Olen lähettänyt käsikirjoitukseni 7 kustantajalle 2kk sitten. Jalavalta ja Otavalta olen saanut hylsyt tähän mennessä.
Kuukauden päästä siitä, kun olin jättänyt tekstini kustantamoiden huomaan, kaivelin sen esiin ja aloin lukea. Eikä! Virheitä, kökköjä lauseita siellä täällä, liikaa adjektiiveja siellä täällä ynnä muuta. No ei voi mitään mietin ja aloitin uuden kirjan kirjoittamisen, jotta sain muuta mietittävää.
Myöhemmin kaivoin taas vanhan kässärin esiin. Pakko jatkaa, mietin. Ei tämä ole valmis ja osaan kirjoittaa sen paremmaksi. Viimeisimmän muokkauskierroksen aikana jokin uusi ulottuvuus avautui. Korjaustyö sujui pelottavan hyvin. Kaikki ne asiat joille olin tullut sokeaksi, nyt minä löysin nekin. Sain aivan uuden kyvyn työstää valmiiksi luulemaani romaania.
Nyt olen työstänyt kirjan puoleen väliin ja jatkan, kunnes tulee valmista. Tekstiä on lähtenyt pois, lauseita lyhennelty, kappaleiden paikkoja vaihdettu ja voi vitsi! Tämä vaan toimii nyt niin paljon paremmin.
Harmittaa odotella keskeneräisen työn vastauksia, jotka ovat mitä todennäköisimmin hylsyjä ( tai no, eihän sitä koskaan tiedä jos joku on osannut lukea välillä läpi sormien tiettyjä puutteita) Tarina on nimittäin omaperäinen ja uskon siihen hyvin vahvasti. Teksti ei ole huonoa, mutta siinä on puutteita.
Eritoten harrastan rönsyilyä, jonka eteen olen tehnyt paljon töitä.
No niin asiaan. Onko kukaan laittanut korjattua versiota kustantajalle, ennen vastauksen saamista? Palan halusta tehdä niin ja olen miettinyt kannattaako odottaa ensin vastaus ja heittää sitten bumerangina uusi versio samaan paikkaan, Jos on vastikään saanut ko lafkalta kieltävän päätöksen? Lukevatko ne edes samaa tekstiä uudelleen?
Kannataisiko suoraa yrittää korjatulla versiolla, mitä muut kustantajat sanovat siitä? Olen myös miettinyt arvostelupalvelun käyttöä, ennen kuin laitan uusiin paikkoihin vetämään. Näihin joissa se lojuu pöydällä odottamassa tai on luettavana haluttaisi äkkiä tyrkätä tilalle tämä päivitetyn version. Odotanko vai enkö?
Kuukauden päästä siitä, kun olin jättänyt tekstini kustantamoiden huomaan, kaivelin sen esiin ja aloin lukea. Eikä! Virheitä, kökköjä lauseita siellä täällä, liikaa adjektiiveja siellä täällä ynnä muuta. No ei voi mitään mietin ja aloitin uuden kirjan kirjoittamisen, jotta sain muuta mietittävää.
Myöhemmin kaivoin taas vanhan kässärin esiin. Pakko jatkaa, mietin. Ei tämä ole valmis ja osaan kirjoittaa sen paremmaksi. Viimeisimmän muokkauskierroksen aikana jokin uusi ulottuvuus avautui. Korjaustyö sujui pelottavan hyvin. Kaikki ne asiat joille olin tullut sokeaksi, nyt minä löysin nekin. Sain aivan uuden kyvyn työstää valmiiksi luulemaani romaania.
Nyt olen työstänyt kirjan puoleen väliin ja jatkan, kunnes tulee valmista. Tekstiä on lähtenyt pois, lauseita lyhennelty, kappaleiden paikkoja vaihdettu ja voi vitsi! Tämä vaan toimii nyt niin paljon paremmin.
Harmittaa odotella keskeneräisen työn vastauksia, jotka ovat mitä todennäköisimmin hylsyjä ( tai no, eihän sitä koskaan tiedä jos joku on osannut lukea välillä läpi sormien tiettyjä puutteita) Tarina on nimittäin omaperäinen ja uskon siihen hyvin vahvasti. Teksti ei ole huonoa, mutta siinä on puutteita.
Eritoten harrastan rönsyilyä, jonka eteen olen tehnyt paljon töitä.
No niin asiaan. Onko kukaan laittanut korjattua versiota kustantajalle, ennen vastauksen saamista? Palan halusta tehdä niin ja olen miettinyt kannattaako odottaa ensin vastaus ja heittää sitten bumerangina uusi versio samaan paikkaan, Jos on vastikään saanut ko lafkalta kieltävän päätöksen? Lukevatko ne edes samaa tekstiä uudelleen?
Kannataisiko suoraa yrittää korjatulla versiolla, mitä muut kustantajat sanovat siitä? Olen myös miettinyt arvostelupalvelun käyttöä, ennen kuin laitan uusiin paikkoihin vetämään. Näihin joissa se lojuu pöydällä odottamassa tai on luettavana haluttaisi äkkiä tyrkätä tilalle tämä päivitetyn version. Odotanko vai enkö?
Vastaukset 50
Vanhimmat
En lähettäisi korjattua versiota niihin kustantamoihin, joissa kässärin eka versio jo on. En myöskään hylsyn jälkeen niihin, joista sitä ei ole pyydetty. Arvostelupalvelua suosittelen, täällä on kehuttu ainakin NVL:ää.
