii kaasulla, samoin hella pikatarpeisiin. Siinähän on jo paljon "nykytekniikkaa" nuoruusaikani asumukseen nähden, joka muoto kyllä ehti tulla tutuksi.

Eipä se mökkerönikään hollitupa ole, n. 20 neliömetriä. Sauna on kyllä erikseen ja siinä vähän lisätilaa. Kesällähän teututaroin lähinnä ulkona, jossa on grillin tapainen. Kävin joskus nuorempana talvellakin mökkerölläni hiihtelemässä.
Nyt on jo jonkin aikaa ollut menossa hiljainen alasajo. Vain kesällä käyn marja- ja kalareissuilla sekä metsiä samoilemassa parin viikon pätkissä. Pitkä matkahan se menoa rajoittaa.

Niin...noista keskusteluista Pirtin ulkopuolella. Olen kyllä lueskellut ja ihan vähän sotkeutunut sekaankin. Eipä niistä sen enempää ole kerrottavakseni. Varpaani on säilynyt ihan ehjänä.

Jospa jätänkin turinani tähän ja toivon teille hyvää jatkoa entiseen tapaan, vaikkapa pienillä uusilla kujeillakin höystettynä!

OLen pikkukierroksella ja vielä Pirtin ihanaa sohvaa kaipailin,

Nyt kahvit nautin oikein viinerin kara, kuka lie näin hyvän osannut leipoa!

Aikaisinpa meri-kukka jo on kävelyllä, minä vielä unia vetelen siihen aikaan nykyisin.
Joku tuttavani kyllä sanoi, että aamuisin on niin raikas ilma, ei ole autojen pakokaasuja ym.
Nyt maa on jäässä, että saa taas ruveta varomaan liukkautta, mutta
yritetään pysyä pystyssä!
Hyvää illan jatkoa kaikille pirttiläisille!

Totta kai suru tulee Late, lämmin osaanotto menetyksestäsi.

Ollaanhan me tietoisia omaisten poismenosta, mutta kaiho ja kaipaus saa vallan lähdön tullessa tosiasiaksi.

Tänään juuri kun olin ystävättäreni luona kylässä, juttelimme monien yhteistenkin ystäviemme poismenosta, hymyilimme niille onnellisille muistoille, joita oli kertynyt vuosien aikana.
Kummallakin kimmelsi kyynel silmäkulmassa, mutta onnea tunsimme hauskoistakin muistoista.

Elämään se kuuluu luopuminenkin, mutta niin kauan kun on oma kulta rinnalla, voi lohduttautua ja lapsetkin on suuri voimavara itselläni.

Miniä soitti juuri ja tulevatkin jo lauantaina perheineen, saan nähdä pienen Rain'in ryömivän :D Huomenna onkin sitten kauppapäivä ja osaruokien valmistus.

Lempeää iltaa Late ja kaikki muut!

Täytyy tunnustaa, etten ole moneen vuoteen käynyt tuolla 70 pääsivulla muuta kuin hakemassa uuden pirtin pään kirjanmerkkipalkkiin. Olisin varmaan unohtanut koko Suomi24:n, ellei tätä kahvipirttiä olisi.

Silloin melkein 10 vuotta sitten, kun sain ensimmäisen internetyhteyden, tuli palstoja selailtua ja joskus osallistuttua riitaisiinkin ketjuihin. Vaan enpä enää viitsisi. On niin turhaa touhua, siitähän ne häiriköt vaan innostuvat lisää. Ei niitä saa hiljenemään muu kuin jättämällä ne omaan liemeensä. Ei kukaan viitsi kauan yksinään riidellä. Vaan kun ihmisillä on kiusaus tökätä oma lusikka joka soppaan...

Kamalan kylmä tuuli on ollut, vaikka ei meillä sellaisia pakkasia ole kuin vähän pohjoisempana. Sitä lunta kovasti odotellaan, mutta ei sitä odottamalla tule. Lumisateentekijäksi minusta ei ole. En tiedä, minkälainen noitatanssi siihen tarvittaisiin.

Viikonvaihde meneekin taas mukavasti kurssilla. Ei ole aika tullut pitkäksi, vaikka se varsinainen opiskelu meni sivu suun opiskelijoiden puutteessa. Saa nähdä, miten käy ensi syksynä, jos vielä tarjoaisivat mahdollisuutta.

Yksi homma on tuossa kesken, täytyy jatkaa sitä. Kävinpähän vauhtia hakemassa täältä pirtistä. Mukavaa loppuiltaa!

Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen, aivan sama asia. Ja usein samat henkilöt jatkavat koulukiusaajana oloaan netissä. Ihan on täälläkin koettua totuutta kiusaaminen.

Hei, huomatkaapa nyt pieni ero!
Kello 16.26 kirjoitin viestin, ja nyt klo 29.54 kirjoittanut on eri henkilö, jonka nikki on fundsija, siis ilman t-kirjainta.
Kone ehdotti minulle, kun rekisteröidyin, nikkiä fundtsija.
Niinpä otin sen.
Kannattaa nyt vain olla tarkkana kuin porkkana!

Kone ehdotti minulle myös funtsija1, mutta ajattelin että enhän minä ole yksi ja ainoa ajattelija maailmassa.
( ajatella = fundtsia).

Huomenet, nyt taas jo viikonlopun alkuun, aika rientää.
Illalla näytti jo niin valoisalta, kun lumen maahan satoi, nyt taas sama pimeys ikkunasta katsellen näkyy, lämpöä liki viisi astetta.
Kyllähän saisi pienen pakkasen pitää ennen lumen tuloa, maa routautuisi ja tulisi hyvä talvi.
No odotellaan.

Osanottoni Latelle, näin se menee, vuorollaan jokainen lähtee, jättäen surun ja ikävän.
Muistot jää ja niillä voimme lohduttautua, ikävä pikkuhiljaa poistuu, jäljelle jää vain ne muistot.

Totta sanot fundtsija, tarkkana on oltava ja tiedän jo etukäteen, että minä saatan sotkeutua, tuo yksi t kirjain niin näkymätön;)
Yritän torhenentua ja tarkasti lukea.

Ihailun sananen Hintriikalle, sinä vaan jaksat oppia ottaa, paljon jo osaat, mitenkä viisas sinusta tuleekaan;)
Teille sinne se lumi ja pakkanen kumminkin ensin tulee.

Sini-sirkulla nuo lapset muistavat ilahduttaa, onhan se ilo nähdä noita pieniä, elämnsä alkavia, kun se toinenkin pää on kohdatava, sinullakin muistojen täyttämä mieli, olethan saatellut läheisesi viimeiselle matkalle.
Elämä jatkuu, pieni ihminen antaa iloa ja eloa meidän mummojen elämään.

Tuttavasi on aivan oikeassa Nea, kyllä aamut on päivän parasta aikka, ihminen silloin parhaimmillaan.
Enpä kuitenkaan rupea asiasta väittelemään, voi iltakin joillekin saman nautinnon antaa, onneksi jokainen saa oman halunsa mukaan elellä;)

Äimä, eikös se olekin parsinneula?
Vahvalla langalla sukkasi kuroit, varmaan kestää ja kyllähän niitä sukkia pitää vaihtaa ja pestä, eivät muuten lämmitä.
Tuo suonenveto silloin tällöin vaivaa, viime yönäkin kovasti kipeää teki.
Voisi olla että tuo tanssahtelu vaikka yksinkin sitä verenkiertoa auttaisi, eikun vaan pyörähtelemään kaikki;)
Kylmät jalat ja kädet ei mukavalta tunnu, kyllä tossut minullakin jalassa nyt vanhemmiten on pidettävä, yöllä en kuitenkaan tarvitse.
Radio soimaan ja tanssimaan;)

Sitkeä olet ynnämuu, tuo parin kilometrin lenkki onkin jokapäiväisesti suritettuna riittävä, puoli tuntiahan se suositus minullekin esitettiin, toteuttaminen on vain jäänyt, häpeillen tunnustan.
Kyllä luonnon merkit sään suhteen pitävät edelleen paikkansa, olenpa seuraillut ja eikös se vanha allakka niitä ennusteita vieläkin kerro.
Tuo tummansininen taivas tähtineen on mitä kaunein katselta, sitä vaan niin harvoin kunnolla täällä valoissa näkee, mutta mökillä ollessa sen näin.
Oli kuin tähdet alas olisi tulossa, kerroksittain loistivat.
Marja-Liisa keinot keksii, sen kyllä olemme saaneet huomata, hymyilyttää ne otsalamput, mutta totinen paikka se on, kun pimeys ympärillä valoa ei missään.
Miten hankalaa se onkin siellä, missä ei mitää tulisijaa ruokaakaan laittaa.

Nyt on ihan vaan itselleni tämä päivä, eilinen ilta nuorensi taas monella vuodella, niin hauskaa, naurattavaa oli ja puuro oli hyvää, väskynä sopan kanssa.
Näitä yhteisiä ilon pitoja on hyvä väliin olla, kyllä ne piristää, pimeyskin unohtuu.
Näin täällä, miten teidän päivä tänää kuluukaan,,,

Pimeetä, pimeetä, pimeetä. Vesilumisohjoa nilkkaan saakka. Kävin ihan kokeilemassa- oli sitä.
Tuomoistahan se elämämme on. Yhteistä on, että jokaisen kohdalla se joskus jotenkin päättyy.
Ainahan se vanhana ja usein jo vaivaisena tuntuu luonollisemmalta. Ei se silti sitä omaisen menettämisen tuskaa ja ikävää poista.
Elämä vaan menee noin, mitään ei mahdeta. Pitää vaan yrittää jaksaa !
Latelle kumppaneineen sitä jaksamista toivottelen.

Laitoin kaikki vakituiset laskut e-laskuiksi, siinä vaiheessa kun uhkailivat että paperiset tulevat maksullisiksi.
Kaikki automaattiseen laskutukseen. On helppoa !
Samalla lailla voi avata netissä ikäänkuin "paperisen version" ja nähdä samat asiat kuin postin tuomassa.
Ollaan tosi tyytyväisiä. Ei tarvi huolehtia mistään. (paitsi että tilillä on rahaa maksuun). Onhan sitä pitänyt olla ennenkin....

Keväällä jo siirtelin osan e-laskutukseen, syyspuolella loput.
Satunnaiset sitten maksetaan ajallaan.

Tämä päivä on kadonnut jonnekin tuon pimeyden kanssa.
Mihin lie mennyt- vai lensiköhän se Bittitaivaaseen ??
Toivon mukaan tämä ei seuraa sitä kadonnutta päivää.
Jatketaan pimeän viettämistä. Takkaan tuli ja tuikut ikkunoille ,kynttilälyhty kuistille !
Näkee seuraavakin tulla pirttiin. Heippa !

Eipä se päivä tänäänkään paljon valjennut, oli kuitenkin pieniä taukoja satelussa. Vaan mitäpä niistä sadeilmoista, ei kuitenkaan voi poliiikkoja syyttää. On niitä syksyjä ollut ennenkin.
Niinpä...ikäviä tapahtumia ja uutisia tulee, kuten nyt Latelle. Ehkä juuri se, ettei tule ihan täydellisenä yllätyksenä, edes vähän lieventää. Koetahan pärjätä, ja kyllähän sinä!

Muutoin elämään suhtautuminen ja se häämöttävä ja koettu alamäki, on hyvin erilaista. Yritän ainakin ajatella niin, että tunnustan itselleni, ettei kaikki ei mene niin hyvin kuin nuorempana. En kuitenkaan ala antamaan tilaa lopun enteiden ajatuksilleni. On hyvä tietää, mitä on jo menettänyt, vaikkapa osan ripeydestä ja muistikyvystäkin. Näin jo turhien vaarojen välttämiseksi. Ja sitten vielä jäljellä olevilla kyvyillä ja taidoilla voikin mennä resottaa suorituskykyjensä rimaa hipoen. Ihme ja kumma, jotain voi vielä entisestä ikäänkuin himpunverran palautuakin, ainakin toistaiseksi. Sellaiseksi kilpajuoksuksi olen elämänmenoni ymmärtänyt. Päämäärättömäksi sikäli, että loppupaalua en ajatuksissani pistä. Näin se menee, lähes täysillä paivän kunnon mukaan, ylikunnon vaaroja vältellen. Pelkästään loppua odottamaan ei kannata jäädä. Siitä voi tulla pitkästyttävä istunto.

Heh, taisipa lipsahtaa juttuni saarnauksen puolelle. Käsillä huitominen ja ääni vain puuttuu. Hyvää loppuiltaa teille!

Saunaterveiset tulin TAAS kertomaan;)

Pimmetä ja märkää on meilläkin.
Vaan sitähän se syksy aina on.
Ei kyllä mieli kuitenkaan tee tuonne eteläänkään.

Nuo tuikut kummasti mieltäkin lämmittää tuolla parvekkeella.

Tänään tuli Urologilta taas kutsukirje 3kk perästä on mentävä.
Jos tulis jotain tolkkua tuohon vaivaani.Nyt kova lääkekuuri päällä.

Koetetaan kestää.
näkyillään...

Nyt on pakko kommentoida emännän kommentteja:

1) Vaikka Lapin maakunnassa yleisesti ottaen on jo talvi, niin tämä Meri-Lappi on aivan oma omituisuutensa. Monena vuonna on Helsingissä ollut talvia ennen kuin meillä! Mutta siitä olen varma, kyllä se meillekin tulee. Kunhan ehtii.

2) Minun ei tarvitse enää miettiä, mikä minusta isona tulee. Arvoisat terveydenhuollon henkilöt nimittäin vievät minulta sentin kerrallaan. Enkä nyt puhu rahasta, vaan pituusmitasta. Olen siirtynyt miettimään, mikä minusta pienenä tulee.

3) Opiskelu on siitä kivaa, että on mukamas koko ajan tekevinään jotakin. Ja jos v'älillä saa hyvää palautetta mukamas-tekemisistään, niin siitä on hyvä mieli pitkän aikaa. Eli viis siitä viisaudesta, hyvä mieli on paras palkinto.

Heikunkeikun taas!

Huomenta, huomenta, sinne Meri- Lappiinkin, minä kun en paljon tiedä niin puhun tietämättömyyttäni ihan hölmöjä, toivotaan kumminkin , että lumilinnan saatte tänäkin vuonna;)
Niin tuo viisaus on myös asia, joka saisi minulta jäädä arvioimatta, omanlaista viisautta kai jokaisella kuitenkin on jossakin asiassa.
Se myös, jos on kivaa, sitä pitää hankkia lisää, sen olen kokenut minä myös puuhissani ja hyvä palaute kannustaa, totta sekin.
Neljä senttiä ovat minultakin vieneet, joten tässä vaan matalana mennään;)

Tiukilla pitää muoriakin, ei tuo kokeissa ja lääkärissä käynti kovasti mieltä ylennä, olen senkin suhteen helpolla päässyt.
Maanantaina menen kumminkin näytteitä antamaan, tiedä vaikka tietämättäni olisi joku vaiva tullut.
Verenpainettani olen mitannut, hyvin on lukemat, painokin on neljän aamun tuloksen mukaan kirjattava, no sen ymmärrän itsekin, että vaivaksi se koituu.

Muisti se tässä alkaa pettämään, ainakin nimien kohdalla, mutta lapsuusmuistot ei suuremmin mieleen ole vielä tullut, eikös se niin ole, kun nykyinen muisti ei elämässä kiinni pysy, alkaa lapsuudesta muistikuvia tulemaan.
Kyllähän monasti päivän mittaan miettii, että mitäs minä nyt,,,,,,
Totta haastat ynnämuu, eletään päivä päivältä ja ollaan hyvillämme, sen suuremmin tulevaa miettien.
Tulee se vuoro jokaiselle, ajallaan.

Muutoksia tuohon laskujen maksuun minullakin tulee, E-laskujen maksu lisääntyy, kai se onnellisesti menee sekin siirtyminen.
Suurempi ongelma on tuo tilin hupeneminen, kädestä suuhun se tuppaa menemään, vaikka kuinka yrittää nätisti elää.
Hyvä kuitenkin, että en tähän päivään mennessä ole yhtään laskua jätänyt maksamatta, luin juuri lehdestä miten paljon väkeä noiden maksuhäiriöiden kanssa painii.
Joillakin huonoa tuuria, mutta osa yli tulojen elämisellä.
Kyllä siinä hymy hyytyy, kun kortilla yrittää ostaa ja sanotaan, että herran tai rouvan luottotiedot ostamisen estää.

Äläpä moisia murheita ota Puskasuleima, virnistä vaan peikuvalle vaikka sydän veta vuotais, siitä se sitten lutviutuu.
Eihän nuo ikävät viestit mieltä ylennä, tulipa ne laskun tai jonkin muun asia muodossa, vastaan vaan on otettava.
Huominen voi olla kaunis,( ei lupaavalta näytä), ainakin toivossa ollaan.
Meillä täällä pimeydessä hyvin hiljaista, kuulee hyvin korvien surinan, sitä ei päivällä niin hyvin kuulekkaan;)
Kuivalta näyttää asfaltti, yksi aste lämmintä, mutta siitä se on luvassa miinukselle mennä.
Jäädäämpä odottelemaan mitä tuleman pitää, kaikille lupsakkaa lauantaipäivää;)

SkillaN on hyvä esimerkki sinnikkäästä toimijasta. Paljon puuhaa ja kyllä niistä oppiakin jää kokemuksien lisäksi. Näkyyhän se.
Hinriikalle: jospa ne muutamat sentit korvautuu laadulla. Voi se maailma ja sen meiningit näyttää avarammalta vähän alempaakin kurkistellessa. Hyvä mieli tekemisistään jo loistava palkinto.
"Eläköön oppivelvollisuuslaki", on hyvä heitto Venlastiinalta.
Siirryn minäminä osioon, kuinkas muuten, vaikka se kuinka yleisesti ärsyttää.

Kuinka minun olisikaan käynyt, ellei olisi ollut jo silloin oppivelvollisuuslakia. No, en ainakaan täällä kirjoittelisi.
Se laki riipaisi kuitenkin minut metsätöllistä alkeita opettelemaan. Alkuhan oli hyvin risaista, evakko sotki ja sitten tuli savottatyöt tärkeimmiksi. Koulun johtokunta oli onneksi sinnikäs ja suorastaan pakotti kouluun. Kun kerran koulua oli käytävä - eihän se ollut lopuksi vastenmielistäkään - päätin, että käydään se kunnolla ja otan toiset kiinni tehtävissä. Niin tein, ihan hyvinkin. Eipä se vielä pitkälle kansis kanna, mutta kyllä sekin hyvän potkun antoi salomölliskö pojalle. Antoi jonkun verran itseluottamusta ja rohkeutta osallistua edes jonkinlaiseen jatko-opetukseen, jota kyllä tein vuosikymmenien aikana. Ei titteleiden saamiseksi, vaan ...mitenkä sanoisin, oppimiseen elämään ihmisten joukossa ilman suurempia alemmuuden kompleksejani, himpun itsevarmuutta, jota kyllä elämässä tarvitaan.
Tämä nyt tästä ja nyt lähden marketin penkeillä nököttäviä ukkeleita jututtamaan. Monet kyllä ovat minua nuorempia.
Eikähän marketin päätarkoitustakaan voi unohtaa. Eväitäkin tarvitsen. Hyvää jatkoa itsekullekin!

