Perinnön myynti

***ei välikirjoja..***

Mitähän mahdat tarkoittaa? Sitäkö, että metsäkaupasta olisi sovittu vain suullisesti? Sellainen kiinteistön kauppa ei ole pätevä. Vai tarkoitatko ehkä, ettei ositusta ja perinnönjakoa ollut isäsi jälkeen tehty, vaan molemmat pesät selvitettiin vasta äitisi kuoltua?

***kaikki oli isän ja äidin yhteistä***

Äitisi on siis omistanut puolet metsästäkin? Siitä osuudesta hän on voinut jotakin lapselleen myydäkin.

Onko se metsä varmasti ollut yhteistä? Usein metsät ovat perintönä tulleita, ja ovat sen nimissä, joka perinnön on saanut, eivätkä ole aviopuolisoiden yhteisiä.

Metsäpalstan omistajat näkyvät kiinteistörekisterissä. Palstaa ei ole äitisi voinut myydä jos omistajana on perikunta tai isäsi, koska se olisi kaupanteossa tullut ilmi. Kiinteistön myynti vaatii kaupanvahvistajan, jonka olisi tullut virhe havaita (edellyttäen ettei häntä ole tarkoituksella harhautettu jne). Eli mitä todennäköisemmin kyseessä on todellakin ollut äitisi omistama metsäpalsta.
Mutta tuolta kiinteistörekisteristä pystyy tarkastamaan nykyiset ja entiset omistajat.

Kiinteistö Matti kirjoitti:

Metsäpalstan omistajat näkyvät kiinteistörekisterissä. Palstaa ei ole äitisi voinut myydä jos omistajana on perikunta tai isäsi, koska se olisi kaupanteossa tullut ilmi. Kiinteistön myynti vaatii kaupanvahvistajan, jonka olisi tullut virhe havaita (edellyttäen ettei häntä ole tarkoituksella harhautettu jne). Eli mitä todennäköisemmin kyseessä on todellakin ollut äitisi omistama metsäpalsta.
Mutta tuolta kiinteistörekisteristä pystyy tarkastamaan nykyiset ja entiset omistajat.

Lue lisää

Tarkoitat varmaan lainhuutorekisteriä? Kiinteistörekisterinotteessa ei merkintöjä kuka omistaa

Mitäköhän tarkoitat tuolla välikirjalla? Ei taida nykyiset lait sellaista tuntea.

Onko tässä keskustelussa nyt useampi perijä, joilla samankaltainen ongelma?

Perunkirjoituksen jälkeen pitää tehdä ositus lesken ja kuolinpesän välillä, tai lesken kuoltua kahden kuolinpesän kesken, jotta selviää, mitä kuuluu kenellekin. Sopimuksella voidaan hypätä osituksen yli suoraan jakoon. Se perunkirjoituksen laskelma ei ole ositus, mutta voi osakkaat sen hyväksyä osituksen pohjaksi.

Verottajalta saa molempien vanhempien ilmoitetut perukirjat tilaamalla. Kiinteistötiedot löytyvät puolestaan maanmittauslaitokselta, josta voi tarkistaa tehdyt lainhuudot ja pyytää kopiot kauppakirjoista. Osituskirja pitäisi olla jokaisella perikunnan osakkaalla tai perikunnan papereissa, jos sellainen on laadittu ja allekirjoitettu, muussa tapauksessa voi hyvällä syyllä riitauttaa tarvittaessa.

Yhteinen asuntokin, jos se on lesken omistuksessa ole silloin täysin vapaa.
Voin kertoa 9 vuoden kokemuksella kun vaimoni kuoli ja talo ja tontti oli minun nimissä niin ei siinä mitään rasitetta tullut.
Olen 9 vuoden aikana pantannut useita kertoja tätä taloa eikä missään vaiheessa kukaan ole pyytänyt lasteni suostumusta.
Eihän sillä vainajalla ole enään mitään asumisoikeutta?

Eli aloittajan tapauksessa jos vainajan omaisuus oli vain vaatteet päällä niin silloin leski omistaa loput ilman rasitteita, koskien myös asuntoa.

Olen tässä muutaman vuoden sisällä myymässä kiinteistöni.
Hassua että lainhuutotodistuksessa on ainoastaan minun nimi.
Verottajan tiedoissa on vain minun nimi.
Missään ei mainita halaistula sanalla perikuntaa.
Mikään viranomainen ei siis tiedä että asunnossa on joskus asunut edesmennyt puolisoni.
Mitenkähän se kaupanvahvistaja tietäisi vaatia perillisten suostumukset?

