no nyt on pakko kirjoittaa, kun väitetään ettei sekarotuisen kanssa voi harrastaa mitään.Kyllä voi vaikka kuinka paljon ja mitä vaan.Minulla on kult.noutajan ja saks.paimenkoiran risteys, mahtava harrastus kaveri kerta kaikkiaan.Olemme olleet tokossa, mätsäreissä(niissäkin on sekarotu luokkia), sen lisäksi harrastan jälkeä,ja pelastustoimintaa, ja entäs kesäisin kun reissaamme koiran kanssa ympäri suomea autoillen, on siinä harrastusta yhdelle muijalle ja koiralle kerrakseen.
sekarotuiset
harrastajat
171623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 40 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
on ollut nimenomaan virallisista jutuista. Esim. nyt vaikka näyttelyt! Ei mätsäri ole virallinen näyttely, eihän sielä ole edes kunnon tuomareita, ei jaella sertteja, cacibeja jne.
Poikkesin kesällä katsomassa, kun meidän koirayhdistyksellä on mätsäri. Tosi monet kyseli, että miksi en vienyt meiltä toista koiraa sinne ja pakko oli vastata, että kun ei oo kiinnostusta noista jutuista, kun saadaan kiertää näyttelyitä muutenkin.
Sivusta kuuntelin, miten siinä useampikin koiran omistaja harmitteli, kun ei oo koiralla papereita, niin ei pääse näyttelyihin, olis kuulemma kiva kokeilla mitä kunnon tuomari sanoo. Eli täältä löytyy paljon joita "puhtaita paperittomia"...
Suurin mielenkiinnon kohde itselleni oli kuitenkin mennä sinne kehän laidalle kuunteleen "tuomarin" arvioita koirista. Itse olin puolitoista vuotta sitten uroksen kanssa kerran mätsäreissä, kun ei ollut mitään tekemistä kauniina lauantaipäivänä. Oltiin koko jutussa kolmansia ja musta oli hauska kuulla tuomarin perustelut "olkaa te nyt vaikka kolmosia, kun en tiedä tuosta rodusta mitään". Saman tyylisiä juttuja siellä kuuli nytkin ja mätsärin jälkeen en tiénnyt miten olisin suhtautunut näihin "voittajakoiriin", joiden omistajat olivat haljeta ylpeydestä:)
muutaman kerran pennun kanssa treenaamassa. Eka kerta oli 11v. sitten. Oltiin ensin oltu virallisessa näyttelyssä edellispäivänä. Pentu oli VSP-pentu ja tuomari ylisti koko koiran jne. No sitten mentiin sinne mätsäriin seuraavana päivänä, punaisen sai mut "tuomarin" mielestä siinä oli sitä ja tätä, eikä sijouttanut koiraa. En malttanut olla tietenkään hiljaa ja sanoin, että jaa, ompas kumma,kun yhdessä yössä tulee noin paljon vikoja. Eilen virallisessa näyttelyssä tuomari oli aivan toista mieltä. "tuomari" siinä sitten, että monenneksiko se sitten tuli. Vastasin, että noo, ei ollut ku VSP-pentu. "Tuomarin" ilme oli todella näkemisen arvoinen ;o)
Nykyisen pennun kanssa olen ollut kerran, oli BIS3. Pennuille ja koirille, joilla kehäkäyttäytyminen ei oikein ota onnistuakseen, ovat nuo mätsärit hyviä harjoittelupaikkoja, muuta virkaa niillä ei todellakaan ole.
mitä merkitystä sillä vois olla mitä mieltä joku ventovieras ihminen on sinun koirastasi.
Tuollä mätsäreissä joita olin kesällä katsomassa, oli eräs ystäväni nuoren koiransa kanssa "harjoittelemassa". Viikonloppuna oli menossa koiran kanssa näyttelyihin, ja ajatuksena oli hankkia koiralle hiukan kokemusta. Koira oli pentuluokassa ja pentuja oli noin 15. "Tuomari" juoksutti pennut kerran ympäri, ei edes koskenut pentuihin, valitsi vain neljä jatkoon menijää ja muiden osalta homma oli siinä. Oli ystäväni hiukan kypsänä, kun ei tuosta koira mitään harjoitusta saanut ja osallistumismaksu oli meidän molempien mielestä törkeä (7e), eli ystävääni ei tuo touhu auttanut mitenkään. Harjoiteltiin sitten hampaiden katsomista ym. meillä ennen näyttelyä.
