Mulla on ihan hirveen rankka vaihe päällä. Koulussa on koko ajan paha olo.
Haluun tehdä heti alkuun selväks et oon hyvä koulussa. Mut luokiteltais varmaan kategoriaan "hikke", vaikka mulla ei oo hirveetä pätemisen tarvetta eikä kokeisiin tartte päntätä. En oo ikinä ollu koulussa pidetty, kuulun eri uskontokuntaan ku valtaosa, mikä jo sinänsä "alentaa" mun arvoa näitten tyyppien silmissä. (Jos tänne joku haluu tulla kommentoimaan, että "no niin, no omapahan on syysi kun et oo evlut, turha tulla tänne valittaan", ni menetän kyllä luottamukseni niin ihmisiin ku suomikaksneloseenki!) Ja edellämainitun lisäks mulla on akne, mitenkäs muutenkaan tilanne vois olla pahempi? Ja kyllä, oon tehny voitavani sillä saralla :(
Ennen mulla oli mein luokalta pari luotettavaa kaveria. Nää kaverit on viime aikoina tehny harvinaisen selväks, et ne ei mun luottamusta ansaitse. Oon pari kertaa sortunu antaa anteeks pari sellasta juttua, joita ei ois pitäny ohittaa ainoostaan olankohautuksella. Mut mä tajusin sen hiukan liian myöhään.
Nyt mä oon niille vaan ilmaa. Jos ne kuule jotaan ikävää musta, ne ei kommentoi sitä millään lailla mulle. Mä en oo kuuro!!!!! On ihan hirveen rankkaa viettää puolet päivästä sellasessa halveksuvassa, painostavassa ja kännykkäriippuvaisessa piirissä. Minulla ei ole sinänsä mitään sosiaalista mediaa vastaan, oon vaan sitä mieltä et haluun mieluummin olla ihmisten kanssa tekemisissä reaalielämässä, sillon niistä saa paljon todenmukasemman kuvan.
Ehkä mä en tykkää siitä todenmukasesta kuvasta. Oonko tosiaan ainoo jonka mielestä nykynuoret on ihan hirveessä jamassa? Ei mitään kunnioitusta toisia, varsinkaan erilaisia ihmisiä kohtaan. Ja kyse ei oo ainoostaan sellasesta teinipoikien tavasta kommentoida röhönaurulla.
Voisko joku kertoo, et tuleeks tähän muutosta peruskoulun jälkeen? Amiksessa, lukiossa, työpaikassa? Vai onks ihmiset tosiaan näin hirveitä kaikissa elämänvaiheissa?
Kiitos jo ihan tosi paljon, jos oot tänne saakka jaksanu lukee. Sekavaa tekstii, täynnä kaikennäkösii kirjotusvirheitäki varmaan, mut kiitti silti. Saat antaa kommentii vaikka pelkästään niist virheistä, sehän tarkottaa et mun teksti on ees jollaan tasolla liikuttanu jotakuta! :) mut tää jatkuu viel jos jaksat skrollata alaspäin ;)
Yritän tehdä kaiken oikein, en nosta haloota omista tai toisten tekemisistä. Haluun olla vastuullinen, ystävällinen, positiivinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ihminen. Ehkä mä näytän siltä tällä hetkellä ulospäin, mut kohta päässä pimahtaa! Joka päivä on asennoiduttava siihen, et tänään mä teen kaiken niin kuin on mun mielestä oikein ja toisia arvostavaa. Se on hirveen rankkaa, koska itse en saa tästä mitään irti paitsi opettajien taholta. En haluu olla mikään lellikki!
Toisaalta tiiän hyvin, et mihin mä toisten mielipidettä tartten? Nehän on vaan luokkakavereita. Totta... mut se et jaksaa yrittää tehdä täst paikast paremman elää vaatii tuloksia! Se et mä tiedän tekeväni oikein on mulle tärkeetä. Mun itsetunto on varmaan melko heikko, toivottavasti en sairastu mihinkään masennukseen koska sellanen fiilis mulla nyt on. Ihan pohjalla.
Pliis, kommentteja? Ajatuksia koulusta ja nuorista? Kohtalotovereita? Elämänkokemusta? Ihan mitä vaan?
Sori piiiiiiiiiiiitkä viesti...
