En ymmärrä sisustamisen ideaa

Totta tuokin. Elämisen jälki näkyy ja sen pitääkin näkyä.
Nimim. eilen siivosin olohuoneen sohvapöydän (120cmx80cm tai jotain) ja nyt siihen ei mahdu edes kahvikuppia reunalle.

Mutta oikeasti, tiedän pari omakotitaloa (ja heidän omistajansa) kun he ovat sisustaneet sen omalla tyylillään ja siellä on sellainen hirveän kotoisa tunnelma. Ei ole halogeenivalaisimia eikä valkoista pintaa. On käsitöitä ja valokuvakollaaseja, lastenleluja lattialla ja keskeneräinen villasukkakudelma keittiön pöydällä. Tulee sellainen olo, että menenpä keittiöön ja keitän teetä ja sitten istahdan takan eteen ja viritän valkean ja vedän viltin päälle.

Onhan sellainen askeettinen sisustus koko ajan siistin näköinen. Kun tavaramäärä on minimoitu, niin pölytkin on helpompi pyyhkiä. Mulla menee pari tuntia kun raivaan olohuoneen kirjahyllyn, kun siellä on vaan kaikkea mahdollista: valokuvakehyksiä, matkamuistoja, kirjoja...

Jotkut vain ovat järjestäjiä. Kaikilla asioilla on oma paikkansa, mikään ei jää kädestä "jonnekin" eikä mikään ole harkitsematonta. Minä ihailen tällaisia ihmisiä. Oma kotini on kuin pommin jäljiltä ja tavaroiden löytäminenkin on usein vaikeata.

Pieni pakkoneuroottisuus varmaan auttaisi..

Mitäs muuta te kirjoittelijat ette ymmärrä kuin sitä, että eri ihmisillä on erilainen maku ja että myös siisteyskäsitykset eroavat valtavasti?

Niinpä! Minä esim. en imuroi edes kerran viikossa (en siis ole siisti ihminen ?) mutta sitten toisaalta en siedä että esim. pöydät on täynnä kaikkea "sälää". Siivoan käytön jälkeen ne pois. Minun sohvallani saa käyttää ja käytän itsekin tyynyjä ja peittoa mutta sitten kun niitä ei käytetä niin laitan/taitan ne takaisin paikoilleen.
Se patinoitunut kirja sen rustiikkisen pöydän kulmassa on sisustuselementti ihan samoin kuin toiselle Aalto-vaasi hyllyssä tai jollekin japanilainen viuhka seinällä. Ei se vanha patinoitunut kirja todennäköisesti olekaan tarkoitettu luettavaksi.
Meitä on tässäkin asiassa moneksi.

Miten niin et ymmärrä? Sinullahan on oma tapasi sisustaa pesäsi, et kai sentään tyhjässä kämpässä tai talossa majaile. Joillakuilla on enemmän esteettinen tapa elää, tästä voisi keskustella loputtomiin. Kai siinä on pelissä persoonallisuus kaikkinensa. Tietysti jos jonkun kotona on huono ja vaivautunut tunnelma sen takia, että "sisustuksen" pitää olla just eikä melkein kohdillaan, on kyse jostain ... neuroottisuudesta. Mutta ei kauneuden tavoittelu sinällään sitä ole. Meitä in moneksi. Ei kauniin kodin pidä kuitenkaan olla mikään taakka, päinvastoin.

Ongelma on ratkaistu, rakas Watson.

Sukulaisellasi on kaksi kotia: edustuskoti, tuo moitteeton siisteyden tyyssija, jossa juuri vierailit ja sitten se oikea koti, missä kaikki on "tavallisesti". Siksi kalenterikin oli väärässä, koska sen sivua ei ole muistettu kääntää. Kätevää!

Minä en oikein voi ymmärtää erästä sukulaistani tai sen sisustustyyliä. Aina kun käyn serkkuni luona niin siellä on pöydät ja hyllyt täynnä kaikenlaista sälää, muistilappuja, vaatteita, muruja yms. Koskaan ei tiedä voiko sohvalle istua kun siellä voi olla vaikka suklaanmurusia tai likaisia vaatteita. Tai sitten voi istua mustekynän päälle ja saada mustetahra vaatteisiinsa.
Enkä kyllä ymmärrä sitäkään että miksi elämisen jälki pitää näkyä? Missä sellainen asetus on? Onko se Suomen asetuskokoelmassa vai jossakin laissa? Kenelle se pitää näkyä? Eikö se riitäkkään että se VOI näkyä, miksi se PITÄÄ näkyä? En ymmärrä!

Asunto oli ennen 2000-lukua ihmistä varten, eikä ihminen asuntoa varten.
90-luvun loppupuolella sisustaminen alkoi pikkuhiljaa muodostua harrastukseksi, kuten shoppailukin. Nykyisin sisustaminen ja shoppailu on "kaikkien" huulilla ja kotia sisustetaan, eli päivitetään koko ajan.

Onhan se hauska seurata ihmisten sisustus- ja shoppailuharrastusta vielä toistaiseksi. Nauttikoot nyt harrastuksistaan, pian on koittamassa kaikille kovat ajat, jolloin muistellaan ihmeissään tätä pinnallista rakkauden kaltaista suhdetta sisustamiseen.

Meillä kaikki huonekalut ovat Artekin ja varsin väljästi aseteltu.
Katsokaa kuvastoja ja matkikaa,jos ette itse ymmärrä sisustuksesta mitään.

Laatu,väljyys ja vaaleus Artekilla. Poikkeus yksi lundian hylly.

On minunkin kotonani ns. "sisustettua" varmaan monen muun makuun. Normaali arki näyttää siltä, että avainniput, kännykät ja maksamattomat laskut lojuvat eteisen lipaston päällä. Sohvapöydällä on kannettava tietokone, silmälasit, akukosäätimiä, sakset jne. Sänky on todellisuudessa pedattuna vain kaksi päivää viikossa.

Olisihan se mukavaa, jos kaikki olisi aina siitiä, mutta henkiläkohtaisesti en jaksa. Riittää, että ympäristö on harmoninen ja että kotiin on kiva tulla, koska värit ja tavarat ovat omaa silmää miellyttäviä. Tällaisessa ympäristössä ikään kuin lataudun.

Tiedän kyllä, mitä aloittaja tarkoitat tuollaisella näyttelykodilla. Tiedän myös kodin, jossa esimerkiksi keittiössä lukee seinässä "kitchen", jääkaapin ovessa "fridge" ja keittiön liitutaululla on lettutaikianan resepti. Pöydät ovat täynnä kaikenlaisia purkkeja, koriste-esineitä, kaikkiin huonekaluihin on kiinnitetty epämääräisiä ripoja, pinnat ovat kuluttamalla kulutettuja jne. Olen miettinyt, miten normaali arki tuollaisessa talossa sujuu, mutta täytyy muistaa, että joidenkin ihmisten arki on sitä, että kotona katsellaan sisustuslehtiä ja ihaillaan oman työn jälkeä. Minulle arki on sitä, että makaan kotona sohvalla kannettava sylissä teemuki kädessä läppäri sylissä peitto ympärille kiedottuna.