Kahvipirtissä on hyvä käydä saamassa tuntumaa Skillanin touhukkuuteen, se hiukan tarttuu, ja itsekin tuntee virtaa hiukan lisää saavansa.
Vieraita pukkaa tänään ja kaikki lehdet, joissa on vielä yksi juttu lukematta, olen pöydiltä siivonnut jätepaperiin.
kantaminen vain ottaa voimille, terveys ei enää ole ihan entisellään selänkään kohdalla, senttejäkin on menetetty.
Eilen jo kirjoitin näistä hommistani:

Siivouspäivät tulevat nykyisin nopeammin kuin ennen.
Olen perusteellinen siivoaja, kaapit ja vaatehuone ovat jo putsplankissa, olohuone imuroitu perusteellisesti,
myös sohvat siirretty ja alustatkin imuroitu,
ei niissä mitään näyttänyt olevan, mutta silti.
Eteiset, kylppäri ja sauna sekä makkari ovat myös siivottu, imuroitu, pyyhitty.

Kun kerroin tätä jooga-ryhmämme pukuhuoneessa, niin yksi sanoi, että hän ei komeroita siivoa, koska ei vietä jouluaan komerossa. Martat muistaakseni tuon helpotuksen keksivät.

Sanoin, että niin niin, mutta mulle tulee kaikki huomenna kylään! Haluan, että he vihtyvät.

Yksi sanoi, että kun joulu tulee, niin hän käy heittämäs mäntysuovalla kostutetun rätin sängyn alle, niin on niin puhas tuoksu.

Siinä helpotusta lisää.

Lauantaiaamupäivää!
Ihan vaan tulen käväisemään kun palstalla kerran olen. Tuossa aamukahvin join ja pari itsetehtyä grahan korppua päärynän kera. Vähän outo yhdistelmä. Tulikin hampaidenvälien kaivelua, kun sämpylöissä oli auringonkukan siemeniä ja päärynän "kivisolut" jäävät tiukkaan hampaiden väliin.
Illalla onkin sitten kaupunginteatteriin meno ensimmäistä kertaa kesätauon jälkeen.
Menen katsomaan Jekyl & Hyde musikaalia ja ihan sen vuoksi, kun siellä pääosassa on monilahjakkuus Riku Nieminen, se munamies. Kehuneet ovat ne jotka ovat sen nähneet.
No niin nyt santsikupillisella huuhtoutuivat loputkin hampaanvälit puhtaiksi.

Arvatkaa mitä on tapahtunut!
Aurinko on alkanut paistaa. Nyt voisi vaikka pyöräillä mummolaan, kun pilvenhattaraa ei näy!

Ihana Venlasiina! hyvää oloa tuot ahdistuken keskelle.

Sunnuntaiaamun rauhaa toivottelen jatkuvaksi koko pävälle.
Lunta viskelee vähäsen, maan pinta saa härmän, ei vielä valoisuutta anna, kun sulaa heti miten pois, lämmintä kun on puolitoista astetta.
Loskaa saattaa päivän mittaan kertyä.
Taas meni lotto harakoille, ei ole minusta voittajaksi, yhyy.
Toisaalta mitä sitä niin isolla rahmäärällä tekisikään, ei kyllä pelkoa sellaisia saadakkaan, minun tuurilla, euron voittoja tippuu;)
Raha ei tee onnelliseksi, joten eipä haikailla.

Lukija hyvä, onpa kiva kuulla, että innostan touhujeni kerronnalla sinuakin;)
Luulen kyllä, että olet ahkera ja tarkka, tunnut vaativan itseltäsi paljon.
Kyllä minä myös tykkäisin, että paikat olisi aina kunnossa, komerot ja hyllyt, mutta kuka ihme ne aina käy sotkemassa.
Olen taas siinä pisteessä, että sekaisilta mokomat näyttävät, ei ole ketä moittisi sotkemisesta, joten syy on itselleen otettava.
Oikein tarkkana kun on, niitä kohteita aina löytyy, joskus ihan huokaan, miksi en tuotakaan kohtaa ole ennen huomannut
Hellakin teettä paljon siivoamista, uuni ja liesituuletin, aina niitä koloja löytyy, mihin pöly on löytänyt.
No eipä tästä aiheesta sen enenpää, onhan lepopäivä aluillaan;)

Koulut olen minäkin sillä alemmalla tasolla käynyt, mutta elämän koulua jo monta luokkaa, todistus olisi siitäkin sitä keskitasoa.
Missään en huippua ole tavoittanut, en vakavissani ole pyrkinytkään, tälläisenä arkisena "tavallisena" olen saanut tänne asti elää ja ihan hyvä on ollut olla.
Nuo tittelit vähän tuppaavat naurattamaan, ainakin silloin, kun joku innokas pyrkyri niitä esiin tuo.
Kaikki kunnia heille joilla on koulujen perusteella titteli hankittu, mutta harvemmin he sitä esille tuovatkaan, ihan muualta ne tittelin esille tuovat tulevat.
Eihän koulut sitä sydämen sivistystä aikaan saa, sitä on tai sitten ei.
Usein kuulee tuon sanan "tavallinen", miten näitä erikoisempia ihmisiä pitäisikään kutsua, poikkeavia varmaan.
Tavallisia ollaan kaikki, joku sitten erottuu hyvässä tai pahassa, olkoot he sitten "poikkeavia".

Kyllähän nuo Venlastiinan viestit usein päivän pelastavat, huumori kukkii joillakin ja se piristää päivää, osaisipa sitäkin lajia, kaikille vaan ei tuotakaan lahjaa ole annettu.
No pirtistä löytyy kaikenlaista, siitäpä se pirtin jatkuvuus johtuukin;)

Palstalla on taas innokkaita vanhojen ketjujen nostajia, no huvipa sekin, jos sillä palstan elämä virkistyy, niin mikäs siinä.
En kyllä ole palstan kirjoittelun huomannut vähenneen, aina noita aloituksia ja ketjuja syntyy, kina jatkuu.
Energia menee hukkaan monella, kun tuolle arvailun tielle on, kun jokainen pitäisi yhtä paljon huolta omien viestien sisällöstä, palstalla olisi vai asiallisia, mukavia viestejä.
No sohlatkoot jokainen tyylillään, minua ei haittaa, laitan taas koneen kiinni ja palstalle illalla kurkkaan, jos ei nyt muuta asiaa koneelle tule.

Oikein rattoisaa, lepoa ja iloa tuottavaa päivää toivotan.

Aurinkoiset terveiset eteläiseltä Teneriffalta. Marraskuu siellä on kuin Suomen kesä parhaimmillaan, päivälämpötila 23-25 ja merivesi 22. Parasta päivittäistä huvia olikin puhtaanraikkaan valtameren mainingeissä uiminen ja kelluminen, tällä itäisellä puolella Costa Adejessa lähellä Playa de las Americaa ei korkeita taittuvia lainelautailumaininkeja ollutkaan, niitä käytiin katsomassa saaren vastarannalla. Ihanaa oli myös pitkät kävelyretket hiekkarannalla vahvasti suojakertoimin ja aurinkohatulla suojaútuneena, ei päässyt yhtään palamaan eikä kilotkaan kertymään, vaikka iltaisin mukava ruokapaikka aina läydettiinkin.

Puisella purjelaiva Shogunilla retkeiltiin Gomeran saaren ja Los Gigantesin väliselle merialueelle, jossa saatiin nähdä ihastuttavia delfiiniperheitä vauvoineen hyppimässä ja myös pallopäävalaat uskaltatautuivat aivan lähelle alusta ... kamerat räpsyivät. Saatiin vielä uida turkoosinsinisessä tyynessä laguunissa tulivuoriperäisten äkkijyrkkien , karujen ja tummanpuhuvien rinteiden katveessa. Muihin retkiin tai shoppailuun ei osallistuttukaan, merenranta veti kaiken aikaa puoleensa.

Nyt on mukava suunnata mieli joulua kohti, mukavasti katkaisi tämä 11 päivän loma myöhäissyksyisen harmauden. Yhtään ei seurattu Suomen uutisia, hyvää tekee mediakatkos, kännykätkin oli melkein koko ajan turvalokerossa. Palsta taitaa otsikoista päätellen velloa vanhoissa uomissaan, pirtti täällä tunnelmaltaan lämpöisenä ja suomalainen kahvi maistuvana.

Huomenta, täältähän palstavierailu on aloitettava kun saa santsikupin kahviakin.
Meni kivasti tuo lauantai, kun oli teatterikäynti illalla. Kun ei niin usein enää ole liikekannalla, niin aikaa valmisteluihin menee enemmän kuin ennen.
Pitää valita mitä päälleen panee. Sovittelua, yhdistelyä kuitenkin lopputulos se sama kuin ennenkin. Mukavalta vaatteen on päällä tunnuttava. Vaatekasa sohvalta takaisin vaateripustimiin kaappiin sinne muitten käyttämättömien joukkoon.
Kovin on pukeutuminen teatteriltaan muuttunut entisestä, ihmiset ovat pukeutuneet kuin kylään mentäessä.
Jos joku on oikein juhlavasti tälläytynyt niin melkein koomiselta näyttää.
Meni tuon kampauksen tekoonkin aikaa, nyt kun olen siirtynyt lyhyestä tukasta pitempään.
Musikaali Jekyll & Hyde oli mielestäni hyvin tehty, aika mahtava monin tavoin, lavastuksia, puvustoa, musiikkia ja tuli-, valo- ja äänitehosteita myöten.
Paras oli kuitenkin Riku Nieminen, jolla oli erittäin iso ja vaativa rooli saa kyllä paljon lisäsulkia hattuunsa tästä. Hyvällä fyysisellä kunnollaan hän selviytyi loistavasti kaksoisroolistaan.
Musikaali on vetänyt täysiä katsomoja alusta asti. Ensi-ilta oli 22.2.2013.

Tervetuloa Ramoona takaisin. Nyt olet saanut varastoiduksi etelän kesää itseesi, jotta tämä viimeinen pimenevä kuukausi ennen talvipäivänseisausta. Sitten taas päivät pitenevät.
Alkavat jo syttyä jouluvalot valaisemaan tätä pimeintä aikaa. Teillä joilla maa on jo valkoisena ei ihan niin pimeää ole kuin täällä lounaiskolkassa.

Näyttää aika normaalilta sää, harmaata ves,loskaa.
Noinhan se on, vaikkei joulua komerossa tai sängyn alla vietetä, silti mielyttää tuo siisti ja pudas joulu. Mutta kohtuus kaikessa ja se taas on jokaisen omassa harkinnassa. Heilutaan rätin kanssa silleen sopivasti.

Pakosti tuli mieleen yksi juttu ym:n "lupun odotuksesta".Kaikki ovat sen kuuleet, tulipahan kuitenkin mieleen..
Mies meni lääkäriin vaivojaan valittamaan. Lääkäri sanoi: nyt on tehtävä elämän muutos, pitää lopettaa viina,laulu ja naiset.
Potilas: elänkö minä sitten pitempään ? Lääkäri:
Sitä hän ei tiedä, mutta ainakn aika tuntuu huomattavasti pidemmältä !

Ohjelma totuuden torvet; siitäkin käy ilmi miten sanavalmiita näppäriä
nuo näyttelijät ovat. Riku Nieminen ,Krista ja Aku jotka siinä totuuksia puhuvat. Lahjakkuuksia, ovat oikealla alalla. Riku muistaa monesti mainita. "Ellei joku tiedä, minähän olen tanssija".
Hauskaa ja kevyttä katsottavaa.

Mutta nyt on sunnuntai, en opiskele enkä ahkeroi MITÄÄN ainakaan tänään. Käyn vaan tätä elämän kiertokoulua ja piste.
Ramoonan toivottelen kuitenkin tervetulleeksi pirttiin
maailman turuilta. ihan mukavilta sellaisilta. olivat tuttuja paikkoja kaikki nuo.
Sunnuntain hyvää jatkoa.

Kiitos terveisistä Ramoona, otan niistä osani ja muille loput!
Tervetuloa takaisin! Kiva, että matka sujui hienosti.

Siellä on kyllä ihmeen lämmin ja hyvä säätila aina, en ole kuullut ainakaan kenenkään
valittavan kylmyyttä.

Täällä on nyt aurinkoista, myös hieno ilma, vaikka pakkastakin on muutama aste, mutta oikein hyvä lenkki-ilma.
Teinkin jo kohta aamusella parin kilsan kävelylenkin. Ei ollut liukastakaan, kun pakkanen oli tienpinnan karheaksi jäädyttänyt.

Lukija* kertoi siivoushommistaan, minulla on allakassa sellainen merkintä,
että ensiviikko on kirjattu siihen hommaan.
Hyvä, että on tuollainen suunnitelma tullut tehtyä, muuten kait en huomaisikaan, että joulusiivot on syytä tehdä!

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa!

Ramoona reissulta palannut, lukaisin. Hyvä ja hyvä kun on ollut hyvät ilmatkin. Niinhän siellä usein onkin. On paikka jonkun verran tuttu minullekin. Kirjoitin aiemmin, että saatan lähteä käväisemään Kanarialla ihan pikalähdöllä. Nyt näyttää siltä, että ei tänä vuotena. Niin vain on eläkeläisenä oloni "kiireelliseksi" mennyt. No ei tavallinen kiire, mutta on pakkautunut sellaisia hoidettavia hommiani, jotka karkuun lähdön estelee.

Kun Meri-Kukka kirjoitti, että olen jotain toskannut " lopun odottelusta", oikein hätkädin, että mitähän olen tehnyt. Se muistini! Peruutin ja katsoin, eipä kummallisempaa. M-K vitsi sopii oikein mainiosti siihen lisukkeeksi.

Katleijanen kertoi teatterikäynnistään. Ko. esityksen aihetta en tunne. Sen "tunsin", että onpa hurahtanut aikaa, kun olen teatterissa käynyt. Ohjelmalehtisiä olen katsellut, aivan hyviltä tuntuvia aiheitakin olisi ollut. Mutta se toimeksi pistämiseni on tökkinyt. Kesäteatterissa sentään pari hupiohjelmaa kävin katsomassa.

Tänään olikin vaihteeksi hyvät kelit ulkona töppöstä toisen eteen heittää. Päivän pakolliset olenkin tehnyt, nyt vapaammalle, että pyhältä alkaisi tuntumaan. Hei vaan!

Ajattelin pirtinkin ovea aukasta onko häkää tännekin tullut, mut onneksi ei..

Onkohan saliin tuoneet paholaisen juomaa, kun kitkerältä tuntuu lueskella.

Epähän sille mitään voi,kun lapseksi jälleen tullaan-- tilattaisko sinne yuotuubista
virsien laulajia sekä vaikka saarnankin pitäis, kun ei linnun laulutkaan auta..
Monilta on kuulema yö unetkin mennyt kertoilevat,kyllä se sairauden merkki on.
Voihan olla syrjäytymisen merkki , jos kotona yksin on toivomme jos ensiyönä kaikki hyvin nukkuu olisi aamulla hyvämieli...

Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen, aivan sama asia.
Ja usein samat henkilöt jatkavat koulukiusaajana oloaan netissä.
Ihan on täälläkin koettua todellisuutta kiusaaminen.

Lapselta vaadittiin mahdottomia aikaisemmin. Ennen vanhaan kiusattu ja kiusaaja pakotettiin kättelemään ja lupaamaan, että enää ei kiusata ketään, että nyt "ollaan ystäviä".

Siitä on luovuttu, sillä lasta ei saa pakottaa tuntemaan jotain ystävyyttä sellaista inhokkia kohtaan, joka on häntä kiusannut.

Lapsi on oikeutettu tuntemaan omat tunteensa niinkuin ne ovat. Tunteita ei voi pakottaa. Ei voi käskeä tuntemaan jotain.

Ja kyllähän se kiusaaja varmaan vielä tilaisuuden tullen hänelle kiroilee tai lällättelee ilkeästi, eihän hän luonteestaan mihinkään pääse. - Kun kukaan ei näe, sitä tapahtuu vielä.

Ja kiusaajan k o t o a, sieltähän tämä lähtee, koko perhe on yleensä häiriytynyttä sakkia, siellä on kiusaamista jo tuo kiusaaja kokenut, - ja siitä se maailmankuva on sitten muodostunut kuin kieropeilin heijastamaksi.

Perheitä ei voi muuttaa. Päihteitä väärinkäytetään yms.

Kiusaaja on lapselle painajaisunien paholainen.
Pitäisikö muka heti pystyä antamaan käskystä anteeksi?
- Ja "olemaan ystävä"?
Ei sellaista epäaitoa, falskia ''ystävyyttä'' tarvitse teeskennellä.

Mahdoton vaatimus totuudelliselle, fiksulle lapselle.

Anteeksi voi antaa ajan kuluessa, unohtamisen auttaessa siinä. Ystäviksi ei voi kiusaajansa kanssa tulla ikinä.
Vielä 60 vuoden kuluttua kertoi Makriinakin muistavansa kiusaajansa.
Todellisuuden ja totuuden pohjalla on toimittava,
olipa todellisuus sitten minkälainen tahansa.

Leikki ja leikkimielisyys on hyvä myöskin,
mutta ne ovatkin eri asia, sillä ne eivät olekaan ilkeilyä.
— — — — — — — — —

Huomenta uuteen viikkoon, minulla alkaa tavoistani poiketen, ilman aamukahvia joudun lähtemään, niitä kokeita antamaan.
Tuleepahan kerralla taas kaikki näytteet ja saan vahvistuksen lääkäriltä joskus myöhemmin tuloksista.
Pakkasta on melkein kolme astetta, eilen kyläilemästä tulin kävellen ja tuntui keli aivan nautittavalta, pysyisi nyt pakkasen puolella edelleen, onhan tuota sadetta jo taas tullutkin.

Ramoona, tervetuloa kotiin, mukavasti tuntuu matkasi sujuneen, muistoja kertyi, ja kotiin tulo oli mieleinen, se joulu alkaa mielessä olla, eihän ole kuin kuukausi ja joulupäivässä jo olemme.
Lukijalla matka edessä, hyvää matkaa vaan, odotukset varmaan korkealla.
Aurinko pilkahti täälläkin eilen ja kyllä se mielialaan vaikutti.

Tuo ylipukeutuminen on tänä päivänä hyvin mahdollista, jos tälläytyy liian täydellisesti, ihmiset ottavat pukeutumisenkin palljon rennommin.
Miksikäs ei, vähempikin riittää, puhtaat ja siistit vaatteet pitää kelvata, paikkaan kuin paikkaan.
Ennen oli teatterin ensi-iltakin puku näyttely, rajoitti vähän tämän kulttuurin harrastamista.
Vaatetta joutui ostamaan ja sitten komerossa roikkuivat, kun aina uutta oli saatava, seuraavaan esitykseen.
Onneksi järkevämpään on menty.
En sitä komerossa minäkään aio joulua istua, mutta olisi se ovi kivempi avata, jos tavarat siististi siellä olisi, no eipä se ole muusta kuin itsestä kiinni, hyvin järkevästi aion jouluun, sen tuloon valmistautua.

paholaisen kiusaksi voi tuota palstalla polevaa meininkiä nimittää, mutta eläkööt laillaan, me pirtin seinien sisällä turvassa;)
Eipähän ne kiusaamiset ja loukkaukset meinaa hevillä unohtua, anteeksi antaminen sanallisesti on ehkä helppoa, mutta mielestä pois pyyhkiminen ei meinaa onnistua.