Olet ilmeisen ihanasti saanut etäisyyttä ekaan versioon ja päässyt nauttimaan kirjoittajan hommasta, eli olet selvästi pystynyt parantamaan tekstiäsi ja näkemään että se kehittyy ja pystyt kehittämään sitä. Se on hienoa ja olet varmasti oppinut vastaisen varalla jotain omasta tyylistäsi, siitä miten haluat kirjoittaa ja miten se tapahtuu. Mutta: en missään nimessä halua ampua intoasi alas, mutta sinun on hyvä ottaa pieni etäisyys myös tähän korjattuun versioon - esimerkiksi sen ajan, kun odotat NVL:n palautetta. Voi olla, että tämä kehityspyrähdyksesi jo tuotti valmiin kässärin, mutta voi olla, että vieläkin on kehitettävää.
Jos haluat kokeilla kepillä jäätä, lähetä korjattu kässäri pariin kustantamoon, mutta lähetä se silti NVL:ään.
Tsemiä!
Itse tekisin tilanteessasi ehkä niin, että kirjoittaisin saatekirjeen, missä lyhyesti, mutta rehellisesti kirjoittaisin mikä tilanne on: Eli, että lähetin teille käsikirjoitukseni 2 kuukautta sitten, mutta huomasin jälkeenpäin, että olin lähettänyt sen keskeneräisenä, pahoitteluni, että se vei aikaanne, mikäli ehditte tutustua siihen, olisi hienoa, jos ehtisitte vilkaista uutta korjattua versiota. tms. Siis tuo nyt oli heitetty nopeasti, kunnolla muokkaat jonkun vastaavan saatteen ja lähetät sen uuden käsikirjoiuksen mukana. Ihmisiä hekin siellä kustantamossa ovat ja ymmärtävät varmaan. Ja hyvän kuvanhan se antaa, että ymmärtää käsikirjoituksessaan olevan vielä korjattava ja että on valmis muokkaamaan sitä.
Näitä korjattuja kässäreitä kustantamoissa varmaan pyörii jo pilvin pimein. En usko, että julkaisupäätös muuttuu siitä miksikään, vaikka olet nyt kyennyt korjaamaan tekstiäsi tässä välissä. Korjaukset ovat todennäköisesti niin kosmeettisia, etteivät vaikuta asioihin.
Olen samaa mieltä hienoa, hienoa nimimerkin kanssa. Luetuta kässäriäsi ulkopuolisilla, kuuntele oikeasti saamasi palaute, editoi ja anna käsikirjoituksen seistä pitempään. Älä tee samaa virhettä kahdesti, eli lähetä kiireellä luettavaksi hiomatonta kässäriä.
Minä en ainakaan haluaisi pöydälleni kahden kuukauden välein uusia versioita kässäreistä. Puolen vuoden kuluttua saattaisin varmaan jo unohtaa ensimmäisen version koskaan saapuneenkaan. Saate 2kk jälkeen tehdyistä korjauksista ei mielestäni anna kauhean pitkäjänteistä ja kärsivällistä kuvaa sen lähettäjästä.
Tämä toki vain minun mielipiteeni. Onnea joka tapauksessa rundille!
Mietinkin siksi lähinnä sitä että nakkaisin uudemman versioin kehiin ja korvaisin sillä jo lähettämäni, koska sitä ei ole ehkä edes kaiveltu vielä luettavaksi. En halua lähettää näille, jotka ovat jo todenneet etteivät kustanna, ainakaan vielä pitkään aikaan.
Tiedän, että tarinani heikoin lenkki on pitkä ja hidas alku. Se on kuitenkin välttämätöntä pohjustusta tulevalle, mutta pelkään sitä että kustannustoimittaja plaraa alusta muutaman sivun ja toteaa, että plaah, eikä lue pidemmälle. Näin ollen hän ei ehdi saada oikeaa käsitystä kirjasta.
Koelukijat ovat sanoneet samaa: Hyvä, jännä alku on hidas. Eräs lukijani epäili, mikäli tämä ei mene läpi sen täytyy johtua vain ja ainostaan siitä, ettei ole jaksettu lukea alkua pidemmälle.
Olen yrittänyt työstää alkua vetämäkkäksi ja onnistunutki siinä, vaikka se edelleen onkin pitkä,se ei laahaa enää. Olen tosin saatteessa kertonut, että alussa ei varsinaisia tapahdu, vaan keskitytään päähenkilöön ja tämän sielunmaailmaan. En kyllä kerro saatteessa miksi näin teen. Haluan että lukija tuntee päähenkilön tuskan, kun matto vedetään jalkojen alta siksi haluan avata hänen tilanteensa ja tehdä naisesta haavoittuvan ennenkuin alkaa tapahtua pahoja.
Jään nyt kuitenkin odottamaan niitä hylkyjä ja toivon parasta.
Laitan romaanin myös arvostelupalveluun, ennen kuin laitan sitä yhdellekään uudelle menemään.
Olen melko impulsiivinen ja tämä palautteen odottelu voi olla aivan hyvä odotusaika. Saan varmasti sen jälkeen vielä uusia näkökulmia, joiden avulla kirjoittaa vielä parempi kirja. Ehkä sitten voin lähestyä hylkyjen antajiakin uudelleen. Otavalta en odottanut paljoa muutenkaan, enkä erityisesti Jalavalta. Tammi on kuitenki aivan ehdoton ykkössuosikkini ja haluaisin heille yrittää paremman kässärin kanssa, sikäli mikäli hylyn lykkäävät postilaatikkoon.