Kiitti kaikille, toivon teille tsemppii :)
Haluun tehdä heti alkuun selväks et oon hyvä koulussa. Mut luokiteltais varmaan kategoriaan "hikke", vaikka mulla ei oo hirveetä pätemisen tarvetta eikä kokeisiin tartte päntätä. En oo ikinä ollu koulussa pidetty, kuulun eri uskontokuntaan ku valtaosa, mikä jo sinänsä "alentaa" mun arvoa näitten tyyppien silmissä. (Jos tänne joku haluu tulla kommentoimaan, että "no niin, no omapahan on syysi kun et oo evlut, turha tulla tänne valittaan", ni menetän kyllä luottamukseni niin ihmisiin ku suomikaksneloseenki!) Ja edellämainitun lisäks mulla on akne, mitenkäs muutenkaan tilanne vois olla pahempi? Ja kyllä, oon tehny voitavani sillä saralla :(
Ennen mulla oli mein luokalta pari luotettavaa kaveria. Nää kaverit on viime aikoina tehny harvinaisen selväks, et ne ei mun luottamusta ansaitse. Oon pari kertaa sortunu antaa anteeks pari sellasta juttua, joita ei ois pitäny ohittaa ainoostaan olankohautuksella. Mut mä tajusin sen hiukan liian myöhään.
Nyt mä oon niille vaan ilmaa. Jos ne kuule jotaan ikävää musta, ne ei kommentoi sitä millään lailla mulle. Mä en oo kuuro!!!!! On ihan hirveen rankkaa viettää puolet päivästä sellasessa halveksuvassa, painostavassa ja kännykkäriippuvaisessa piirissä. Minulla ei ole sinänsä mitään sosiaalista mediaa vastaan, oon vaan sitä mieltä et haluun mieluummin olla ihmisten kanssa tekemisissä reaalielämässä, sillon niistä saa paljon todenmukasemman kuvan.
Ehkä mä en tykkää siitä todenmukasesta kuvasta. Oonko tosiaan ainoo jonka mielestä nykynuoret on ihan hirveessä jamassa? Ei mitään kunnioitusta toisia, varsinkaan erilaisia ihmisiä kohtaan. Ja kyse ei oo ainoostaan sellasesta teinipoikien tavasta kommentoida röhönaurulla.
Voisko joku kertoo, et tuleeks tähän muutosta peruskoulun jälkeen? Amiksessa, lukiossa, työpaikassa? Vai onks ihmiset tosiaan näin hirveitä kaikissa elämänvaiheissa?
Kiitos jo ihan tosi paljon, jos oot tänne saakka jaksanu lukee. Sekavaa tekstii, täynnä kaikennäkösii kirjotusvirheitäki varmaan, mut kiitti silti. Saat antaa kommentii vaikka pelkästään niist virheistä, sehän tarkottaa et mun teksti on ees jollaan tasolla liikuttanu jotakuta! :) mut tää jatkuu viel jos jaksat skrollata alaspäin ;)
Yritän tehdä kaiken oikein, en nosta haloota omista tai toisten tekemisistä. Haluun olla vastuullinen, ystävällinen, positiivinen ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ihminen. Ehkä mä näytän siltä tällä hetkellä ulospäin, mut kohta päässä pimahtaa! Joka päivä on asennoiduttava siihen, et tänään mä teen kaiken niin kuin on mun mielestä oikein ja toisia arvostavaa. Se on hirveen rankkaa, koska itse en saa tästä mitään irti paitsi opettajien taholta. En haluu olla mikään lellikki!
Toisaalta tiiän hyvin, et mihin mä toisten mielipidettä tartten? Nehän on vaan luokkakavereita. Totta... mut se et jaksaa yrittää tehdä täst paikast paremman elää vaatii tuloksia! Se et mä tiedän tekeväni oikein on mulle tärkeetä. Mun itsetunto on varmaan melko heikko, toivottavasti en sairastu mihinkään masennukseen koska sellanen fiilis mulla nyt on. Ihan pohjalla.
Pliis, kommentteja? Ajatuksia koulusta ja nuorista? Kohtalotovereita? Elämänkokemusta? Ihan mitä vaan?
Sori piiiiiiiiiiiitkä viesti...
