Kokemuksia hamstereiden kuolemasta

Niin. Tarvitsisi nyt vähän tarinoita muiden hamstereiden viimeisistä hetkistä, kun oma kuoli eilen kello 18.30.

Tässä omani:

Olin kaverilla, ja soitin äidilleni että tulen kun olen syönyt lettuja täällä. Sitten minä lähdin kotiin, ja kun olin jo kotikadulla äitini soitti. Luulin, että hän olisi soitellut missä olen tulossa. Siksipä en viitsinyt vastata, vaan poljin nopeasti kotiin. Kotona äiti selitti tilanteen. Sen, että hän oli vienyt hamsterilleni spagettia ja jauhelihaa, maustamatonta tietysti. Äiti oli huomannut hamsterini retkottavan pesämökissään, siis siinä ei ollut kattoa, tasanteen alla. ( Katto puuttuu, koska koko mökki ei mahdu tasanteen alle. Muutenkin hamsteri oli työntänyt mökin pois tieltä ja muovaillut vessapaperista itselleen pesän. Vessapaperin joukossa erittäin vähän pesävanua. ) Äiti ihmetteli, että miksi hamsteri siihen oli mennyt nukkumaan, kun oli tehnyt sen toisen vessapaperi pesän viereen. Epäilin aluksi vanhuutta, mutta hamsterihan oli vasta puolitoistavuotta. Äiti oli huomannut hamsterini hengittävän hyvin hitaasti silmät sirrillään ihan lötkönä. Äiti oli sitten nostanut hamsterini parempaan asentoon purujen päälle, sellaiseen kohtaan mistä sen näki todella hyvin, eli keskelle häkkiä. Hamsterini silmät olivat ihan auki, ja sen viiksikarvat väpättivät hennosti sen hengittäessä hitaasti, luultavasti viimeisiä hengenvetojaan. Äiti oli soittanut minulle monesti, hädissään. Kun olin silittelemässä hamsterini päätä, se hengitti vieläkin. Olihan siinä suuri suru. Edellisenä iltana hamsteri oli kuulemma vihgahdellut oudosti, ja hyppinyt. Kävelytyyli oli sellainen selkäkyyryssä oudosti lyllertäen. Äiti kuvaili, että ihan niikuin sillä olisi selkä niksahtanut. Mutta niin ei ollut päässyt tapahtumaan, ainakaan tietääkseni. Minä olin huomannut leikkiessäni hamsun kanssa, että se oli yöllä tasanteen tikapuiden alla selällään, eikä päässyt ylös. Menin auttamaan sitä, ja siitä se virkosi. Näin tapahtui kaksi kertaa, paitsi että hamsterini toisella kerralla makasi selällään avun tarpeessa ilman että tikapuut painoivat vatsan päällä. Eikä oikein siinä voinut selkä niksahtaa, kun paljon puruja selän alla. Sitten siinä etsin kun hamsteri hengitteli hiljaa, sille nenäliinan pään alle. Pää oli veltto, hamsteri vain liikutti tassujaan parempaan asentoon. Oli siis kylkiasennossa. Laitoin vielä sen toisen tassun alle pienen paperilappusen, jossa oli tieto siitä , että olin saamassa hamsteria. Hamsterini ehti olla meillä vuoden, joululahjaksi siis sain. Otin kaksi kuvaa, ja silittelin sen päätä. Äitini oli yrittänyt saada hennosti hamsterini silmiä auki, mutta ne olivat lurpsahdelleet auki. Äiti oli lopulta päätynyt tulokseen, että sai kuolla vaikka sitten silmät auki. Koko perhe tuli siinä sitten silittelemään sitä, ja toivottelemaan hyvää matkaa taivaaseen, ja tietysti toivomaan onnellista loppuelämää hamsterille. Siinä kun kaikki olivat, hamsteri lopetti hengittämisen ja vaipui ikiuneen. Minä jäin silittelemään sitä vielä tunniksi. Sen jälkeen isä tuli ja oli hakenut pienen väliaikaisen pahvilaatikon, johon nenäliinoja alle pehmikkeeksi. Siinä hamsterini sai olla siihen asti, kunnes kerkisin tekemään sille haudan. Tietysti suretti, kun isä vei sitten kuistille hamsterin viileään, ettei matoja rupeaisi kasvamaan mahassa. Äiti toi kauniin pitsiliinan, jonka voisin laittaa sitten sille sen viralliseen hautaan. Olin niin järkyttynyt, että päätäni särki ja vatsassani myllersi. :( En nyt tänä päivänä mennyt kouluun, koska vieläkin huono olo ja itkettää hirveästi. Kävin aamulla silittelemässä hamsteriani, kuistilla, ja se oli jäykistynyt. Silmät sirrillään, kylkiasennossa. Kävin sille nenäliinapeiton askareltelemassa, ettei tulisi kylmä pikkuiselle.
Kuolin syytä ei haluta käydä varmistamassa, sillä tiedetään jo, että aika varmasti tassussa olevasta kasvaimesta johtui tämä kuoleminen. Tai sitten, ripuloi hamsteri aika paljon viimeisinä päivinään, olisiko jokin suolitukos. Voihan se olla niinkin, että koko vatsa oli täynnä kasvaimia. Onneksi nyt pääsi tuskistaan, ei tarvitse kärsiä. On se kyllä kamalaa, kun eivät anna merkkejä kuolemisestaan. Aamullakin juoksi tuhatta ja sataa sängylläni iloisena. :c

Sitten niitä teidän kertomuksia?:(
P.S. Hamsterin jäykistyminen on kamalaa. Tuntuu, että se olisi jokin vanulla täytetty näyttelyesine. Ei pikkuisesta enää eloa lähde. Hautaan olisin halunnut siistiä vähän peffaa hamsulta, kun ripuloidessa meni likaiseksi. Mutta ei se taida kovin hyvin onnistua, kun jäykistynyt. Hautaan olisi saanut mennä siistinä. Mutta suupielestä kostella paperilla piltin putsaaminen varmaankin onnistuu. Kun söi pilttiä, takertui suupieleen pilttiä, ja on siinä nyt tahmeana klönttinä. Oma kultani