Niin ja käytin oikeutta olla antamatta tasinkoa.

No jospa se on toisilla eri laki.

No katotaan kirjoitti:

Olen tässä muutaman vuoden sisällä myymässä kiinteistöni.
Hassua että lainhuutotodistuksessa on ainoastaan minun nimi.
Verottajan tiedoissa on vain minun nimi.
Missään ei mainita halaistula sanalla perikuntaa.
Mikään viranomainen ei siis tiedä että asunnossa on joskus asunut edesmennyt puolisoni.
Mitenkähän se kaupanvahvistaja tietäisi vaatia perillisten suostumukset?

Niin ja käytin oikeutta olla antamatta tasinkoa.

No jospa se on toisilla eri laki.

Lue lisää

>>Niin ja käytin oikeutta olla antamatta tasinkoa.

nix_nax kirjoitti:

>>Niin ja käytin oikeutta olla antamatta tasinkoa.

Ositusta tehty, vaan missään ei lue että on rasitteita.
Tuo maininta on perukirjassa ja sehän ei ole ositussopimus.
Pitää varmaan tehdä ositus ja jako niin saadaan päättymään pesä.

Eipä ole... kirjoitti:

Ositusta tehty, vaan missään ei lue että on rasitteita.
Tuo maininta on perukirjassa ja sehän ei ole ositussopimus.
Pitää varmaan tehdä ositus ja jako niin saadaan päättymään pesä.

Lue lisää

Jos ositusta ei ole tehty, ET ole käyttänyt oikeuttasi olla antamatta tasinkoa. Perukirjaan on merkitty vain ilmoituksesi, että tulevassa osituksessa vetoat tasinkoprivilegiin etkä tule antamaan tasinkoa.
Vasta osituksessa tuo oikeus siis realisoituu.

Jos kiinteistösi ennen ositusta myyt, ostajan tulee lainhuutoa hakiessaan esittää selvitys siitä, että kiinteistö ei ole ollut myyjän ja hänen puolisovainajansa yhteinen koti.

Perukirjaan merkitään eriteltyinä sekä perittävän että lesken omaisuus. Metsäpalsta oli ilmeisesti merkitty lesken varoihin.

Jos lainhuuto metsäpalstaan oli annettu molemmille vanhemmillesi, niin molemmat sen omistivat. Mutta jos lainhuuto oli vain äidillä, äiti yksin sen omisti. Jos perukirja on tehty väärin (jos siis lainhuuto oli molemmilla), perukirja ei oikeaa omistussuhdetta muuta.

Mutta jos sisaruksesi, jolle äiti metsäpalstan myi, on saanut metsäpalstaan lainhuudon, äiti on ollut metsäpalstan oikea omistaja, sillä myyjän omistusoikeus toki selvitetään ennen kuin ostajalle voidaan lainhuuto antaa.

Se vastaus pitää selvittää niistä asiakirjoista, koska täältä käsin sitä ei näe. On annettu neuvoja vaikka kuinka paljon, mutta juristin apu voi olla tarpeen.

Sinulla on paperit yhteisomistuksesta, mutta onko tehty myöhemin jotain sellaista josta paperit on hävitetty? Esimerkiksi isä on eläessään lahjoittanut osuuden äidille, äiti hakenut lainhuudon omistukselleen ja sen jälkeen paperit hävitetty jotta lapset eivät saa tietää. Aivan laillinen menettely, tällöin palstaa ei tietenkään merkitä perukirjaan. Lainhuutorekisteristä asia selviää, tuolla on tiedot arkistoituina useamman sadan vuoden takaa.

Tässä ketjussa on jo moni selvittänyt, että jos palsta oli yhteisomistuksessa vielä isän kuollessa kauppoja on mahdoton tehdä ilman mainintaa perukirjassa ja kaikkien pesän osakkaitten kirjallista suostumusta tai kauppakirjan henkilökohtaista allekirjoittamista. Kauppakirja on pakko allekirjoittaa kaupanvahvistajan läsnäollessa ja hän selvittää etukäteen omistajat ja varmistaa mitä tarvitaan myymiseen.

Kerropa selvyyden vuoksi mikä oli vanhempiesi saanto tähän metsäpalstaan? Käytännössä on aika lailla poikkeuksellista että puolisot ostavat metsämaata puoliksi.

Miksi ihmeessä torjut sen mahdollisuuden, että isäsi olisi eläessään lahjoittanut tilaosuutensa ja kenties muunkin omaisuutensa äidille?