Haluan viedä tämän niin pitkälle kuin mahdollista, enkä anna aio antaa periksi. Mielestäni esikoine ansaitsee tulla viedyksi loppuun.
No sitten vielä arvostelupalveluista. Olen alustavasti kysellyt onko Nuoren voiman liitolla mahdollista luetuttaa koko romaania joka oli ennen 600 sivua pitkä (lyhenee n. 500 sivuiseksi korjauskierroksen myötä) Hintaa tulee aika kivasti ja aikaakin menee normaalia pidempään, mikäli jollain arvostelijalla on aikaa ottaa käsiteltäväksi. ( Sitäkin piti kuulemma erikseen sopia jonkun kanssa)
Kannattanee silti.
Kertokaa nyt joku vielä minkälaisia nämä palautteet ovat olleet. Onko otettu kantaa itse tarinaan? Juonen etenemiseen? Henkilöhahmoihin? Vai onko palaute enemmän kieleen ja rakenteisiin liittyvää?
Kirjan heikoin lenkki ei voi olla "välttämätön", jos se sekä omien että koelukijoidesi arvioiden mukaan saattaa jopa estää lukijoita lukemasta kirjaa. Päinvastoin, välttämätöntä on muuttaa se.
Konkreettinen konsti tuollaisessa tapauksessa voi olla - joidenkin parjaama - prologi, jossa nostat tarinan alkuun kiinnostavan ja vauhdikkaan tapahtuman, tilanteen tai kuvauksen joko ajalta ennen kirjan tapahtumia, tai kirjan myöhemmistä vaiheista jonkin välähdyksen tilanteesta tai tapahtumasta, johon tarinassa jossain vaiheessa päädytään.
Alku on kuiten kirjassa aivan oleellinen. Jos se tökkii eikä herätä kiinnostusta, lukemista tuskin jatketaan.
Kysypäs tuolta.
http://www.kirjailijatalo.ma-pe.net/?page_id=120
"Tylsän" alun vuoksi minun kirjani alkaakin tiukalla prologilla joka sysää esimakua tulevasta. Olen saanutkin siitä paljon kiitosta lukijoilta. Eräs ystäväni, joka on aikoinaan kirjoitellut paikallislehtiin kommentoi, että prologi on jopa taidokas.
Olen todella katsonutkin aiheelliseksi typistää prologin jälkeistä tekstiä. Se ei olekaan enää yhtä laahaava, kuin se versio, joka on mennyt kustantajille. En voi sitä enää kauheasti lyhyntää omin avuin. Enkä edes halua, koska tarina kärsisi siitä. Minun mielestäni aika moni hyväkin kirja saattaa laahata alusta tai olla jopa puuduttavan tylsä. Varsinkin jos sivuja on 500-600 :)
Kauheaa on lukea kirjaa, joka on antaa odottaa, mutta jää pliisuksi ja niitähän riittää. Minun kirjani tunnelma tiivistyy kokoajan ja siinä sadan sivun paikeilla saa jo ruveta jännittämään. Tunnelma tiivistyy loppua kohti ja huipentuu viimeisessä kappaleessa. Itse tarinan "juju" käy ilmi vasta epilogissa. Minulla on siis vahva alkusysäys, kesikohta ja loppu. Toivon kyllä kauheasti, että tuo pitää paikkaansa,että selaisivat sieltä täältä, eivätkä takertuisi tuohon tarinan kannalta heikoimpaan kohtaan. Olen kyllä kuullut, että toiset kustannustoimittajat selailisivat vain alusta.
Toinen heikkous, jota en tajunnut aiemmin on lässyttävä kaikkitietävä kertoja. Olen korjannut näitäkin kohtia suoraviivasemmiksi ja lopetanut tyhjän paskanjauhannan sekä selittelyn johon, kaikkitetävä sortuu paikoittain. Dialogeja sisältävät kappaleet toimivat paljon paremmin, eikä niihin ole kauheasti tarvinnut kajota.
Vaikuttaa hyvältä! Ainoa ongelma on se, että kässäri pitäsi tulostaa. Meidän paskaläjä monitoimitulostinhärpäke mikä lie, ei saa ikinä ulos 500 sivua.
Lähettäessäni käsikirjoitukseni Tammelle jouduin käyttämään tulostuspalvelua. Tällöin pelkkään kässärin lähettämiseen meni 50 euroa, tulostusmaksuun ja vielä 11 euroa postipaketin lähettämiseen ovelle. En ollut varma noutaako sitä kukaan jos sitä ei kanneta taloon asti.
Mieluusti laittaisin sähköisessä muodossa eteenpäin jos suinkin mahdollista. Enpähän ole vain tarkistanut mikä käytäntö muilla ylipäätään on.
Jos kirja kiinnostaa, ei laahaava alku muodostu esteeksi. Käsikirjoitusta selataan ja luetaan sieltä täältä.