Nautin myös itse siitä, että tavarat ovat paikoillaan. Jaksan panostaa tähän kuitenkin noin kahtena päivänä viikossa.

kävin vieraisilla, eka ja varmaan viimeistö kertaa ukon tutun luona. Talossa oli kaksi tenavaa, sellaisia alta metrin mittaisia.
Tultiin sisälle ja lapset lähtivät mukaan kun tehtiin katselmusta. Pienmpi, ehkä3 v aikoi menn vahmepiens sänkyyn,jolloj isä ärähti " ei likavaatteilla" ja penskalla oli päällään vain sisävaatteet, ei likaista. Lastenhuoneessa ei ollut yhtään lelua, vain tiukasti pedatut sngyt. Laikkihuone oli yhtö tyhjä, ei edes kirjahyllyä tai lelulaatikkoa, vain minipöytä ja pari tuolia! sekä vierasvaraksi tarkoitettu lavri, peitto viiviasuorass
Mentiin keittiöön ja pennut istativat päydän päähän, ja me ukon kanssa ovensuuhun .Kieltäydyimme kahvista, kun kauhistutti, että kupista olis voinut löykki sille kiillotetulle pähydääle tai tiaphtaa pullanmurui lattialle.
Sääli pentuja, vaan osaavatpan ainakin istua hiljaa kun koulu alkaa

nämä sisustus lehdet ja tv sarjan muoti talot muistuttaa lähinnä nukke kotia jossa elämää ei jäje. onneksi vielä saa käyttää päätä oman talon kalustamiseen,

Me ihmiset ollaan erillaisia, anna niiden sukulaistesi elää, kuten he haluavat.
Itse inhoa käydä kylässä kavereillani, joiden luona on aina sotukuista. Ei uskalla istuatuolille tai sohvalle, tai ensin ne on raivattava, jotta siihen sen takamuksensa edes saa.
Lattiat täynnä rojua, pudonneita ruoantähteitä ja likaisia vaatteita.
Yököttävää!
itse laitan aina tavarat paikoilleen, siivoan muruset jos tipahtaa. Koti on minulle paikka, jossa pitää olla sistiä ja harmoonista, muuten siellä ei viihdy ja rauhoitu.

Jotain rajaa. Miksi pitäisi elää epäsiistissä kodissa, jossa ei uskalla riisua edes kenkiä ja kahvin juonti iljettää. Siisteys on ihana asia. Sisustamalla tehdään kodista kodikas. Kaikille kynille ja muille pikkutavaroille on oma paikkansa ja kaikki pysyy järjestyksessä ja löytyy tarvittaessa heti. Vaatteille on omat säilytyspaikkansa vaatehuoneessa =).

Sohvatyynyt ovat koristeita, eikä niitä laiteta takapuolen alle tai ristiselän tueksi. Ällöttävää. Viltille on oma paikkansa, sitä ei jätetä lojumaan sohvalle, vaan käytön jälkeen laskostetaan omaan paikkaansa.

Mihin tarvitaan romuhuonetta? Tarkoitatko varastoa. Varastokin pitää olla tiptop järjestyksessä. Eihän sieltä muuten edes löydä mitään ja tavarat menevät pilalle.

En voi myöskään sietää sitä että likaiset astiat lojuvat pöydillä, vaan ne huuhdellaan heti ja laitetaan koneeseen.

Minun on melekein pakko sanoa jotta nykyään kestävyys ja käytännöllisyys on usein
melko kateissa tässä "nykyarkkitehtailussa", ja ikäväkyllä usein myös kauneus.
Paljon on merkkirihkamaa mikä ei ole edes tehty kestämään käyttöä ja pintamateriaaleja joita uskaltaa tuskin tuijotella..nykyaikaiset kalliimmat kodinkojeetkaan eivät ehkä kestä niinkuin aiemmin
Voisin miltei luonnehtia tarpeettomaksi tavaraksi sellaisen jota ei käytetä mihinkään (on vaan somisteena) jollei se ole oikeaa "taidetta" jota voi olla
mukava katsella.
Keittiöt ja saunat ovat nykyään usein huippuesimerkkejä siitä miten erkkitehti tehtailee
epäkäytännöllistä mutta ulkokultaisensomaa missä on huonot höyryt. Joskus vaikutaa siltä jottei joissain uusissa keittiöissä voisi tehdä edes ruokaa ainakaan kunnolla kaikki muu on huomijoitu muttei käytännön käyttö.
Itellä on keittiös perinteinen tiskiallas kahella suurella altaalla vaikka
keittiösuunittelija oli sitä mielipuolta jottei semmosta nykykeittiössä tarvitse?
Ei kaikkea arvoastijaa taikka patoja kannata voi astijanpesumasiinassa pestä..
Niin ja akkunoissa on kunnon perinteiset tuuletusluukut eikä ne sotke mitään
talon koneellista ilmanvaihtojäristystä.

Olen samaa mieltä kuin nimmari"Epäsiisteys=laiskuus". Sen lisäksi että aloittaja on epäsiisti ja tyylitajuton romuhuoneineen hän on kova arvostelemaan muita.

Kaikilla ei ole niitä paskatassuisia elukoita tai pieniä kersoja suklaakäsin limomassa huonekaluja. Toiset ihmiset arvostavat siisteyttä ja järjestystä.

En kyllä itsekään pidä siitä, jos tavaraa on liikaa.

Epäjärjestys ja likaisuus kertovat ihmisen muustakin asioiden hoidosta, ei tällaisen kanssa yhteiseen kotiin. Varsinkin homssuinen nainen on toivoton tapaus!

onneksi talo on oma eikä julkinen tila.

Mää asun ja elän ihan kuin haluan. Vieraat saa käydä, mutta talo elää tavallaan...piste.

NIIN JA SITTENKUN NAISET KATSOVAT NIITÄ OHJELMIA. ALKAVAT VAATIA KOTIIIN SAMANLAISTA. YRITPPÄ SIINÄ ASUA SITTEN!

Ei sisustaminen ole rahasta kiinni. Nykyisin on hyvin yleistä "trash" sisustaminen. Kerätään kaikenlaista romu- ja jätetavaraa joista tehdään sitten trendikkäitä huonekaluja, eikä maksa paljon.

Koti on silloin koti, kun siellä voi elää haluamallaan tavalla. Parisuhteessa tosin monesti kompromissi, tai usein naisen unelma.

Tässä juuri elän vaihett, jossa perhe, kolme pientä lasta osti uuden kodin ja nyt sittten äidin tahdon mukaan juoksee koko karavaani ja osin sukukin. On nääs niitä sisustuslehtiä luettu kannesta kanteen.

Mitenkähän saa pienet vilkkaat pojat asunossa elää ja asua, kun nyt pitää näyttää kavereille, että on viimeisen päälle.
Mies on täsä tohinassa unohdettu, häntä vain käskytetään, auto ei jouda miehelle, ruokaakaan ei remonttipaikkaan jouda viemään, eli mies tekee näitä määräyksiä, hänen pitäisi valvoa, eis saisi olla väsynyt, hänen pitäisi elää ilman ruokaa ja juosta jalan ja polkea pyörällä hakemaan kaikki. Sitten vielä pitäisi hoitaa lapsia ja kläydä työssäkin, jonne on myös poljettava pyörää lähes kymmenen kilometriä suuntaansa.

Toivottavasti tuo meno loppuu, kun äidin on palattava äitiyslomalta työhän.
Saattaahan tähän vaikuutta äidin hormoonitkin, sillä on juuri lopettanut imetyksen 10 kk ja nyt sitten pitää elää kiinni aikaan, minkä on menettänyt lapsen kanssa kiinni ollessa.
Käskytys on vain nyt niin kovaa, että kauanko perhe kestää hajoamatta.

Ihan kiva ihminen saa tuon ylivaihteen pois päältä.

Myös aloittajan koti on SISUSTETTU. Se on tehty vaan eri tavalla kun vertailussa oleva. Vaikka kodissa olisi vaan pöytä ja sänky niin se on sisustus. Jos tavaraa taas on lattiasta kattoon niin sekin on sisustus.
Kaikki mitä viedään kotiin liittyy sen jälkeen kodin sisustukseen.

Siivoan oikeasti joka päivä. Töitten jälkeen imuroin ja siistin paikat koko talosta eli siivoan ylimääräiset tavarat paikoilleen. Kaksi tai kolmekin kertaa viikossa siivoan perusteellisesti ja suursiivouksen teen kuukauden välein. Eikä se ole ollenkaan liikaa aina on silti sotkua. Tykkään sisustaa ja en voi olla kotona jos värit eivät sovellu yhteen ja miellyttävä silmääni. Pidän sisustusta suurena harrastuksena ja siitä on tullut minulle intohimo. En ymmärrä miten joku voi elää sotkun ja epäjärjestyksen keskellä.