Muutenkin mätsäreissä tuntuu usein olevan tarkoituksena vain kertoa koiran omistajalle onko koira lihava/laiha ym. En ymmärrä miksi tuomaroimaan valitaan ihmisiä, jotka eivät uskalla katsoa hampaita ja muuten "tutkia" koiraa, kuten näyttelyissä tehdään.
samanlainen sopupelilaji kuin pesäpallokin on
hienoa että joku sit viitsii harrastaa jos ottaa seropin,eihän ole tarkotus että mikään koira on toimettomana.
Mut silti en ymmärrä miksi pitää rajoittaa omaa harrastusta ottamalla seropi,puhtaalla on maailma avoin kaikelle harrastukselle mitä ikinä keksii.
Ja sit kun se kisa kipinä iskee ,niin pääsee vieläpä kilpailemaan.
Arvostan koiraani yhtä paljon,on se sit seropi tai rekisteris.Ja molemmat löytyy täältä.Koirani,joka on puhdas,rekisteröity ja vanhemmat tutkittu,on kasvanut rotumääritelmästä ulos.Korkeutta on reilusti yli ihanteen.Mätsäreitä ollaan kierrelty ja vaikka siellä ei "kunnon" tuomareita olekkaan,niin sinisiä sieltä tuodaan.Seropimme tuo BIS-palkintoja.Harrastamme vain,emme kilpaile.Tämmösiäkin näköjään löytyy joille kilpailut ei ole elämän suola....
harrastustasi vakavasti..?
pitää ottaa rotukoira jonka pitää sitten papereidensa vuoksi harrastaa kaikenlaista, kun paperittoman, sekarotuisen koiran voi ostaa lemmikiksi, perheenjäseneksi ilman että pitää stressata itseään sillä menestyykö koira nyt kilpailuissa/näyttelyissä.
Paperittoman koiran kanssa voi tehdä omia juttujaan, esim ulkoilla paikoissa joissa ei ole ihmisiä arvostelemassa sen ulkonäköä tai tottelevaisuutta.
Jokainen ostakoon koiran sen mukaan mitä tahtoo sen kanssa tehdä ja tehköön sen kanssa mitä haluaa. Jos haluaa omaa egoaankin ruokkia koiran menestyksellä, kannattaa tietenkin ostaa se hyvästä sukupuusta lähtöisin oleva koira.
Tosiasia on että koira tykkää monenlaisesta toiminnasta, paperitonkin eikä kukaan varmasti vastoin omia mieltymyksiään ja itressejään hanki sekarotuista koiraa.
niin eihän kaikki ihmisetkään pärjää urheilussa, eikä kaikki naiset halua olla miss Etelä-Pohjanmaa finalisteja.
en havittele mitenkään virallisiin kilpailuihin, hih, meillä on kivaa näinkin, just tultiin raunioilta,mutta siellä oli niin sateisen märkää, että en viittinny flunssasena kauaa olla. tosta sekarotu fobiasta muuten yks hauska juttu, arvatkaa meinasinko nielasta nortin koirapuistossa yhtenä iltana, kun eräs rotukoira-mamma neljän karvakasansa tuli tosissaan huutaa että, en saa olla SEROPIN kanssa yleisessä koirapuistossa! :=)
ollut sinun sijassasi niin se akka olisi niellyt sen nortin
mutta siitä seuras vaan armoton naurunremakka, muuten lauri,sä kun oot nyt siellä kasvattajien piirissä, niin mitä muuta kasvatat kun partaas?
muut sekarotujen omistajat, ei voi olla totta olenko ainoa suomessa, kuka kulkee sekiksen kanssa.
Millä seropilla harrastan näyttelyitä ja vinttikoirakisoja?
Eli seropin, niin kuin ei rotukoirankaan, kanssa ei todellakaan voi harrastaa mitä tykkää. Rodunomaiset kokeet ja näyttelyt eivät ole avoimia seropeille.