Jos kerran yleensä vain yksi tai max kaksi kustantamoa kiinnostuu esikoiskirjailijan käsikirjoituksen julkaisemisesta, ei varmaankaan kannata vielä heittää kirvestä kaivoon muiden kustantamojen osalta. Jotenkin luulen että hyvä teksti vain etsii oikeaa lukijaa ja tekstin tyyliin sopivaa kustantamoa, jossa vielä on juuri senlaisen kirjan mentävä aukko. Luulen näitä aukkoja olevan aika vähän. Itse olen saanut yhden hylyn ja se oli Tammelta. Lähetin noin kolme kuukautta sitten. Otavalta en ole vielä saanut. Sovitaanko siis, että Otava pohdiskelee minun kirjoitustani ja Tammi sinun? :) Saisinko kysyä genreä?
Sopii! Minä otan Tammelta sopparin niin ota sinä tuo Otava ;)
Genreni on kauhu. Yleensä kirjoitan yliluonnolisia tarinoita, mutta yllättäen ensimmäinen koko pitkä juttuni ei sisällä yliluonnolisia elementtejä. Voisi kai kuvailla jännitys/ kauhu. Entä sinun?
En odottakaan, että kirjani kiinnostaa aiheeltaa kaikkia kustantajia. Voi olla, että se on joidenkin kustantamoiden makuun liian kuoahduttava. Like voisi olla myös hyvä vaihtoehto, toisaalta tässä voi olla sellaisia elementtejä joista like ei tykkää. Mene ja tiedä. Itse olen kyllä innoissani tästä viimeisemmästä korjauskierroksesta ja eihän sitä yrittänyttä laiteta. Tiedä vaikka joku osaisi lukea, että kässärissä on potentiaalia vaikkei se minun silmään nyt sitten olekaan vielä valmis.
Minulla genrenä on lasten- ja nuorten kirjallisuus, ja käsikirjoitukseni on juuri jotain sellaista, eli kirja lapsille ja nuorille, ehkä 9 ? Voi olla, että siinä on ihan hiukkasen liikaa radikaaliutta aiheessa kyllä, en tiedä.
En löytänyt miltään kustantamolta yhtäkään esikoiskirjailijan kirjaa tästä omasta genrestäni... Kaikki lanut olivat vanhojen tekijöiden eli odotukset ovat aika lailla tippuneet jonnekin hyvin alas! Pitää nyt vain toivoa, että kustantamoilla on se yksi aukko minun kirjalleni varattuna (ja sinun myös), mutta olen miettinyt säästävätköhän kustantamot tällä hetkellä juurikin lasten kirjoista kun on pelkkää käännöskirjaa ja tuttujen kirjailijoiden teoksia? Vai odottavat äärimmäistä mestariteosta? Jota toki tekeleeni on. :)
Minuakin harmittaa se, että olisin voinut vielä kerran korjata tarinani alkuosaa. Silloin se ei tietystikään tuntunut tarpeelliselta eikä kukaan esilukijoistanikaan sitä moittinut, mutta sisäinen perfektionisti oli kyllä vihainen nyt viimeisimmän lukukerran jälkeen.
Eikö kustantamoihin tänä päivänä pitäisi lähetetä niin pitkälle kuin mahdollista hieottuja tekstejä eli arvostelupalveluita ja muita lukijoita pitäisi käyttää jo ennen kuin kässäri lähetetään?
Esikoisteksteillä on huono maine (= lähetetään mitä tahansa) juuri siitä syytsä, että kustantamoihin lähetetään puolivalmista tavaraa. Joku on täällä menneinä vuosina sanonutkin, ttä kokeilin vain kepillä jäätä.
Minä tunnustan, että lähetin niin viimeisen päälle hiotun ja kritisoidun kässärin kuin mahdollista, mutta hylsyjä tuli. Yksi kustannustoimittaja tosin antoi palautetta. Mutt myönnettävä on, että siihen se jäi, edemmäs en päässyt enkä kyseisellä kässärillä enää aio ikinä yrittääkään.
Mutta minä kirjoitinkin hiihtoliittoperiaattelle: tein parhaani ja katsoin miten pitkälle se riittää.
Se onkin hyvin yksilöllistä, kuinka pitkälle kukin osaa teksiään työstää.
Mikä on toisen silmissä valmis, se on jonkun toisen raakile. Taitava kirjailija löytää vielä valmiista tekstitään virheitä, joita muut eivät huomaa. Aina ei voida puhua sutaistusta käsikirjoituksesta, vaikka kirjailijan silmiin korjailtavaa olisi.
Sain Atenalta hylsyn, jossa kerrottiin, ettei käsikirjoitus mielenkiitoisesta alkuasetelmastaan huolimatta sovellu kustannusohjelmaan ja että reipas tiivistäminen voisi piristää sitä.
Otin tuon kannustuksena. Lähettäisittekö uudestaan? Olen karsinut tekstiä tähän mennessä n. 10 % ja typistän sitä vielä lisää. Ja kuten jo aloituksessa kerroin tämä muokkauskierros on tehnyt muutenkin hyvää koko kirjalle.
Ja siis en tietenkään lähetä mihinkään, ennen kuin olen fiksannut oikein olan takaa, mutta laitaisitteko tuonne uudestaan tuollaisen vastauksen jälkeen?
Varmaan jotta asiaa voisi pohtia, pitäisi tietää millaisia hylkyjä Atena tavallisesti lähettää...? Lähettävätkö tavallisesti neutraalin vakiohylsyn ja mitä siinä sanotaan vai lähettävätkö vähän jokaiselle pientä kannustusta? En tiedä...onko jollain kokemusta? Kuinka yleistä on saada Atenalta kannustavaa palautetta?