Kiitti kaikille, toivon teille tsemppii :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä ymmärrän sua jotenkuten. Mä kadehdin hirveest sellasia ihmisiä, jotka vaan luonnostaan pystyy olemaan ihmisten ympäröimänä. Mua suuri ihmismäärä vaan ahdistaa ;(
Itse olen homo, kaapissa. Se on rankkaa. Tekis mieli vaan huutaa joskus keskellä koulua, että tykkään pojista! On tosi ahdistavaa, että jos joku poika oiskin muhun ihastunu, se tuskin uskaltais sanoo siitä , koska ei tiedä mun homoudesta. Eli yksin jään jos en tuu kaapista joskus. Itsestäni voisin sanoo et oon ehkä sellanen puoliks suosittu, mut en pyöri missään kaikkein suosituimpien piireissä. Vaikka mulla onkin aika monta kaverii, niin vaan kahella voin uskoutuu kunnolla, mutta niillekään en oo pystyny kertomaan homoudestani. Ne on tyttöjä ja ois oikeesti tosi kivaa puhuu näist asioist niitten kaa! Mut en kykene kertomiseen, kun pelkään et kukaa ei enää sen jälkee haluu olla mun kaa. Sori, kun rupesin nyt ite vuodattamaan tuskiani sulle, mut voin sanoo et ymmärrän sua ja toivon sulle voimia :)
Tekstin perusteella sut ois kiva tuntee ja oisit varmaan mukava =)
Oma ittensä kannattaa olla, enkä ookaan koskaan kieltänyt olevani homo (joskaan sitä ei oo multa kysytty), mut yritän aina olla aito.
En tiiä auttoks tää tippaakaan, mut oli pakko kirjottaa :)
Voi alottaja... Mie tiän et ihmiset on ylä aste/murrosikäsinä tosi kusipäisiä ja julmia ja törkeitä, kerta kaikkiaan kauheita. Hiljasena ja ulkopuolisena huomaa paljon nääs, arvaa ottaako päähä. Oo kuites tyytyväine et sun ympärilä on ees joitaki.
Juu maailma ei oo reilu kaikille. Itsellä naama kukkii myös, joten ymmärrän ettei mikään välttämättä tehoa. Ootko ajatellut jotain harrastusta. Ne voivat pitää mielen iloisena ja samalla saa itselle seuraa. Pidä hyvästä koulumenestyksestä kiinni. Sekin on yksi voimavara.
Alottaja onko sun nimi niklas?
Hehee tais jäädä epäselväksi, en oo niklas, oon tyttö ;) Hei kaikille tosi paljon kiitti kommenteista, on vaikeeta olla erilainen... ensin täytyy olla sinut ittensä kanssa. Oli ihan mahtavaa huomata et enhän mä nyt sentään ihan ainoo oo! Ja tosiaan hyvä pointti noi harrastukset, itelläni musiikki ja sähly. Oon myös hirveen kiitollinen et mulla on mahtava perhe ja pari koulun ulkopuolista tosi hyvää ystävää joihin voin aina luottaa, ne auttaa kyl eteenpäin! :) mut ei kaikilla oo niin hyvin asiat, harmi et koulumaailmassa ei arvosteta niitä jotka ajattele omilla aivoillaan ja uskaltaa olla erilaisia. Ja kuitenkin se on puolet päivästä jonka joutuu siel koulussa olemaan, aika lannistavaa välillä :( Toivon oikeesti jaksamisia kaikille, hienoo että tänne voi purkaa ajatuksiaan ja myös lukee toisten omia. Pidetään me yhtä! :) ja toivotaan että tulevaisuudessa muut osais arvostaa myös meitä :)
Haluan ensimmäisenä painottaa, että eri uskontoon kuuluminen tuskin millään tavalla vaikuttaa muiden suhtautumiseen, se on saattanut joskus 1950 -luvulla vaikuttaa, jolloin ev lut uskonto on ollut isommassa roolissa mitä se nykyään on.
Itse en henkilökohtaisesti sosiaalista mediaa käytä, kerran tosin olen keksityllä nimellä käynyt ottamassa Facebookissa yhteen mielenkiintoiseen asiaan kantaa, mutta siihen se sitten onkin jäänyt. Pidä tuo sama asenne että sosiaalista mediaa et käytä, moni esimerkiksi Facebookin käyttäjä ei ole aivan tietoinen siitä, mihin kaikkeen rikolliset voivat heidän antamaa tietoa hyödyntää jos niin päättävät.