Nyt alkaa jo kiire tuonne pysäkille mennä, autot ei odota ja aika on varattu 7,20, joten heippa vaan ja onnistunutta päivää kaikille.

Pitää mennä palveluauton kanssa kauppaan vaikka on näin aurinkoinen päivä. Minulla nääs on pojan kanssa treffit että hakee minut sieltä pois kahden jälkeen. Väylillä näkyy olevan valkoista, liekö liukasta kans.
Minun kanssa pääsee pirttiläiset vielä vähemmällä, mutta aidan ulkopuolelta löytyy lisää tämän istunnon tuotteita.
Kirjoitelkaa muut minunkin puolestani.

Taas löytyi "sukuvika" epäidenttisen sisko Venlastiinan kanssa. Joku salaperäinen esi-isä tai esiäiti meillä on! Minäkin poden korkeanpaikankammoa polkupyörän satulassa. Minulla on sukulaisen vanha pyörä, muutaman kerran sillä viime kesänä ajoin, mutta en ihan mielelläni lähde phyörällä liikkeelle.

Hassua että kammoisuuteen auttaa hieman etukori, johon pistää jotakin, vaikka puseron. Se kori peittää näkymää korkeuksista maahan, eikä sitten pelota niin kamalasti.

Nyt ei ehdi enempää kirjailla. Moi!

Herkäksipä ovat aistit kehittyneet tukevasti maan kamaralla puuhastelemaan, jos polkupyörän satulassa kokeuskammo yllättää ja huippaa. En nyt sentään epäile kertomusta.

Olihan minullakin pitkä tauko, että en satulaan nousua kokeillut. Aika helposti se lähti, eikä huipannut, kun mökilleni halvalla ostin pyörän. Siellä kyllä metsäpolkuja ajella huruuttelen. Täällä maalikylässä en ole polkupyörän omistaja. Olen ajatellut, että jos asiamatkani on alle 5 km, kävelen niin kauan kuin pystyn. Joskus näin olen tehnyt, rautakaupatkin ovat paikkakunnalta hävinneet juuri tuon kävelymatkani rajalle, senkin kyllä saapastelen kenkiä kulutellen.
Pakkasta oli tänään muutama pykälä, kadut sulia, ei liukastelun takin tarvinnut vauhtia hillitä. Siinäpä ilmoittautumiseni, eipä tunnu nyt irtoavan sutjakkaasti pitempään. Seuraavaan kertaan!

Huomenta, nyt pieneen mukavaan pakkaseen, lukemat liki seitsemää, mutta luvassa jälleen lämpimämpää.
Onhan ne erot aika suuret, kun tuonne pohjoiseen sääkarttaan vilkaistaan ja siitä tuulen viilentävästä puhalluksesta olemme Hintriikan kuulleet kertovan.
Mistäs miinuksesta Katleijanen puhuu, en minä näe mitään ja muuten eipä nuo tahtia haittaa:
Nyt kone rupesi tarkaksi, viivaa punaisella kaikki väärin kirjoittamani sanat, kai jonkun ohjelman päälle latasin.
Ihan hyvä juttu, voin kauhistella itsekin näitä vääriä käyttämiäni sanoja, murresanat tuomitsee heti;)

Pyöräilyt olen jättänyt, en sen vuoksi ettenkö osasi, vaan siksi, että pelkään kaatuvani, kun pyörän päältä pois pyrin, jalka ei meinaa nousta tarpeeksi korkealle.
Minun asioiden hoitaminen sujuu ilman pyörääkin, kun kaikki tarvittavat lähellä on, kauemmaksi mennessäni tuppaudun tuttujen autoilijoiden kyytiin;)

Istuin eilen pari tuntia laprassa, join sellaisen tosi makean juoman ja sitten koe uusittiin, tuloksia nyt odottelen.
Väkeä kävi paljon siellä istuskellessani, kovasti ihmiset sairastaa.

Hämmästelin tuota intoa, millä taas on alkanut yksi kauan mukana ollut nikki monine nikkeineen aloituksia tekemään ja vanhoja esiin nostamaan, tunnistin kaksitoista, lienee puskasta lisää, voi kun rauhoittuisi palsta entiselleen.
En ole hänen aloituksiaan lukenut, saattavat olla asiallisiakin, mutta jotenkin ne vanhat asiat mieleen tulevat, ei edes lukemaan viitsi ruveta.
Eipähän voi sanoa, etteikö aloituksia tule.

Tänään taas laulellaan ja jouluisia asioita pohditaan, kolme kääretorttua tänään paistan huomiseen itsenäisyyspäivän merkeissä pidettävään kerhoon.
Jaoimme torttujen teon kotiin, kun eivät olisi ehtineet jäähtyä , kun leivoksiksi ne huomenna teemme.
Siinäkin koristelussa aikaa menee.

Nyt toivottelen raikkaita pakkasen nipistelyjä ja hyvää mieltä kaikille, ei anneta minkään asian nujertaa;)

Päivää.

Niin on kirkas ilma,ihan silmiä häikäsee.

Meillä oli eilen talon tarjoama puurojuhla.

Konttorin tytöt passas,me herrasteltiin vieraina.
Täänään tulee sieltä Lähimmäispalvelusta tyttö meitä hauskuttamaan ja kahvittamaan.

Empä ole muutamaan vuoteen pyöräillyt.
Pyöräilin aikonaan paljonkin.
Sitten kerran kävi niin,kun ajelin tuonne Prismaan,menomatka meni ihan oko.Mutta takasin tullessa en päässyt pyörän selkään ,en sitten millään,mikälie tullut ,veti vain nurin kun yritin nousta ajamaan.Talutin pyörän kotiin ja siihen loppui ajamiseni,myin pyörän ja varusteetkin pois.
Sauvakävelyä harrastin sitten paljon,mutta nyt ei sekään onnistu.Tuo "rollikka on nyt hyvä "kaveri".

Tässä sisällä köpöttelen kepin kanssa.
Yks päivä ketsin tuossa lattialla ja ylös nousu teetti töitä,kävi jo mielessäpitääkö soittaa apuja.pääsin sentään pystyyn,mutta koville otti.
Se tuo vasen takajalka pettää ihan yks kaks.

Eipä tässä kummempia,mennään päivä kerrallaan.

näkyillään...

muori67
Oikein teit kun jätit pyöräilyn. Olen minäkin havainnut sen että pyörälle noustessa ja samoin pois hypätessä varovainen saa olla. Onkohan tuo tasapainon hallinta heikentynyt.
Minulle kävi vuosia sitten semmoinenkin tappaus, että pusakan helma oli satulan takana ja se pyörältä nousu olikin vaikeaa, nurin viskasi eikä sille mahtanut mitään. Sinne tielle samaan kasaan lensivät pyörä, K ja kauppatavarat. Kyllä senjälkeen muistaa aina istua sen takin helman päällä.
Kun tuo jalkasi pettää yllättäen, niin pitäiskö olla se toinenkin keppi tai vielä varmempi rollo. Rollaattori tarvitsee kyllä oman tilansa sisällä liikkuessa.
On hyvä muorisein että sinulla on tuollainen paikka asua ja kun vaan säilytät tuon elämänasenteesi niin sillä pärjäät loppuun asti.
"näkkyillään".....
:))))))

No niin. Nyt se pamahti kohdalle, Lottovoitto ! Palasin kotiin ilmoittaen hyvin ylevästi ja arvokkaasti, että tässä ollaan tulossa voiton hakureissulta.
Kun ilmoitin tuon summan, 27,40 e, kaikki laskeutuivat takaisin takamustensa varaan sen näköisenä että asia oli loppuun käsitelty !
En yleensä koskaan saa mitään, mistään, milloinkaan, joten tämä oli enemmän kuin ei mitään. Aika paljon meikäläiselle.

Polkupyörä muistoja työajoilta,se ensimäinen oma !
Oli äitienpäivä aamu. Yötyötä tehneenä heräsin puolilta päivin tukka pystyssä ja pökertyneenä johonkin ääneen.
Olohuoneen pöydän ympärillä istui koko perhe kavereineen ja tyttöystävineen ja kahvit katettuna valmiiksi.
Minulle annettiin pieni avain käteen. Etsi mihin se sopisi. Puoliunessa kävelin ,,yhdessä huoneessa- siis sisällä- olikin polkupyörä , uusi, siinä se uljaana seisoi. Kaunotar kun oli nimeltään/merkiltään.
Mökillä ajelen joka kesä: Kulkurin kaverina. Vasta sitten on kesä tullut kun pääsee sora ja kyläteitä ajelemaan. Ja kauppareissuja tekemään.
Kuperkeikkojakin olen ottanut. Kun kylätietä kunnostettiin ja pohjalle ajettiin pientä sepeliä. Taakseen jos vilkaisee, etupöyrä on vinottain. Silloin se viskasi ojan pientareelle. Toisen jalan kinttu aukesi , veri valui. Sitä kun kesän paranteli oli parempi kuin uusi.
Kerran varkun lahje tarttui kiinni, pakko kaatuminen, silloin asvaltille. Housut repesi polvesta "entisiksi".
Lapset ostivat heti kypärän. Viesti oli; " kuitenkin koluat kaikki ojan pohjat....."
Kaikki mikä ei tapa on vahvuudeksi. Niinpä pyöräilen edelleen, tosi mukavaa tehdä pitkiäkin lenkkiä. Lähdemme joskus evään ja kahvitermarin kanssa pyöräilemään yhdessä, sinne minne pyörä vie.
Jos aika antaa jälkeen.

Nyt on mennyt vuosia ilman suurempaa haaveria. En kuitenkaan ryhdy koputtelemaan maalamatonta puuta.....
Viimekesä jäi huonolle pyöräilylle, kun oli tuota muuta sairastelua ja miettimistä. Korvataan sitten ensikesänä- toivottavasti.
Vielä: eräs tuttavani ikä 86 pyöräilee vielä 20 km lenkkejä. Ainakin vielä viimekesänä. Kun on aina tehnyt niin, silloin se sujuu vieläkin.

Nyt otan palan paulamarian herkullista kakkua ja nappikahvit tietenkin. Ja toivottelen kivaa loppupäivää kaikille.
Meinasi tulla happikahvit...

Polkukonehan on saanut vilkasta osanottoa. Lukenut olen, taidanpa tarkemmat kommettini jättää pyörän varasteluista, vakavistakin törmäyksistä ja kaatumisista. Ja tuo, on se savonkiel herkkuva silloin kun sen osaa!

Jospa kuitenkin kerron, kuinka pojankollina ajaa huruuttelin kovaa kyytiä soratietä. Olin opetellut "käsittä ajamisen", siis käden heiluivat vapaana poissa ohjaustangosta. Kiirekin oli ja riemumieli päässäni. Olin menossa lavatantsuihin, olimme sopineet yhden tytön kanssa. Ei hän seurustelukumppani ollut. Yhden kerran olin tanssuissa tavannut, juotiin väliajalla limpsapullo jakaen ja juteltiin. Siitähän se...
Kun innoissani poljin ja käteni huiskivat ilmassa, se tuli äkkiä: joku karkeampi soramyökky nykäisi etupyörän poikittain ja lensin ohjaustangon yli tielle. Kämmenet tihkuivat verta, polveen koski ja housunpolvet tahriintuivat.
Raviojasta kurkin vettä ja liottelin käsiä kotvan aikaa, polvesta oli nahka rullaantunut, mutta ei enempää rikki. Koetin putsata housujani, mutta eipä se kunnolla onnistunut.

Aikaa siinä meni, pöyräni oli onneksi ehjä. Ajoin kuitenkin tanssilavalle. Katselin onko tyttö siellä, avolavahan se oli kaiteilla. Kun aikani kurkin, sain katseyhteyden tyttöön ja vinkkasin tulemaan kaiteen luo. Sain hätäisesti kerrottua tapahtuneen.
Vastausta odottamatta sanoin, että minun täytyy nyt lähteä kotia. Eipä siitä enempää. Luuvaurioita ei tullut, viikon ne rukkaset aristivat, mutta työhommani jatkui.
Niin ..se mahdollinen orastava seurustelukumppani. Tapasin hänet kuukauden päästä. Aivan asiallisesti muutama sana vähän jäykästi vaihdettiin ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa. Se taru loppui siihen.

SkillaN mainitsi koneen oikolukijasta. Tiedän kyllä sen pavelun. Ei se myöskään minulle käy. Käytän ihan tahallani sellaisia sanoja ja sanajärjestyksiä, jotka oikolukija vääriksi tulkitsee. Jos kirjoittaa jotakin asiakirjatekstiä, siinä se voisi toimia.
Mutta nyt on aika lopettaa toimintani. Katsellaan...

Huomenia, lämpöä mittarissa yli kahden asteen ja lunta on aurata asti, ainakin aurat jyryävät ja tuleehan tuonne pienoiset vallitkin tien reunaan.
Valostuihan se maailma, mitä tekee kelille, tuleekohan liukasta.

Polkupyörä muistoja kaikilla, minun nuoruudessa se oli niin kallis kapine, että ei sitä joka kodissa edes ollut.
Sisareni osti vuonna 52 pyörän ja armosta sain joskus ajaa.
Jollakin pyörän rämällä eka yritykseni ja ojaan se johti, toinen muistoissani oleva on, kun pyöräretkellä luokan kanssa viimeisenä polin, syynä pyörivä satula.
Kai sitä oli laskettu minun korkeudelle, mutta kiristys jäänyt heikoille, hiki siinä tuli letkan perässä pysytellessä.
Pyörä on hyvä väline kaupan ostoksia tuodessa, vaikka taluttaen, no kärrit on keksitty, niitäpä perässä vedän, kuin ennen narun päässä pojat leikkiautoaan;)
Tuo ilman käsien tangolla oloa jo katsellen hirvittää.
Kerroinkin, että Espanjassa, siellä lomakohteessa en pyöräilijöitä nähnyt, hyvä kapine kunnon kohennukseen ja rahan säästöön on tämä keksintö.

Olen minäkin seurannut tuota kyyhkysten ja variksien lisääntymistä tuossa puiston syöttöpaikalla, pikkulintuja ei erota kai ne poistuvat isojen tieltä.
Harakoita vähemmin näkyy, missähän ne onkaan?
Kaikki ei tykkää, että lintuja syötetään, kyllä minusta ihan oikein, ainakin noiden puistojen alueella.
Pihapiirissä se ei onnistuisikaan, ainakaan kerrostalojen kohdalla.
Meillä täällä on yksi talo tehty tupakoimattomien taloksi, en oikein osaa kantaa ottaa, nämä kiellot voivat johtaa kohta mahdottomiin, vaikka ymmärrän kyllä savun haittaavan allergisia.

Nyt lähden itsenäisyyspäivän juhlaa valmistelemaan, neljä kääretorttua kainalossa;)
Niistä ja toisten tuomista hienoja leivoksia rakennamme sinisin koristein, runsaan kermavaahdon kanssa.
Hyvä isä miten paljon tuota punasta tuleekaan, hyvä korjata, mutta ne "omat" sanonnat ei muuksi muutu;)
Ei muuta kuin antoisaa päivää kaikille ja onnea Hilkoille.

Täälläpä entisetkin kuurat sulivat pois, lämpöä 5. Hyvä keli oli kävellä vaikka aurinko ei polttanutkaan.
On hiukan tietokoneongelmia. Saahan tällä jotain tulemaan, mutta kyllä täytyy muutosta hakea. Niinpä paneudun ongelmien kimppuun. Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan. Niin tällä kertaa. Päivityksen jälkeenhän hankaluutta tuli. Ei kaikki muutokset aina ainakaan kaikkia asiakkaita miellytä. Luulenpa, että kyllä se siitä suttaantuu.
Pärjäilkää ja minä koetan pärjätä tämän kanssa!

Myöhäisiltaa Pirttiin.

Kynttilä verannalla loisti niin kauniisti, että päätin tulla takkatulen äärelle hetkeksi teemukilliselle. On hyvä istahtaa hetkeksi, selkä on hieman arkana, kiipeillyt kun olen yläkaappeihin.

Etsin pientä ikkunavalaisinta, jota en viime jouluna laittanut esille ja löytyihän se. Mutta niinkuin aina alkaa sitä käymään läpi kaappeja kokonaisuudessaan.

Lopulta oli tavaraa kasa , jotka menevät kirpputorille eteisessä. Tulevat hakemaan kotoa lähikirpparille. Nyt alkaakin jo nukuttamaan, joten hakeudun peiton alle lukemaan hetkeksi, Virpi Hämeen-Anttilan romaanin loppuosaa.
Kiitos viihtyisästä hetkestä.

Hyvää yötä!

Uuteen aamun sanon hyvää huomenta, mittarissa nelisen astetta lämmintä ja lumet on kaikonneet, vain märkää ja pimeää.
Eilinen meni juhlimalla ja juhlava olikin meidän itsenäisyyspäivän vietto.
Pienet suomenliput leivoksien päällä oli piste iin päälle, muutenkin kynttilöin ja kukkasin koristetussa salissa.
Ohjelma oli myös juhlavaa.
Oli viimeinen kerho tällä vuodella, enää yhteinen pikku-joulu ruokailun merkeissä, sitten joulumyyjäiset ja loma.
Lyhyeksi jää nyt lomailu, kahdeksas tammikuuta jo taas uusin voimin aloitamme, toivottavasti, koskaan ei varmaa voi sanoa.

Palstalla jatkuu sama meininki, rauhaa toivotaan ja riidellään kaikesta huolimatta, jopa "kanat ja sumppikuppila" on esiin nostettu, no sen voi unohtaa.
Pirtissä rauha ja rakkaus asustaa, vaikka hiljaiseloa välillä onkin, kai niitä kiireitä on muillakin , kuin minulla;)

Postin lakko uhkana nyt päällä, jouluiset paketit ja kortit kehoitetaan jo lähettämään, minulla onkin kortit kirjoitettu, voinpa hyvin laatikkoon laittaa.
Toivon sopimukseen päästävän.
Iso kasa niitä onkin, kolmisen kymmentä korttia kirjoitin, työtä postilaisille omalta osin ylläpidän;)
Ikäviä nuo lakot, mutta varmasti on aihetta tälläiseen ja oikeuskin on.
On sitä useampaan lakkoon tullut osallistuttua työaikanaan, jotakin aikaan saatu, mutta nyt kun kuulostelee valuneet ovat nekin
ponnistelut suohon.

Lauantaina kyntteliköt laitan ikkunoille ja adventin aikaan siirryn siltä osin, johan noita ikkunoilla näkee, mutta minulla tämä perinne on ollut vuosia.
Paljon muuta en jouluisesti laitakkaan, kynttilöitä parvekkeelle ja ehkä jotakin sähköisiä valoja voinen ripustella.
Tosin nekin valot sellaisia kirkkaita, en värillisistä tykkää.