Mitä sitten, jos joku viitsii? Me ihmiset olemme vaan niin erilaisia ja makuja on niin monia, kuin ihmisiäkin. Miksi sinä kiinnität moiseen asiaan edes huomiota, eikö ole tärkeämpää se, että viihdyt heidän seurassaan? Heitä tuskin häiritsee minkälaista sinun kodissasi on? Itse pidän sisustamisesta ja turhat esineet häiritsevät. Olenko minä sen perusteella tylsä ja mitäänsanomaton?

Olen varmasti hyvin erilainen kuin sinä, sillä minulle sisustaminen on todellakin tärkeää. (Sisustustyyliltäni tosin hyvin erilainen kuin sukulaisesi, heh.)

Kun mietit että missä on vaikkapa kynät ja laukut. No ne on siellä, missä on niiden paikka. Kynille on varmasti jokin kotelo, rasia tai laatikko. Kun kyniä tarvitaan, niitä käytetään, ja kun ei tarvita, ne laitetaan omalle paikalleen. Tai vaikkapa vilttiä tietysti käytetään, ja kun ei enää käytetä, taitellaan nätisti paikalleen. Ja esimerkiksi muistilaput tai perhekalenterit (no, muistilappuja minulla ei ole, mutta jotain muuta joskus) ovat oven SISÄpuolella. Esimerkiksi keittön tai eteisen kaapin kun aukaisee, niin siellä voi olla paikka, johon voi sellaisia lappusia muutaman laittaa. Jääkaapin ovi on mielestäni kammottavin paikka tökätä täyteen sälää. Koomisinta on se, kun ihmisillä on oikein tyylikäs vaikkapa rosterinen ja minimalistinen jääkaappi, ja sen ovi on sitten täynnä kaikenkirjavaa mangneettia, lappua ja valokuvaa... Yök. Minulla ei tulisi mielenrauhaa sellaisessa kodissa. Esimerkiksi valokuvatkin ovat enemmän takuulla edukseen jossain muuaalla, kuin jääkaapin ovessa

Olen ollut sisustusalalla 32 vuotta ja vaimoni on sisustussuunnittelija. Meiltä löytyy paljon hienoja klassikkoja ( yksikään ei kopio ) ja mitä kauemmin tällä alalla on sitä enemmän niistä pitää ja niitä arvostaa. Kun tietää klassikkojen taustat ja historian tarkkaan, ne saavat ihan eri merkityksen. Lisäksi kotimme pitää ammatin puolesta olla ns. edustuskoti. Ei voi olla niin, että vieraita vastaanottaessamme kotimme olisi halvan ja epäesteettisen näköinen - silloin menisi uskottavuus myös asiakkaiden silmissä.
Voisin kuvitella, että jos olisin vaikka urheiluvälinealalla, minulla olisi hienot treenilaitteet. Tai jos möisin veneitä, minulla olisi hieno vene. Ei se sen ihmeellisempää ole. Eli en näe mitää pahaa siinä, että koti on sisustettu kalliisti.

Ihana kirjoitus!!

Suomalainen laiskuus tulee hyvin esille, epäjärjestys ja likaisuus tarkoittaa juuri sitä. Perussuomalainen koti ja ihanne on haiseva läävä, jonne ei ketään voi todellakaan kutsua eikä kukaan halua tulla kerran käytyään. Juntti on juntti ja sen tuntee jo kaukaa!

Sama asia nousee minullekin mieleen, kun esim. katselen Suomen kaunein koti-kilpailua.
Tietenkin kodit ovat esittelykuntoon saatettu ja jokainen asia sentilleen paikallaan, mutta kyllä silti nousee mieleen ajatus, että olohuoneessa ei ole mitään paikkaa luetuille lehdille, ei kukkia ikkunoilla, ei mitään pikkuesinettä, jollaisia kuitenkin lähes kaikki ihmiset ostavat ja pitävät niitä näkösällä. Ei kaiken tavaran ole pakko olla taidetta.
Toisaalta taas ole ihmetellyt komeroiden puuttumista.
Eräässä asunnossa oli leningitkitkin tyttären huoneessa roikkumassa rivissä rekissä, joten tuli mieleen, että huoneeseen ei ollut ajateltu vaatekomeroa tai -kaappia. Se rekki ei kauan siistinä pysy, kun sille heitetään farkut ja villapaidat kauniitten leninkien lisäksi. Jaksaako asukas aina ripustaa vaatteensa oikein puulle, eiköhän tule vain heittäneeksi rekin yli - kunhan siinä nyt jotenkin pysyvät.

Kodin pitää elää eikä olla vain kaunis.

Kun menee johonkin asuntoon käymään niin kyllä se sisustus kertoo aina siellä asuvista ihmisistä paljon. Se on kuin peili kyseisen asunnon asukkaan sielunmaailmaan. Olkoon se sisustus sitten junttia tai designia tai ihan mitä muuta tahansa.

Ei meillä todellakaan ole hirmu siistiä vaikka pidänkin ns. sisustamisesta. Tietty kun vieraita tulossa, niin siivotaan sotkut pois ja on suht puhdasta. MUTTA, rakastan vaihtaa syysverhot ainakin keittiö ja olohuone. Samoin jouluksi paljon esille punaista ja jouluverhot joihinkin huoneisiin. Keittiön verhot pidän tänä vuona kevääseen asti samat, mutta vaihdan pitsinauhat punaisiksi. Keittiössä löytyy eri vuodenaikoina eri värisävyjä mattoja ja verhoja myöten. Lisäksi käytän pitsinauhoja (eri levyisiä) tarpeen mukaan. Seinillä seinälautasta, pärelokerikkoa, kulmahyllyä jne., joissa kauniita keramiikkakannuja, mukeja, viinikarahvia jne. Kaikki ovat myös käytettävissä. Vaihdan myös keittiöön jouluksi punaisen pöytäliinan jne. Kevät kun koitaa kotini muuttuu pastellisävyiseksi ja syksyn/talveen mennään sinisellä, jota sitten höystetään eri värisillä jutuilla tilanteen mukaan. Olohuoneeni on harmooninen kokonaisuus vanhaa ja uutta. Ehköä se on enemmän rauhoittumistila ruokailuryhmineen kuin perinteinen olohuone sillä tv meillä on keittiön seinällä ja tv-huone meitä varten erikseen, jossa vietämme arki-iltojamme. Jos taas haluan katsella takkatulta ja kuunnella hyvää musiikkia linnoittaudun takan ääreen ja kyllä meillä saa sitä sohvalla olevaa peittoa käyttää jos haluaa. Sen saa kyllä taitettua uudelleen takaisin. Kodinhoitohuone on kuin puuvarasto tällä hetkellä sillä haluan klapejen olevan tosi kuivia, niin pidän aina parin viikon tarpeen kotona ja täyttelen tarpeen mukaan sitten varastosta. Makuuhuoneessa nukutaa jne. On aika mullin mallin normi arjessa. Keväällä laitan olkkariin sitten kesäverhot ja vaihdan koristetyynyjen päälliset ja keittiö tietty valoisaksi, ilmavaksi. Keittiössä meillä on kumminkin omasta mielestäni juuri sellaista mihin on kiva tulla, siis tulla kotiin mistä sitten tuleekin. Olen tosiaan harkinnut varmasti kaikki näkyvällä olevan hyvin tarkasti, en vieraiden takia vaan itseni. Määrätyt asiat tekevät siitä minun keittiöni eikä se muille kuulukkaan. En välitä mitä muut ajattelevat, vaan miltä minusta ja perheestäni tuntuu kun tulevat kotiin. Kiva, kun eksyin tälle palstalle, sillä nyt lähden kaivamaan jouluvaloja ja muuta härpäkettä esiin ja ehkä se kiipeilevä pukkikin löytyy jostain tai tikkailla istuva tonttu. IHANAA!

