Ei meidän välillämme
valheelle ollut sijaa.
Sinä lupasit olla ikuisesti minun
Ja minä uskoin sinua.
Ja minä rakastin sinua.
Tai, valehtelisin, jos niin sanoisin.
Ei rakkauteni ole mihinkään kadonnut,
vaikka sinä oletkin.
Minä rakastan sinua,
vaikkei minulla sydäntä olekaan.
Sinä veit sen mennessäsi,
enkä minä sitä kaipaa.
Uskon,
että sen on hyvä olla siellä,
missä se on. Sinun luonasi.
Ikuisesti.
Ikuisesti.
Niin kuin sinä lupasit olla minun.
Minä uskon sinua,
Sillä sinä et valehdellut minulle koskaan.
valheelle ollut sijaa.
Sinä lupasit olla ikuisesti minun
Ja minä uskoin sinua.
Ja minä rakastin sinua.
Tai, valehtelisin, jos niin sanoisin.
Ei rakkauteni ole mihinkään kadonnut,
vaikka sinä oletkin.
Minä rakastan sinua,
vaikkei minulla sydäntä olekaan.
Sinä veit sen mennessäsi,
enkä minä sitä kaipaa.
Uskon,
että sen on hyvä olla siellä,
missä se on. Sinun luonasi.
Ikuisesti.
Ikuisesti.
Niin kuin sinä lupasit olla minun.
Minä uskon sinua,
Sillä sinä et valehdellut minulle koskaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä siinä ole valintaa, kun voi vain rakastaa.
Elää vaihdellen hiljaisuuden)-( rakkauden siivillä,
johon ikuisuus vei kanssasi sinun.
Kiitos seitsemisen sinulle kauniista, kuvaavasta ja paljon puhuvasta kommentistasi, jossa sanat puhuvat enemmän, kuin niiden summa on.
Minä valehtelisin
puhuisinko totta
silloinkaan
kun silmiisi kuvajaiseni laskisin
Minä valehtelisin
kertoisin rakastavani
mautonta hetkeä
silloin kun ei kukaan huomaa
Sitä en valehtelisi
rakastavani myrskyn lailla
tuulien kentällä
hyytävää viimaa
kulkiessani polulla
kohti syliäsi.
Sinun runojasi Ceero
niitä minä rakastan
silloin en valehtelisi ;)
Margitta, sinä mysteerinainen, sinä löysit runoni sielun. Sen sanoman, joka totuuden ja valheen leikin paljastaa.
Eihän se vielä ole totuutta, jos jättää valheen kertomatta ja silti totuuden kätkee, eikä se, että totuuden paljastaa, mutta jättää valheen verhoonsa.
Kiitos aiheeseen istuvasta vastarunostasi ja ennen kaikkea kannustavasta palautteesta.
Kiitos!
Selkeää, sujuvaa tekstiä johon pystyy eläytymään.
Tavalleni uskollisena en osaa toisin sanoin palautetta antaa!
Kiitos kommentistasi Liona.
Runo, jonka sanallinen rakenne ei taatusti ole helposti avautuva suomenkieltä äidinkielenään käyttävällekään, on varmaan hankalasti tulkittava.
Aiheena käyttämäni teema totuudesta ja samalla uskosta ja luottamuksesta rakkauden rakennuksen peruskivenä ei itsessään ole toki vaikea mieltää.
Runon kieliasu on karheaa ja yksinkertaista, eikä se perustu koristeellisiin kielikuviin, vaan pikemminkin juuri kieliasun karheaan yksinkertaisuuteen.
Kiitos palautteestasi ja on sinulle ominaista vaatimattomuutta väheksyä omaa kommentointikykyäsi. Olen itsekin saanut sinulta erinomaisen kaunista palautetta.
Eiväthän kaikki runot avaudu kauniina ja tuoksuvina kukkina kohdatessaan lukijansa ja silloin ne on nähtävä siinä asussa, jossa ne sanomaansa esiin tuovat.
Lämmin kiitos sinulle.
Ceero