Ehkä sinuna antaisin hautua muutaman kuukauden (ilman että kosket siihen pikkurillilläkään) kirjoittaisit hetken jotain ihan muuta ja sen jälkeen ottaisit esiin ja alkaisit muokkaamaan kunnolla. Ja mikä ettei kai sen voisi uudelleen lähettää sitten joskus...
Wau. Onko niillä tosiaan aikaa kommentoida yleensäkin - vai hipoiko tarinasi kustannuskynnyksen lakea? Onneksi olkoon. Ainakaan isoilta kustantamoilta en ole saanut koskaan kuin virkkeen pituisen vakiohylsyn.
Onko kukaan muu saanut koskaan mitään Suomen Ateenasta?
Minä olen saanut Atenasta kustannussopimuksen. Ehkä viimeistelin romaanini saman ihmisen kanssa, joka Missille lähetti kirjeen, mutta en tunne häntä(kään) riittävän hyvin voidakseni spekuloida.
Hanki Miss palautetta myös muualta, kirjoita romaanisi uudestaan ja lähetä sitten vaikka Atenaan. Mietin nimittäin, mitä mitä kustannustoimittaja olisi voinut sanoa, jos tekstissä oli hänen mielestään potentiaalia, mutta ei aivan riittävästi. Ei paljon tuota enempää. Tiedän, että heillä on todella kiire, eikä potent-potentiaalisien ohjeistamiseen ole aikaa. Toisaalta jo hän olisi kehunut tekstiä enemmän, olisit varmaan ottanut jo täytekynän esiin sopimuksen allekirjoittamista varten (niin taisin itse tehdä aikanaan, kun eka positiivinen yhteydenotto tuli, mutta se oli pidempi ja yksityiskohtaisempi ja siinä pyydettiin tekstiä korjattuna takaisin).
Eli kustannustoimittaja sanoi sen, mikä ehkä kannustaa sinua jatkamaan, mutta ei kannusta odottamaan liikoja ainakaan heiltä. Tuo kustannusohjelmaan sopimattomuus hieman mietityttää: oliko se vakilause vai tarkoittaako kirjaimellisesti, että kirjasi ei kuitenkaan sisällön perusteella sovi heille. En osaa sanoa.
Mutta sinulla on siis hyvä alkuasetelma ja romsku, joka piristyy tiivistettäessä. Rupeehan siis töihin :)
Koska olen reipas ja omatoiminen nuori nainen päätin rohkeasti vastata s.postiin ja kerroin tilanteeni ( siis sen, että pidin itsekin lähettämääni versiota köykäisenä ja olen työstänyt sitä uusiksi kuukauden päivät) kysyin suoraan onko heillä intressejä lukea uusiksi kirjoitettua versiota, etten haaskaa heidän aikaansa sillä tyhjän päiten.
"Lähetä vain seuraava versio", kuului lyhyt ja ytimekäs vastaus.
Jes! Minulla on siis jotain toivoa. Tämä antoi uutta puhtia, mutta sitten illalla löysin Tammen kirjeen postilaatikosta
"Ei, kiitos, terveisin Hannu Harju, kustannuspäällikkö".
No olihan tuo odotettavissa. Kipeä isku suoraan palleaan silti. Masensi ja vitutti.
Synkistelin hetken ja aloin kirjoittaa raivopäisesti. Yöllä kierin sängyssä epätoivoisena ja nousin kirjoittamaan lisää. Pakersin yömyöhälle.
Nukuin aamulla pitkään ja heräsin pirteänä.
Enää ei latista, päin vastoin. Vastoinkäymiset antavat minulle synkistelyn jälkeen potkua takalistoon. Koska olen jukuripää päätin, että kirjoitan siitä niin hyvän, että kaikki lentävät vielä perseelleen.
Otin uusia työkaluja käyttöön. Raakasin alkua ronskilla kädellä, muutin kappaleiden aloituksia ja lopetuksia.
Minä tiedän, että tästä tulee vielä jotain.
Hienoa MissK! Oikea asenne! "Minä tiedän, että tästä tulee vielä jotain."
Tuolla asenteella vielä tuleekin, olen varma siitä. Kun tekee ja antaa kaikkensa, ei voi koskaan jossitella - eikä kukaan voi vaatia tekemään enempää. Ja muista: tämän projektin jälkeen tulee uusi, sen jälkeen kolmas jne. Aikaa on - jokainen sana, lause, kehittää ja tuo unelmaa lähemmäs. Tsemppiä!
Juu oikea asenne toki, mutta itse neuvoisin, että JÄTÄ SE KÄSIS RAUHAAN vähäksi aikaa. Vaikuttaa siltä että olet hirveässä innostuksen vimmassa, ei varmasti ole järkevin eikä mitenkään edullisin tilanne muokata käsistä tunnekuohussa. Sinuna jättäisin sen kaikessa rauhassa hautumaan ja muutaman kuukauden kuluttua katsastaisin uudelleen tuorein silmin. Olet aika varmasti sokeutunut omalle tekstillesi tällä hetkellä, ei kannata hätäillä liikaa, voi olla että teet liian hätäisiä muokkauksia. Kuten itsekin olet antanut ymmärtää täällä, et ole malttanut oikein jättää käsistä olemaan, vaan olet koko ajan muokannut ja muokannut.