Miksi on mahdoton ajatus ruveta selvittämään asiaa maanmittaustoinistosta? Sieltä löytyvät kaikkien omistajanvaihdosten tiedot.

Kun asia on rassannut sinua näin pitkään, niin ihmettelen että et vaatinut selityksiä heti perunkirjoituksen yhteydessä?

Oletko kysynyt asiaa siltä jolle äiti oli myynyt tilan?

Jos pesä on edelleen jakamatta niin eihän silloin ole vielä mitään tapahtunut.
Jos perukirjassa on tuo metsä vainajan omaisuudessa mutta se on jollakin kepulikonstilla myyty yhdelle sisaruksista niin tuon vääryyden voi oikaista perinnönjaossa, arvo palautetaan takaisin pesän varoiksi (kauppa on hankala purkaa ja onko se edes järkevää).

Itse saa määrätä kuolemaan asti mitä myy ja kenelle.
Kuoleman jälkeenkin voi yrittää jakaa omaisuuttaan testamentilla muille kertomatta todistajia lukuunottamatta.

Anonyymi kirjoitti:

Itse saa määrätä kuolemaan asti mitä myy ja kenelle.
Kuoleman jälkeenkin voi yrittää jakaa omaisuuttaan testamentilla muille kertomatta todistajia lukuunottamatta.

Yleensä ainoa syy tehdä tämänkaltaisia kauppoja keskustelematta kaikkien lasten kanssa on puhdas ahneus. Ja liikkeellepaneva voima on ostaja joka kartuttaa omaa omaisuuttaan muiden kustannuksella ja myös kaikin keinoin piilottelee kaikki asiakirjat joista voisi jotain selvitä. Vanhempien aloitteesta harvoin tehdään tälläistä salassa. Ja tietenkin puolustuksena tulee ensimmäiseksi "saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa ", varmasti näin, mutta myös tulisi huomioida alihintaiset kaupat perinnönjaossa ennakkoperintönä. Sitähän tietysti omasta mielestään oikein toiminut ostaja ei missään nimessä hyväksy.
Olen myös kokenut tämän, ja selitykset olivat ettei kaikkien tarvitse tietää kaikkea, eikä edes kuulu kaikille ja tietenkin että voi eläessään tehdä mitä haluaa. Lopputulos olikin meilläkin ettei mökistä, omakotitalosta eikä kummankaan vanhemman säästöistä ollut juuri jaettavaa, kun jäljellä ei paljoa enempää ollut kuin hautauskulut.
Selvittämiseen ei annettu mahdollisuutta kun ei kiinnostanut asianajajia, pesänselvittäjää eikä verottajaa koska lähes tyhjä pesä.
Omalla kustannuksella ei kannata lähteä tähän vuosien oikeustaisteluun jonka lopputulos voi olla tässä oikeusvaltiossa mitä vain ja vaikka lakiosana jotain tulisi voi kadota kuluihin.

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä ainoa syy tehdä tämänkaltaisia kauppoja keskustelematta kaikkien lasten kanssa on puhdas ahneus. Ja liikkeellepaneva voima on ostaja joka kartuttaa omaa omaisuuttaan muiden kustannuksella ja myös kaikin keinoin piilottelee kaikki asiakirjat joista voisi jotain selvitä. Vanhempien aloitteesta harvoin tehdään tälläistä salassa. Ja tietenkin puolustuksena tulee ensimmäiseksi "saa tehdä omaisuudellaan mitä haluaa ", varmasti näin, mutta myös tulisi huomioida alihintaiset kaupat perinnönjaossa ennakkoperintönä. Sitähän tietysti omasta mielestään oikein toiminut ostaja ei missään nimessä hyväksy.
Olen myös kokenut tämän, ja selitykset olivat ettei kaikkien tarvitse tietää kaikkea, eikä edes kuulu kaikille ja tietenkin että voi eläessään tehdä mitä haluaa. Lopputulos olikin meilläkin ettei mökistä, omakotitalosta eikä kummankaan vanhemman säästöistä ollut juuri jaettavaa, kun jäljellä ei paljoa enempää ollut kuin hautauskulut.
Selvittämiseen ei annettu mahdollisuutta kun ei kiinnostanut asianajajia, pesänselvittäjää eikä verottajaa koska lähes tyhjä pesä.
Omalla kustannuksella ei kannata lähteä tähän vuosien oikeustaisteluun jonka lopputulos voi olla tässä oikeusvaltiossa mitä vain ja vaikka lakiosana jotain tulisi voi kadota kuluihin.

