Miten auttaa

Olemme kärsineet lapsettomuudesta jo 3vuotta. Hoidoissa on ravattu, tuloksetta.

Voin ihan vilpittömästi sanoa, että ei ole mitään mitä voit sanoa, mikä heidän oloaan helpottaa tai lohduttaa. Lapsettomuuteen kun liittyy epäonnistumisen tunteita ja jopa häpeää. Tätä tuskaa ei pysty ymmärtämään kukaan muu, kuin jos itse tämän tien joutuu tarpomaan.

Neuvoisin kuuntelemaan ja varovasti sopivassa tilanteessa kysymään "mitä teille kuuluu". Äläkä kohtele heitä eri tavalla lapsettomuuden takia.

Kyllä se heillekin vielä iloksi muuttuu. Vain 3% lapsettomuudesta kärsivistä jää lapsettomiksi.

Voi kun itselläni olisi yksikin tuollainen ystävä tai sukulainen! Vaikea kuvitella, että tuolla asenteella ainakaan pahentaisi tilannetta - nostan sinulle hattua.

On vaikea sanoa, mitä toisen lapsettomuuteen voi suhtautua. Ihmiset ovat erilaisia. Yksi pari suhtautuu lapsettomuuteensa toisin kuin toinen. Mikä toiselle on loukkaavaa voi toiselle olla juuri oikea sana.

Minusta on tärkeää kuunella toista ja osoittaa myötätuntoa sekä ymmärrystä. Ratkaisujen (esim. adoptoikaa) ja neuvojen antaminen on usein ärsyttävää. Lapsettomat ovat yleensä hyvin perillä tilanteestaan. Toisen tunteita ei pidä väheksyä - hyväksyminen on kaikean a ja o.

Jos he haluavat puhua, kuuntele, jos eivät, anna heille mahdollisuus olla repimättä haavojaan. Voit ehkä kysyä heiltä, miten voisit parhaiten suhtautua?

Meistä (2v. lapsettomuutta takana, joista vuosi hoidoissaa) ainakin on mukavaa, kun ystävät järjestävät jotain arkirutiinista poikkeavaa puuhaa. Esim eks-tempporee pyydetään mukaan syömään, leffaan, laivaristeilylle, järjestetään tyttöporukalla jotain kultturellia, shoppailemaan yms..
Kaikki sellainen tekeminen ja puuhastelu jossain muissa kuin kotiympyröissä auttaa saamaan ajatukset aivan muualle.
Välillä tuntuu, että jo siitä tulee onnen tipat silmiin, kun ystävä soittaa ja pyytää vaikka kanssaan shoppaileen ja kahville :)
Mieli jotenkin herkistyy tällaisten koettelemusten myötä