Pari tapausta on ollut uutisotsikoissa jossa perhe on lähtenyt lomalle ulkomaille ja olivat tästä kertoneet Facebookissa, rosvot olivat käyneet sillä aikaa ryöstämässä heidän kotinsa. Huolestuttavan moni ei näe ongelmaa siinä, että kirjoitellaan monissa paikoissa ihan koko nimellään ja kerrotaan tarkalleen missä ovat mihinkin aikaan, onneksi eivät sentään hetujaan ole viellä jakaneet, se olisi viimeinen valttikortti, jolla rikolliset saisivat tehtyä ihan oikeaa tuhoaa heille(vaikka ilman sitäkin saa tehtyä jo kohtuullisesti, pelkästään jo osoitteen tietämällä) Hieman poikkesi aiheesta, mutta painotan vaan että omien tietojen jakaminen tulee jossakin vaiheessa kostautumaan viellä, joten siksi kannattaa jokaisen harkita mitä kaikkea tietoa itsestään nettiin laittelee.
Ammattikoulun puolella ei nuo kännyköiden räplääminen ja muut ole niin isossa roolissa, mutta siellä tosin on runsas tupakointi valitettava ilmiö, jota Lukiossa ei käsittääkseni esiinny. Eli valitettavasti aina löytyy joku korvaava keino, joka määrittää "joukkoon kuulumisen"
Kerron hieman positiivisemman tarinan omalta kohdalta. Itse olen ammattikoulun käynyt, jo ekana vuonna tuo runsas tupakointi ynnämuut näkyi hyvin ammattikouluissa, tokana vuotena moni samassa ryhmässä olleista keskittyi viinalla läträämiseen tupakan lisäksi, kolmas vuosi oli samanlainen.
En polttanut saati juonut mitään koko tuona aikana ja silti pysyin ihan samassa kaveripiirissä, ihmisten pitäisi muistaa että oma itsensä voi olla kaveripiirin paineesta johtuen, pitää vaan pysytellä siinä omassa kannassaan ja tehdä tämä myös selväksi muille kavereilleen. Kavereiden joukossa voi roikkua ihan samalla tavalla vaikka et joisi tai tupakoisikaan, kaikissa mielipiteissä vaan pitää olla jyrkkä, jos esimerkiksi baarikutsuun vastaat että mietit asiaa, niin se tulee aiheuttamaan ongelmia, parempi vaan sanoa suoraan niin asia on siltä osin käsitelty.
Taitaa tuo erilaisten ihmisten kunnioitus työelämässäkin olla aika heikolla tolalla, monesti niissä esimerkiksi juoruilijat ovat omissa ryhmissään(periaatteessa jokainen työpaikan massasta poikkeava joutuu näiden kohteeksi) valitettavasti nämä ryhmät taitaa olla aika yleisiä naisvaltaisilla aloilla. Miesten aloilla taas isommassa osassa on tupakoitsijat, jotka monilla työpaikoilla on enemmistö, varsinkin raskaissa töissä kuten metallityöt ja rakennus. Ihminen kulkee massan mukana, jolloinka erilaiset ihmiset jäävät useimmiten yksin(kuten tupakkoporukkaan kuulumaton) en kuitenkaan ala yleistämään, koska tiedän hyviäkin työpaikkoja joissa mitään näistä mainituista ryhmistä ei ole ollut. Mainitsin ääriesimerkkejä, koska haluan painottaa, että tällainen samantyyppinen käyttäytyminen ei tule loppumaan työelämässäkään.
Pidä sama asenne, tsemppiä sulle.
Kiitti kommentistasi! :) Siitä uskonnosta olen kuitenkin kanssasi hieman eri mieltä: ei ainakaan meidän pienessä maalaiskoulussa suvaitsevaisia asian suhteen olla. Nimenomaan uskonnostani olen saannut kuulla kaikenlaista ikävää kommenttia "sivukorvalla"... mut ei tää varmasti joka koulussa oo sama juttu, hyvä jos oot kokenu et kouluaikana sillä ei oo ollu merkitystä mihin uskontoon kuuluu.
Sosiaalisessa mediassa on hyvät ja huonot puolet, myös mun mielipide on et huonot painaa vaakakupissa enemmän!
Kaveriporukassa on vaikeeta tavallaan "roikkua" mukana jos kavereitten arvomaailma on täysin erilainen ku itellä. Ehkä mä oon liian vaativa niitten suhteen, mut haluaisin tietysti et ne ois myös kiinnostuneita asioista joita mä pidän tärkeänä.
Toivon, et jatko-opiskelupaikassani ois helpompi olla. Ja myös tulevaisuuden työpaikassa. Et tyypeillä ois aikuistuneempi käsitys elämästä ja ihmisistä. Ja toivon myös et mä jaksaisin olla oma itteni.
I feel ya bro. Tunnen&aattelen iha samoin, our generation is fucked. :l