Lue lisää

Kaikki vanhemmat ja muutkaan eivät niin kovin puhu muiden kanssa omista päätöksestään. Esimerkiksi isä voi puhua asioistaan vain yhden pojan kanssa enemmän. Se ei varmasti ole mitenkään erikoista.
Ihmiset päättävät kenen kanssa keskustelevat, jos kenenkään kanssa pitää keskustella.
Jotkut keskittyvät enemmän tekoihin. Naapurin vanha isäntä omistaa pelkkää metsää noin 500 hehtaaria. Joka päiväisistä kaupoista hänen ei tarvitse keskustella kenenkään kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Itse saa määrätä kuolemaan asti mitä myy ja kenelle.
Kuoleman jälkeenkin voi yrittää jakaa omaisuuttaan testamentilla muille kertomatta todistajia lukuunottamatta.

Korjaan ja täsmennän, että edes todistajille ei tarvitse näyttää testamentin sisältöä.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki vanhemmat ja muutkaan eivät niin kovin puhu muiden kanssa omista päätöksestään. Esimerkiksi isä voi puhua asioistaan vain yhden pojan kanssa enemmän. Se ei varmasti ole mitenkään erikoista.
Ihmiset päättävät kenen kanssa keskustelevat, jos kenenkään kanssa pitää keskustella.
Jotkut keskittyvät enemmän tekoihin. Naapurin vanha isäntä omistaa pelkkää metsää noin 500 hehtaaria. Joka päiväisistä kaupoista hänen ei tarvitse keskustella kenenkään kanssa.

Lue lisää

Ei varmaan ole tarvetta naapurin kanssa asiasta keskustella, vai miksi pitäisi.
Sellaisesta joka voidaan tulkita ennakkoperinnöksi on aiheellista puhua avoimesti niiden joita asia tulee myöhemmin koskettamaan, jos ei muuten niin ihan tasapuolisuuden ja sovun takia.
Utelias naapuri voi taas vaikka hypätä suohon.

Anonyymi kirjoitti:

Ei varmaan ole tarvetta naapurin kanssa asiasta keskustella, vai miksi pitäisi.
Sellaisesta joka voidaan tulkita ennakkoperinnöksi on aiheellista puhua avoimesti niiden joita asia tulee myöhemmin koskettamaan, jos ei muuten niin ihan tasapuolisuuden ja sovun takia.
Utelias naapuri voi taas vaikka hypätä suohon.

Lue lisää

Myydä voi, miten kukin haluaa.
Ennakkoperinnön voi kertoa paperilla, jos tarvetta välttää epäselvyyttä. Kuitenkaan ei sekään sen enempää vaadi kuulutusta koko perheelle tai suvulle. Saaja saa vaatia paperit.

Anonyymi kirjoitti:

Ei varmaan ole tarvetta naapurin kanssa asiasta keskustella, vai miksi pitäisi.
Sellaisesta joka voidaan tulkita ennakkoperinnöksi on aiheellista puhua avoimesti niiden joita asia tulee myöhemmin koskettamaan, jos ei muuten niin ihan tasapuolisuuden ja sovun takia.
Utelias naapuri voi taas vaikka hypätä suohon.

Lue lisää

Naapuri voi tietää paremmin soveliaan kauppahinnan. Perheelle siitä ei tarvitse kertoa halaistua sanaa. Paikalliset asiat tunteva on paras keskustelukumppani asiassa.

Hyvä jos ei tarvitse rahana jakaa mitään.
Esimerkiksi maata voi jakaa kaikille saman verran ja toimii myös jaettuna yhtymänä.
Kuitenkin arvoina jaettuna jälkikäteen tarkasteltuna laki ei tarkoita, että kaikille tulee esimerkiksi liiketoiminnan riskinä yhtä vähän tai paljon.
Sukupolvenvaihdos lasketaan esimerkiksi 1.2 kertaisena verotusarvo. Myyntihintana se voi olla joko matala tai korkea. Hehtaariarvo voikin sitten olla korkea lain arvoja noudattaen. Sopimalla voi noudattaa alempaakin hintaa.