No onhan se mennyt ihan överiksi tuo sisustaminen,järkyttäviä kuvastokoteja .
Keittiöt rosterisia konehuoneita,seinät ,sohvat ym,valkoista..
Sohvat,sängyt peitelty torkkuhuovilla ja jättimäärällä tyynyjä ja pöydät täynnä tuikkuja
ym tilpehööriä. Paikat kiiltää steriiliä olemusta..
Se on tämän ajan henki,kohta se vaihtuu, kun kaikilla on jo samanlaista ;D

huonekalujen siirtely, kerran kuussa olohuonessa, tekee saman minkä taustakuvan muutos.

sohvaa ei ole kiikkutuoli -hyvä-tietokonetta varten

huone on valoisa 2tuolia
1 kiikkutuoli 2 pöytää, sänky.
7 huonekalua yhteensä

Jotta voisit ymmärtää sisustusta, ensimmäinen asia olisi ymmärtää se, että sukulaisesi tyyli sisustaa on vain yksi tyyli monista. Jos luulet sisustamista olevan vain se, että koti on kuin kulissi, olet erehtynyt.

Mainitsit, että sinulla sohvatyynyt ovat sitä varten, että ne voi asetella ristiselän tueksi. Erinomainen käyttötarkoitus siis. Muistelepa aikaa, jolloin ostit ne sohvatyynyt. Mitä silloin pohdit? Vainko sitä, että niillä voi tukea selkää? Uhrasitko ajatustakaan sille, miltä tyynyt näyttävät ja kuinka ne sopivat sohvaasi ja sitä ympäröiviin huonekaluihin ja esineisiin? Mietitkö sitä, että pidätkö itse tyynyjen ulkonäöstä, materiaalista tai väreistä? Jos mietit, niin se on sisustamista.

Kun ostat huonekaluja, uhraatko ajatustakaan sellaisille seikoille, kuin miltä huonekalu näyttää, kuinka se sopii tilaan johon on tulossa ja kuinka se sopii yhteen jo olemassaolevien huonekalujen kanssa? Jos uhraat, se on sisustamista.

Ymmärrätkö nyt sisustamista vähän paremmin, vaikket juuri sen sukulaisesi sisustamistyyliä ja -tapaa ymmärtäisikään?

Minulla on kaksi pientä lasta ja olen joutunut paljon joustamaan siivousintoilustani. Kodissamme näkyy elämä ja lasten lelut, en niitä edes halua piilotella komeroihin. Kotimme on myös lastemme koti. Imuroin kyllä melkein päivittäin ja raivailen leluja, mutta lapset saavat kotona leikkiä aivan rauhassa. Vietän mielummin aikaani leikkien lasten kanssa, kuin siivoamassa.

Minä olen juuri näitä siisteysihmisiä. Minut on pienestä asti opetettu, että omat jäljet siivotaan. Ja ne tulevat helpommin siivottua kun ne siivotaan samantien ja tiskit tiskataan heti ruokailun jälkeen. Jops asunnon siivoaa kerran viikossa kunnolla, niin se pysyy siistinä helposti seuraavaan viikkoon.

Olen omasta ystäväpiiristäni siistein henkilö ja asuntoni on aina paljon siistimpi kun tuntemieni kilttien tyyöjen asunnot.

Itse en pystyisi elämään likaisessa tyypillisessä poikamiesboksissa.

ps. Krapulapäivinä en siivoa ja lattialta löytyy pizzalaatikko.

Ylenpalttinen sisustaminen on ihan eri asia kuin siisteys tai järjestyksenpito. Minun on vaikea ymmärtää, kuinka Suomen kokoisessa maassa voi olla markkinoita sellaiselle määrälle sisustuslehtiä ja tv-ohjelmia kuin niitä on, ihan kuin suurin osa ihmisistä olisi kaiken aikaa ostamassa uusia huonekaluja ja sisustustekstiilejä.

Ihmiset eivät kuitenkaan jatkuvasti muuta kämpästä toiseen, ja hyvät huonekalut kestävät kymmeniä vuosia. Mihin joutuvat kaikki möbleerausinnon alta pois heitettävät, täysin käyttökelpoiset kalusteet?

Minä en pidä siitä, jos tavaraa on liikaa, mutta liian tyhjä asunto toisaalta on kliininen, näyttää enemmän näyttelytilalta kuin kodilta. Tosin esimerkiksi Huvila ja huussi -ohjelman stailaajilla on tapana tunkea tilaan liikaakin roinaa, minulle riittäisi vähempikin. Tosin ymmärrän, että se sisustus on tv-kameroita varten ja viedään pois, kun mökin omistajat jäävät oman väen kesken.

Koska olen ikäni asunut melko pienissä asunnoissa, siisteys on minulle ennen kaikkea järjestystä. Nurkissa pyörivät villakoirat eivät haittaa läheskään niin paljon kuin se, etteivät tavarat ole paikoillaan.

Niin se on että talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Ei-
kenenkään koti ole näyttelyä varten vaan asukkaat elävät omien
sen hetkisten töiden ja toimien mukaan. olen joskus paljon käyny ihmisten ko-
deissaja sanoin aina että minua varten ei tarvitse siivota-teen vaan työni.
Minusta oli mukavaa jos näki että ei ollut turhia touhuttu vaan elettiin normaa-
lia rutiinia-itsekukin tavallaan.

Kukin tyylillään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikö niin?

Nuorempana kotini oli ihan tiptop-siisti. Kun saimme lapsia, niin siisteyskäsitykset muuttuivat, koska halusin mieluummin panostaa lasten kanssa vietettävään aikaan enkä hanojen kiillottamiseen ja saunan paneelien hinkkaamiseen. Kun erosin, niin vapaa-aikaa oli taas enemmän ja se näkyi kodin siistiytymisenä.

Kun vaihdoin hiljattain työpaikkaa, niin koti on taas sotkuisempi, kun on pitkiä päiviä, niin ei jaksa kotiin tultua aloittaa siivoamista, vaan tärkeämpää on syöminen, suihkussa käynti jne.

Minullakin koti on siistinä noin 2 päivää viikosta (viikonloppu) ja viikon aikana kotiin kertyy niitä sotkuja. Sen verran siistin arkena paikkoja, että jos yllätysvieras tulee, niin minun ei tarvitse kuolla häpeästä. Minusta kotini on kuitenkin viihtyisä ja huonekalut jne on kokoelma ostettua, perittyä ja tuunattua aikuisikäni ajalta (25-v aikana). En koe ahdistusta, jos joku huonekalu ei sovi suoraan muuhun sisustukseen.

Uskon, että kotini tulee siistiytymään sitä mukaa mitä isommaksi lapset kasvavat. Vanhimman lapsen omilleen muuttaminen on jo siistinyt kotia selvästi, koska tilaa on nyt enemmän. Tavaramääräkin putoaa, kun Legoja, rattaita, suksia, luistimia jne ei ole kaikki paikat täynnä.

Minä pidä sisustamista tärkeänä, koska vietän paljon aikaa kotona ja haluan viihtyä. Sisustaminen ei ole kuitenkaan ykkösharrastukseni enkä halua väkisin olla ostamassa ja muuttamassa koko ajan jotakin. Uskon myös siihen, että kun muutoksia tekee vähitellen, niin sisustus ei myöskään kertaheitolla vanhene ja ole pois muodista vuodessa tai kahdessa.

No rikkaathan sisustamista suosii joilla on omat kodinhoitajat ja asuvat itse suurimman ajan vuodesta ulkomailla käyvät kerran vuodessa katsomassa mitä kotimaan asunnolle kuuluu.Teeveestä näkyvät asunnot siivotaan aina ennen kuvauksia eihän normaali lapsiperheiden asunnot ole noin siistissä kunnossa eiköhän tämä sisustaminen ole taas lähtöisin jenkeistä missä asiat on paremmin kuin muualla maailmassa.Rakennetaan koti omiin tarpeisiin,eikä vieraita varten.

