APUA PÄÄTTÖTYÖHÖN!

Olen 23-vuotias opiskelija tyttö ja minulla on ollut ns. väliaikaista unettomuutta, joka kesti 2 kk viime kesänä. Syynä unettomuuteen olivat stressiperäiset tekijät. Valvoin joskus jopa 3 yötä putkeen, enkä saanut unta vaikka väsytti. Tuli myös fyysisiä oireita; oksetti, huimasi, päätä särki, masensi yms. Söin 2kk unilääkkeitä noin 2-3 yönä viikossa ja olin myös muutaman päivän sairaslomalla. Kun sain elämäni kuntoon, lepäsin ja sain "stressaavat tekijät" poistettua elämästäni ja pystyin taas nukkumaan. Nyt olen ollut jo kuukauden ilman unilääkkeitä ja nukkunut suht hyvin (lukuunottamatta joitakin harvoja öitä). Unettomuuden aikana verenpaineeni oli korkea, sydän hakkasi yms.

Minulla tuo unettomuus on sellaista, että herään monta kertaa yössä, tai pistän myöhään nukkumaan (pyörin sängyssä) ja herään aikaisin ylös, vaikka kuinka väsyttäisi.
Oireita ovat väsymys (silti olen ns. ylipirteä), äkäisyys, tiuskiminen, huimaus, huonomuistisuus, sanojen ja lauseiden sekoittaminen ja väärin sanominen, sekä tärinä ja vapina.
Olen miettinyt, saattaisiko unihäiriöni johtua stressistä (stressitekijöitä on paljon) taikka huonosta parisuhteesta johtuva... Unihäiriöitä minulla on ollut jo monta kuukautta ja apua en osaa hakea, koska silloin minut leimattaisiin huonoksi äidiksi (Olen 23-vuotias nainen ja kodin lisäksi opiskelen). Olen jo kuullut tälläistä, vaikka en ole edes maininnut kenellekkään univeloista ja väsymyksestä.

Toivottavasti sepustuksestani oli jotain apua!

Olen juuri valmistumassa yliopistossa ja viimeisen 4 kk aikana kärsinyt unihäiriöistä. Stressi on ehkä syynä tähän(pro gradu on ollut syynä). Muita tuloksia labrasta odottelen tällä hetkellä.=(

Häiriöni on vastaava. Nukkumaan menen noin klo. 23.30 ja nukun hyvin siihen kahteen 0200 asti. Sitten alkaa pyöriminen ja kääntyily. Sitä jatkuu aina 0500 asiti ja sen jälkeen nukun ne viimeiset tunnit hyvin.

Luulin, että se johtui valoisista öistä, mutta eipä se kadonnutkaan auringon kanssa etelään.

on ollut kolmevuotiaasta asti painajaiskohtauksia. Lapsi alkoi huutamaan yöllä ja huusi usean minuutin ajan. Hän saattoi vastata johonkin kysymykseen, mutta ei kuitenkaan ollut hereillä. Katsoi minua kuin olisin jokin kauhea otus ja pelkäsi. Toimin rauhoittelemalla lasta ja kehottamalla nukkumaan.

Painajaisia tulee silloin kun lapsen mieli on jotenkin järkkynyt ja asioita täytyy käsitellä unessakin. Voi mennä puoli vuottakin ettei tule yhtään kohtausta ja kun tulee niin useita kertoja yössä.

Olen illalla hieronut lasta ja varsinkin jos korvista hieroo, niin yleensä lapsi huutaa yöllä. Ajattelen että se aukasee kanavia ja tunteita on hyvä käsitellä unessa. Jalkojen hieronta on auttanut rauhoittumaan.

Psykologi sanoi, että vilkas lapsi toimii niin paljon, että päivä ei riitä asioiden käsittelyyn, vaan jatkaa yöllä. Ja jos joutuu tukahduttamaan esim. itkun päivällä, niin unessa se sitten purkautuu. Tämän olen huomannut selvästi. Jos rohkaisen lasta purkamaan tunteita ja hän saa purettua, niin yö on rauhallinen. Myös keskustelu lapsen kanssa on auttanut.

Olen 34-v. nainen. Tein vuorotyötä n. 10 vuotta. (3- ja 5-vuoroa). Aikaisemmin vuorotyö ei "tuntunut missään". Viimeiset 2 vuotta oli yhtä tuskaa ja nyt teen vain päivätyötä. Luulen, että vuorotyöni on syynä omiin unihäiriöihini ja edelleenkään en pysty nukkumaan kunnolla. On ihan sama käynkö nukkumaan 20:30 vai 01:30, herään n.1-2 h välein ja lopullinen herääminen tapahtuu tasan klo 4:00 !! Ennen aamuvuoroon piti herätä 4:45, joten en tiedä onko se jäänne sieltä ?? On myöskin samantekevää yritänkö nukahtaa uudelleen/käydä mutka jossakin ja yrittää uudelleen. Uni ei kertakaikkiaan onnistu.

Nykyisin herätys olisi vasta 6:20. On sanomattakin selvää, että koko päivän olen kuolemanväsynyt. Nykyisin viikkounet ovat yhteensä 35-40 h. En koskaan nuku päiväunia - tai muuten valvon koko yön. En juo ollenkaan kahvia tms. jossa on kofeiinia. Huone on täysin pimennetty. En harrasta iltasyöntiä klo 18:n jälkeen tai taas valvon koko yön. Painoindeksi on täysin kohillaan. Harrastan kestävyysjuoksua.

Pahimmillaan oli kausia (kuukausia), jolloin yöunet olivat n. 2-4 h/yö ja töissä olin kuukahtaa pystyyn. Yritin unilääkkeitä, joilla nukahdus oli heti, mutta tasan 4 h kuluttua heräsin ja piti ottaa toinen tabl. mikäli halusi nukkua loputkin yöstä. Tuntui kuin ne ensimmäiset 4 h olivat jotain "pintaunta". Nyt olen jättänyt tabletit pois, koska yritän "normalisoida" elämääni päivätyöllä yms. rutiinin omaisilla tekemisillä päivän mittaan.

Unen saantiin/nukkumiseen ei vaikuta paikka. Nukun yhtä huonosti esim. mökillä, joka sijaitsee keskellä ei-mitään. Olen kokeillut turhaan myös korvatulppia - joskus ärsyttää suunnattomasti kun mies tuhisee onnellisen tietämättömänä vieressä. Toisinaan aamulla on järkyttävä päänsärky. Unissaan en ole kävellyt kuin kerran lapsena. Parikymppisenä ei ollut temppu eikä mikään nukkua yhtä soittoa menemään vaikka 10 tuntia. Taisi kai tulla silloin kai unta liikaa "varastoon" ?...