Tänään on sitten käsityökerhomme jouluinen ateria, laulamme joululauluja ja nautimme ilman näpertelyä yhdessä olosta, vielä pari kertaa kokoonnumme tämänkin jälkeen.
Niin sitä vaan kohtsillään joulukuulle siirrytään ja siitä se vuosikin pian loppuun kuluu, mutta elellään nyt kuitenkin ihan omaan tahtiin jokainen, iloiten jokaisesta päivästä, mihin silmämme aukaisemme;)
Hyvää tätäkin päivää kaikille, hymyillään vastaantuleville;)

Jokos olette kausi-influenssarokotteen ottaneet. Minä kävin tänään. Olihan siellä pitkä jono, mutta siihen olin varautunut. Mutta kun pari hoitajaa palasi ruokatunnilta, niin alkoi jono lyhetä.
Bussilla sinne menin mutta takaisin kävelin, kiva ilma siellä. Ai jai kun tuo oikea jalkaterä koskoo nyt kävellessä, mutta kyllä se siitä taas lauhtuu. Onneksi ei ole särkyä vaikka kipeytyykin kävellessä.
Vanhemmiten kai ne lukuisat luut jalkaterässä ovat vähän paikkaansa muuttaneet, saattaahan johonkin kohtaan kulumakin voinut tulla. Tulikohan se autoilusta kun se on se kaasujalka. Tarkka on oltava jalkineiden valinnassa.
Tuo huutomerkki katleijasen perässä näyttää melkein ykköseltä.

Illan merkeissä meidän varttuneiden pirttiin piipahdin. Päivät on lyhyitä,joten
tuntuu ettei oikein ehdi tehdä mitään. Pimeys tuo unentarvettakin enemmän,joten pari tuntia huitasen päiväuniakin, niin tuntuu minulla olevan kaksi lyhyttä päivää saman päivän aikana.
Otin iltapäivällä niskasta kiinni itseäni ja läksin lenkille,kun tapana minulla on ottaa rahapussi mukaan,niin pitihän poiketa kauppaan,kun muisti savulohi tarjouksen.
Niinpä käväsin kalan hakemassa,olipa nyt iltapalalla teen kanssa hyvää.
Nytpä jaksaa vähän vaikka telkkariakin katsoa. Tässäpä teille minun tämän-
päivän saaliit. TERVEYTTÄ KAIKILLE !

Jo vain olen rokotuksen käynyt. Eipä ollut iso jono, vajaa kymmenen edelläni. Kummallista, minun jälkeeni ei tullut ketään, vaikka parituntia olisi aikaa ollut. Rokottajatkin lähtivät tuolle tai muihin hommiin.
Tietokone ongelmani ratkesi. Taisipa olla oma mokani. Tiedostoistani täytyi yksi osa sulkea, vaikka, jota ei ole syytä yrittää avata. Se oli sellainen "suttuosasto", kirjoitusta ja piirroksia, se sekoitti tämän vempeleen. Eipä tuosta vahinkoa tullut, vaikka käytöstäni katosi.
Melko tavallinen päiväni tänään. Sekalaista puuhasteluani, kävelyt, nokoset ja marketissa pistäytyminen. Yhden lähes ysikymppisen kanssa juttelin. Hän totesi, että monesta on joutunut luopumaan. Aiemmin hän oli kirjastossa heti oven avauduttua. Monesti siellä tavattiin. Siitäkin rutiinista hän oli luopunut, koska liikkuminen on hankalaa. Pää hänellä on edelleen virkeässä vedossa ja huumorikin luistaa.
Aina nämä jutut muistuttaa, vaikka ei niitä yhtenään pohtisikaan. Kun hän kehui, että olen hyvässä kunnossa, vastasin olevani paljon nuorempi ja lisäksi näyttelijä. Täytyyhän sitä reipasta edes näytellä :)
Eipä muuta, iltaa on vielä jäljellä jotain hissukseen puuhastella tai töllöttää telkkaria. Heippa vaan!

Myöhäisiltaa Pirttiin!
Olen kuljeskellut omilla teilläni, en ole ehtinyt Pirtissäkään käymään pitkään aikaan.
Nyt tulin iltamyöhällä pistäytymään ja kertomaan "poikien" tervehdysten jatkoksi, että minutkin on taas rokotettu.
En kuitenkaan ole joutunut "Sydämen asialla"-sarjan tapahtumien tavoin rokotetuksi, vaan sitä samaa tautia vastaan niin kuin tapana on tähän aikaan vuodesta.
Meidänkin lemppariohjelma on Sydämen asialla-sarja. Totesimme ukkoni kansa, että siinä sarjassa ei ole raakaa väkivaltaa, mutta jännitystä riittää. On sopivassa määrin kaikkea kiinnostavaa.

Huomenta anlis3 ja kaikki toiset, tuuli tuivertaa, pakkasta aste ja maa ohuesti lumen peitossa.
Kaunista päivää lupasi, hyvä niin lähtevät ihmiset liikkeelle, kun ne myyjäiset tänään.
Pitkä on päivä tiedossa, ilta viiteen kauppaa käydään ja ihan kohta olen lähdössä.
Eilinen päivä onnistui täysin, pitkä oli sekin, kun ruokapaikan kunnostimme lattian pesusta alkaen.
Yhteisissä kokoustiloissa ei se siivous ole kaikkein perusteellisinta, mutta nyt taas on siisti paikka.
Ihana oli ateria ja joululauluilla itseämme viihdytimme, eipä muuta kaivannutkaan.
Kaikki olimme sitä mieltä, että ensi vuonna uusiksi, kamala miten pitkällä se tuntuukaan olevan.

Rokotusta en ole ottanut, eikä hoitajanikaan sitä ihmeemmin houkutellut, en ole ottanut koskaan.
Riskin otan.
Samat vaivat jaloissa kuin Katleijallakin, kyllä jalat näiden pitkien päivien jälkeen kipuilevat, olen jo useammat jalkatuet ostanut, vähän ovat apua antaneet, ovat vaan aika kalliita.
Koko ajan jalan asento muuttuu, uusittava on.

Lohi on hyvää monessa muodossa, itse tykkään graavista leivän päällä, tarjouksia nyt kovasti.
Kokonaisen tuoreen lohen kun ostaa, siitä saakin monta ruokaa, kun tarkasti käyttää.
Eipä ole lettuja tullut paistettua sitten kesän, pitäisi ihan lettukestit pitää, kutsua ystäviä herkuttelemaan, no ei riitä aika ennen joulua, mutta tuleehan ne härkäviikot;)
Tunnen monta iäkästä ihmistä minäkin, joilla muisti pelaa, liikkuminen sitten ei samoin toimikkaan, tasaisesti kaikki ei vanhene., surullista on sivusta katsoa heitä, joilta muisti on kadonnut.
Mikä sitten onkaan kohtalo itse kullakin.

Nyt alan taas lähtöä tekemään, kotini jo huokailee, milloin täällä ehdit kauemmin olemaan, no tulevat kaksi päivää kumminkin ja huomenna laitan kyntteliköt ikkunalle, muutenkin suurempia pölyjä pois kerään.
Vauhdikasta päivää teille toisillekin, saapa nähdä hyytyykö hymy loppu päivästä, ei saisi;)

Skillan tuosta lohesta mainitsi. Menenkin cittarista ostamaan kokonaisen kalan, kun on tarjouksessa. Poika tulee kuskiksi ja lupasi fileoida minulle sen kalan. Hän tekee sen paremmin kuin minä. Ajattelin pakastaa sen, mutta pienen osan graavaan ihan itselleni ruisleivän päälle laitettavaksi. Tilliä pitääkin ostaa.
Samalla ostan synttärikukkaset pikkuveljelleni, joka täyttää tänään 75 vuotta. Pitääkin alkaa siistiytymään lähtöä varten. On hienoa kun aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta. Ei ole vielä pakkasta mutta yöksi sitä on luvattu.
Aika erilaiselta tämä talven alku näyttää verrattuna pariin viime vuoteen.
Muut tulevat varmaan myöhemmin kahville pirttiin ja tähän vieraskirjaan kirjoittelemaan omat juttunsa.

Kaikki keskustelevat rokotuksesta,minä kävin noin 10v sitten sain vain paljon pahemman flunssan,joten en senjälkeen ole rokotusta ottanut.
On niin monen laista pilleriä syötävä, joka päivä tuntuu ,että huumeessa olen aina muutenkin. Ilmaantui vielä sellainen vanhusten riesa, kun levottomat jalat.
Kaikkea ne vanhusten vaivoiksi on meille luoja tuonut..
Täällä on 4 pakkasta ja valkoinen maa, ihanaa, kun kunta laittoi meille ison kasvavan kuusen joulukynttilöin palamaan se on yötä päivää kynttilät päällä.
Mukavasti meidän olohuoneen ikkunaan näkyy,kun se on varmaan 10m korkea.
Emme tartte kuusta kotia laittaa, muuten vaan koristelemme jouluntunnelmaa.
Eläkeliiton joulujuhliin yritän mennä,kun 9p on seurakunnan talolla. heta

Pitäähän ne rokotukset ottaa, vaikka vapaaehtoisia toki ovatkin.
Kuulun siihen sarjaan että, joka räkätauti vierailee mielellään meikäläisessä. Siispä olen ottanut aina flunssarokotukset ja säästynyt infulensalta. Lisäksi alkoi nuhankin jälkeen tulla pneumonia. monena syksynä pidin sen. Parannellessa ja toipuessa meni aina rahaa (lääkekuuriin ), ja aikaa viikkoja jopa kuukausia. Vakava tauti onkin moni on siihen jopa henkensä heittänyt. Otin siihenkin rokotuksen koko loppuelämäksi. Eipä ole sen koomin tullut. Se piti itse kustantaa.
Mutta maksaahan ne antibiootitkin ja ovat epäterveellisiä usein käytettynä.
Nyt pitää kokeilla laittaa... vai lentäneekö taivaan tuuliin koko helahoito. Moi !
Hyvä kun on keksitty apuja, mieluummin piikki kuin ainainen sairastaminen.

Lehdissä lukee kun nuoret äidit eivät annan rokottaa vauvojaan neuvolassa. Rokotuksilla on saatu monta tautia kuriin ja loppumaan suomesta. Nythän niitä leviää kun kaikenmaan kansalaiset liikkuu. Idästäkin tulee monenmoista tautia.
Mutta kuten sanottu, rokotukset jokaisen omalla vastuulla ja harkinnassa ottaako vai jättääkö.

Meilläkin pötköttää lohikala pakkauksessaan parvekkeella. Huomista odottamassa. Siitä saa monen moista ateriaa tai graavilohta osasta.
Hyvää on ja terveellistä.

Taisi mennä sikinsokin edellinen juttuni. Sekaisin Kalat, rokotukset, kaikki. Noin käy kun kiirehdin laittamaan että lähtisi- välistä kun lentää taivaan tuuliin. Mutta siitä huolimatta mukavaa ehtoota kaikille !

Olen kyllä sitä mieltä, että flunssarokotuksesta on apua. Minullakin se oli aika kähimistä ja nokan pyyhkimistä niin, että se helläksi tuli joka alkutalvi.
Ensimmäisen rokotuksen maksoin, kun en vielä saanut "vapaalippua."
En ole mistään rokotuksen jälkioireista kärsinyt mitään. Sekin on tietysti mahdollista, että rokotus vaikuttaa eri tavalla ihmisiin. Siksipä onkin hyvä, että kukin voi valintansa tehdä.

Kalaa ja täällä tekolohta käytän aika paljon. Vähintäin pari kertaa viikossa ja suolalohta, ihan suolan kanssa, palasen päälle lähes joka päivä. Tarjouksia tietysti kyttään, ovathan hintojen vaihtelut suuria. Kyllä lohta on kokonaisena löytynyt 4-5 e/kg, kunhan on pitänyt pientä varastoa, ettei kalleinta tarvitse ottaa.

Ripsakka kelihän täälläkin oli kävelyä suorittaa. Jäistä ei ollut, pitoa riitti kesän malliin ja eikä hikoiluttanut, vaikka olisi parastaan matkan taittamisessa pistellyt.
Nytpä onkin jo parasta ryhtyä heittäytymään rennoksi ja leipäillä, että jaksaa yöllä nukkua. Katsotaan sitten, mitä uusi päivä tuo!

Miten minä voin olla pystyssä tähän aikaan? Kai minä sitten olen, ellei tämä ole unta. Täytyy iltapäivällä tarkistaa, olinko tosiaan ennen kukonpieremää pirtissä...

Kun Katleija puhui takinhelmasta pyörän kanssa, niin muistin, kun ystäväni katkaisi kätensä saman asian takia. Puseron helma jäi istuimen taakse kiinni, kun hän hyppäsi pyörän päältä, seurauksena oli kaatuminen ja käsi pakettiin.

Välillä oli pikku pakkasta ja niin liukasta, että henkensä uhalla sai kadulla kulkea. Tästä päivästä en vielä tiedä, nollan vaiheissa ollaan nyt. Jalkakäytävä saattaa näyttää hiekoitetulta, mutta ne sepelitpä ovatkin ohuen jääkerroksen alla, eikä uutta ole ehditty levittää. Siinä on helposti kuperkeikan paikka.

Enpä välittäisi kaatuilla, kun en ole selvinnyt siitä 1½ vuoden takaisesta uimahallin lentoyrityksestäkään. Siitä jäi muistoksi hiusmurtuma yhteen lannerangan nikamaan, ja sen kyllä tuntee joka päivä. Tänä syksynä pääsin vuosikatsastukseen sellaisen lääkärin luo, joka pani röntgeniin. Joten enää en ihmettele, miksi vaiva ei parane.

Nyt tämä varhainen kana lähtee etsimään matoa tai ainakin jotakin aamupurtavaa. Astelkaa varoen!

Huomenta marraskuun viimeiseen päivään ja adventin aloitukseen.
Tänään valot ikkunoille ja huomenna laulan Hoosiannaa, toivottavasti telkkarista tulee lähetys.
Antin päivä, siis onnea Anteille.
Eka kerran taisi Hintriikka ensimäisenä pirtin oven avata, ei yhtään hullumpaa, eikä kai vaikeaakaan se aikaisin herääminen.
Sinäkin kiireinen ihminen, aamulla ehdit myös pirtissä piipahtaa;)

En lenkillä ollut eilen, mutta lenkistä kävi, kun kahdeksan tuntia seisten kauppaa teki ja kyllä kohtalaisesti kauppa kävikin, käsin tehdyt vaihtoi omistajaa.
En edes haaveile lenkeistä, jos kaupassa pystyisin käymään, kyllä jalat meinaa kapinoida, mutta sinnikkäästi matot parvekkeelle vein ja päätin, että ei periksi anneta, könttäilen vähän hitaammin.
Sellainen havainto tehtiin, että miettien ja vakaasti ostajat ostoksensa tekivät, sukkia tänä jouluna monesta paketista löytyy.

Noista kaloista puhuttu, ei tule kalaa edes joka viikko syötyä ja melkein se loheen ja muikkuihin näin talvelle ostelu typistyy.
Tuo jan-eric laittoi hyvän ohjeen sillin käyttämiseksi, silliäkään en osta kuin hyvin harvoin, valmiiksi maustettuna useimmin uusien perunoiden kanssa.
Pitääkin kokeilla tuota omatekoista, sillit ovat todella kallista herkkua, mutta jospa jouluksi herkun laittaisi.

En yhtään kielteisesti rokotuksiin suhtaudu, mutta itse en ole sairastanut mitään kulkutautina kulkevaa, joten en rokotusta ota, kun niistäkin joillekin harmia tullut.
Tiedä sitten loppuelämässä mitä vielä joudunkaan tekemään.
Monet taudit on maailmassa saatu rokottein taltutettua, hyvä niin.

Kävelykadulla meilläkin jouluvalot loistaa, tänään sitten joulukadun avajaiset, taidanpa jättää väliin, vaikka tuossa seuraavalla kadulla ovatkin.
Lunta sen verran maassa, että valoisalta näyttää, kun ikkunasta katselee.
Kolmisen astetta pakkasta, oikein otollinen ilma joulukadun avaukseen, kai raketteja voin illalla ikkunasta katsella.

Nyt on aloitettava tuo siivous ja pyykkikonekin pitää laittaa jyskyttämään, siinäpä se päivä vierähtää.
Kauppaan ei muuten tarvitsisi lähteä, mutta tuli muutama tilaus miesten sukista, niihin langat on käytävä ostamassa ja alulle neule saada.
Mukavaa päivää, adventtiin laskeutumista kaikille.

Onpa kaunis lauantai-iltapäivä, aurinko valaisee tienoon, viimeinen
marraskuuta ja sitten jo joulua kohti mennään pitkin harppauksin.

Usein me ihmiset otamme elämän liian raskaasti, ryppyotsaisesti.
Enemmän naurua, hupsuttelua ja iloa pitäisi päiviin saada mahtumaan!

Kannetaan huolta omista asioista, Suomen asioista ja koko EU:nkin
asioista. Täytyisi luottaa heihin jotka on valittu näitä asioita hoitamaan,
koska murehtimalla emme paljoakaan voi, ehkä vain itsemme stressaamme.

Näitä mietin leipoessani piparkakkuja jouluksi, tähtiä ja enkeliä laittelen pannulle.
Onpa ihanat tuoksut kuuluu ovelta, ukkoni pyörärekeltä palaili, sanoi
tien olevan mainiossa kunnossa.

Hyvää päivän jatkoa pirttiläiset ja kaikki kävijät!

Kirjaimet joskus sanan sekoittaa, tarkoitin tähti-ja tonttupiparkakkuja!

Ehtoopäivää ;)

Antin päivä ja jos vanhat ennustukset pitää paikkansa,pitäisi tulla valkea joulu.
Meillä roiski vähän lunta ja mittari miinuksen puolella.

Noista rokotuksista vielä.Otin joskus 80-luvulla sen rokotteen ja en ole niin kurjaa talvea pitänyt kuin silloin.
Sipulivettä on jääkaapissa pullossa,siitä hörppy aamuin illoin.
Voihan se olla minulla taikauskoa,mutta rokotuksiin en mene.

Olen kait joskus kertonutkin;iso valkosipuli pilkotaan ja litra kiehuvaa vettä päälle ja annetaan seista 4-vuorokautta keittiön lämmössä,sitten siilataan pulloon. Voi laittaa hunajaa jos haluaa. Kansanradiosta kuulin tämän ohjeen,en muista vuotta.Ainakin on tähän asti auttanut.

Sain taas tänään oikeaa vatsajumppaa tuolla kerhohuoneella.
On siellä niin kiva poppoo.

Näkyillään....

Iltahämärää!

Eipä ole nyt taivaankannen värejä ihailtavaksi. Sateenhämyistä on ja pimeää. Vain katuvalot ja naapureiden ikkunat tuikkivat esille. Lumesta ei ole tietoakaan. Siinä sen innoitukseni lähteet.

Hämärältä tuntuu myös pääni. Ei tuiki valon merkkejä. Tosin turruin siitä, kun lueskelin köykäisesti otettavaa kirjaa. Eihän aina tarvitse "raskasta" olla. Se urakkani tuli tehtyä, silmäni väliin väsyy, täytyy lumpsauttaa kiinni ja ottaa vartin torkut. Sellaista nujuamistani on lukemisenikin.

En huomannut Venlastiinan kadonneita kirjoituksia. Enhän kyllä yhtenään koneelleni kurkikaan.

Ehdin sentään pienen lenkuran ulkonakin heittää. Normaalia totuttautumista talveen. Eihän - 7 pitäisi tuntua, vaikka lievät puuskat vaikutusta tehostivatkin. Ihan tuntui, kuin pöksyjen läpi viileä veto olisi käynyt. Voisihan vaatetta enemmänkin päälleen pistää, mutta mitäs sitten tekisi, kun pakkanen monin kertaistuu. Parasta vaan totutella karaistumaan ja sitten lisäillä rytkyjä niukasti tarpeen mukaan ja hakaneulat lisäksi välläystä sitomaan. Niin tehtiin ennen ja ennenhän oli kaikki hyvin. Kesäisin paistoi aina aurinko ja talvisin oli mainiot hiihtokelit vaikka mäenlaskuun. Näin muistelen.