........ joo, tällaiset m- kerberokset ovat näitä tyrkkyjä ja juoruilijoita, jotka eivät tajua, että mitä enemmän täällä rollaavat sitä enemmän vaikeuttavat asioitaan. Olisi tämänkin missin parasta vain opiskella ja pyöriä oikeissa piireissä,
vain siten
yltää tavoiteeseen kirjallisuuspiireissä, niissä
oikeissa.
Voi Scarabaeus hyvä, sinä et tunne minua. Siksi on aiheetonta mennä arvioimaan minua ihmisenä. Minä vihaan kärkkäitä, arvostelevia ja toisia tuntematta arvostelevia ihmisiä. Näitä olen kyllä tavannut elämäni aikana, niin ettei minua hetkauta, vaikka haukkuisit päin naamaa pataluhaksi lehmäksi.
Olen luonteeltani sellainen, että puhun paljon ja jaan asioita mielelläni niin hyvässä kuin pahassa. Tällainen anonymiteetin takaa kirjoittaminen on oiva tapa purkaa sisintään, varsinkin kun tosi elämässä minulla ei ole kauheasti ihmisiä, joiden kanssa puhua näitä samoja juttuja.
Olen innostuvainen, huikentelevainen, ailahtelevainen , hersyvä, monen mielestä takuulla ärsyttävä, mutta en tyrkky.
Haluan kirjoittaa, koska se on minulle tärkeää. Motiivini ei ole itseni tyrkyttäminen. Eikä minulla ole halua päästä mihinkään piireihin. Teen omaa juttua ja muut tehköön minun puolestani mitä tykkäävät. Taidepiirit ovat Suomessa pieni sisäsiittoinen koulukunta. Väkeä, joka vetää baskerin päähän ja luulee, että korkeakulttuurinen paskanjauhanta tekee ihmisestä taiteilijan. Joka kuvittelee, että taide, muusiikki ja kirjallisuus on heidän määriteltävissään.
Ei kiinnosta. Minä aion yltää omiin tavoitteisiini omia teitäni kulkien kenenkään persettä nuolematta.
Tuon on aivan totta, että tämä projekti pitää jättää hautumaan, kunhan saan tämän kierroksen valmiiksi. Käytän myös todennäköisesti. arvostelupalvelussa.
Olen saanut uusia avaimia käyttöön ja olen innoissani, koska näen kehittyneen ja edistyneeni huimasti. Olen helposti innostuva, eikä tarkoitukseni ole olla mitenkään ylimielinen. Sellaista minusta ei voi tällä historialla tulla koskaan.
Nyt en kyllä tajua Scaran pointtia. Mutta onneksi olkoon Missille :)
Tammi on urakoinut hylsyjä nyt oikein kaksin käsin. Mullekin tuli :-(
Eikö scaran viesti ollut sarkastinen kommentti dgdfgd:n kommenttiin eikä suinkaan Miss K:lle? Sarkasmia siitä, että tämän palstan profiili ei ehkä ole niitä korkeimpia eikä muutenkaan kannata henksleita paukutella edes innostuksesta.
On varmasti kiva tunne, kun joku odottaa kustantamossa tekstiä tai ainakin näyttää vihreää valoa. Olen sitä mieltä, että anna mennä vain, ei inspiraatio niin tavanomaista ole, että se kannattaisi jättää huomiotta ja jäähdytellä. Ehtii sitä tekstiä sitten myöhemmin korjata. Mutta, kuten jo mainittiin, ei kannata sitä lähettää ennen kuin innostus on laantunut ja kriittinen katse taas herää. Ettei sitten käy samalla tavalla seuraavallakin kerralla, että tulee lähetetyksi omastakin mielestä keskeneräinen teksti. Silloin kustannustoimittajan pinna voi joutua koetukselle, kun niitä kässäreitä on liikaa.
Scaran sarkasmi on tässä kohtaa (ja aika monessa kohtaa muuallakin) kyllä niin korkeatasoista ja hienosyistä, ettei tällainen tavallinen puupää ainakaan pystynyt sitä aistimaan. Sarkastisen huumorin ja suoran vittuilun välinen raja on häilyvä.
Sarkasmi ja vittuilun suhde on läheinen, susipari kenties. Scara kirjoittaa pysyvällä nimimerkillä, mikä tekee hänet alttiimmaksi kritiikille. Eihän sarkasmi ja vittuilu täällä mikään harvinainen ilmiö ole, vaikeaselkoisuudesta puhumattakaan. Tosin suuren tunnehuohun vallassa kirjoitetut sekavat ryöpytykset, joissa haukutaan kustantamot, kustannustoimittajat ja kirjailijat ovat onneksi viime aikoina vähentyneet.
Mitä pahaa siinä oikeasti on, jossa tunnekuohun vallassa ryöpytetään?
Tunnekuohun vallassa tulee sanoneeksi sellaista, mitä ei ehkä kasvokkain sanoisi. Ehkäpä sekään nimimerkin takaa kirjailijan ulkonäköä haukkunut ei sanoisi samaa päin naamaa, vaikka löytyy tietysti niitäkin, joiden mielestä julkisuudenhenkilöitä saa haukkua miten haluaa.
No nimeltä mainittujen ihmisten mollaaminen ja kustannuspäätöksiin kohdistuvat turhautumisenpuuskat ovat eri asia. Ensinmainittua on ilman muuta syytä välttää.
