helppikää

jokainen kokee jossain vaiheessa seurustelua samanlaisen tilanteen. pieni ihastuminen on sallittua jos se ei mene liian pitkälle. luultavasti se menee ohi kun annat ajan kulua. jos taas huomaat että tunteet poikaystävääsi kohden viilenevät ja ajattelet vain tätä uutta ihastusta kannattaa miettiä jatkaakko seurustelua. mä en tiedä mitään pahempaa kuin olla suhteessa joka on yksipuolinen.

Kun mä luin sun tekstiis, musta tuntu niin kuin olisit puhunut musta itsestäni. Okei, mun stoori: oon seurustellut reilut 2 vuotta jätkäni kanssa ja me ollaan hyvä pari. Eli kaiken pitäis olla hyvin. Silti mä jotenki aina onnistun kerää jätkiä ympärilleni ja välillä ihastun itsekin. Me ei asuta kundikaverini kanssa samassa kaupungissa. Mulla on ollu muutamia jätkä tuttavuuksia tän kahden vuoden aikana (ei siis mitään pettämistä kuitenkaan), ne on ihastunu muhun ja haluais tutustuu paremmin. En mä kuitenkaan vois vaikka haluaisinkin, koska seurustelen. Mä en haluis uhrata mun suhdetta ihan kenen tahansa takia mut mustakin tuntuu välillä että haluan vaan elää ja mennä ja tutustua ihmisiin. Mut voin lohduttaa että se on yleensä ohimenevää. Välillä haikailen jotain muuta, mut sit tajuun miten onnellinen saan olla kun mulla on jätkä joka rakastaa mua oikeesti. Välillä mä mietin, että rakastanko sitä, kun ihastun kuitenkin niin helposti, mut jos en rakastais niin oisin kai jo menny. Halusin vaan sanoa sulle että älä tee hätiköityjä päätöksiä jos oikeesti välität jätkästäs. Me ollaan nuoria ja hormonit heittelee, ei kannata antaa niiden aina viedä.
Tsemppiä ja vastailepa jos haluat. =)