No jopa ottaa pannuun, liian arka aihe-........

Eipä minuakaan kiinnosta sisustaminen, ja nainen olen (yli 30). Kerran eronnut mieheni on kuulemma kiitollinen tästä luonteenpiirteestä :-D
Tärkeämpää kuin värit ja sommittelu on mielestäni kodin mukavuus, toimivuus ja kodikkuus (=elämä saa näkyä vaikkapa sitten muistilappuina jääkaapin ovessa). Meillä on muuten aina suht siistiä, vaikkei olekaan sisustettua, ne ovat kaksi eri asiaa. Koti on koti silloin, kun siellä voi olla mukavasti, pingottamatta, ja sinne on hyvä tulla työpäivän jälkeen.
Koti on minulle yhtä kuin perhe. Näiden kanssa olen onnellinen, vaikka lastulevyhuonekalut huojuvat, televisio on toistakymmentä vuotta vanha ja verhot eivät vaihdu kuin muuttaessa :-D

Pakko-oireen, sisustamisen, ja epäsiistin tai epäjärjestyksessä olevan kodin välillä on ero.
Jos vimmatusti asettaa tietyn tavaran aina millilleen oikeaan kulmaan, voi kyse olla pakko-oireesta. Sisustus taas on sitä, että valitaan yhteensopivia värejä ja muotoja joissa näkyy ehkä jokin teema, mutta tyynyn asento toki saa muuttua tai jopa vaihtaa paikkaa sohvan kulmasta toiseen. Epäsiisteys/epäjärjestys on sitä, että rojut ja tavarat sekä kengät ja vaatteet lojuvat huolimattomasti missä sattuvat ja alta ehkä löytyy asuntokin jos osaa etsiä. Myös sisustetussa asunnossa voi olla epäjärjestystä. Pakko-oireisella taas ei. Sukulaisesi tapauksessa epäilisin ensimmäisenä pakko-oiretta. Ei kuulosta normaalilta sisustamisvimmalta.

MInä kuulun joukkoon "imurointi kaksi kertaa kuussa, mutta tavarat paikallaan". Harrastukseni ja elämäni näkyvät kodissani kirjoina, käsitöinä ja itse tehtynä maalauksina - mistään valkoisesta sisustuskodista ei ole puhettakaan. Kuitenin sanoisin, että asuntoni on siisti ja kodikas.

Taloyhtiön hallitujäsenenä kiersin yhden remontin aloituskatselmuksen yhteydessä suurimman osan kerrostalomme asunnoista. Kodit olivat mielenkiintoisia, silloin kun ne kertoivat asukkaistaan. Kierroksen jälkeen tajusin, ettei sisutus ole muillekaan ole kovin helppoa ja että oma kotini oli sitten oikeastaan aika siisti.

Päällimmäiseksi jäi kuitenkin tunne, että jos asukkaiden elämä on jotenkin muuten huonolla mallilla, se näkyy kodissa. Ei niin, että esim. köyhyys olisi niukkuutta, vaan täysin päinvastoin. Järkyttävä tavaramäärä, kasat lattialla ja yleinen kaaos löytyivät kodeista, joissa asukkaat eivät enää hallineet irtainta omaisuuttaan ja olivat remontista pihalla ja paniikissa, kun osa huoneista olisi pitänyt tyhjentää. Joskus tavaroiden omistaminen on ollut merkki vauraudesta. Nyt tavaraa on kaikilla, viisaat eivät anna määrän kasvaa liian suureksi.

Olen itse innostunut sisustamaan sen seurauksena että ajauduin töihin sisustusliikeeseen. Ja nyt kun jäin kotiin, ja teen enää vain muutaman tunnin päivässä töitä, jää aikaa sisustamisellekin. Nyt katson kotiani ihan toisin silmin, ja tästä on tullut uusi harrastus. Enemmänkin siis oma, kuin muiden pään vaiva.

Enkä usko että kovinkaan moni näyttää kotiaan vieraille siinä olomuodossa kuin se arkisin on. Itse ainakin siistin kodin ensisijaisesti ajatellen toisen osapuolen viihtyvyyttä, etenkin jos en tiedä missä järjestyksessä hän itse elää.

En omalla sisustamisella, siivoamisella tee muuta kuin harjoitan omia mieltymyksiäni ja neuroosejani. Tosin sen lasken itselleni plussaksi, että sisustan persoonallista, en valtavirtaa sisustuslehden kotia harmaine sohvineen ja valkoisine tasoineen. Eikä meillä myöskään koskaan tule liian steriilin oloista, niin ettei mihinkään uskaltaisi istua. Sellaisessa ympäristössä ei mielestäni viihdy kuin henkisesti tasapainoton, sairas ihminen.
Meillä väri elää :)

"Ymmärtäisin jos jossain olisi joku romuhuone, mutta kun ei ole romuhuonettakaan, jonne tunkea kaikki irtosälä, mitä nyt ainakin minulle tahtoo kertyä tahtomatta."

Kertokaa minulle mikä on romuhuone ja mitä siellä säilytetään?

Nykyisin on vallalla äärimmäisyydet, jossa koti on tehty ns. museoksi, jossa ei saa elää tai sitten on koti, joissa ongelmat hyppäävät silmille.

Ihmiset ovat sisutuslehtien ihannoinnissaan menneet huumaan, jossa hei eivät enää anna perheensä elää normaalisti.

Samahan pätee ravintoon, joku äiti vahtii lapsensa jokaista varmasti terveellistä suupalaa ja toisessa perheessä ei osata tehdä ruokaa lainkaan vaan syödään aina pikaruokaa.

Kodeissa pitäisi saada elää normaalisti ja pitää hauskaa,
opettaa lapset elämään pienistä asioista nauttien ja hauskuuttaen arkea.

Oman empiirisen kokemukseni mukaan galleriasisustajat ovat niitä ihmisiä jotka ovat ottaneet valtavasti lainaa ja tekevät päivittäin hiki hatussa työtä sen maksamiseksi. He eivät ehdi oikeasti asumaan kodissaan. Ainoa mitä he tekevät kodissaan on nukkuminen ja eilisen noutoruuan syöminen aamupalaksi kunnes tulee aika lähteä töihin ja syömään ulos. Illalla ehkä pyyhitään pölyt esineiden päältä ja moikataan sitä toista lainapapereihin nimensä antanutta vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Heillä ei ole lapsia koska lapset ovat epäkäytännöllisiä.

Eläkkeellä on aikaa asua ja ehkä adoptoida koira, valkoinen, posliinista...

Toinen sisustajatyyppi on keräilijä, joka kerää kaikkea sellaista trendikästä joista sisustuslehdissä ja blogeissa on kerrottu. Kun tuota keräilyä on harrastanut tarpeeksi kauan, mitään ei heitetä pois ja niin noita valkoisia esineitä on sitten kaikki paikat täynnä, trendikkäästi aseteltuna. Nämä keräilijät asuvat viihtyisässä hirsitalossa joka on halpa ja jota mies laittelee, kunhan saa ensin vaimoltaan luvan ja siirretyksi ne vaimon valkoiset esineet sivuun.

Vaimo vielä miettii.

Kolmas sisustajatyyppi on valokuvaaja, joka ostelee esineitä kaikkialta ja asettelee niitä asuntona toimivaan valokuvausstudioonsa ottaakseen niistä mahdollisimman mairittelevat kuvat.

SItten hän bloggaa, purkaa lavasteensa ja haaveilee makrolinssistä.

Itse asun kuvailemassasi kodissa, tosin ilman mitään irtotavaraa. Rakastan avaraa japanilaistyylistä sisustusta. Korkeintaan joku kaunis kukka-asetelma pöydällä. En tee sitä vieraiden esittelyä varten. Ihan itselleni. On helppo elää kodissa jossa on vain välttämätön. Muutama nätti tavara/tunnelmanluoja riittää: oikea villamatto, sohvalla huopa skotlannin reissulta, maljakko jossa tuoreita kukkia, 70-luvun retro kattolamppu.
Yksi iso kulmasohva, pieni oloohuoneen pöytä, ei kirjahyllyä tai lipastoja. Tv taso setti, parivuode ja baarikeittiö. Siinä se. Ei mitään turhaa sälää.

