Tilanteeni on aika monimutkainen, niin haluaisin vähän näkökantoja, koska itse olen ajatuksineni hieman solmussa.
Olen aikuisopiskelija (48 V.) ja käyn monimuoto-opiskelijana päivätyöni ohessa n. 6 päivää/ kk ammattikorkeakoulua. Sinänsä ihan ok, että olen päässyt kouluun ja porukka on aivan mahtavaa ja opettajatkin, mutta siinäpä se sitten onkin. Koulussa on siis mukavaa, mutta ko. ala ei juurikaan puhuttele itseäni edes tämän muutaman kuukauden opiskelun jälkeenkään, mutta teen sen eteen töitä kuin heikkopäinen (joka muuten varmaan olenkin) ja kaikki aika koulun ulkopuolella menee opiskeluun, raporttien kirjoittamiseen, tenttien lukuun ja koulutyöhön kuuluviin projekteihin ja muu perhe on toisessa huoneessa eli en enään juurikaan tunne muita ihmisiä, kun tämä koulutyö vie siis kaiken huomioni. Eniten huolestuttaa kouluikäiset lapseni, että he kaipaisivat huomiotani, mutta tietynlainen vieraantuneisuus on tullut siihenkin. Eikä se koulu ole mitenkään lennokkaasti mennyt, koska 1 kurssin olen jo reputtanut ja mitä olen päässyt lävitse, niin numerot ovat 1 tai 3. Sen tiedän, että jos heittää pyhkeen kehään, että tämä oli viimeinen tilaisuuteni kouluttautua AMK-tasolla. Vaimokin jo parikin kertaa kehottanut minua lopettamaan koulun. Toisaalta nyt pitäisi miettiä mikä tässä on tärkeintä. Onhan minulla aina työpaikkani, jossa saa sitä minimiliksaa, jolla ei nyt tule toimeen, mutta on kuitenkin työ. Opiskeluko kannattaa?
Olen aikuisopiskelija (48 V.) ja käyn monimuoto-opiskelijana päivätyöni ohessa n. 6 päivää/ kk ammattikorkeakoulua. Sinänsä ihan ok, että olen päässyt kouluun ja porukka on aivan mahtavaa ja opettajatkin, mutta siinäpä se sitten onkin. Koulussa on siis mukavaa, mutta ko. ala ei juurikaan puhuttele itseäni edes tämän muutaman kuukauden opiskelun jälkeenkään, mutta teen sen eteen töitä kuin heikkopäinen (joka muuten varmaan olenkin) ja kaikki aika koulun ulkopuolella menee opiskeluun, raporttien kirjoittamiseen, tenttien lukuun ja koulutyöhön kuuluviin projekteihin ja muu perhe on toisessa huoneessa eli en enään juurikaan tunne muita ihmisiä, kun tämä koulutyö vie siis kaiken huomioni. Eniten huolestuttaa kouluikäiset lapseni, että he kaipaisivat huomiotani, mutta tietynlainen vieraantuneisuus on tullut siihenkin. Eikä se koulu ole mitenkään lennokkaasti mennyt, koska 1 kurssin olen jo reputtanut ja mitä olen päässyt lävitse, niin numerot ovat 1 tai 3. Sen tiedän, että jos heittää pyhkeen kehään, että tämä oli viimeinen tilaisuuteni kouluttautua AMK-tasolla. Vaimokin jo parikin kertaa kehottanut minua lopettamaan koulun. Toisaalta nyt pitäisi miettiä mikä tässä on tärkeintä. Onhan minulla aina työpaikkani, jossa saa sitä minimiliksaa, jolla ei nyt tule toimeen, mutta on kuitenkin työ. Opiskeluko kannattaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Parhaimmillaan opiskelu on kokopäivätyötä. Toisaalta 48-vuotiaana ei enää ole opiskelun kannalta parhaassa terässä. Mutta vanhempanakin opiskellaan onnistuneesti. Älä hitossa anna periksi!
Suosittelen yliopistoa, jossa akateeminen vapaus suorittaa milloin tahansa tenttejä eikä luentopakkoa. Mutta jos ei löydy alaa sieltä, niin harmillisempi juttu. Tenttejä voi suorittaa myös lauantaisin.