Mutta ihmiset taitavat huonosti kestää lähimmäisten negatiivisia tunteita, vaikka ne eivät kohdistuisi itseen. Vielä tuskallisemmaksi lähimmäisen tuska kuitenkin menee, jos siihen ei saa ymmärrystä. Yleensä käy niin, että jos tuskailijan tunnetiloja ymmärretään ja hänelle annetaan oikeus - hyvän maun puitteissa - tuskansa ilmaisuus hän tyyntyy nopeammin ja alkaa itsekin huomata, että kaikki tunteensa ja väitteensä eivät ehkä ole niin perusteltuja kuin aluksi tuntuu.
Kustannuskysymyksissä varsinkin kyse on usein henkilön kohtamasta torjunnasta, josta voi syntyä syväkin tunne. Kuuntelijoiden myötämieli paikkaa itsetuntoa, eikä siinä ole mitään pahaa ja heikkoa.
Ymmärrän mitä tarkoitat, vertaistukea. Mutta julkisella foorumilla pahanolonpurkaukset voivat aiheuttaa purkautujallekin seurauksia, joita hän katuu jälkeenpäin. Tarkoitan kunnianloukkaussyytteitä. Esimerkiksi psykiatrisen diagnoosin antaminen julkisuudenhenkilölle on kunnianloukkaus, samoin epäileminen jostakin rikoksen tunnusmerkit täyttävästä toiminnasta.
Toinen asia on sitten se, miten paljon paha olo helpottuu, kun sitä lietsotaan samanmielisten kanssa netissä. Jos kustantamon työntekijän tai kirjailijan tilalla olisi vaikkapa jokin etniseen vähemmistöön kuuluva henkilö, rajat tulevat selvästi näkyviin. Oma tunne ei ole hyväksyttävä syy halventaa muita, sellaisen ymmärtäminen johtaa helposti siihen, että syntyy tuollaisen ryöpyttämisen hyväksyvä ilmapiiri, muiden haukkumisen ja halventamisen ilmapiiri. Sitä tarkoitan.
Totta kai kustantamon torjunta on iso pettymys. Epäoikeudenmukaisuuden tunne on monen nettiryöpyttäjän taustalla, vaikka aihe olisi toinen. Luulen, että heille annetut kyseenalaistavat ja rajoittavat kommentit auttavat myös käsittelemään asiaa toisesta näkökulmasta (siinä missä kuvailemasi ymmärryskin). Tai sitten ne voivat vahvistaa vakaumusta, että olen suuren väärinymmärräyksen kohde, mikä pitää korjata tuomalla totuus ilmi.
Juupasenjuu, kuten sanoin, ei nimeltä mainittujen (tai yksilöitävien) ihmisten mollaamista ja hyvän maun rajoissa. Lisätään siihen nyt sitten vielä mainitsemasi lain kirjainkin :)
Minulla meni sarkasmi ohi, kun en ole notkunut tällä palstalla riittävän pitkään osatakseni tulkita Scaran tyyliä, näin perusteellisesti.
Minusta on mielenkiintoista lukea muiden tilannetiedotuksia ja ajattelin kertoilla siksi omiani. Joskus tuli luvattua, että raportoisin tänne, kuinka minun hankeeni käy.
Olen saanut pelkkiä hylsyjä ja kertonut niistä. En ole paukutellut mitään olemattomia henkseleitä, koska siihen ei ole aihetta. Olen yrittänyt pysyä vain positiivisena ja iloinnut siitä, ettei hanskat ole aivan hukassa, kun joku kerran suostuu ottamaan käsikirjoitukseni uudelleen luettavaksi.
Hutera heinä, mutta heinä kuitenkin.
Tietysti on vielä uusia kustantamoja, joihin voin lähettää tekstin loppuun hiottuna.
Uskon vahvasti omaan tekemiseeni ja minulla on korkeat tavoitteet, kenties epärealistisetkin. Sellainen minä olen, taivaanrannanmaalari. Haluan uskoa unelmiin ja siihen, kuinka kaikki on mahdollista.
Puussa roikkuvat omenat ovat melkein kaikkien poimittavissa jos vain viitsii vähän kurottaa tai hakea sitten vaikka tikapuut varastosta.
Haluavat varmaan putsata pöydän ennen lomia ja ajattelivat, ettei viitsi pilata kenenkään joulua. Onhan tässä muutama viikko aikaa toipua :)
"........ joo, tällaiset m- kerberokset ovat näitä tyrkkyjä ja juoruilijoita, jotka eivät tajua, että mitä enemmän täällä rollaavat sitä enemmän vaikeuttavat asioitaan. Olisi tämänkin missin parasta vain opiskella ja pyöriä oikeissa piireissä,
vain siten
yltää tavoiteeseen kirjallisuuspiireissä, niissä
oikeissa."
Melkoista sarkasmia! Ihme kun en tunnista sitä vieläkään. :)
Hei, olisi mielenkiintoista saada pieni näyte tekstistäsi, jonka olet pistänyt kustantamoihin, Kun aika vaikea päätellä siitä mitään vain puheen perusteella, Kuulostaa nimittäin kertomasi mukaan todella mielenkiintoiselta tekeleeltä. Kauhuskene on mielestäni aivan liian pieni Suomessa, sitä pitäisi olla lisää! :) Pistä vain tänne rohkeasti edes joki pätkä.