Eipä tän kummempaa. Jatketaan kun jaksetaan. Hei!

Hyvää ensimäistä adventtiaamua, joulu kuukin alkoi, sen myötä joulun valmistelut ja odotukset.
Olen lukenut, että jokaiselle ei joulun tulo suuria muutoksia elämään tuo, itse olen kyllä joulun juhlistaja, aina jollakin tapaa.
Luulen, että tämä joulu vähemmällä valmistuu, ainakin tässä vaiheessa sellainen tuntu, ehtii kyllä muuttuakin.
Oskareille tänään menee onnittelut, meillä oli joskus kissa nimeltä Oskari;)

Lunta sataa ja maa on valkoinen, ihan aurattavuuteen asti, tahtoo vaan nuo rapun edustat jäädä huonolle kolaukselle näin viikon vaihteessa, eiköhän tuosta kinoksesta yli pääse.
Luvallista on hakea kola ja työntää ylipääsemättömät lumet pois, tulisipa siinä reippailtuakin.

Katselin noita Kotilieden reseptejä ja mieli tekee kokeilla muutamia, kiitos Ramoonaa linkistä.
Kovin kirjavaa on tuo valojen loiste kyllä pelkästään kirkkaat valot kauniimpia olisi, no makuasioista ei voi, eikä saisikaan kiistellä.
Palstalla tuo jankutus jatkuu, parasta on vain pirtissä olla, tai saa ryöpyn niskaansa tai selittelemään ainakin joutuu;)
Miten voikaan olla hyvä muistisia ihmisiä, minulla meinaa kaikki hämärään muistikuvaan jäädä.
On tuota tämän päivän asiaa mielestään niin paljon, että vanhat unohtuu.

Lohen ystävälle totean, että noin toimin minäkin, kuten kuleksija, mitään en hukkaan heitä.
Maukas keitto tuleekin fileerauksen tähteistä, kermaa loraus ja nam,nam.
Nean mietteisiin yhdyn, otamme asiat liian raskaasti, mutta pakko joskus on, kun oikein tiukalle vetää, osaisikin olla luottavainen ja ajatella, että kyllä se siitä,.
Ainahan asiat tuppaa onnistumaan, jos ei heti, niin myöhemmin, siis jollakin tapaa kumminkin.
En meinannut paistaa piparkakkuja, mutta nyt tekee mieli se jouluinen tuoksu kotiin sada, lusikkaleipiä rupesi mieli tekemään, kun ohjeita luin.

Kyllä nyt olisi aika lähteä lämpimään, kuka sitä kaipaa, minä en talvea kyllä vaihtaisi lämpöönkään, tämä vaihtelu sään suhteen on niin suurta rikkautta ja jokainen vuodenaika antaa jotakin.
Onhan se raskasta jos lumitöihin useampana aamuna joutuu, mutta pitää ajatella kunnon kohotuksena, mielikuvituksen voimin kellua todella meren laineilla;)
Kyllähän nuo tabletit ovat yleistyneet, kun joka paikassa niitä näkee näprättävän.
Näppäriä viestin siirtäjiä varmaan.
Ropit on muorilla, kokeilun tuloksina hyväksi olet kokenut, minä en saisi kaiketi edes nielaistua, kun valkosipuli ei kuulu lempituotteisiini.

Kyllähän suomalainen pakkasen kestää ynnämuu, vaatetta lisää kuten totesitkin, siinä sitten varpaita nipistää, nenä meinaa jäätyä, mutta sitkeä suomalainen, ainakin savolainen kestää;)
Toivotan hyvää ensimäistä adventtia, kuunnellaan Hoosiannaa ja lauletaan mukana, on se niin selkäpiitä nykäisevä tunne.

Hyvää 1 Adventtia.

Myrsky mellersi tänäkin aamuna, kuten aloitus viestissäkin.

Joulukuu alkoi sakealla räntäsateella, oli jopa miinuksen puolella lämpötila, nyt jo yhtä lämpöastetta näyttää.

Valkoista ja kaunista on vielä, varmaan vielä kaikki sulaa pois.
Harvoin se sulassa maassa lumi pysyy.

Eilen kävelin järven rannassa, siellä oli jo jääpeitettä. Kuten myös kanavassa. Vaikka ei mitään kovia pakkasia edes ole ollut.

Huomenta! Tulenpa Pirttiin ihan aamusta. Näin tulee kaksi pimeää vastainen viestieni välille. Samat pienet valopisteet tuikkii. Vähän lämmintä ja tuulta vouhottaa aika tavalla. Näen sen tuulimittaristani, hento runkoisesta korkealle kurottavasta koivusta. Hyvin kumartelee.

Minulle tämä on varhainen aamu. Kävin kyllä vartin remputtamassa itseäni kuntokämpässä. Nyt on menossa kahvittelu ja kaurapuuro sekä lehden sivujen kääntely. Joten eipä tässä ihan laakereillaan lepäillä. Sen enempää en ole kirjoittamistani ehtinyt ajatella.

Joten hyvää alkavaa päivää teille kaikille, jotka alkavat aamutokkurasta toipua!

Huomenta!
Seinäkalenterin lehti on käännetty joulukuulle. Kalenterin kuvassa on Porvoon kirkko. Satuin käymään siellä viime kesänä Savonlinnasta palattaessa. Sehän paloi joku vuosi sitten ja on korjattu hienosti. Kirkossa sattui olemaan urkujen viritys, joten opastusta oli ihan vaikea kuulla.

Skillanin aloituksesta otan kiinni kahdesta kohtaa. Lohen perkuut laitoin minäkin eilen pakastimeen. Pienen keiton teen joku päivä niistä, sellaise kerta-annoksen vaan. Käyhän se viikon kalaruoasta.

Siitä Oskarista, kiva kun muistutit. Ensimmäiselle pojan pojalle miettivät nimeä niin minä huvikseni sanoin heille että pankaa Oskariksi.
Kun poika sitten kastettiin niin toinen nimi hällä oli Oskari. Kyllä hämmästyin ja nauratti.
Nyt pitää laittaa kuvaviesti Oskarille.

Eilen illalla kun aika myöhään vielä palstaa lueskelin kuului pariin otteeseen ilotulitusten räiskintää, jotain juhlittiin en tiedä mitä mutta epäilin jotain kaupallista näin joulun aikaan ilmeisesti.
Ylihuomenna räiskyy taas on Aurajoen uuden sillan vihkiäiset illalla kuuden aikaan. Sillan tulee vihkimään presidentin vaimo Jenni Haukio. Tarttis mennä paikan päälle. Bussilla pääsen melkein viereen.
Taivas harmaa ja vettä on satanut.

Empä touhua joulun takia.

Luin tuossa iltasanomista,
joku viisas tutkinut ja tullut siihen tulokseen,ihminen on sian jaa simpanssin risteytys;D
Ei sen puoleen ,kun noita toilailuja lukee lehdistä,niin läheltä pyyhkii ;DDDDD

Meillä maa valkeana mittarissa -0,1C

Jouluaterialle menen tuonne Takataskuun,ensiviikolla.

Eipä tässä kummempia,kunhan ilmoittauduin.
näkyillään....

Mikäli olen oikein tulkinnut, eivät pirttiläiset heitä ruokaa hukkaan.
Emme mekään. Kyllä lohesta (ja kaikesta muustakin ) käytetään joka muru ruuaksi. Lihaisista ruodoista tulee makea keitto. Miksi kalliilla rahalla ostettua pitäisi heitää pois. Nykyisin on hyvät säilytys paikatkin, jos vaan syömiseltä säilyvät !

Päin pahinta ja sakeinta lumipyryä ja tuulta piti lähteä aamulenkille.
Sehän on haaste. Oikealla pukeutumisella ja asenteella selviää hyvinkin.
Kyllä se on näin "vesi-ihmisenä" huomattu. Eikun tuulta päin....

Juu Oskari löytyy meidänkin suvusta. Pojan poika, hän nuori isä, on Oskari toiselta nimeltään. Onnittelut on vielä tekemättä, onneksi
Skillan muistutti meitä.

Yhden kilon taikinan torttuja tein jo isän päiväksi, samoin pipareita.
Kaikki syöty jo aikapäiviä, niinkuin oli tarkoituskin. Joulun aiomme viettää ilman lunta, jäätä, tuulta ja pakkasta. Tammikuun alkupäiviin.
Vietellään samalla yhden sukulaisen syntymäpäiviä isolla
mukavalla joukolla.
Vielä jää talvea ihan riittävästi lumessa tarpoa ja tuulessa taivaltaa.
Yleensä ne hiihtokelit ovat keväämmällä, saatan ehtiä siihenkin
mukaan.
Niin kauan kun on vointi ja mieli sellainen, mentävä on.
Voihan tulla mitta täyteen yksi kaunis kerta. Mutta nyt vielä: hyvin kyllä joutaa muutamiksi pimeimmiksi viikoiksi.

En voi millään ymmärtää tuota palstan meininkiä. Ihan kuin keskenkasvuiset kakarat kiistelevät ja nimittelevät toisiaan. Ei viitsi käydä edes lukemassa. Ikävä juttu.Varsinkin niille jotka joutuvat
"tulilinjalle".

Ai niin pitikö täällä olla iloinen ? mitäs minä nyt keksisin... hmm..
Huono kun olen keksimään :
Joulukuu alkoi;
Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu, väki nukkuu.
Öitten varjoon talon touhut hukkuu. touhut hukkuu,
Tip tap, tip tap, tipe tipe tip tap, tip tip tap !!
Saa leikkiäkin minun mukana, tip tip tap
Sitten lausutaan yhdessä: Onko kaikki mukana ?

Talven lumikellot lempeästi soivat.
Tuulen urut soinnuin herkin huminoivat.
Metsän kansa muistain kädet yhteen liittää,
Kaiken antajaansa hartain mielin kiittää.
Tip tip tap.

Taas lähti joulukuu käyntiin,pimeys alkaa lyhetä. Mieheni laitteli meidän
jo valot meidän lasitetulle parveekkeelle,samalla kuntakin ison kuusen valaisi..
Todella isokuusi on ihana , saa olohuoneen ikkunasta yötäpäivää valaistuna.
katsella... Minä en huseraa joulua suuremmin,kun kukaan ei sanonut kaapeissa olevan.
Omatekoiset ruuat laitamme tietenkin,eihän muuten joulu tunnu joululta ellei tuoksuja tule. Hjallis on tehnyt viimeai

Iltaa Pirttiin. Kotiin palasin juuri tuolta ulkoa, ja nautin katsellessani pihojen jouluvaloja. Oman kodin sisäänkäyntikin tuntui tuossa puuskittaisessa tuulessa vallan ihanalta:)

Perinteistä kynttelillöä ei nyt ole, vaan huurteiset valkeat oksat täynnään tähtösiä työhuoneen ikkunalla. Makuuhuoneen unikkoverhot luo lämpimän hohteen kun siellä on mankelipöydällä oranssinpunainen valaisin. Punainen lämmin on joulun värejä minullakin!

Kamalia tuulepuuskia pyyhkii ulkona nyt.

Koti on niin rakas paikka, paras maan päällä, varsinkin kun hieman kylmissään tulee sisälle.

Tuosta lohesta vielä, on se hyvää tuo Saaristomeren savulohikin, käy leivän päälle, ja huomenna teen perunalaatikon lopuista. Graavina suosin siikaa, mutta vasta jouluna ja itse suolattuna.

Kotoisaa iltaa kaikille!

Huomenet pakkasaamuun, kahdeksan astetta on mittarissa.
Oskari eilen rupesikin nimipäivän kunniaksi oikein riehumaan, lunta tuli ja liput sai kyytiä.
Nyt näyttää rauhoittuneen myrsky ja aurat jyrräävät teitä puhtaiksi.

Jytymammalla onkin oikein maatiaiskissa kuvassa, onko jo vanhakin?
Voi kun uskoisivat, että jäälle ei vielä kiirettä, muutamia kunnon pakkasia se jäätyminen kaipaa.
Kaksi pimeää sitä on vastakkain, onneksi tuli lunta, vähän, jos valoisuutta lisäisi, toivottavasti kestää, aikamoinen loska syntyy jos sulaa.

Onnea sinne vihkiäisiin turkulaisille täältä savon puolesta, toivottavasti ei tuuli tuiverra, väkeä kertyisi sankoin joukoin.
Imelletyä peruna looraakos Late laittaa, sitä en minä ole oppinut syömään.
Ei ole suomalaisilla onnea mukana noissa urheilu koitoksissa, no sääkin kenkkuili.
Hyvä se on ilmoitus olemassa olostaan muori ja sikoihin olen minäkin kuullut apinan lisäksi meitä kutsuttavan, pirtin naisia myös kanoiksi, olkoonpa vaikka niinkin, ei haittaa.

Venlastiinan viestit tuppaa lenteleviä olevan, no niin joskus minunkin villiintyvät ja kylläpä suututtaa silloin.
Ymmärsin liisa salin nukkunapin unta tarkoittavan, ensi kerran vain tälläisen sanan kuulin, hauska juttu;)
Palstan tila on sitä mitä se on ja tulee olemaan, yksi nostelee vanhoja ketjuja esiin ja muut sitten kinaavat.
Eipä noihin viitsi osallistua, muistaa entuudestaan, että parasta pysyä poissa, vaikka mieli tekisi oikaisuja tehdä.
Jostakin luin, että joku totesi, että pirttiin en mene, no onneksi ei kukaan pakotakkaan;)

Tuleehan se joulu ja ohi menee, ilman suurempia laittamisiakin, mutta kai sitä vaihtelua ihminen kaipaa siksi hössätään;)
Lyhyestä virsi kaunis, ajatteli varmaan "sama täällä".
Keittiön ikkunalle tarkoitettu kynttelikkö ei suostunut palamaa, joten jätän laittamatta, saa riittää nuo mitä muilla ikkunoilla on ja valot myös parvekkeella, kuusta en nyt laittanut.
Taas yhdyn sini-sirkun toteamukseen, koti on paras ja rakkain paikka, myrskytköön tai tuiskutkoon, sisällä on hyvä.
Mites Late tuli katuma päälle ja poisti viestinsä?

Hyvää alkavaa viikkoa, ensin tätä maanantai päivää.

Huomenta täältä selkeästä, pikkupakkas aamusta. Myräkät näyttää olevat ohi.
Joulusta sen verran, että se ympärivuotinen kestokuuseni voi parvekkeella hyvin. Niin hyvin, etteipä taida koristuksiakaan kaivata. Muutoinkin menevät nämä tulevat pyhäni " matalalla profiililla." En ole harkinnut mitään erikoisempia toimia. Tähän pätee: itsekukin tapoineen.

Lueskelen kyllä koko palstan. Noo...onhan sitä pientä puhuria, enpä noista sen enempää. Yleensä myrskyn jälkeen tyyntyy, sama viisaus kuin sateen jälkeen tulee pouta.

Vetkuillen olen aamuni aloittanut. Tällä vauhdillani en olisi töihin ehtinyt. Kahvitteluuni ja lehden kääntelyyn on pari tuntia huvennut. Nytpä lähdenkin taputtelemaan markettiin. Ei se tarpeellista olisi joka päivä, mutta siinäpähän tulee myös liikkeelle lähtöä. Heippa!

No, heippa vaan tännekin. Hyvii kahvihetkiä kaikillen!

Huomenta taas lauhaan aamuun, vaihtelevaa on sää, eilen kahdeksan asteen pakkasessa ja nyt taas suvesi.
Aura naapuritalon pihassa lumivuorta rakentelee, toivottavasti ei turhaa työtä, kestäisi nyt tämä lumi, valoa kummasti lisää antaa.

Kyllähän juhlat tahtoo joulun aikoina unohtumaan, mutta eipä siihen syntymäänsäkään voinut itse vaikuttaa, johan tuon on oppinut hyväksymään;)
Lapsena on tärkeää kuitenkin huomioida jokainen, järjestely kysymys vain on.

Ohi menee joulu ja hyvin nopsaan vielä, sen joulun ennakko valmistelut ne enemmän työtä teettä.
Ehkä näin vanhemmalla puolen ikää osaa jo rauhallisemmin suhtautua jouluunkin.
Minä olen ajatellut ihan vaan yksin olen jouluni viettää, olisihan se eka kerta ja varmaan ihan kokeilun arvoinen.
Voipa suunnitelmiin muutoksia tulla, tulevaa kun ei voi arvata.
Ehkä lapset voivat olla toista mieltä ja pahaa mieltä jouluna ei halua kenellekään tuottaa, miten hyvin osaa toiveensa sitten perustella, se nähdään.

En ole oikea ihminen sanomaan teen suhteen mitään, hyvin vähän teetä juon.
Pahaa kai se tee on jos sokerilla ei mausta, mutta teen juojat ovat tyytyväisiä teen makuihin, siinä missä me kahvin kittaajat, kumpi sitten terveydelle parempaa olisi.
Eikös teellä värjätä jotakin, siis teen väri kaiketi hyvä myös jonkinlaiseen värjäykseenkin, olenko ihan itse tuollaisen keksinyt;)

Eilinen päivä oli kivan tuntuinen muutamine pakkasasteineen, kyllä se talvi pienen pakkasen ja lumimäärän kanssa on iloksi.
Eilen illalla oli talkoot porkkanan ja lantun kuorinnassa, keitettiin ja survottiin ja pakastettiin, sitten ihan joulun alla laatikoiksi paistetaan ja myyjäisiin tarjolle laitetaan.
Urakan jälkeen saunottiin ja mieli iloisena kotiin ja nukkumaan.

Tämä päivä menee lauluryhmän puuro juhlinnassa, täytekakku kahvit päälle.
Joululaulut raikaa ja hyvä lämmin hellä on mieli jokaisen, näin uskon.
Mukavaa oloa teille toivottelen touhuinenne;)

Sinistä hämärä aamua.
Voin todistaa yhden asian oikeaksi. Sen että tee Värjää.
Kun pahana tapana on kuljeksia leipä hampaissa ja juomamuki kädessä, olkkariin katsomaan milloin mitäkin tv:stä. Silloin toin koko teekannun ja laitoin lattialle maton päälle. Jotain jännää muka katsottiin,,
Seuraavan kerran kun oikaisin jalkani koko kannu pyllähti nurin ,sisältö levisi - tietenkin- laajalle alueelle.
Tavallista heinäteetä. Eipä muuta mutta kun matto oli melko uusi ja
kaunis ja kallis. Sille tehtiin kaikki mahdollinen. pesulassakin käytettiin
(käsittelypaikka oli piäkaapunnissa) vastaus tuli ettei sille voi mitään.
On ja pysyy !
Eipä voinut syytellä ketään kun omia tekosia oli. Nurkassa seisominenkaan ei olisi tuonut teetä takaisin siihen kannuun. SIIS oikein hyvin tee värjää, jos tahtoo sitä sävyä !
Minä en tahdo enää ikinä- teetä juon kyllä edelleenkin. Iltaisin.

Vielä yhdet pikkujoulut huomenna ,kohta alkaa odotettu joulutauko.

