Junamatkan aikana Tarun yllätti vessahätä. Vaunu oli täynnä väkeä mutta käymälä onneksi sillä hetkellä vapaana. Saattelin tytön vessaan ja vahdin, että kaikki sujui kuten pitikin. Sitten housut ylös, käsien huuhtelu ja ovi auki. Mene sinä äidin luokse, isä viipyy vielä hetken vessassa, supisin lapselleni. Taru lähti marssimaan pitkin vaunun käytävää ja juuri ennen kuin ehdin sulkea oven uudelleen, kuulin hänen kirkasäänisen tiedotuksensa: "Isä jäi vielä kakalle!"
Istuin vessassa kauan ja mietin. Kun astuisin ovesta ihmisten ilmoille, päät varmasti kääntyisivät: tuo on se isä joka jäi kakalle. Ymmärtäväisiä, osittain vahingoniloisia hymyjä, vaiko peräti yhdessä räkätetty nauru? Ehkä kysymyksiä: "Tuliko?"
.................
Istuin vessassa kauan ja mietin. Kun astuisin ovesta ihmisten ilmoille, päät varmasti kääntyisivät: tuo on se isä joka jäi kakalle. Ymmärtäväisiä, osittain vahingoniloisia hymyjä, vaiko peräti yhdessä räkätetty nauru? Ehkä kysymyksiä: "Tuliko?"
.................
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lasten suusta totuus tulee... mitä sitä nyt aikuinen mies luonnollista asiaa nolostumaan.
Sain muuten itse keskenmenon kesällä ja se oli aika kurjaa aikaa. Kun tätä yritin selittää 3,5-vuotiaalle tytärpuolelleni ettei vauvaa tulekaan, hän tokaisi vaan, että "aijaa, no täytyy varmaan sitten mennä ostamaan uusi vauvaa". Vaikka suru oli suuri, tuli tästä kommentista pitkäksi aikaa hymy huulille.
Nyt ollaankin sitten miehen kanssa kovasti käyty "ostoksilla" uuden vauvan perään. Vielä ei ole tärpännyt, mutta ehkä kohta... :)
Keskenmenon täytyy olla rankka paikka, varsinkin äidille. No, ehkä se syntymättä jäänyt lapsi sittenkin tiesi olevansa liian heikko tähän maailmaan, ja valitsi toisin. Tasan eivät mene asiat perheissäkään: yksi painiskelee aborttiajatustensa kanssa, toinen ehkäisyn, kolmas kärsii lapsettomuudesta, on keskenmenoa ja suoraan tehohoitoon ennenaikaisesti syntyviä.
Ai niin, tämänhän piti olla hauska paikka. Se mun junajuttuni jatkui näin. Päätin rohkaistua ja tulla kuin tullakin vessasta ennen kuin kaikki muut olisivat pääteasemalla poistuneet kaupungille. Hyvin varautunein mielin availin ovet matkustamoon... kukaan ei reagoinut. Kävelin muutaman askeleen paikalleni aivan pokkana, ympärilläni vain suomalaisille ihmisille tyypillinen luonteva hiljaisuus. Selvittiinhän siitä!