Ymmärrän hyvin että laadukas huonekalu maksaa. Ymmärrän myös jotta arkitehti piirtää talon, jos haluaa erityisen kauniin kodin.

Ymmärrän myös että mukava selata lehtiä joissa kuvia kauniista kodeista. Ymmärrän myös että olisi mukavaa katsoa sisustusohjelmia, jos niissä olisi maulla sisustettuja hienoja koteja.

Nykyiset arkkitehtien piirtämät talot, ovat pääsääntöisesti hirveitä. sisustus stailistitsuosivat kalliita materiaaleja, jotka ovat kuitenkin kertakäyttöisiä, joita lähes mahdoton korjata, jos elämän jäljet alkavat näkymään.

En ole nähnyt yhtään kotia, tai julkistakaan rakennusta, josta hienompia ei olisi jo tehty 1800luvulla, vaikka nyt olisi koneetkin tekemiseen kehittyneet.

Luulisi että elementtitalojakin olisi helppo tehdä näyttäviä, vaan vaikkapa helsingissäkin ne kauneimmat talot ovat vanhaa rakennuskantaa. Uskooko joku että nykykalusteet kestäisivät yli 200v? Minä en usko, vaikka itsellänikin on 1800l valmistettuja huonekaluja.
Huvittavimmat kommentit suomen kauneinkoti ohjelmassa ovat olleet: IHanan lämmintä sementtiä, ja toinen kommentti keittiön kaapinovista, joiden materiaalia ei tuomari tunnistanut:)

Itse en päästäisi kyllä näitä nykyisiä sisustusarkkitehtejä kotiani pilaamaan.

Ihminen on oppinut siihen, että on elämäntärkeää pitää kulissit kunnossa, ja sillä peitellään sitä tosiasiaa, että sisäinen on rempallaan. Se näkyy eri tavoin eri ihmisillä, mutta luulisin että useimmat tunnistavat sen omalla kohdallaan. Sisäisen puolensa voi kyllä laittaa kuntoon, kunhan ymmärtää miten se tehdään, eli ihan tiedon asiasta siinä on kyse. Kannattaa tutustua sellaiseen kuin Alkuajatukseen, minä löysin siitä toimivaa tietoa, jonka avulla aloin oikeasti ymmärtämään itseäni ja elämää. Löytynee googlaamalla.

Meidän on turha välittää täällä sisustuksesta koska meillä asuu neitokakadu joka sotkee hirveesti. Joten on turha toivoa että on siistiä.

NO ? Miksi näitä noita kuraeteisiä on kovin vähän Suomessa edes suurissa ja kalliissa omakoti / kerros ynnä muissa taloissa kun semmonen olisi tosi kätevä
Suomenoloissa etenkin koira ja lapsi perheissä mutta myös muissakin?
Rahako muka ratkaisee vai velkaraha?
Vai eikö järkeä tai nelijöitä käytetä oikein edes suunnitteluvaiheessa?

Vai et aloittaja ymmärrä sisustamisen ideaa. No se on ymmärtääkseni viihtyvyys kysymys. Kuka viihtyy ja kuka tykkää minkäkinlaisesta sisustuksesta. Rajoitteena on miten viitsii ja jaksaa sisustaa, onko rahaa ostaa sellaiset jutut joita sisutukseen tarvitsee ja haluaa. Näin yksinkertainen idea minun mielestäni sisustus on.

Jotkut palvoo ja palvelee stereoita ja levykokoelmiaan, ja vain hanskat käsissä niitä käsittelevät.
Toiset palvoo tietokonetta ja varjelee sitä ilkeiltä viruksilta ja pikkukakaroilta.

Neuroosit saavat monenlaisia ilmenemismuotoja.

oikeassa olet, kodista pitää minun mielestäni näkyä eläminen, rakastaminen ja huokua onni... pieni epäjärjestys on elämän jälki... hulluksi tulisin jos meillä pitäisi ns. viivottimen mukaisesti elää ja asua...

No niin se on, se on viihtyvyys kysymys.

Joko sinulla ei ole silmää sisustamiseen, ja siitä johtuneeseen vihtyvyyteen tai sitten olet vain tottunut elämään niin että "kaikki on vähän siellä missä sattuu" , tai olet yksinkertaisesti vain kateellinen niille, jotka sisustamiseen jaksaa panostaa. Olisit hiljaa, jos et ymmärrä asuntojen esteettisyyttä edes siinä määrin, että olisi edes tavarat järjestyksessä ja siisti.

Ja sehän onkin todella siistiä, että jääkaapin ovessa roikkuu lappuja toistensa päällä. Siitähän saa juuri päinvastaisen kuvan asunnon omistajasta, kuin mitä itse mainitsit "kiiltokuvamaisessa asunnossa elävät" .

Koti on juuri sellainen ja myös tuntuu siltä, miltä sen itse haluat näyttävän ja millaisen tunnelman sinne itse luot. "Kiiltokuvamaisessa" kodissa asuva ei siedä epäjärjestystä ja jolla on silmää sisustamiseen ja esteettisyyyteen. Onko itselläsi?

Tämä on hullua jos mikä että täällä jauhetaan noin typerästä asiasta! Sehän on jokaisen oma asia miten asuu eikä sitä kenenkään tarvitse ymmärtää jos kerta on niin pikkusieluinen. Sama makukysymys kuin esim. vaatetuksen tai musiikin suhteen. Minkä tahansa, makuja on niin monta kuin meitäkin. Ei tätä ketjua enää jaksa lukea.

En tiedä mitään kamalampaa kuin jääkaapinovi, jossa on erilaisia magneetteja ja muistilappuja sekä viikko-ohjelmia lepattamassa siinä, kun kaapin ovi käy! Minullakin on viikattu peite ja tarkoin asetellut tyynyt - kupit ovat kaapissa korvat symmetrisesti jonossa ja autonavaimille ym. tilpehöörälle on sisustuksellinen puurasia, johon ne pujahtavat piiloon. En asu laatikoissa ja kaapeissa, koska siellä asuvat tavarat! Kaikille tavaroille on oma paikkansa ja koti näyttää aina siistiltä! Ei yhtään sen kummallisempaa!

Eiköhän tuo ole jotain tyhjiön paikkaamista elämässä. Ostaminen tuo hetken helpotuksen ahdistukseen. Koko ajan pitää olla tekemässä jotain muutosta. Valmista ei ole edes sitten kun pappi laittaa arkun kannen kiinni.

Ainut looginen vastaus = Sukulaisesi ovat robotteja tai soluttautujia ulkoavaruudesta.

Mua ei sisustaminen niin kiinnosta, eikä ole varaa tai intoakaan, mutta voin silti ihailla muiden kauniita ja elementeiltään sopusointuista koteja. Kodin ulkonäkö kyllä kertoo ihmisestä, mutta se on myös asia, jolle en anna suurta painoarvoa mihinkään suuntaan.

Voin kuitenkin sanoa, että kun menen jollekin kylään, niin oletan että oleskelutilat ovat ainakin suhteellisen siistejä eli ei ole kattoon asti yltäviä tiskivuoria, tahmaisia tahroja pöydällä tai villakoirafarmeja. Vaikka ei se pieni sotku hyvässä seurassa loppujen lopuksi haittaa.

Kaikista mukavinta on mennä taloon, joka tuntuu kotoisalta ja "lämpimältä". En ole ikinä oikein pitänyt ilmeisesti tällä hetkellä muodissa olevasta kylmästä, valkoisesta värimaailmasta. Tulee semmoinen tunne, että uskaltaakohan sitä mihinkään edes koskea, ettei vaan vahingossa sotke. Mielestäni tämmöinen sisustus on jotenkin etäinen, vaikka onkin tietyllä tapaa elegantti. Mutta jos joku siitä tykkää, niin ei siinä mitään.

