Kamala olo. Kissa makaa viereisessä kamarissa ja hengittää tasaisesti. kaikki sanoo, ettei se selviä tästä. En haluais tulla koulusta kotiin, kun pelkään kuulevani, että se on kuollut. Käyn aina välillä tarkistamassa ovelta, että se hengittää vielä. Yön aikana pelkään, etten näe kissaani aamulla enää elävänä.
Se on ollu mulla jo kolmetoista vuotta ja on niin kiltti ja ystävällinen. En oo vielä valmis päästämään irti. Itkettää vain koko ajan.
Se on ollu mulla jo kolmetoista vuotta ja on niin kiltti ja ystävällinen. En oo vielä valmis päästämään irti. Itkettää vain koko ajan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mikä kissallasi on? miun kissa eli 12 vuotta...jouduttiin lopettamaan kun halvaantui..tippuin rappusista..yöllä.. :[[ se on ollut nyt kuolleena noin hum,hum...vähän yli 2 vuotta...mie olin ihan shokissa ku se kuoli..siis..en ensin oikein tajunnut mitä tapahtui mut seuraavana päivänä..."hei,missä jesse on?!" [jesse oli meitin kissan nimonen..tai oikeastaan sen nimi oli jessika..] olin ne ekat viikot ihan shokissa...mummokaan ei enää kestänyt kun itkin kokajan..mutta,kyllä siitä yli pääsee...sytytän edelleen joinakin viikonloppuina ja joinakin pyhinä,kynttilän kissani kuvan eteen...nyt miulla on 3 marsua..ne on auttanu todella paljon tässä ylipääsemisessä..että suosittelisin sinullekkin,että jos nyt kissallesi käy niin huonosti että se ei parane....niin..ota jokin muu lemmikki...en siis tarkoita että heti..mutta,se auttaa TODELLA paljon...
Kuolema on luonnollinen asia ja meille kaikille joskus eteen tuleva. Itseltäni kuoli rotta reilut puoli vuotta sitten ja voin sanoa, että tiukkaa teki. Olen kuitenkin kokenut lemmikin kuoleman monasti aikaisemmin, joten "kokemus" ei ollut ensimmäinen. Pelko on ymmärrettävää. Se varmasti kaivaa sinua nyt. Voit tehdä rakkaan kissasi olon eteen kuitenkin jotain, eli ole hänen lähellään ja tällöin saat myös itse konkreettisesti kokea hänen poislähtönsä ja olla lähellä saattamassa. 13-vuotta on kunnioitettava ikä kissallesi. Hän on varmasti elänyt hyvän elämän kanssasi. Nyt en halua olla ilkeä, kun puhun kissasi mahdollisesta kuolemasta. Tahdon kuitenkin olla rehellinen. Et kertonut tarkempaa syytä kissasi "selviytymisestä" jostakin, eli onko se kovin sairas?
Oikein paljon jaksamista sinulle Shannon ja muista että kuolema on osa elämää ja luonnollinen, jopa kaunis tapahtuma. Kissasi saa levon ja vaikka sinun seuraksesi jää suru, niin muistot tekevät siitä kauniin. Usko minua, sinä pääset sen yli. Rakkautta kissaasi ei kukaan koskaa voi viedä sinulta pois!
kuten edellinen kirjoittaja totesi, kuolema kuuluu elämään. Joskus on parasta kuolla, sillä elämä voi olla liian suurta kärsimystä kestettäväksi ja silloin vain eläimen omistaja voi tehdä ainoan oikean ja lempeän teon eläimelleen: antaa ikuisen unen.
... myös se, että ymmärrät, milloin on aika päästää lemmikkisi ikuiseen lepoon.
Jos kissasi ei ole oma leikkisä itsensä, on sillä todennäköisesti kipuja. Paikallaan makaava, rauhallinen, kehräävä kissa voi tehdä kivuliasta kuolemaa, ja tällöin omistajan on mietittävä, olisiko kissa parempi armahtaa.
Älä siis pitkitä kissasi kärsimystä, jos tiedät lopun olevan tulossa. Voimia ja toivotaan, että kissallasi on kaunis loppu, jos sen aika on nyt tullut.
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu ja siksi me Elvis-kisun kanssa lähetämme sinulle lohduttavat ajatuksemme ja halaukset. Jos kissasi aika on nyt nukkua pois, yritä ajatella että muistot kisustasi ei kuole koskaan ja ne antaa sinulle voimaa. Minun kissani, Mirre oli 13 vuotias kuollessaan ja sillä tulee aina olemaan paikka sydämessäni ja muistot elää ikuisesti!
Kissa nukkui pois eilen 17. päivä vain pari minuuttia sen jälkeen kun olin käynyt tarkistamassa, että se hengittää.
Oli helpottunut olo. mietittiin jo nukutettavaksi viemistä, kun ruoka ei pysynyt sisällä ja kissa oli pahasti kuivunut. Onneksi ei tarvinnut tehdä sitä päätöstä. Nyt pitää vain yrittää jatkaa eteenpäin. Minulla on onneksi tukena myös koirani ja toinen kissa joka on 24 vuotias.Kiitos myös vastanneille myötätunnosta
:] ihan hyvä jos kerran kissa oli sairas..se pääsi pois....eikä sen tarvitse enää kärsiä... :]] koetas jatkaa elämääsi ;D ja pian minä saan kissan :DD *hyppii ja pomppii ilosta*
Luin juuri että kisusi nukkui pois. Luulen että se tuntuu kuitenkin helpommalta ja hyväksyy paremmin sen, kuin jos olisi joutunut tekemään päätöksen, että täytyy nukuttaa pois, kuten me jouduimme Mirren kohdalla tekemään.
Voimia sinulle ja jaksamista. Onneksi sinulla on koira ja toinen kisu, ei tunnu niin tyhjältä. Nyt vielä kisun poismeno on kipeä paikka, mutta kun aikaa kuluu, ne muistot ei tee enää niin kipeää.