12:sta asteesta hyppäsi nollaan. No ,mikäs siinä, olkoon !
Hyvää päivää kaikille, pysytelkää pystyssä.

Tänä aamuna kipaisin aamulenkkini asialla. Kipaisin labrassa. Ihmettelin kuinka vähän oli jonottajia, nopsaan meni. Kaipa ihmiset pyörii marketeissa, siellähän on kansaa. Niin, se labrani oli valmistutumista kontrollikäyntiin vanhan vaivan takia. Perästähän kuuluu.

Tiesin kyllä, että tee ja jotkut kasvit ovat käytettyjä värjäysaineita. Sitä en tiennyt, että väri on niin sitkeä, että pesulakaan ei auta. Sehän selvisi Merikukan kertomasta. Teetä juon harvoin, kahvia sen olla pitää.

Turistien kolareista, voihan olla, että ajaminen toisenlaisissa olosuhteissa niihin kokemattomana, on epävarmempaa. Se kyllä näkyy kesälläkin pienillä, mutkaisilla sorateillä. Pelkästään asfaltilla köröttelijä voi saada oppirahat maksettua ja olla kanssakulkijoille vahingoksi. Soratie voi olla "liukaskin", kovalla tienpinnalla irtosora on kuin kuulalaakerit. Olen muutaman sellaisen nähnyt ja ainakin kerran pakosta väistänyt hatelikkoon. Eipä silloinkaan pahemmin käynyt. Pieni ylimääräinen lisätyö, jotta pelin sain radalle. En kyllä tiedä tarkemmin, miten paljon turistit kolareita aiheuttaa liikenteessä kokonaismäärään verrattuna.

SkillaNilla sitä menoa riittää. Hyvähän se, eipä aika pitkäksi käy ja ainahan niistä mielihyvääkin tulee.

Nytpä on taas pistettävä menoksi, joukkojen jatkoksi markettiin. Täällä kohtalainen keli, 3, eikä liukkaus häiritse. Hyvää jatkoa päivällenne!

Nyt puhuvat sillai ,että mummot ja papat pitäkää vanhuuden vara. Yhteiskunnalla
ei ole varaa vanhoja hoitaa,niin eikö olisi parasta ,että sen eutanasia pillerin antaisivat vapaasti käyttöön tarvitsevalle.

Onhan meillä mahdollista kenellä on varaa säästää sukan varteen,mutta kun olisi lapsille mukava antaa,kun veroja on maksettu,niin olisivat velvoitettuja myös hoitamaan sen edestä.. Mutta ei surra etukäteen,jospa luoja kuatas kengät jalassa. Katsokaa tuonneko päästään.

http://vikki.pp.fi/BirgitMummu/Runous/Animaatiokuvia.htm#Enkeli


toivon teidän hiirellä hipasevan =ihania......

Heippa täällä ollaan ja piski on taas kotona.
Kuukauden päivät oli poikani perhettä vahtimassa, mutta nyt on mummon luona.
Sulhoin ei täl kertaa piitannut, vaik hänen karvojaan niskasta silittelin, kai hää meinas jotta lähte ne kuitenkin, loputkin karvat.

Maailman meininkeihin mie en puutu, en välitä niit seurata, turhasti ittelleen murhetta kerää, niistä joihin ei voi vaikuttaa millään ilveellä. omissa tekemisissä on ihan tarpeeksi, niin iloa kuin vähän joskus mielipahaakin.

Aikas mukavasti täällä mennee, kästöitä oon hiukkasen värkänny, sen verran jotta mieli pysyy virkeenä, myssyjä lähetin sairaalaan ja parit villasukat, jos joku tykkäis jalkaansa laittaa.
Keittiön pöytä on lastattu kaikenlaisella askartelu roinalla. Meil ku on sulhon kans 120 neliöö asumispinta-alaa, 2 keittiöö ja neljä huonetta, kaks kylppäriä ja silleen.....onhan siin tilaa askarrella....mut kuluja on kaksinkertasesti!

Mukavia joulukuun päiviä teille jokaiselle ja olkaahan ihmisiksi:))
Hei hei

Suuntana on se kotona hoitaminen- ollut jo kauan . Siksi niitä vuodeosasto laitoksia puretaan. Kotihoitoon panostetaan. Lisäksi monenmoiset ja hintaiset palvelutalot, mutta ellei niihin lähde on kotihoito, se edullisempi.
En minäkään jaksa sitä vanhusten hoitoa päivitellä, kun ei sille mitään voi.Eletään päivä kerrallaan ja yritetään pysytellä voimissamme parhaamme mukaan. Tulevaisuuden näkee sitten aikanaan....
Sen tiedän että ruokaa , lääkkeitä ja muita palveluita kotiin toimitetaan ja ettei elävänä ketään liene haudattu, joten eikun porskutellaan vaan eteenpäin.

Jo on wiiwidearilla tilaa, voi leikkia sulhon kanssa vaikka piilosta, kun on noin monet huoneet ja piilopaikat.
Käsitöistä tuli mieleen nuo kivat sinivalkoiset vauvan myssyt,joita oli Tampereen synnytyslaitokseen lahjoitettu.
Kun itsenäisyysjuhlatkin ovat siellä- ei synnytyslaitoksessa vaan tampereella.
Noin helposti lipsahtaa- ikäänkuin s.laitoksessa juhlittaisiin itsenäisyyttä...
Nyt tämä sekoilu saa luvan loppua, se on MOi.

Ilta lenkistäni ei oikein tahtonut tulla mitään, kun taivaita päin tiirailin,
oli nääs niin kaunis tähtinen taivas, näkyi otavakin hienosti!
Lämmintäkin muutama aste. Harvinaista herkkua joulukuulla.

Päivä on mennyt monien asioiden kanssa liiankin nopsaan!
Mutta päivä se on vielä huomennakin, jatketaan siitä, mihin jäätiin.

Hyvää illan jatkoa!

Jälleen uusi huomen, päivä alkamassa, mitä tuokaan tullessaan.
Melkein kolme astetta pakkasta ja kuivalta näyttää, voipi olla liukasta, varoen on astuttava.
Tiedossa viisi aivan suunnitelmatonta päivää, mitenkähän sujuvatkaan;)
Joulukortit kuoressa valmiina lähtemään, rästi hommia ei kovinkaan paljon löydy.
Voisihan sitä vaikka leipomuksia tehdä.

Vaarallista on tähtitaivasta lenkillä tiirata, voi tulla langeemus, Nea hyvä;)
Ihmeen paljon noita apteekin tuotteita löytyy minulla myös lääkekaapista, vaikka en oikein mitään sairastakkaan, onkohan varalle tullut ostettua?
Hallitusta voi haukkua, vaikka ei mitään autakaan, yritän vielä jaksaa uskoa, että parhaansa yrittävät, työpaikat ainakin on suurten omistajien takana.
Onhan se elämä paremmin ainakin siitä ajasta, kun kunnalliskoteja oli, silloin ei paljon vanhoista keskusteltu.
Pitää etsiä se kaikkein huonoin vaihtoehto, niin nykytilanne paremmalta näyttää;)

Teillä ei tarvitae jonottaa kylpyhuoneeseen wiiwidear ja kun ei sama ruoka kelpaa, voitte itsenäisesti laittaa oman makuista evästä, onneksi olkoon;)
Nyt kyllä kovasti kehotetaan kuluttamaan, ei lapsille jättämään, no eipä ole paljon kuluttaa, jos ei perinnöiksikään jättää.
Olen kuuliainen tämän kulutuksen suhteen, kaikki kiertoon mitä tulee, se mikä on jäljellä kun pääni kallistuu,,, toivottavasti hautaan saavat omillani.
Äidilläni oli tapana sanoa, että musta vaate pitää komerosta löytyä ja arkku rahat piirongin laatikosta, piirongin annoin pojalleni, mihin ne rahat nyt laitan;)

Tuon kokemuksesi jälkeen meri-kukka, sormi pystyssä heristän, äläpä vie ruokaa olohuoneeseen, syö kiltisti pöydän äärellä.
Tuo varotus on kyllä itsellekin, on se niin kiva syödä ja katsoa telkkaria, kaksinkertainen nautinto;)

Kinkuton joulu suunniteltu minunkin kohdalle, paljon muutakin olen ajatellut tavanomaisesta pois jättää, se mikä sitten toteutuu, jää nähtäväksi.
Kaurapuuro linja voisi olla paras toteuttaa, ainakin tuon painon kurissa pitämisessä.
Taitaisi siihenkin löytyä muitakin konsteja, jos oikein yrittäisi.

Ilman kahvia ei minunkaan päivä ala, sitten päivän mittaan en sitä kaipaa, muita ihanuuksia kylläkin:)
Nyt sitten tätä vapaaksi suunniteltua päivää aloittamaan, kauppa reissu ja muuta en vielä tiedäkään, luulen että päivä kuitenkin iltaan saadaan.
Miten teillä toisilla, kertokaa ideoita minullekin, heippa!

Valoisaa aamua- vaihteeksi. Tänään olisi viimeinen joulujuhla palvelutalon asukaille- siis tänä vuonna.
Noin tunnin ohjelma lauluin, runoin, tonttuleikein ja senioritansien merkeissä sitten yhteiset joulukahvit !
Myös yleisö otetaan mukaan istumatansseihin.
Sitten alkaisi joululoma- kenties, kenties, kenties.

Hyvä kun VS muistutti illalla tuosta Neiti Marplesta. Muistin laittaa nauhalle. Meikämaijan pitää jo nukkua siihen aikaan. Sitten joskus kun sopiva aika on katsotaan.
Tosin saman näkisi tv:n katsomosta .

Noista lääkeistä. Yritän saada kaikki haettavaksi samana päivänä apteekista. Viimeksi kun palasin reissulta, katsoin suurta,suurta muovipussia. Tuli mieleen pitäiskö hävetä vai mitä-- onko se todellista että tuommoinen määrä lääkeitä ja vain minulle 3 kk. annokset..
Ja kaikenkukkuraksi kaikki lääkärin määräämiä. Jotain yritin itse lopetella josta seurasi nootti: kyllä vaan pitäisi yrittää ottaa ohjeen mukaan, koska on nuo perintötekijät niin voimakkaasti esillä

No eipä mittää, voin oikein hyvin. Sehän on asian ydin.
Kun vielä muistaisi tuon ruuan kanssa kuleksimisen.Toinen lempipaikka on tämä netti syömisen kannalta. Siihen sortuu varmaa moni muukin.

Tämä meni ilmoittautumisen piikkiin. Lutuisaa joulukuun päivää kaikille, mitä sitten kukakin tekee.

Illan hämärässä poikkean Kahvipirttiin saunakahville:)

Sain tänään leivottua juustokierteitä pari pellillistä, ja toin vadille maistiaisia pikkusuolaisista. Saunan laitoin päälle, ja pujahdin kuumaan löylyyn! Voi *eetu* kun teki hyvää kropalle ja nyt saa olla vapaasti pelkässä haalarissa loppuillan.

Kahvikin maistuu saunan päälle taivaalliselle, jäikin päivällä tuo lounas rippeiden syömiseksi, mutta keitän illemalla kananmunan ja maustekalaa siihen leivän kanssa, niin päivä on pulkassa.

Nyt toivotan lokoisaa oloa ken ehtii, ja kiitos isosta kahvimukillisesta! Moi

Kiitos s-s:lle tarjoilun yrittämisestä.) Kun en muista makuja juustokierteistä, en pysty vertailuja laadusta tekemään.

Tulevista pitkistä pyhistä sen verran, että enpä juuri ruokatottumuksiani muuta. Omasta mielestäni syön kelvollisesti, jopa monipuolisesti. Miksikä muuttaisin tapojani? Eihän edes rasittavammat hommat ole tiedossani. Ei kannata "jojoilla" syömisten suhteen. Jos puoleen kilon kinkkulohko kohdalle sattuu, voihan senkin ottaa. Sillä varmasti muutama päivä menee.

Lääkkeissä olen pääsyt jo pitkän aikaa vähällä. Ainoa jatkuva on verenpainelääkitys. Sitäkin olen puolittanut omavaltaisesti. Mittailen painetta kerran päivässä. En pyri ihanne mittoihin, jo 140/85 on mielestäni hyvä. Määrää säätelemällä pyrin vähentämään lääkkeen haittavaikutuksia.

Nyt minulla on touhuissani hiljainen hetki. Ei sillä, etteikö tekemistä olisi. Onhan sitä, mutta hyväpä on välistä rennonminkin lasketella. Kävelyt tietysti tein, en saanut tekosyytä huonoista ilmoista.

Niinpä jatkelen taas sitä entistä. Olemista. Hyvää vauhtia kiireiset, hätäiset, touhukkaat ja myös vain oleilijat! Tavataan kun keritään!

Tuolla keskusteltiin uskonnosta, ja siitä eikö kaikilla saa olla siitä oma kanta.
Mieletäni saakin.
Mutta jos ''uskovainen'' on lähimmäisille varannut helvettiin menon ja itselleen taivastontin, niin olisi parempi pitää se ''tieto'' omanaan.
Myöski kristinuskon ''lähetyskäsky'' olisi osattava pitää poissa näistä keskusteluista.

Mutta pohtia ja ajatella saa, nehän meidän päässämme liikkuvat, ajatukset, halusimmepa tai emme.

Ja ne saattavat koskea matkan päätä ja siihen liittyviä tunteita. Ei niistäkään kieltoa päälle saa laittaa.

Ehtoota.

Puolipäivää meni tuolla Päksissä.
Eilen puristi tuosta rinnan kohdalta ja vielä tänä aamunakin,ei nitrotkaan auttanut.Soitin aamulla tuonne "arvaus" keskukseen
Käskivät mennä suoraan keskussairaalaan,tietysti tein työtäkäskettyä,mitattiin verenpaine ja monta putkea otti verta.
Eipä löytynyt vikaa,vikaa;)kaikki arvot kohdallaan.
Katsellaan ja kuunnellaan,takaisin jos vielä puristaa ja kiristää.
Voi olla tuo pallea tyrä mikä kiusaa.

Jäi markkinat käymättä,vuan haitanneeko tuo mittään;)

Mennään päivä kerrallaan.
näkyillään ....

Huomenta, nyt jo viidenteen päivään joulukuuta.
Kolmisen astetta pakkasta, ei ollenkaan huono juttu, mutta luvattu on taas huonoa säätä.
Liukasta on, mutta hyvin on hiekotettu jalkakäytävät.
Niinhän se meni eilinen, hyvin rattoisasti, vieraita kävi yllättivät aivan.

Latella surullinen päivä, voimia sinulle ja omaisillesi, aina se pysäyttää tuo kuolema.

Noin sitä käy Katleija, kun jalka ei nouse edes sen verran, että matolle asti, no ehkä oli muutakin syytä katumiseesi, maton reuna koholla eihän paljon tarvitse, kun tasapaino järkkyy.
Kokeiden tuloksia minä myös menen kuulemaan ensi tiistaina, oikein lääkärin juttusille pääsen, saapa nähdä mitä vaivaa on löytynyt.
Vakavasti noihin rintakipuihin on suhtauduttava, minulle nekin niskasta johtuvia, näin sanotaan.

Uskonto ja moni muukin asia on kyllä jokaisella kovasti henkilökohtainen, kaikki kai johonkin uskoo.
Tuomitseminen syntyy uskovaiselta, vaikka niinhän ei pitäisi olla, mutta kuka se tosi uskovainen onkaan, ei ainakaan joka sitä korostaa olevansa.
Asia lienee niin arka, että siitä en sen enempää, toki jos on tarve puhua, siihen on oikeus.

Joskus tulee ajateltua, että onko tuossa lääkkeiden syömisessä mitään tolkkua, mutta kun viisaat niin sanovat on uskottava.
Eilen juuri kertoili ystävätär, että pillereitä oli lääkäri lisännyt, mutta oireita ilmaantui muuhun vaivaan ja taas lääkkeet vaihdettiin.
Ne sivu oireet usein ilmenee.

Juustokierteitä joskus olen minäkin tehnyt, kivoja suolaisen ikävään, makea ei oikein maistukaan.

Nyt puikot heilumaan, toivottavasti ei tuo niska toppia tee, vähän oireilee, saisi nyt ainakin nuo luvatut miesten sukat valmiiksi, hyvä olisi myyntipöytään myös lisää saada.
Kahdet naisten sukat vielä omille joulupakettiin neulottava, pian niitä tekee, telkkaria katsoessa, jos ei kipu ilmaannu.
Paha tapa vielä esille tuotava ja meri-kukan kanssa samoille tavoille tunnustauduttava, toinen mukillinen kahvia aina koneen ääressä.

Ja kai se niin on, että touhua riittää, kiire on suunnaton,,,, onneksi ei kiirettä, mukavaa päivää vaan kaikille, Latelle osanottoni.

Touhuapa näyttää riittävän, koska Pirtin ovi ei ole aukeillut. Sellaistahan se väliin on, menoja ja lepohetkiä.
Uskonnoista en ole valmis turhaa jauhamaan, en nyt pahastukaan, jos se sattuu jonkun mielestä olevan tärkeätä. Minulle riittää uskonnonvapauslaki ja vapaus olla tai ei olla. Käännyttelyjä en kaipaa.

Tänään rippasi jo hieman luntakin. Ajoradoilta se vähä on jo sulanut pois. Meneehän se näinkin, ei liukkauskaan ehtinyt haitata. Tässäpä aikani on mennyt olla möllötellessäni. Ehdin sentään marketin ohella pistäytyä kirjastossa. Täytyihän sitä "vararavintoa" varata. Enpä ole näitä eväitäni ehtinyt vielä ahmimaan ryhtyä.
Jospa en pitemmälle Pirtissä viivähdäkään, kävinhän kuitenkin. Heippa!

Huomenta ja hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille.
Kiitollisin mielin voi herätä aina uuteen päivään, ei pelkoa sodasta, suurista maan mulistuksista, ihmishenkiä vievistä koettelumuksista.
Kalliisti tämä itsenäisyys on maksettu, toivottavasti jokainen sen ymmärtää ja kiitoksen heille suovat, jotka tämän mahdollistivat.
Nykyisten vaikeuksienkin kanssa voimme itsenäisesti (melkein)i maamme asioita hoitaa ja päättää.
Meidän ikäiset ovat kokeneet sodan kauheudet, sinnikkäästi maksoimme sota korvaukset ja rakensimme maan missä nyt elämme, jatkossa samoin ponnisteluin selviämme.
Onnea 96 vuotiaalle Suomelle.

Kovin on hiljaiseksi käynyt pirtin oven käynti, kiitos ynnämuu, pelastit eilisen, en vielä yksin jäänyt kirjoittelemaan.
Kiirettä ja touhua sitä on meillä eläkeläisilläkin, onko sitten myös väsymystä koko kirjoitteluun.
Minulle on tavaksi tullut tämä aamu kirjoittelu, päivä ei oikein muuten lähde kulkemaan.
On käynyt mielessä, että jos lopettaisi koko palstalla käynnit, vain nuo pakolliset hoitaisi, mutta vielä ei se hetki ole tullut.

Eipä tässä nyt keksi mitään sen kummempaa, aloitan tämäkin päivän vieton, eiköhän se iltaan johda;)
Iloitaan ja juhlitaan tavallamme koti maamme itsenäisyyttä.