Omaa kotianikin ovat kyllä jotkin ystäväni kuvailleet "liian siistiksi" ja semmoiseksi, että pitää varoa, ettei vain sotke. Näin ei kyllä todellisuudessa ole, vaan siivoan räjähtäneen kämppäni juuri ennen vieraiden tuloa. Ystävieni kodit ovat tosiaan hieman sekaisemman näköisiä kuin omani, mutta minusta se johtuu siitä, että heillä on paljon kaikkea krääsää esillä. Pöydillä olevat koriste-esineet, lehdet, kynät ja paperit tosiaan antavat sekaisen vaikutelman siististäkin kodista ja vaikeuttavat siivoamista. Olen laiska, joten pidän tavarat kaapeissa ja laatikoissa tai huoneissa, joissa eivät vieraat käy. On se helppoa.

En tiedä toista kansaa, jossa sisustaminen ja esteettinen asuminen herättäisivät sellaista närkästystä kuin suomalaisissa. Kun suomalaisille näyttää kuvia ajatuksella toteutetuista tyylisisustuksista, alkaa natkutus vääränlaisesta sisustamisesta tai siitä, että joku ylipäätään panostaa sisustamiseen.

Olen seurannut niin pitkään tätä keskustelua (täällä ja muualla), että olen alkanut hahmottaa tiettyjä vakioaiheita, jotka toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan. Tässä esimerkkejä:

1. "Levoton/rauhaton vaikutelma!"

Näin sanotaan värikkäistä tai muuten dramaattisista sisustuksista, ja sisustuksista, joissa on esimerkiksi näyttäviä tapetteja, kuvioituja seinä- tai kattopaneeleja, tms. Jos sisustuksessa nousee esiin jotain tyylielementtejä, näyttäviä materiaaleja tai yksityiskohtia, niin kommentoidaan, että niitä ei saisi olla, koska pitää tähdätä rauhalliseen "kodinomaisuuteen". Tyylikkyyttä pidetään kodikkuuden vastakohtana ja kodikkuutta viihtyisyyden synonyyminä.

2. "Kaamea betonibunkkeri!"

Kun sisustuksessa on käytetty paljasta betonia, rappaamatonta tiiliseinää tai teräspalkkeja, tai muita kantavia rakenteita on jätetty verhoilematta, niin suomalaiset tulkitsevat sen kolkoksi keskeneräisyydeksi. Silloin sanotaan "betonibunkkeri" tai "tehdas". Väreillä sisustaminen ei siis kelvannut, mutta ei kelpaa neutraalien raakamateriaalienkaan käyttö. Suomalaiset eivät näytä tajuavan vielä mitään materiaalien estetiikasta, etenkään siitä, että karukin voi olla näyttävää.

3. "Tuohan on kuin sairaala, ei mikään koti!"

Valkoinen väri on sisustajien kestosuosikki, koska se tuo tiloihin selkeyttä ja valoa ja tekee sisustuksen muuntelemisen helpoksi. Mutta suomalaiset vainuavat siinäkin jotain värää ja sanovat, että valkoisuus tekee kliinisen "sairaalavaikutelman". Pitää tähdätä kodinomaisuuteen, ja niin värikkyys kuin niukkuuden estetiikkakin näyttävät olevan suomalaisten mielestä sen vastakohtia.

4. "Tummat seinät pienentää huonetta."

Tätä sisustusviisautta toistellaan aina, kun jossain näkyy yksikin tummaksi maalattu seinä, vaikka tummuus sopisi erinomaisesti ko. sisustukseen. Jos valkea sisustus ei kelpaa suomalaisille, niin ei kelpaa tummakaan.

5. "En riistäisi omilta lapsiltani lapsuutta pakottamalla heidät asumaan tuollaisessa näyteikkunassa. Tuo ei ole oikea koti!"

Sisustamisesta natkuttajat ovat usein perheellisiä naisia, mikä selittää lapsiperhenäkökulman keskeisyyden. Natkutusta yritetään tehostaa tunteisiin vetoavalla psykohöpötyksellä siitä, miten avarat ja tyylikkäästi sisustetut kodit muka traumatisoivat lapsia riistäessään heiltä tunteen pesäkolomaisesta "kodinomaisuudesta". Se kodikkuus, se kodikkuus!

----------------

Lopuksi esimerkki siitä, miten radikaalisti erilaisia käsityksiä ihmisillä kodikkuudesta. Espanjalainen arkkitehti Ricardo Bofill osti vanhan sementtitehtaan ja muutti sen valtavaksi ateljeeksi ja kodiksi perheelleen. Pidän sitä yhtenä hienoimmista asuinrakennuksista maailmassa, mikä kuvastanee hyvin omaa sisustusmakuani ja käsitystäni viihtyisästä asumisesta.

http://www.youtube.com/watch?v=2Gz-6BHagwI

Mikäs siinä, mielestäni siustaminen on hyvä ja harmiton harrastus, ja kodissahan sitä suuri aika elämästä vietetään, että mikäs sen mukavampi harrastus kun tehdä kodistaan itselleen sellainen paikka, jossa on mukava olla. Ei se minun mielestä ainakaan mitään "tyhjiön paikkaamista" ole kuten tuossa joku aiempana kommentoi.

Ei kai se mitään ongelmien peittämistä ole jos osaa ja on varaa laittaa kotinsa sellaiseksi kuin haluaa.
Meilläon aina ollut niin köyhää ja kummallista ettei ole voinut sisustaa oman mielen mukaan .
On vain niitä tavaroita joita on kertynyt vuosien mittaan.
Lisäksi mies vastustaa kaikkea muutosta, jos jokin tavara on hankittu ,sitä ei voi laittaa pois.
Olen tyytynyt siihen että koti on puhdas, lapsilla ehjät ja puhtaat vaatteet ja ruokaa pöydässä tarpeeksi.
On hieno asia jos voi asua sellaisessa kodissa josta on haaveillut !

Kaupallisuus sotkee nykyään pasmat monessa asiassa niin myös sisustamisessa mistä on tehty bisnestä osana kestämätöntä kehitystä.
Älkää vaan turmelko aitoja antiikkiesineitänne käsittelemällä niitä jollain
petsillä, maalilla tai ties millä?
Niitten arvo romahtaa ensimmäisellä siveltimen vetäsyllä kun koskette
semmoseen josta ette tiedä edes osata mitään.
Itse inhoan sekasisustusta jos se ei ole kyllin sekapäistä.
Naurattaa oikein kattella telkkarista näitä uusavuttomia mielikuvituksettomaksi koulutettuja mitkä tarvii arkkitehin
laittamaan kämppänsä uuteen uskoon?
Suu ymmyrkäisenä hämmillään he saapuu sitte himaansa ihastelemaan
uusia sisustussuunnittelijaasijantuntijan keksimiä pintamateriaaleja mitkä ei oo aina ainaskaan oikein elämää varten harkittuja?
Yleisesti ottaen pitääkö aina turvautua joka asiassa nk.asijantuntijakonsultiksi
kouluttautuneisiin jotka ei oikeestaan osaa juuri muuta kun laskuttaa?
Noin niinkuin käytännössä ei teoriaopinnoilla?

Toiset ihmiset ovat luonnostaan siistejä. Syövät pöydän ääressä. Tiskaavat kulhot kun ovat käyttäneet ja panevat käyttämänsä lautaset aterian jälkeen astianpesukoneeseen. Postin luettuaan nämä luonnostaan siistit siirtävät ne paperinkeräykseen, tai tarvittaessa arkistoivat.

Toiset taas jättävät avaamansa postin kuoret, mainokset ja elintarvikkeiden pakkaukset pinnoille, siivotakseen sitten kerralla kunnolla.