Ei kyse olekaan siitä jos käytät rahaa omaan hyvinvointiisi, sehän on ihan normaalia.
Mutta jos sinulla on useampia lapsia ja käytät rahaa yhden hyväksi siitä hän maksaa lahjaveroa, ja huomioidaan ennakkoperintönä jälkeesi. Myöskin alihintaisen kaupan 25% huomioidaan ennakkoperintönä vaikkei kaupan yhteydessä tarvitsekaan maksaa lahjaveroa. Ei toki kukaan voi kieltää antamasta metsää vaikka ilmaiseksi mutta perintövero tulee sitten myöhemmin vastaan.
Mutta sehän taitaa kaltaistasi vain hymyilyttää, kun et nähtävästi osaa ja pysty lapsiasi kohtelemaan samanarvoisina vaan haluat kostona pitää huolen etteivät unohda sinua ja luonnettasi ainakaan pariin vuoteen poismentyäsi. Ehkä voisit vaikka lapsillesi kertoa suoraan mitä heistä ajattelet niin osa ei turhaan käytä aikaa suremiseen vaan voivat jo aiemmin pyyhkiä kaltaisesi pois elämästään. Se olisi reilu teko lapsiasi kohtaan

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyse olekaan siitä jos käytät rahaa omaan hyvinvointiisi, sehän on ihan normaalia.
Mutta jos sinulla on useampia lapsia ja käytät rahaa yhden hyväksi siitä hän maksaa lahjaveroa, ja huomioidaan ennakkoperintönä jälkeesi. Myöskin alihintaisen kaupan 25% huomioidaan ennakkoperintönä vaikkei kaupan yhteydessä tarvitsekaan maksaa lahjaveroa. Ei toki kukaan voi kieltää antamasta metsää vaikka ilmaiseksi mutta perintövero tulee sitten myöhemmin vastaan.
Mutta sehän taitaa kaltaistasi vain hymyilyttää, kun et nähtävästi osaa ja pysty lapsiasi kohtelemaan samanarvoisina vaan haluat kostona pitää huolen etteivät unohda sinua ja luonnettasi ainakaan pariin vuoteen poismentyäsi. Ehkä voisit vaikka lapsillesi kertoa suoraan mitä heistä ajattelet niin osa ei turhaan käytä aikaa suremiseen vaan voivat jo aiemmin pyyhkiä kaltaisesi pois elämästään. Se olisi reilu teko lapsiasi kohtaan

Lue lisää

Olipa huono esimerkki tuo metsä (kuten muukin) kaupasta. Metsäarviostakin tehdään viimeisenä noin 20% vähennys, jos ajatellaan mahdollista myyntiä ja hintaa siihen.
Eihän missään ole millekään mitään kiveen kirjoitettua hintaa.
Pitäisi ensin kertoa, mitä arvoa hinnanmuodostuksessa tarkoitetaan. Verotusarvo on paljon alempi Perintökaarenkin eräissä tapauksissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kyse olekaan siitä jos käytät rahaa omaan hyvinvointiisi, sehän on ihan normaalia.
Mutta jos sinulla on useampia lapsia ja käytät rahaa yhden hyväksi siitä hän maksaa lahjaveroa, ja huomioidaan ennakkoperintönä jälkeesi. Myöskin alihintaisen kaupan 25% huomioidaan ennakkoperintönä vaikkei kaupan yhteydessä tarvitsekaan maksaa lahjaveroa. Ei toki kukaan voi kieltää antamasta metsää vaikka ilmaiseksi mutta perintövero tulee sitten myöhemmin vastaan.
Mutta sehän taitaa kaltaistasi vain hymyilyttää, kun et nähtävästi osaa ja pysty lapsiasi kohtelemaan samanarvoisina vaan haluat kostona pitää huolen etteivät unohda sinua ja luonnettasi ainakaan pariin vuoteen poismentyäsi. Ehkä voisit vaikka lapsillesi kertoa suoraan mitä heistä ajattelet niin osa ei turhaan käytä aikaa suremiseen vaan voivat jo aiemmin pyyhkiä kaltaisesi pois elämästään. Se olisi reilu teko lapsiasi kohtaan

Lue lisää

>>> Mutta sehän taitaa kaltaistasi vain hymyilyttää, kun et nähtävästi osaa ja pysty lapsiasi kohtelemaan samanarvoisina vaan haluat kostona pitää huolen etteivät unohda sinua ja luonnettasi ainakaan pariin vuoteen poismentyäsi.

Huomaa kyllä, että vanhempasi ovat kohdelleet sinua huonosti. Sinä olet ilmiselvästi katkera, etkä tavoistasi enää pääse eroon. Sisaruksesi saivat kaikkea aineetonta ja aineellista enemmän kuin sinä, siitä johtuu huono elämänlaatusi.