eli oon 17v nainen mulla on ollu tässä muutaman kuukauden sisässä kauheesti ongelmia poikaystävän, äitin ja itseni kanssa. pääsin kesäkuussa pois laitoksesta jossa olin puoli vuotta rankan alkoholin käytön takia. kesäkuussa ku vapaus koitti tuntu et kaikki on nyt niin hyvin ku mahollista; poikaystävä, äitin kaa välit parhaimmat mitä ikinä, opiskelupaikka tiedossa, paska kaveriporukka takana ja näi... nyt kuitenki ku kuukaudet on kulunu, on poikaystävän kanssa ollu ihan kamalasti riitoja, alussa aattelin et nää kuuluu tähä alkuu, mutta ku viikko tolkulla ollaa jaksettu kinastella maailman turhimmista asioista. mulla on aina ollu vihanhillinnässä ongelmia, johon en siis saanut apua tuona puolena vuotena laitoksessa ollessani, niin tässä yks tilanne pääs kärjistyy siihen et löin poikaystävää naamaan. olin koko loppupäivän ihan ''shokissa'' koska tottakai ymmärsin et satutti tosi paljo ja ei noin sais missää tapaukses käydä. no anteeks pyydeltii ja mentii eteepäi. nyt kuitenki tilanne on VIELÄ pahempi. poikaystäväni on isokokoinen koska käy salilla ja rakentaa lihasmassaa mut se ei oo estäny mua lyömästä. nykyään jatkuvasti kun tulee riidan alkuja tai muuta, lyön. tuntuu ihan kauhealta, miksen pysty lopettamaan ? poikaystäväni käytöksessä on alkanut jo näkyä, että kohtelen huonosti; jos olen viha päällä ja lähestyn vaikken ole aikeissa lyödä, poikaystävä puolustaa jo käsillä. tuntuu niiiiiin pahalta... on vielä pari muutakin ongelmaa mikä vaivaa. tuntuu että mulla on joku asenne ongelma. rakastamme toisiamme aivan älyttömästi ja kerromme sen toisillemme joka päivä. silti jos olen poikaystäväni seurassa en niinkään näytä sitä. saatan pyytää poikaystävääni menemään kauemmas jos yrittää lähestyä, tai jos poikaystäväni tekee jotain mikä ei ole minulle mieleen saatan vetää kauheet ''pultit''. ymmärrän nää viat mitä mun päässä on mut miks en voi tehä asialle ite mitää ? ollaan puhuttu poikaystävän kanssa näistä ja hän toivoo tosi paljon et voisin muuttaa itteeni. meillä menee toisinaan kyllä ihan hiton hyvin, oikein ihanaa yhdessä. oon pohtinu pääni puhki miks oon näin vaikee ihminen ja en saa asioita tapahtuu mun mielessä. nyt oon tullu iha siihe pisteesee etten jaksa enää... koulunkäynti ei millään jaksas kiinnostaa, entinen kaveriporukka kun jäi taakse, en ole oikein saanut sen jälkeen seuraa, sen jälkeen kun sossusta mun ''kirjat laitettiin kiinni'' ni äiti on alkanu kohdella ylimielisesti; minähä se siellä laitoksessa olin ja minähä se osaan paskaa kaataa niskaa... ja musta tuntuu et poikaystäväni ois parempi olla ilman mua. haluisin apua, mut en tiedä mistä saan oikeata sellaista.
masennusta?
mikä mua vaivaa
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi kuulostaa sellaselta turhalta naisten selostukselta mitä on akuankassa Φεβρουάριος βρίσκεται βάσει ώστε ψήφου ώστε ωστόσο
Älä missään nimessä lyö miestä. Saattaa olla sanomatta mitään ja kestää vaan sun vihas, mut sit ku se nakki napsahtaa ja se ottaa sun kaulasta kiinni ni sä et maha mitään. Tämä pätee suurimpaan osaan miehistä, koska nainen on fyysisesti heikompi.
Ja muista chillaa, sulla ei ole mitään maailmankaatavia ongelmia. Joten chillisti vaan ja älä suutu kaikesta mahollisesta.