Aamun Annikilta oli tuolla A-luokan helmi - kirjoituksessa tunnelmallinen kirjoitus.
Itse kun olen hiukan rationaalisempi, en sinne kuitenkaan enää jatkoksi ketjua venyttänyt enkä ole tyyliltäni sanotaan nyt vaikka herkän romanttinen, teen huomioita ja aistin ympärillä olevia asioita realistisemmin, niin en osannut siihen jatkoksi kirjoittaa.
Niin, aamuyön atmosfääri on tuttua minulle ollut läpi elämäni. Aamuyö on tunteita täynnä, aistit avoimemmat, niinkuin otsikko sanoo...yöllä on oma henkensä.
Nuorempana saatettiin jostain illanistujaisista lähteä jatkoille tuttujen kanssa haastamaan ´syntyjä syviä´. Yö on muutenkin paljastavampi kuin päivä, moni tuntee luovuuden kumpuavan itsestään enemmän kuin muulloin. Estot vähenevät.
Sekin tuli tässä mieleeni, että mikseivät esimerkiksi psyko-alan ihmiset, terapeutit ole keksineet pitää terapia-istuntojaan öiseen aikaan, tulisi esimerkiksi estoiselle ihmiselle enemmän avautumisen mahdollisuuksia.
Onhan se niinkin, että joitakin sairauksia poteville eivät aamuyön valvomiset sovi, tutkimukset kai niin sanovat, että tietyt tunnit , vaikkapa kahdesta viiteen ovat liian rasittavia, vaikeudet saattavat syöksyä ajatuksissa päälle, sattuu kuolematapauksia. Yö voi olla joillekin myös pelottava.
Minä monestikin, varsinkin nuorempana, kirjoitin öisin. Nyt olen vähän väsähtänyt, kun siihen viime yönä puoli kahden aikaan ryhdyin, henkisesti tyhjensin itseäni. Aikaisemminhan kirjoitin melko säännöllisesti pariin lehteen, toisen voin mainitakin, se oli Uusi Nainen, vasemmistoenemmistöisenä sitä pidettiin, ainakin alkujaan. Lehti eli kauan, yli 50 vuotta, mutta jouduttiin vihdoin lakkauttamaan varojen puutteessa. Loppuaikoina hiileen puhallettiin vain talkoovoimin, emme palkan edestä. Tuossa minulla niitä on iso kasa jäljellä.
No nyt viimein aloitin kuitenkin vielä, kai viimeisen ´työhommani´, kirjoittamisen aloitin Eesti-Naine-lehteen. Se on Virossa ehkä tunnetuin ns. Naisten lehti, ihan asiallinen...ainakin oli vielä kymmenen vuotta sitten. Saa nyt sitten nähdä, kelpuuttavatko minut vielä, silloin aikoinaan pari pikkua siihen kirjoitin.
Niin, yön henki saattaa kirvoittaa monta asiaa, ei yö ole pelottava, joskus aiemmin univaikeuksia poteneena yöllä valvominen saattoi olla ahdistavaa.
Nyt olen näin vapaana ollessani oppinut jo yön, tämän pimeän ajan antamat mahdollisuudet jopa uuden energian yöstä irtiottamiseen. hyvä niin.
Kynttilät myös rauhoittavat levotonta ihmismieltä.
Itse kun olen hiukan rationaalisempi, en sinne kuitenkaan enää jatkoksi ketjua venyttänyt enkä ole tyyliltäni sanotaan nyt vaikka herkän romanttinen, teen huomioita ja aistin ympärillä olevia asioita realistisemmin, niin en osannut siihen jatkoksi kirjoittaa.
Niin, aamuyön atmosfääri on tuttua minulle ollut läpi elämäni. Aamuyö on tunteita täynnä, aistit avoimemmat, niinkuin otsikko sanoo...yöllä on oma henkensä.
Nuorempana saatettiin jostain illanistujaisista lähteä jatkoille tuttujen kanssa haastamaan ´syntyjä syviä´. Yö on muutenkin paljastavampi kuin päivä, moni tuntee luovuuden kumpuavan itsestään enemmän kuin muulloin. Estot vähenevät.
Sekin tuli tässä mieleeni, että mikseivät esimerkiksi psyko-alan ihmiset, terapeutit ole keksineet pitää terapia-istuntojaan öiseen aikaan, tulisi esimerkiksi estoiselle ihmiselle enemmän avautumisen mahdollisuuksia.
Onhan se niinkin, että joitakin sairauksia poteville eivät aamuyön valvomiset sovi, tutkimukset kai niin sanovat, että tietyt tunnit , vaikkapa kahdesta viiteen ovat liian rasittavia, vaikeudet saattavat syöksyä ajatuksissa päälle, sattuu kuolematapauksia. Yö voi olla joillekin myös pelottava.
