Olen 13vuotias tyttö. Aloitan nyt ihan alusta. Kaikki alkoi siitä kuin äiti rupesi juomaan ja oli muutenkin väkivaltainen. Silloin mä piilouduin huoneeseeni ja tein ekan viiltoni reiteen. Sitten lopetin viiltelyn, koska äiti lopetti kännäämisen. Tässä puolen vuoden aikana olen aloittanut viiltelyn uudestaa, ja paljon pahemmin. Saan ahdistuskohtauksia ja saatan vain ruveta itkemään. Näen unia siitä kuinka teen itsemurhaa tai kirjoitan jäähyväisikirjeitä... Saatan myös herätä keskellä yötä siihen, kun en saa henkeä. En halua kertoa tästä terkalle, koska ne ilmottaa siitä kummiski kotii. MITÄ MÄ VOIN ENÄÄ TEHDÄ?! Muutenkin päässäni on pyörinyt ajatus siitä, että tekisin itsemurhan... Oon sisältä jo nii paskana, että en enää tiiä miten voisin saada itselleni takaisin sen positiivisen elämän asenteen mikä mulla oli silloin joskus.
TARVIN APUA!!?
Mitätehdä?
9109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi perkele! Nyt ku oikeesti tarvis sitä apua, ni sitä apua ei saa D:
Eli oot ahdistunu ja viiltelet kosk äitis on juoppo(jos ymmärsin oikein)Iha ekaks älä ees aattele sit itsemurhaa..Jos ainoo ongelma on oma äitis ni oot jo 5 vuoden pääst täysikänen ja muutat kotoo pois jollo sun äitis ei pitäis olla enää mikää ongelma.Kerro jollekki vaik hyvälle ystävälles ni saat olos paremmaks.
Lopeta viiltely!Siin ei oo mitää järkee ja jos teet itsmurhan ni aatteme milt niist tuntuis ketkä oikeesti välittää susta..Voimia sulle
Kyllä elämä on epäreilua! Toiset joutuu kokemaan jotain tollasta ja toiset saa elää iloisina koko elämänsä. Ensinnäkin, olen erittäin pahoillani puolestasi. Toiseksi, kerro jollekin aikuiselle, vaikaa kummeillesi, opettajalle tai jollekin muulle tutulle. Se ei ole helppoa, mutta tee se!!! Olo helpottuu saman tien, kun kerrot. Aikuiset eivät saa kertoa, jos kiellät sen. Ja jos et uskalla kertoa aikuiselle, kerro se kaverillesi. Ja älä, älä missään nimessä tapa itseäsi!!! Jokainen ihminen ja elämä on arvokas, älä heitä sitä hukkaan. Mieti, mitä kaikkea jättäisit taaksesi. Mieti elämäsi hyviä puolia. Niitä on varmasti, jokaisella on. Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä. Voimia sulle
Mulle on loppujen lopuks ihan sama kuolenko mä nyt vai joskus 50vuoden päästä...
No otat yhteyttä koulupsykologiin, sillä ei ole lupaa kertoa vanhemmillesi mitään, mihin et itse ole antanut lupaa. Jos haluat jutella tilanteestasi, voit laittaa anonyymiä sähköpostia: [email protected]
Voimia sulle
Toivon koko sydämmestäni, että sun tilas paranee! Tää kamala ahdistus, halu vahingoittaa itseään on kamala... Nää viiltoja täynnä olevat ranteet on kamalat.. Envaa osaa lopettaa, viiltelen joka päivä, rakastan sitä kipua ja kirvelyä.
Herää!! Et voi ihan oikeesti ajatella noin. Jos haluat,että muiden tila paranee, joku muu ihan varmasti toivoo et sun tila paranee. Ja sulle se voi olla ihan sama millon kuolet, mutta sun tutuilles ei! Ajattele järkevästi.
OOT SAIRAS!