Samaisilla ihmistyypeillä, on toisilla kauniit esineet hyötykäytössä, ja toisilla koristeena hyllyssä.

Jos on esteetikko, kannattaaa toimia ensimmäisen ihmistyypin mukaan. Jos taas kuuluu siihen ryhmään joka pitää kodikkaana levällään olevia esineitä, mainoksia kääreitä, selviää viikkosiivouksella.

Molempi parempi :-)

Sisustajaämmät ja homppelit lyö lisää löylyä, jotta homma menisi aina vain hullummaksi. Business on tärkein, ja sen takia stailausta on tehtävä säännöllisesti. Vaatemuodin lainalaisuudet ovat siirtyneet kotien koristeluun.

On sitä elämänsä varrella tullut nähtyä monenlaisia koteja.Sellaisissakin, mihin on hankittu suurella rahalla upeaa sisustusta, mutta kaikki tämä on viksinvonksin ja heikunkeikun.Siisteyskin sitä ja tätä.On myös koteja, joiden siisteys on ns.feikkiä.
Sitten on koteja, jotka on sisustettu varsin vaatimattomasti, mutta kaikki on siistiä ja järjestyksessä.

Uskoisin, että kodinsisustaminen ja sen kunnossa pitäminen.
Tälläiset tavat ja tyylit peritään yleensä sieltä omasta kodista.Josta lähdetään joskus sinne omaan kotiin.
Toisaalta taas, jotkut elävät kodissaan aivan päinvastaisesti kuin heidän omissa lapsuuskodissaan on eletty.Etenkin, jos on kammonnut jotakin vanhempiensa tiettyä sisustussuuntaa tai tiptop siistiä ja järjestyksessä olevaa kotia.Omassa huushollissa sitten, kaikki on päinvastoin.Sama asia, jos lapsuuskoti ollut epäsiisti ja mauttomasti sisustettu.Omasta tulee tyystin toisenlainen.Eli, oma tupa ja oma lupa.

Jokainen kuitenkin sisustaa ja huoltaa omaa kotiaan, niin kuin parhaaksi näkee.
Aina ei kodeissa asuta yksin.Kodeissa asuu useampia erilaisia ihmisiä.
Pariskunnat ja heidän lapsensa, he kaikki ovat erilaisia.Siinä on vaikea luoda kotia ja ympäristöä, joka miellyttäisi jokaisen silmää, jossa kaikki viihtyisivät.
Sama juttu kimppakämppien yleiset tilat.Erimielisyyttä tulee.

Onko sisustus nykyään sitten lähtenyt lapasesta?Siihen voisin sanoa, että jotkut teeveen sisustusohjelmat joskus kyllä tympäisee.Niissä kun ei mitään kaunista muka saa aikaan, kuin ainoastaan järjettömillä rahasummilla.
Kuten joillakin ohjelmilla on ikäsuositus k.18 näilläkin voisi olla, suositus "ei varattomille"
Ihan kuin nykyään kaikki, sisustusohjelmat ja lehdet ja yleensä media antaisi ihmisille, suorastaan määräyksiä, minkälaisia lapsiperheen, sinkkujen, tai nuorten, vanhusten kodit pitäisi olla.Ne eivät enää ole pelkkiä sisustusideoita, vaan selkeitä neuvoja.Kun sanotaan, nämä, tai nuo eivät enää ole muodissa, niiden on aika väistyä, näiden tieltä.

Nämä kliiniset tiptop kunnossa olevat sisustusmainos kodit. Niissä tulee jotenkin sellainen tunne.Kuin ne olisi stailattu 24/7 ei elämistä, vaan(asunnonmyynti) näyttöä varten.Mutta jos joku viihtyy tälläisessäkin kodissa.Mikäpä siinä.
On myös varmasti niitä ihmisiä.Jotka suorastaan kilpailevat sisustamisessa muiden kanssa.Vaikka en itse en viihtyisi, enkä haluaisi asua kaikissa näkemissäni kodeissa.
Eikä moni varmasti haluaisi asustaa minunkaan kodissani :)
Silti haluan ajatella, että me ihmiset olemme muullakin tavalla erilaisia, miksei myös kotimme olisi erilaisia ja tapamme asua niissä.
Tärkeintä meille kaikille varmasti on, se että on olemassa edes jonkinlainen oma koti.

Sisustusneuroosi on naisille sama kuin miehille "ostanpa uuden ja isomman auton kuin naapurilla".....joillain se vaan tuntuu menevän pahasti yli, kun kämppä sisustetaan kerran kuukaudessa uudestaan, uusilla tavaroilla. Ja kas kummaa, kämppä näyttää aina samalta kuin viimeisin talo & koti tms. sisustuslehti....

Sivusta olen alkuun huvittuneena ja nyt myöhemin jopa hieman huolestuneena em. juttua lähisuvussa seurannut. Erään sukulaisen perheen kaikki kaikki rahat poltetaan siihen miltä näytetään. Jopa lapset "stailataan" aina tilaisuuteen sopiviksi....

En ymmärrä, mutten myöskään ymmärrä oopperaa, balettia, nykytaidetta jne, eli olen varmaan vaan urpo :-)

Image is everything, vai miten se meni.......

3144 lukukertaa? Joku on tainnut käydä mainostamassa tätä ketjunpätkää jollain sisustusfoorumilla - tai sisustuksen vastaisella foorumilla!

Minä kasvoin maalla ja näin ensimmäisen oikeasti sisustetun kodin vasta silloin, kun muutin opsiskelemaan kaupunkiin ja näin muualta tulleiden opiskelukaverien asuntoja. Sitä ennen olin nähnyt vain koteja, joissa on:

1) Samanlaiset kulahtaneet (yleensä nahkaiset) lörttösohvat ja samaa sarjaa olevat nojatuolit (aina tasan kaksi kappaletta ja aina samalla tavalla aseteltuina suhteessa sohvaan, niin kuin niitten lukumäärälle ja asennolle olisi jokin virallinen sääntö)

2) Samanlainen kirjahyllystä, kahdesta lasivitriinistä ja keskellä olevasta viihdekeskusosasta muodostuva systeemi yhdellä olohuoneen seinällä. Siinä sitten televisio ja oheislaitteet, vihkiraamattu ja sekalainen kokoelma vuosien varrella kerääntyneitä kampetta tekokukista kukkopilleihin

3) Seinillä ja ikkunoissa samanlaisia, taustalla olevan seinän tai ikkunan kokoon nähden naurettavan pieniä koriste-esineitä. Lisäksi ryijyjä ja muistolautasia ja korneja lasten ja lastenlasten kuvia rumissa kukkakoristeisissa messinkikehyksissä. Kaikki lätkitty sinne tänne sen mukaan, miten seinissä on ollut ennestään nauloja, koukkuja, nuppineuloja ja muita ripustimia

Tätä taustaa vasten oikeat tyylisisustukset näyttivät minusta ihmeellisiltä. En ollut koskaan ajatellutkaan, että on mahdollista suunnitella kodin ulkonäköä muutenkin kuin vain sen mukaan, miten naapureilla ja sukulaisilla näkyy olevan. Nykyään harrastan itse sisustamista ja suosin sellaista raikkaan pelkistettyä tyyliä, joka on mahdollisimman kaukana siitä tyylittömästä sekasotkusta, jota näin lapsena omissa ja perhetuttujen kodeissa.

Salkkari-Kentsun sisustusohjelmassa oli kesämökkiä stailattu ripustamalla seinälle pari-kolme vanhaa perunoiden säilytyslaatikkoa (ei siis perunalaatikkoa, se kuuluu makaronilaatikon kanssa samaan kategoriaan).

Home sweet home (oliko niissä puulaatikoissa hometta?)

Mulla on vain käytettyjä, saatuja huonekaluja sängyn ostin uutena kumppanin kuoltua, muut olen saanut/hankkinut kirpuilta.. tykkään... keittiön lamppu oli jätetty, ent asukas jätti, tykkään... tämä kestää aikaa...