Minä monestikin, varsinkin nuorempana, kirjoitin öisin. Nyt olen vähän väsähtänyt, kun siihen viime yönä puoli kahden aikaan ryhdyin, henkisesti tyhjensin itseäni. Aikaisemminhan kirjoitin melko säännöllisesti pariin lehteen, toisen voin mainitakin, se oli Uusi Nainen, vasemmistoenemmistöisenä sitä pidettiin, ainakin alkujaan. Lehti eli kauan, yli 50 vuotta, mutta jouduttiin vihdoin lakkauttamaan varojen puutteessa. Loppuaikoina hiileen puhallettiin vain talkoovoimin, emme palkan edestä. Tuossa minulla niitä on iso kasa jäljellä.
No nyt viimein aloitin kuitenkin vielä, kai viimeisen ´työhommani´, kirjoittamisen aloitin Eesti-Naine-lehteen. Se on Virossa ehkä tunnetuin ns. Naisten lehti, ihan asiallinen...ainakin oli vielä kymmenen vuotta sitten. Saa nyt sitten nähdä, kelpuuttavatko minut vielä, silloin aikoinaan pari pikkua siihen kirjoitin.
Niin, yön henki saattaa kirvoittaa monta asiaa, ei yö ole pelottava, joskus aiemmin univaikeuksia poteneena yöllä valvominen saattoi olla ahdistavaa.
Nyt olen näin vapaana ollessani oppinut jo yön, tämän pimeän ajan antamat mahdollisuudet jopa uuden energian yöstä irtiottamiseen. hyvä niin.
Kynttilät myös rauhoittavat levotonta ihmismieltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yön hetket, hiljaisuus ja ympäröivä pimeys ovat kuin vitamiiniruiske kaltaiselleni ajatuksien vangille.
Kirjoitan useimmiten yöllä, vaikka silmäni väsyvät näytön kirkkauteen ja taustavaloon.
Lisään Wordin tekstiin kirjainkoon isoksi, se on hyvä keino.
Tuo kynttilöiden polttaminen on tunnelmallista, elävä liekki herättää ajatukset ja sen lepatus muistuttaa kuin oma elämä on kuin liekki, sammuu lepatettuaan hetken.
Kirjoittaminen on terapiaa, vaikka, tunnen olevani oman elämäni kanssa tasapainossa. Kyllä omien vastamäkien rinteessä taivaltamisen aikoihin tuli kynä otettua käteen useammin kuin kerran yössä.
Olen suora sanainen, kaikesta tunteellisuudestani huolimatta ja sanon mielipiteeni rehellisesti, koska en hyväksy ketään aliarvioitavan. Rotu, sukupuoli, kansallisuus, sairaus, köyhyys, tai niiden vastakohdat, kaikki ovat saman arvoisia lainkin edessä, vaikka usein tuntuu ettei niin sitten tuomiota luettaessa ole ollutkaan.
Toisaalla, eräs vakikirjoittaja mielestäni kirjoitti loukkavaan, halventavaan sävyyn ja otin taas kantaa, vaikka ei kai pitäisi reagoida muiden puolesta. Häpeänkö, no en tällä kertaa.
Tämä aamu valkenee ja saa koneeni sammumaan.
Liidän kuin lepakko varjoihin, piiloon, tai suojaan. Lepakkohan roikkuu pää alaspäin, minä aion olla pystyssä ja tehokas.
Minulle tuli Uusinainen koko sen ilmestymisen ajan.
Oli ainakin minulle sopivaa ajanvietettä. Näitä muita en sitten olekkaan ostellut -- kun en ole sensation kipee -- niinkun jotkut jotka niihin kirjottaa ja ha kee lukiaoita juuri niillä
Aamuvirkku olen ollut -- työssäollessani oli pakko ja nyt on Jerrygottoni joka on 13v herättänyt siinä 6-7 välissä .
Aamut on kyllä parasta aikaa --ainakin minulle - Jos en ota päikkäriä , on niin väsynyt , kunpitäs nukkuun mennä ei jaksa ---töllöttään TV :tä tai sitten tän tieksikan vieressä valvon
Tuntuu varmaankin kerskumiselta kun sanon, että olen ollut aina hyvä uninen . Miehenikin oli aina vuorokauden työssä -- ja sekään ei minua häirinnyt ,
Voi olla että monasti nukuin " onneni ohi" Kun on tarpeeksi väsy --niin kyllä se uni on aina tullut , Ilman lääkkeitä -- Ja ulkoilu ihmisenä tiedän että se on hyvä ja rauhottaa --ei tule liikaa ajateltua tätä maailman pahuutta.
Ai on sinulle tuttu, asiallinen lehti olikin, monipuolinen. En minäkään yleensä noita varsinaisia ´naisten lehtiä´lue, kampaamo-lehdiksi sanoin. Mutta nyt kun tulee käytyä enää pari kertaa kymmenessä vuodessa, niin toella vähälle jäävät Taas tää pitkä tukka on helppo ite otsalta lyhentää ja tytöt tasottaa joskus aina latvat.
On mulla itelläkin tallessa parikymmentä Uusi Nainen lehteä, ja siellähän ne mun kirjotuksetkin. Nyt jos luen, niin kriittisemmäks oon tullut, aika hepposilta tuntuvat nyt ne juttuni. Mut tosissaan tietysti sekin homma tehty, siihen nähen, mihin on kyennyt..