T: aikuisopiskelija yliopistosta, eikä ongelmia perheen suhteen.
Ota opintovapaata tai vuorottelusellaista. Ehkä ihmiset ja varsinkin lapset ovat vain vähän aikaa siinä. Onneksi sentään olet mies, niille sallitaan vaikka minkälainen elämä. Naisena olisit jo tosi pulassa.
Kiitos ehdotuksesta vaan kuulun siihen ryhmään, että minun taloudellin tilanteeni ei salli sitä tai joudun tekemään virallisen selvityksen miksi tuloni ovat alentuneet. Saan opiskella siis vain, jos tulotasoni pysyy vakiona.
Älä lopeta kesken, opiskele vaikka vuoden pidempään jos jää jotain kursseja suorittamatta.
Näin olen funtsinut kanssa. Kyllähän niitä kursseja aivan varmaan vielä useampikin tulee, mitä en tosiaankaan kerrasta läpäise, mutta uusitaan niitä sitten ajan kanssa vaikka myöhemmin jos helpottaa muut opinnot. Kiitti tsemppauksesta! Vielä kun ton motivaation saisi samalle tasolle kuin esim. oman harrastuksen niin avot '. Eräs ongelmakohdista tietty tuo lukemisen ymmärtäminen tai hahmottaminen. Se on ollut minulla aina jonkinasteinen ongelma eli "pitkät piuhat" siis, aivan nuoruudesta asti.
Onko sinulla mahdollisesti lukihäiriö? Lukemisen ja luetun hahmottamisen vaikeudet voivat viitata lukihäiriöön, varsinkin jos opit tehokkaammin jollain muulla tavalla, esimerkiksi kuuntelemella opetusta tai luentoja. Älykkyyteenhän lukihäiriö ei vaikuta, ja itseasiassa monet lukihäiriöiset parjäävät päättelytesteissä huomattavasti keskivertoa paremmin.
Llukihäiriöön saa apua aikuisenakin. Oman ammattikorkeasi opintoohjaaja tai opintopsykologi osaa neuvoa sinua tässä eteenpäin. Asian selvittelyyn menee tietysti aikaa, mutta jos lukihäriö todetaan ja saat siihen apua, hyödyt siitä varmasti opintojesi aikana myös ajallisesti.
Alla pari lukihäiriöön liittyvää linkkiä:
http://www.esok.fi/esok-hanke/julkaisut/luki/
http://www.lukihairio.fi/fi/tunnistaminen
http://www.lukihero.fi/
Juuri näin...epäilen itsekkin vahvasti, että nimenomaan kohdallani on juurikin lukihäiriö. Olen kyllä menossa testeihin, jotta asiaan tulee joku varmuus. Päättelytestit menivät työvoimatoimistossa hyvin ennen koulun aloitusta, kun epäröin rahkeitani pärjätä AMK:ssa joskin opiskelu/ ymmärtämisvaikeudet alkoivat koulussa heti. Minulle kun ohjeistukset pitää antaa aina erittäin tarkasti ja raamien mukaan, koska epämääräiset ohjeet omalla kohdallani eivät koskaan ole toimineet ja teen vaan vääriä johtopäätöksiä sellaisista.
Onko sinua koskaan mietityttänyt se, että jokainen väittää, että on lukihäiriö?
Jaa-a..
Onkohan tässäkään mitään mieltä, että olen istunut lähes aamu klo 08:30 koulutehtävän ääressä, että saisin erään matemaattisen ongelman ratkaistua ja havainnollistettua raportiin vaan eipä ole mitään tullut edes 12 tunnissa. Olen yrittänyt tsekata miten muut ovat ratkaisseet, mutta kun ei aukea niin ei väkisin. Pitänee vaan palauttaa hieman tyhjempi raportti. Silmät ainakin punottaa pc.n ääressä istumisesta, kun sitähän se opiskelu on vaikka "tyhjä luu" jää käteen.
Tällaistahan se...
Se on myös kannustavaa, kun vaimo sanoo toistamiseen, että kaikilla ei vaan ole päätä tällaiseen (tarkoittaen minua). Tottahan se.