T- Kauhusta kiinnostunut
Hei kuinka kauan sinullan lopulta meni saada kirja atenalta julkaistuksi? Kirjoititko monta versiota ja pitivätkö sinuun säännöllisesti yhteyttä? Missä vaiheessa tarjosivat sopimusta? Kiitos jos vastaat;)
Kirja julkaistiin kaksi vuotta käsikirjotuksen lähettämisestä. Ensimmäinen yhteydenottonsa tuli kolme kuukautta kässärin lähettämisen jälkeen ja sisälsi korjausehdotuksia. Kolme korjauskierrosta yhteensä tehtiin. Pitivät yhteyttä, kun oli asiaa, eli kun ehdottivat sopimusta, lähettivät korjaushedotuksilla varustetun kässärin takaisin ja sitten lisää liittyen esimerkiksi kirjan markkinointiin. Minun yhteydenottoihini (joita vältin, ellei ollut oikeasti asiaa) vastasivat heti tai pian, riippumatta siitä olinko ottanut yhteyttä kustannustoimittajaan, kustantajaan tai markkinointivastaavaan. Sopimusta tarjottiin puolessa vuodessa ensiyhtedenoton jälkeen ensimmäisen korjauskierroksen jälkeen.
Atenan henkilökunta on ammattitaitoista ja ystävällistä, mutta kiireistä, joista kiireistä huolimatta hoitavat asiat ajallaan ja hyvin. Ennakko oli runsas ja maksettiin etuajassa. Myös muissa kustannuksissa, kuten kuvauksissa ym. kustantamo on ollut avokätinen.
Kiitos vastauksesta. Itse olen kokenut kustannusmaailmassa sellaista, että saan ison määrän korjauspyyntöjä ja kiitoksia, lähetän korjatun version takaisin, kustantamossa luvataan palata pian asiaan, kuluu yli puoli vuotta ilman vastausta, ja kun sitten kysyn kässäsin tilannetta ei tule enää mitään vastausta... ilmeisesti ei sitten enää kiinnosta... mietin vain, että mikähän kustantamoilla mahtaa olla syy tällaiseen käytökseen? pyytävätkö usein toista versiota ilman aikomustakaan harkita sen julkaisemista?
heipähei siellä ! ............ pidä aina perusasiat kunnossa,
eli tarkoitan, että
tiedä aina kenen kanssa asioit,
kuka on se ihminen siellä kustantamossa joka asiaasi vie eteenpäin,
kenen käsissä kässärisi on.
Jos vähänkin hämärää niin älä asioi sellaisiin lainkaan.
Tunne taustat.
Tuollainen käytös on suoraan ahterista. Meinaan kuulostaa tosi ikävältä. Toivottavasti tällainen ei ole maan tapana, vaan yksittäistapaus. Laittaa nyt toinen suorittamaan kovalla työllä korjauksia, jättää löysään hirteen ja sitten ei anna edes vastausta.
Luulisi, että Scara olisi jo oppinut pyörimään oikeissa piireissä. Ei tarvitsisi sitä omakustannetta täällä markkinoida.
Mitähän ne piirit ovat?
"Olisi tämänkin missin parasta vain opiskella ja pyöriä oikeissa piireissä,
vain siten
yltää tavoiteeseen kirjallisuuspiireissä, niissä
oikeissa. "
Niitä oikeita.
Heips!
Kysyit mihin seikkohin arvostelupalvelun tyypit puuttuvat. Itse käytin palvelua ekaa kertaa joitakin kuukausia sitten, ja se palaute ei hipaissutkaan kielioppia tai lauserakenteita tai muuta noin yksittäistä juttua. Enemmän palaute huomautteli siitä, kun ei tapahdu oikein mitään noin niin kuin tarinallisesti, ja henkilökuvan luonnin heikkoudet se myös nosti esiin.
Palaute tuntui ikävältä, mutta se oli ehkä aika viisas veto ko. palautteen antajalta, koska hehkutus ei johda mihinkään, kritiikki panee toimimaan tekstin parhaaksi.
Onnea ja tarmoa, ja viisaita esilukijoita toivon sinulle!
Mulla toivottiin vivahteikkaampaa ilmaisua. Jokin kohtaus oli väärässä paikassa ja pientä tiivistämistä tarvittiin. Joka kerralla olen saanut ohjeen lukea enemmän korkeaa kaunokirjallisuutta. Osuu ja uppoaa.
Jos olisit 7 7 7 lähettänyt arvostelupalveluun kässärisi joka olisi hämäyksen vuoksi painettu kirjaksi, hyvälaatuiselle paperille, hieno kansikuva ja ison kustantamon nimike kannessa, niin eiköhän palautteessa olisi hehkutettu "eteeristä pysähtyneisyyden tunnelmaa joka antaa tilaa pienimmillekin nyansseille."
Samoin minä ajattelen ns. arvostetuista kirjailijoista esim. Westöstä ja Pulkkisesta. Mikään maailman viina ei saa minua niitä lukemaan loppuun, ajatus katkeaa ja keskittymiseni herpaantuu joka sivulla, mutta yritän silti "kun on nää muiden mielestä niin hyviä." Mutta jos olisin arvostelupalvelun katkera ukko tai kustannustoimittaja ne pinot lentäisivät kaaressa roskikseen.