Heta laulun merkeissä meille HYVÄÄ ITSENÄISYYS PÄIVÄÄ.



https://www.youtube.com/watch?v=bfx4J6aL3dE





LAULAMME......

Uskollaan jokainen tulee autuaaksi, on sanonta ja kaikille se on hyvin henkilökohtainen asia.

Monelle se usko ja luottamus Jumalaan ja Jeesukseen on kuitenkin
suuri siunaus.
Se antaa ihmiselle sellaista turvaa, jota ei muualta saa.

Kun on vaikea tilanne, kyllä saa voimia eteenpäin, kun tietää, että voi
hädässään pyytää apua ja luottaa siihen.

Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus alkaa klo. 11.55, katsotaan.

Mitä parhainta itsenäisyyspäivää kaikille !

Kiito, sitä samaa edelleen.
Minulle käy kutsu tuohon Kennedy-keinutuoliin olohuoneessa klo 17.15. ja niin olen mukana juhlavastaanotossa minäkin. Olisi ollut kamala vaiva mennä paikanpäälle, näin on paras.
Keinutuoli on hyvin pehmustettu, jotta ei peppu puudu. Laitoin pöydälle suomenlipun, jonka mies osti 1977 kun oli Suomen itsenäisyyden 60 vuotis juhlavuosi ja kummallekin puolelle kynttilän. Juhlallista on.

Hyvää Itteppäisyyspäivää kaikille muillekkin!
Lainasin Tampereenkiälisiä uutisia tossa. Ja muutenki jos kovin uhota meinaa niin pittää vähä vilikasta Pisa' tuloksia ensin. Nyt on oltu ihan sisätöissä koko päivä. Se oli muuten ennenaikaan paha lumimyrsky jos sai olla sisälä koko päivän, pohjata huopatossuja, veistää kirvesvarsia, korijata valijaita tai pötkötellä jopa; iliman häppeilyä.

Menin joskus nuoruuvessa ropsimettään niin joku sitä ihmetteli, että Itsenäisyyspäivänä? ymmärti tuo kuitenki kun ite lisäsi, että isämmaalinenhan tuota siinäkin olet kun työtä teet. Omia pennejä minä ymmärtääksni siellä metässä tienasin, mitä se kelleen kuuluu millon?
Vappuna en kuitenkaan menny mihinkään töihin. Olin senverran valaveutunu sentään. En minä silti mikkään anarkisti, sillon enkä nyt. Hyvää Itsenäisyyspäivää! vielä suomeksiki.

Huomenta pikku pakkaseen, kolme astetta mittarissa, ei sadetta ei myrskyä, kaikki hyvin.
Pitää onnitella tamperelaisia komiasta talosta, antoi hienot puitteet hienolle juhlalle.
Upea oli juhlakin esityksineen, kyllä siinä silmät kostui, katsellessa ja kuunnellessa,
Onnittelut juhlan suunnittelijoille ja toteuttajille.
Ikävä varjo jäi tälle juhlalle, se ulkona tapahtunut mielenosoitus, tosin en tiedä mikä oli tarkoitus, kuka asian takana.
Ihmettelin myös nuorta miestä haastateltaessa, hänellä ei ollut selkeää kuvaa veteraanien tekemisistä sodan aikana, kun kysyttiin hänen mielipidettä veteraaneista.
Pyysi kysymään vanhemmalta väeltä koska hän ei elänyt silloin, no tulihan sitten lopuksi jotakin mielipidettä.
Se juuriensa tunteminen ja niin edelleen, olisiko jollakin historian tunnilla nukuttanut.
Jatkot ei sitten vetäneet vertoja pääjuhlalle.
Onnellista kaiken kaikkiaan olla suomalainen.

En nuhteeksi tarkoittanut eilistä ihmettelyä pirtin oven kiinni pysymisestä, mutta kiva kun noin koitte;)
Se tietää sitä, että ruoka vähenee metsissä, kun punatulkut pihaan tulee, komia on lintu, harvoin kesällä näkeekään.
Upeita on nuo suomalaisuuta korostavat vanhat laulut ja esitykset myös aivan toista kuin nämä nykyiset monet huutamalla esitetyt.
Ihmettelen kovasti tätä nykyistä laulamista, kun huutamiseksi menee ja kuulijat huutavat mukana, no siinäpä ihmettelen;)

Minulla ei ole keinutuolia, mutta hyvä on istua tuossa jo tutuksi tulleessa tuolissani, sitä aika tiiviisti kulutan;)
Jumalanpalveluksen katsoin myös, hyvin kaunis tilaisuus sekin ja vaikuttava.
Nuo uskon asiat ovat hyvin henkilökohtaisia, kuka onkaan uskovainen sanan täydessä merkityksessä.
Olen seurannut tosi uskovaiseksi itseään mainitsevan ja samoja vikoja havainnut kuin itsestäni ja minä en lue itseäni vähääkään uskovaiseksi, uskon silti johonkin, mitä en osaa sanoiksi pukea.

Jokainen toimii tarpeittensa mukaan ja ei kai ainakaan nykyään työn tekoa pahasti katsota, onhan kaupatkin auki pyhät ja aret.
Olen minäkin usein leiponut piparit itsenäisyyspäivänä, leivoin eilenkin, mutta lusikkaleipiä, vielä ehdin juhlatkin katsomaan.

Tänään on sitten arki ja kaupassa käynti, illalla saunaan, sitä odottaa kuin juhlaa, on se meille suomalaisille tuo sauna onnen lähde;)
Hyvää itsenäisyys päivän jälkeistä aikaa kaikille.

Huomenta, täällähän onkin juhannuksen jälkeisen ajan lumiennätys. Ei paljon, mutta hyvin maastoa valkaisee.

Katselin osittain Tampereella pidetyt itsenäisyyspäivän juhlat. Kättelyjonoa en seurannut, se on mielestäni yksitoikkoinen tapahtuma. Kenenkään vaatetuksia en erikoisemmin tähystänyt. Ei kiinnosta, enkä ymmärrä mitään muotivirtauksista. Enkä myöskään pannut sitä merkille, kuka oli komea tai vähemmän komea, se on mielestäni sittenkin sivuseikka. Pääasiahan on "kuoren alla."

Konsertti ja esitysosuuden katsoin. Ihan hyvähän se oli. Varsinkin monien kirjailijoiden lainaukset hyvin lausuttuina. Musiikkikin korvaani menetteli, vaikka paleltunut sävelkorvani ei pysty erittelemään mitään hienouksia tai puutteita. Loirikin yritti ihan parastaan, siltä se näytti ja tuloskin oli hyvä. Kyllä tämä "lainatiloissa" järjestetty juhla vertailun kesti aikaisempiin juhliin. Ehkä erilaisuudessaan parempikin. Jatkoja en enää seurannutkaan.

Siellä ulkona tapahtuneeseen mielenosoitukseen, se kyllä karkasi käsistä. Mielenosoituksen kyllä ymmärrän, mutta se tulisi olla järjestäytyntyt ja hallinnassa. Mikään tahallinen paikkojen rikkominen ei ole hyväksyttävää, eikä turhan agressiivinen hyökkäys poliiseja vastaan. Ei täällä tilanne ole mielestäni sen kaltainen, että se vaatisi tuollaista menoa. Sitä en tiedä, kuinka tämä joukko on kutsuttu kasaan. Ainakin siinä on käytetty internetin "vapauksia."

Täytyypä lähteä kokeilemaan miltä tuntuu kävellä pienen lumipeitteen päällä. Voihan se jalka lipsahdella.

Olen aikanani ollut mm. kymmenissä vappumarsseissa mukana, joskus järjestysmiehenäkin. Aina niissä teroitettiin asiallisuutta, eikä mitään räyhäämistä. Joskus "vanhempana aikana" oli kyllä katujen varsilla provosoivia pieniä joukkueita, joskus jotkut yltiöpäisimmät hyökkäsivät marssirivistön keskelle meuhaamaan. Yleensä ne ratkesivat sillä, kun marssirivistöstä löytyi raavaita miehiä, jotka siirsivät nätisti häiriköt sivuun. Myöhemmin tällainenkin häirintä loppui.

Huomenta! Enhän minä pyhänä töissä ollut vaan Itsenäisyyspäivänä ja sain heti huomautuksen vaikkakin lievennetyn. Tosissaan huonoilla välineillä, pokasaha, kirves ja parkkuurauta, yritin tienata vähän rahaa.

Eikä meilläpäin marssittu Vappuna, no, ehkä kirkonkylällä. Muuten oli niin maalaisliittolaista seutua, että oikein hirvittää Ja Laestadiolaista. Lienenkö minäkään normaali, sitäki on jotku eppäilly.

Mutta enpä nuita vanahoja asioita kovin palijo mukana pitele. Uusia asioita pitäis sattua, mutta eihän niitä satu jos täällä sisällä istuu. Senpä vuoksii syön, juon ja ulos lenkille. Tampereen juhlasta tykkäsin kovasti TV ssa kun kulttuuria oli ripoteltu siihe mukaan.

Huomenta.
Noin käy minulle usein. Siis että kappaleet hyppii minne tahtovat, mutta haitanneeko tuo. Senkin olen huomannut että omaa huolimattomuutta minulla se on, mutta haitanneeko tuokaan. Asia on "paperilla" ja sillä siisti. Useimmiten ei ole edes asiaa, kunhan ilmoittaudun.

Hienot oli linnanjuhlat ja näin "itkupillille" nenäliinaa tarvittiin.
Naiset aina pukujakin katsovat.
Nuori sarjakuvataiteilija piirsi tammikuussa syntyvän lapsen kuvan vaimonsa masun päälle pukuun,napanuorat ja kaikki. Aika rohkeaa ja enakkoluulotonta.
Muutenkin oli pukeutumisessa mahdollisuus toteuttaa "väljemmin"
erilaisuutta ja sen huomasi.

Jatkot jäikin "sivusilmällä" katsottaviksi, hyvin joutivatkin. Lähinnä Junkun haastettelun etupäässä, se riitti.

Jouluriennot ja ostokahakat kiihtyy kaupoissa. Ihanaa kun saa niistä olla erillään !
Sen sijaan itsenäisyyspäivän tansseissa meikämummokin pyörähteli
eilen iltapäivällä.
Voi vähän tuulettaa pyhäkolttua samalla. Onneksi ei tarvinnut lähteä Tampereelle sen takia.
Ootellaan vaan kotona rauhassa. Voi kuitenkin olla että joku muu kutsu saapuu ennen sitä- se lopullinen. Vaan haitanneeko tuokaan.
Sanoi pässi kun päätä leikattiin .
Hyvää lauantaipäivää kaikille. Älkää juosko liian kovaa joulun nimiin.

Huomenta taas liputus päivään, tänään kunnioitamme Sibeliusta ja musiikin päivää.
Mahtava säveltäjä, muistona elää luomansa musiikin kautta.
Isänmaallisuus herää kun kuulee Finlandian, sanoituskin osuva, syytä muistaa tänäänkin, tulevaisuus mielessä.

Rosvojoukoksi ne hulinoitsijat on nimetty, naamion takaa uskaltavat riehua.
Monenlaista vahinkoa aikaan saivat, toivottavasti tämä ilmiö ei kotiudu suomeen.
Mitenhän sitten suu pantaisiin, jos joutuisivat sotaan neljänkymmenen pakkasasteen ja kurjuuden keskelle, voisipa äitiä tulla ikävä.
Tuosta juhlasta vielä, ajattelin kuunnellessani, että siinä oli huomioitu suomea pohjoisesta etelään, kirjailijoitakin eri suunnilta.
Onnistunut oivallus ja onnistumisen ilo näkyi Jenni rouvan kasvoilta.
Se pukuloisto jäi katsomatta, sen minkä vilkaisin huomasin hyvin asiallisiakin asuja mukana ja joku selostaja totesikin, että pitkä puku ei oikein sopiva tälläiseen tilaisuuteen.
Mukava huomata, että sitä "tavallista " väkeä oli paljon mukana.

Muistan jonkun vappu marssin täälläkin, tehdas paikkakunnallahan asustan, siitä vaan on tosi kauan aikaa vierinyt, nykyään vaan torilla vappuna aika pienimuotoisesti kokoonnutaan.
Siihen aikaan saatiin parannuksia moneen asiaan, oli yhteinen asia.

Joulu touhuilut ei pahemmin koti oloissa rassaa, ulkopuolella vielä vähän, mutta loppuvat nekin aikanaan, ei paniikkia minkään suhteen.
Eilen tein lanttulaatikon pakkaseen ja taatelikakunkin sain onnistumaan.
Lahjat, ne omatekoiset ovat valmiina, piirakka savotan aion vielä pitää, lastenlasten perheet yllätän.

Kiitos kiitoksista Lukija nn, minä suollan tätä tekstiä aivan liikaakin, mutta kun ei osaa lyhyesti kantaa ottaa, kiva jos joku jaksaa lukeakin;)
Livenäkin porukassa ollessa kiusaannun pitkistä tauoista ja keksin jotakin sanottavaa.
Varmasti joillakin karvat pystyyn nousee "rupattelustani".

Kyllä tuo peräpää kipeytyy, jos kauan istuu, sen olen monesti kokenut, kun istun ja istun, väliin on jalottelemaan lähdettävä.
Kävellen en kuitenkaan neulomista harrasta;)

Tänään vaihteeksi teatteriin ja siinähän se päivä kivasti katkeaa, kello neljätoista alkaa teatteri.
Pakkaspäivää vaan ympäri suomea, meillä viisi astetta mittarissa, pohjoisessa jo oikea talvi, luvassa kiristyvää tännekin.

Kaunis pakkaspäivä täällä, toistakymmentäastetta on pakkasta,
ensimmäinen kerta tämän talven puolella.

Aurinko paistaa, puiden oksilla vähän huurretta, onpa kivan näköistä!
Houkuttelisi jo maalausvehkeiden esille ottoa, mutta jospa otan
edes kameralla kuvan!
Etten poikkea muihin hommiin näin joulun alla.

Hyvää jatkoa kaikille pirttiläisille, täällä on aina mukava poiketa,
ai, kuka se onkaan tuonut joulutorttuja, on vielä ihan lämpöisiä,
tosi hyviä, tulkaa maistelemaan!

No, no,no, Katleijanen.. eipäs nyt aleta jonoa järjestelemään. Pirtissä kaikki seisoo samalla viivalla tanakasti. Kaikki kynnyksen samalla puolella. Jonka yli, siis kynnyksen--- ei ennen saanut sanoa edes käsipäivää, koska se tiesi jotain pahaa. (vanhat ihmiset tiesivät sanoa niin ))).
Mitään juttuakaan ei ole mutta noista kivoista naisten karvoista olen kyllä myös saanut ikäni nauttia.
Nuorena kintuissa pitkät mustat karvat. Teini-ikäistä se häiritsi kovastikin. Nyt mummuikäisenä leukaan kasvaa aina 2cm mittainen karva, ja lyhempää karvaa. (24 vuotta olen ollut mummuiässä.) Eräs kampaajani sanoi että aja vaan reilusti koneella pois. Samalla lailla kasvaa teki niin tai näin. Uskonkin sen koska työikäisenä eräs hoituri rakasti nyppiä pinseteillä sitä pitkää karvaa pois. Juurineen muka, ettei kasvaisi.
Samalla lailla tulee aina uudetaan. Kerran eräs tuttava herrasmies
sanoi että anna olla , kaikilla naisilla pitää olla "kiihkeyskarva" leuassa, että enkö muka tiennyt sitä. En.
Loppupeleissä- viis karvoista kunhan perusterveys olisi kohdallaan.
Tulipahan vaan mieleen Katleijasen "metsään menneestä" jutusta ..
Tässä nyt seuralainen sille jutulle.

Joka tapauksessa toivottelen oikein hyvää toista adventtisunnuntaita.
ja hyvää J Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää.

Onhan tämä aika itsekeskeinen kirjoitus varsinkin näin Adventtina.
Hyi hyi, pitäsköhän minun taas käydä nurkassa häpeämässä.

http://www.youtube.com/watch?v=QnrGX8O6sN4

Laitan tämän soimaan , koska Janne Sibeliuksen kuva on niin selkeänä siinä. Syntymäpäiväsankari paikalla!

Musiikin alku on surullista, ''triste'' taitaakin jossain kielessä (olisiko espanjassa) merkitäkin ''surullinen''
mutta reipastuu se meno hiukan myöhemmin.

Onhan sekin sanonta, että "oikein karvat nousi pystyyn!" Eipä ainakaan SkillaNin aloituksista. Hyvin tulen lukeneeksi ja ihan odotettujakin.

Eipä muutoinkaan karvani pöyhistele. Hyvähän se on sanoa, kun paljon ole. Kuitenkin leikkaajaa tarvitsen muutaman kerran vuodessa. Ehkä tuulen kaataman "aukkohakkauksen" reunamilleni on jotain epämääräistä pöheikköä jäänyt, joka pystyyn karhistelee. Siihenkään en tiedä asiasyitä, ellei sitten ole vain villiintyminen. Taitaakin karvojen nyppimien olla enempi naisten tapana. Sinnepä "metsään menneeksi" on tämäkin juttuni menossa. Hitto, taidankin olla yllytyshullu!

Meneehän täällä metsään, niin minulta kuin jopa muiltakin monenmoisia juttuja ja turinoita. Kävin kyllä aamusta vilkaisemassa tämän ikäryhmän pakinoita. Olipa aika yksipuolinen tarjonta, yksi monena. Pikauutiset katsoin ja sadetutkan ja läppäsin tään vempeleeni kiinni. En kuitenkaan siksi, että karvani olisivat pörhistyneet, vaan siksi, että tyhjän saa kokemattakin. Erään vinkin katsoin tuolta nuorempien puoleltakin. Selvisihän se...mitäpä tuosta, parempi antaa olla, "maailmassa on monta ihmeellistä asiaa..."

Sibeliuksen ja musiikin päivästä, onhan sekin muistamisen arvoista. En kyllä käyttökelpoinen edes kuuntelijanakaan, saatikka sitten keskustelijana musiikin hienouksista. Pitää tunnustaa, että olen jäänyt valuvikaiseksi. Toki Jaakko Tepon, Repe Helismaan ja Esa Pakarisen sanat ja musiikkikin helskyy hienona korvissani. Eipä näitä pitäisi todellisille musiikin tuntijoille ja ystävillä esitellä edes samana päivänä Sibeliuksen kanssa.
Jokohan olen riittävästi metsässä, että sulaudun mukaan joukkoon, jotka vaatimattomuuttaan siihen suuntaan sanoivat menneensä. Hyvää jatketta kaikille, "karvaista kalkkia" en toivo kenellekään!

Nyt tulin ihan iloiseksi, huomasitko Katleijanen. On se niin lämmittävää kun miehisestä miehestäkin saa vähän jonkinlaista otetta.. niin että metsään ollaan menossa ihan yhdessä...?
On meillä ihan turvallista, kun on tuommoinen oikein "metsämies" ja asiantuntija mukana, mikä on ollessa.
Otetaanko me kahvit ja pientä purtavaa mukaan metsään ??
Naisethan niistä aina huolehtivat.

Jospa kuitenkin jäätäis tuohon sivummalle varjoon seisomaan, nimittäin muuten seuraava tulija luulee että pirtti on täynnä kun jono seisoo ulkona saakka.

Turvallisuudesta tuli mieleen tyttäremme joka oli marjassa miehensä kanssa. Jokin syksy. Tultuaan kertoi miten kovasti pelotti, koska karhu liikuskeli niillä main. Sanoi että olisi ollut edes isä mukana, olisi paljon turvalisempi olo.
Vävy oli silloin nelikymppinen salskea mies.
Isänsä taas vanha ukon kuikelo. Mutta se lapsuusajan turvallisuusko siinä tuntui että isä olisi mahdollisen karhun päihittänyt alta aikayksikön. Näin metsätarinat vaan lisääntyy.....
Turvalista iltaa.

Jopas sattui! Kävin välissä katsomassa Pokka pitää. Kyllä rouva Bukee on erinomaisen lahjakas, hieno sivistynyt seuraihminen. Ihan ilolla häntä seurailee ja aina joskus tulee mieleeni hyvin harvoin tapaamiani rouva Bukeita elävässä elämässäkin. On ilo, että tarkkasilmäinen käsikirjoittaja on onnistunut vangitsemaan näistä varmaan tapaamistaan ylevistä, esimerkillisistä rouvista loistavan esikuvan seurapiireihin pyrkiville.

Niin... kone jäi päälle kun riensin tv:tä tölläämään ja mitäs näinkään! Juu... voisinhan minä joku turvakuikelo olla metsäretkellä. Sen kyllä sanon, että karhun kaatoon paljain käsin en ryhdy, vaikka muuten en ole kontiota peljännyt. Luulenpa, että jos Katleijanen ja Meri-Kukka on reissussa mukana, ei niin sitkeän uteliasta mesikämmentä olekaan, joka ei alkaisi heti välimatkaa vetää pitemmäksi. Varmaan kävisi sellainen kälkätys, puheen remakka, että hiljaisuuteen tottuneen karhuparan korvat eivät kestäisi sitä kuunnella. Varmasti katoaisivat hiljaista hölkkää korpien pimentoihin.

Toista se on heillä, jotka ovat hankkineet karhutiukuja ja helistelevät vain niitä. Voi olla, että karhun geeneihin on jäänyt tieto, että siellähän Peräkylän Joosepin kahden lehmän lauma on ruokailupuuhissa. Voisipa joku kokematon karhun penikkakin rynnätä uteliaana katsomaan lähempääkin ja vieläpä seurata pakoon pötkiviä. Siitäpä niitä legentoja on ennenkin syntynyt.

Heisuli hoi kun en muutakaan voi! Näillä nyt ja toiste lisää.

Meillä oli kotona erikseen mehtävarustus, nokinen pannu ja kattila , emalimukit , kuluneet paikatut kumpparit ja savulle tuoksuvat rytkyt, joita ei saanut sisälle tuoda. Äiti päätti, milloin vaatekappaleet siirtyvät metsäosastolle, kauhtunut hupullinen hiihtoanorakki oli minun mehtäasuistani rakkain. Pitihän laavulla olla tunnelmaa, laulettiin railakkaasti kiilusilmiä pelotellaksemme , varmasti pelästyivätkin sitä mekkalaa. Veljeni harrasti kitaran soittoa, ja kun kaikkein rämin kitara aiottiin heittää "mäjelle" , äitipä nappasi sen talteen mehtäkitaraksi .

Jokin aika sitten oli aina tällä sivulla vastassa OP:n mainos "Oletko salavarakas ?"
Minähän vastasin mielessäni heti, että kyllä olen, varsinkin Terijoen salava on kaunismuotoinen puu. Myös UPM:n mainoksia on näkynyt paljon ja lueskelen heidän sivujaan, vaikka en mehtee omista enkä niin ollen myykkään. Siellä on testikin, mikä puu olisit. Vanhan druiditestin mukaan olisin vaahtera, tämän mukaan tammi. Tammi on hieno, pitkäikäinen puu, jota voisi Suomessakin hyvin vaikka kaupallisesti kasvattaa. Tammen luonnehdinta ei oikein minuun sovellu, en minä niin rauhallinen järkevä tyyppi ole.

https://www.metsamaailma.fi/fi/forestinformation/sivut/mika-puulaji-olet.aspx

Jos siis metsäretkelle olette menossa, ilmoittaudun mukaan. Karhutkin ovat jo talviunilla, tuskin peuraa isompaa eläintä ainakaan näissä metsissä kohtaa. Meillähän oli viime joulun alla pirtin pihalla laavukemut, jospa Ynnämuu johdattaisi joukkion syvemmälle metsään, seikkailunhaluisia varmaan ilmaantuu.

Hyvää iltaa,olen tänään laiskotellut ja huomasin ,olisihan se kiva katsoa,
meidän pirttiä virkistääkseni mieltäni..

Huomenna on meidän eläkeläisten pikkujoulu,joten menepä sinne puurolle,,
silläpä sitä huomenna pärjääkin..

Olen otettu,kun sain sähköpostia tuli niin lämmittävä mieli. Kyllä tulee joskus niin hyvään aikaan,jolloin parhaiten kaipasin.Salin puolen hämärään....

Turkanen sentään, viimeistä riviä olin kirjoittamassa, ja huis kirjoitus katosi, näppäimistöllä vaan olin;(
No eikun uusi yritys, huomenta seitsemän asteen pakkaseen ja uuteen viikon alkuun.
Piti tuo Ramoonan puutesti heti alkuun testata, rauduskoivuhan olen, sen mukaisesti, siis tavallinen, mutta sitkeä, hyvin kasvava ja kauniskin, olen monesti ihaillen kirjoittanutkin auringon kultaamasta koivikosta. ( siis en itsestäni, typerästi kirjoitin)

Puuro juhliin tänään merihuisku menee, meillä on torstaina ruokailu pikku-joulun merkeissä.
Noinko kävisi jos kellojen ja tiukujen kanssa metsään menisi, karhut lehmiksi luulisi, olisiko hajuvesi tehokkaampaa?
"Kalkatus" ainakin ilmitoisi, että täällä me olemme
Kova oli kohtalo Joosepilla, molemmat menehtyivät lehmä ja mies.
Mitenkähän onkaan tuo miehinen mies niin turvallisen tuntuinen ainakin metsään mennessä, mitä vanhempi ja kokeneempi, sitä parempi, siksi kai meri-kukan tytärkin isää kaipasi.

Sotakorvaukset maksettiin, töitä yön päivän kanssa tehtiin, sitkeyttä riitti.
Nyt sitä sisua taas tarvittaisiin, että ahdingosta pois päästäisiin, yhteinen on asia tänäkin päivänä, kasvaisi vaan sisu nykytekijöillekin.
Kuuntelin tuon Lukija nn laittaman linkin ja ihailen suuresti noita taitoja mitä tuonkin kappaleen tekijällä on ollut, ja monen muunkin teoksen kohdalla.
Suurmies isolla iillä lajissaan.

Ehkä "metsästä karvoihin" menee minunkin juttu, kun totean, että kulmakarvoista saan nyppiä karvoja, säärissä ei koskaan niitä ole ollut.
Tummat on hiukseni olleet joskus, nyt ohenee ja vaalenee kuontalo.
Se karva leuassa sitkeästi myös nypittäväksi tulee, mitä sitten merkinnee, pois nyhdän siinä pelossa, että parran vielä ennen kuolemaa saan;)

Useinpa nuo maisemat houkuttaisi maalausalustan esiin ottamaan, mutta pois työnnän sen ajatuksen, ei siitä mitään tulisi kuitenkaan.
Ihailla voi helpommin, useasti vaihtuvaa näkymää.

Nyt kiireesti pois näppäimiltä, että en uusiksi joudu taas laittamaan, mukavaa viikon alkua teille virtuaali ystävät;)

Onhan ollut kylmä yö eteläsuomessakin, täällä Espoossa vain 7°, mutta jo Hyvinkäällä 29,8° Se onkin jo kirpeä pakkanen.
Tuntui tuo 7° aamulla makkarissa kun nousin, tuuletusikkuna kun oli sentin raolla:)
Eipä siinä mitään, aamutakkiin kun kietoutuu ja sukat jalkaan.

Ohut lumipeite sentään on pysynyt, saa nähdä kun taitaa taas lauhempaa luvata.

Joulun tunnelmaa alkaa syntyä vähitellen, tällä viikolla on viimeiset leivottavat saatava aikaan, ja mieluimmin vähät ostoksetkin.
Torstaina lähtee kaksi tyttöstä Afrikkaan, nuorempi vapaaehtoistyöhön lastenkotiin 2 kuukaudeksi, ja toinen vain lomalle. No, eiväthän ainakaan palele siellä, miten sitten ovatkin niin Afrikan lumoissa.

Nuorimmaiseni opinnot loppuvat maaliskuussa, jolloin on valmis sairaanhoitaja. Viimeinen työnäyte koskee juuri e-reseptisysteemiä, ja joutuu kiertämään eri työpisteissä.

Raikasta talvisään iloa vaan,ja pyllähtämätöntä menoa lumessa,

moikka

Kaikkiahan keksivätkin! Testasin Ramoonan lähettämän linkin. Rauduskoivuksihan testi osoitti. Antoi testi vähän ylisanoja testaajasta. Koivusta kyllä oli paikallaan. Eilen esille tullut metsäretki. Eipä taida juuri nyt onnistua. Lumessa metsän syvyyksiin kaikkoaminen vaatisi myös kunnon sukset. Eihän näillä nykyisillä "tikuilla" mihinkään pääse umpihangessa.
Jos tosi- metsään meno tulee kyseeseen, enhän poiskaan jää. Meneepä tämä "metsään" näinkin, vaikka kirjuttamalla ryteikköö.

Tänään reissasin HUS` sin sairaalassa. Kontrollikäyntini vanhan vaivan takia asiantuntijoiden toimesta. Eipä vallan huono tulos kannaltani. Vaaran merkkejä ei selvästi näkynyt, mitä nyt varmuuden vuoksi koekimpaleen tutkittavaksi ottivat. Ellei yllätys piile, se on taas vuoden vapaa.

Eipä tosiaan Afrikassa ainakaan lumeen pyllähtele. Rohkeita ja ennakkoluulottomia tyttöjä, joista s-s kertoi. Eipä täälläkään nuo kävelyradat liukkaita olleet. Hyvin olivat hiekoituksenkin hoitaneet.

Joopa...ruokahommani tänään sekoittuivat. Nyt ne on hoidettu, puuttuu vielä kunnon ruokaleponi, nokoset. Sitäpä lähden työstämään.

Nyt se on tehty. Tuon arvion mukaan olisin metsälehmus. Mikäs siinä,ollaan vaan.
Vielä tuosta- joskus tehtävästä-- metsäretkestä.
Koossa on jo mehtärytkyt, mehtäkitara,nokipannut ja mukit. Mie voisin ottaa mehtäration.. tai jos laulasin itse, ei tarvis sitäkään mehtäratioo sinne raahata
Mutta senhän enemmistö päättää- niinhän se oli !
Vois tuo VS hyvänä lauluihmisenä tulla vaikka enkelikuoroon taustalle ..eikun ihan vierekkäin puoteltais lauluja, niitähän tulis, kuin apteekin hyllyltä. Vai oliko se nurkkakaapin hyllyltä ?

Sen tiedän että jopa nuotiolla istumisvaatteet on oltava erikseen. Savu tarttuu kyllä tiukkaan ja helposti.
Mutta kuten ym sanoi, eipä lähdetä nyt millään tikuilla metsään urheilemaan. Sää pitää olla hyvä silloin , tai sitten täysikuun hiihto.
Ja kunnon välineet. Ei sitten tarvi heti hel;kopterilla lähtee ehtimään mehtäläisiä. Ai niin, mutta meillähän onkin hyvä opas, ei huolta.

Onneksi muistin . Ihan jo nousi hiki pintaan. Kun ajattelin että koko mehtäväki siellä pyörisi ympyrää kaikkien mehtäkalakuttimien ja nuotiohalkojen kanssa. Hyvä, hyvä, kun muistin. Ja mehtäratio vaan soisi.
Toivotaan samalla metsäoppaalle terveyttä, etteivät nyt ala työkseen ottelemaan paloja sieltä sun täältä.
Se vaara tässä on itsekullakin- Tammikuussa. Mutta se on sen ajan murhe.
Kuun vinkura näkyi- eipä näy enää, pyryäkö tiennee.
Ehtoisaa ehtoota jokaiselle.

Huomenta, nyt jo talviseen aamuun, pakkasta seitsemäntoista astetta, saattaapi nenua nipistää, kun ulos tästä lähden.
Väliaikainen tämäkin pakkasjakso, lupailivat jo lämmön puolelle menevää säätä.
Meinaa ruveta ärsyttämään tämä palstalla seilaava, vanhoja ketjuja nostava, suurilla kirjaimilla kirjottava moninikki.
Miten on jaksanutkin kaiken maailman nikit kirjata ja miksi yleensä voikaan noin tehdä, eikö yksi riittäisi kaikille.
Parasta olisi, kun kukaan ei vastailisi, jättäisi huomiotta, no kaiketi itse vastaakin, eipä tätäkään huomiota olisi tarvinnut kirjata, mutta nyt tuli tehtyä.

Minun metsäretkeni jää niihin marja ja sieni retkiin ja muutenkin liikkuminen on kehnoa, kun tuo jalka joka heinänkorteen kiinni jää.
Mielikuvitus retkille kyllä minäkin lähden, sitten kun sellaisen päätätte tehdä, osaan pannukahvit keittää tikun nenässä, mitään nokisia metsäretki varusteitakaan en omista.
Pianhan niihin vaatteisiin savun hajun saa ja nokeakin, kun vähän mukana touhuilee, sitten voin sanoa, että minäkin omistan metsävaatteet;)

Ollaankohan ynnämuu sukulaissieluja, kun sama puu testissä saatiin, vaikka niinhän olemme koko pirtin kirjoittava joukko, hyvin on viestittely sujunut jo monta vuotta.
Kun palstan ketjuja vertaa, ei voi muuta kuin ihmetellä miten pirttiin ei riidan poikanenkaan ole eksynyt.(kuiskaan edellisen)

Rohkeita nuoria ovat jälkeläisesi, kun niin erilaisiin ympyröihin muuttavat, tälläistä rohkeutta tarvitaan, olisipa sitä vaan isommalla porukalla, apua siellä kohdemaissa tarvitsevat.
Lapsenlapsistahan puhut sini-sirkku, näin ymmärsin.
Kaikki nuoret ei suurissa määrinkään ole avuttomia ja aikaansaamattomia, vaikka nuoria paljon morkataankin, niinhän sanoo vanha sananlaskukin, paha kello kauas kuuluu, kuitenkin nuorista suurin osaa yrittäviä kaiken suhteen.

Minä joskus vuosia sitten tammen istutin mökilleni, hyvin kituen kasvoi, mutta hengissä oli vielä, kun mökistä luovuin.
Ehkä ei enää näillä leveysasteilla ole kasvullinen?
Oliko konsertti onnistunut liisa.sal?

Nyt on tehtävä pikainen kodin siistiminen, yhdeksältä jo kokous ja sitten laulellaan ja lopuksi lääkäriin menen kuulemaan, onko jotakin vikaa ilmentynyt, toivottavasti ei.
Hyvää pakkaspäivää kaikille.

Meteorologi lupasi lauhtuvaa ja kahta plussaa Forecakin Turkuun ennustaa täksi päiväksi. Vielä mittari näyttää seitsämää astetta miinusta.
Miltä tuo ilman lämpeneminen pohjoisessa mahtaa tuntua jos se neljäkymmentäkin astetta lämpenee päivässä.

Kello oli illalla jo aika paljon kun huomasin pakkasen kiristyneen kymmeneen asteeseen. Niinpä äkkiä siitä vaan pakastinta sulattamaan.
Onneksi on noita kylmäkasseja kertynyt ja niihin mahtui koko pakastimen sisältö. Kassit vaan parvekkeelle pakkaseen ja hiustenkuivaaja töihin.
Hieno juttu, nyt on huurteet poissa pakastimesta.

Tänään tytär tulee kanssani viemään matot ulos tuulettumaanTurhan monta painavaa isoa mattoa minulla. Pitää alkaa katsella matoissa kevyempiä ja pienempiä versioita. Helpottaa kun saa apua huonekalujen siirtelyyn ja lattioiden pesuun ja puunaukseen.
Tulee konttaushommia kun jalkalistoja putsailen
Jo etukäteen hykertelen siitä hyvästä olosta jonka noiden hommien jälkeen saan tuntea, kun niin vähän nykyään mitään aikaan saan.

Täällä on sujahtanut pois vähän toistakymmentä pykälää. Nollassa on, tuulta nujuaa, heikko lumisade melkein vaakatasossa kiitää.,
Minulla on putsaushommat melko vaatimattomia, mattoja käyn pieksämässä nelisen kertaa vuodessa, pölyimurilla valohoitoa kerran viikossa, jos jotain tunaroin, korjailen jälkiäni tarpeen mukaan. Siinäpä se suunnilleen, no joskus tarpeen mukaan ikkunoiden pesaisua ja muita pyyhkäisyjä. Kaipa se mattojen hakkaus pitänee lähiaikoina tehdä kunhan työvireeni päälle sattuu.

Jonkun verran olen seuraillut maailman menoa. Jotenkin tuntuu siltä, että ärtyneisyys on politiikan saralla lisääntynyt. Kaipa niitä asioita ja paineita kasaantuu. Huvittavin juttu oli mielestäni, että Asikkalan kunta ryhtyy lottoamaan. Siis oikeasti kunta, määräraha parituhatta. Kunta on talousvaikeuksissa ja siinäpä ratkaisun avain. Helppoa kun osaa!
Tähänpä lopettelen ja vääntäydyn telkkaria töllistelemään!

Ja siinehän menevät nekin rahat. Vanhat sanonnat ovat usein oikeassa: aina voittaa, kun ei veikkaa!

Aamupäivällä oli pakkasta ja kuivaa, kun ulkona kävelin, ei liukastakaan, - nyt on sadepisaroita ikkunassa.

Alan uskoa siihen sääennusteeseen, että ehkä joulukaan ei ole valkea. No, eihän sitä kukaan vielä voi tietää. Kaunis ja lämmin on syksy ollut, nyt kohta joulu jo ovella.

Hyviä joulunodotusaikoja!

◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊◊

Hei pirtille.

No puutestin tein minäkin ja tervalepäksi minut nimesi. Tervaleppä kasvaa kait lähinnä rannoilla, meidän ulkolenkin varrella on leppä, josta joskus poimin niitä " lepän käpyjä" koristeiksi. Aikas kivoja nekin mutta kovin hauraita verrattuna kuusen tai männyn käpyihin.
Piski oli niin hyvillään, kun meilä päinkin oli lunta maassa. Koira tutki tarkkaan lumiset alueet ja suoritti viestin alueen toisille kulkijoille. Tänään sataa vettä ja lumi on pois sulanut.
Käytiin sulhon kanssa kaupoissa ja kirppiksellä, löysin pitkähihaisen oikein uutta villaa, villapuseron, teen sen hihoista säärystimet. Ensin aioin leikata niistä rannekkeet, mutta kotona sovittaessa puseroa sääriini, tein uuden suunnitelman. Säärystimet ja sopivan mittaiset niistä tulee. Sitten vaan sakset käteen ja hihat poikki:)
Tiistai-illan jatkoja kaikille.
Hei hei

Huomenta, siirrytään pirttiin 86 /2013 tervetuloa!