Pennun eroahdistuksen ehkäisy

No niinpäinhän se menee, että pentu ei osaa olla yksin, sitä opetellaan pikkuhiljaa ja aikuisena se sen osaa. Pennut tuhoaa, aina. Ei sitä tarvitse eroahdistukseksi diagnosoida. Eihän pikkulapsetkaan osaa yksin olla.

Arvokkain omaisuus turvaan ja alun yksinoloajat lyhyiksi. Vaikka joka päivä kauppareissun ajaksi ja siitä se lähtee. Ihmisen poissaolo pitää tehdä luonnolliseksi asiaksi, sitä ei huolestuneena valmistella, eikä takaisintullessa koiralle ensimmäiseksi anneta huomiota.

Pennun kanssa on hyvä ajoittaa homma niin, että pentu on valmiiksi kylläinen ja uninen, jotta se todennäköisesti nukkuisi. Ihan kuin vauvankin kanssa.
Kokemukseni mukaan se kaksi vuotta on koiralla ikä, jolloin tuhoaminen loppuu, kyllä se vähentyykin ennen sitä, mutta jatkuu satunnaisena parivuotiaaksi.

Jotkut pitää hyvänä jättää koiralle tekemistä yksinolon ajaksi, itse suosin tyyliä, että koiran pitäisi nukkua yksin, eli en aktivoi.

Me ei missään vaiheessa otettu tavaroita pois paikoiltaan, eli esim kengät oli eteisessä, kirjat hyllyssä ym ym. Aluks jätettiin pentu yksin vain vähäksi aikaa kun se nukkui mutta kun ei se ees huomannut että lähdettiin tai tultiin takas niin pidennettiin suoraan yksinolo aikaa. Nyt pentu 6kk, aina aamuisin töihin lähdettäessäjätetään ruoat kongeihin ja piilotellaan nameja, mutta esim kauppareissun ajaksi ei jätetä mitään. Tavarat edelleen samoilla paikoilla eikäniihin ole koskenut (vielä) :)

Alkuun postilaatikko/roskis käynnit yksin, pikkuhiljaa kaupassa käynnit jne. Ei ole koskaan tuhonnut mitään, vaikka on vähän toisella vuodella. Nukkuu vain kun yksin on. Sanon lähtiessä että odota, käyn kaupassa/töissä jne.

Otin 4 päivää sitten 11-viikkoisen mäyräkoiran pennun. Pentu on oppinut sisäsiistiksi.

Ongelma on eroahdistus. Se huutaa kun lähden ovesta ulos, suihkuun tai vessaan. Tällä hetkellä voin käydä jo paremmin vessassa kuitenkin.

Ulos lähteminen on kuitenkin iso ongelma sekä yöt. Koira hyppii ja huutaa sekä puree sänkyä kun ei pääse sänkyyn. Olen tehnyt sen virheen viime ja toissa yönä että otin sen kanssani sänkyyn koska en yksinkertaisesti voi valvoa öitä. Sillä on oma sänky sänkyni vieressä, jossa se joskus nukkuu kun teen tietokoneella juttujani kirjotuspöydän ääressä (=koira näkee minut). Koira otti sänkynsä heti omakseen kun tuli tänne. Sänkyni on sen verran korkea että koira ei näe minua. Se ei pyri koskaan sänkyyn ellen minä ole siellä. Heti kun menen sänkyyn, alkaa huuto, jonka varmasti myös naapurit kuulevat pitkin päivää.

Koiran kolmantena päivänä lähdin ensimmäistä kertaa kouluun. Se jäi tänne huutamaan, mutta palatessani takaisin koira oli hiljaa, oli ilmeisesti sohvalla olohuoneessa nukkumassa. Leluihin ei ollut koskenut. Oli todella väsynyt, kävi heti nukkumaan, eli oli varmasti huutanut ja stressannut koko 3 tuntia kun poissa olin. Ennen tätä olen tehnyt poissaoloharjoituksia (vessaan, makuuhuoneeseen, ulos) ja aina huutaa perään ja kauan. Olen yrittänyt tulla takaisin toisesta huoneesta tai ulkoa kun koira on hiljaa, mutta vähän mahdottomalta tuntuu kun se ei vaan ole hiljaa. On vaikeaa ajoittaa juuri siihen sekuntiin ulostulo, kun se vetää henkeä. En kerkeä koskea edes ovenkahvaan. Harjoituksia olen tehnyt sekunneista minuutteihin, tunnista kolmeen.

Eilen sitten lähdin kauppaan ja tunnin päästä palattuani sisälle oli tehty kaikki tarpeet. Koira myös huusi kun lähdin ja kun tulin takaisin, kuulin sen käytävään saakka jo palatessani.

Koira kuuntelee hyvin karjaisuja ja ärähdyksiä. Voisinko toisessa huoneessa ollessani esimerkiksi huutaa oven takaa "hiljaa" ja tulla takasin kun se on hiljaa? Pitääkö sitä kehua sen jälkeen? Useissa paikoissa lukee että ei saa kehua kun tulee takasin vaikka olisikin hiljaa, vaan tulee sitten vaan eleettömästi takaisin kun se on hiljaa. Koira jatkaa kitinää myös sen jälkeen kun olen palannut, mutta se enää kilju.

Suurin ongelma on kuitenkin yöt. Tein viime ja toissa yönä ison virheen ottaessani koiran sänkyyn. Poikaystäväni ei siedä koiraa sängyssä ja totta puhuen itselleni olisi myös mukavampi vaihtoehto jos koira nukkuisi omassa sängyssä sängyn vieressä. Näin haluan sen olevan. En voi kuitenkaan antaa koiran kirkua koko yötä kerrostalossa. Itse ehkä sietäisin opetuksen nimissä, mutta naapurini varmasti ei. Minulla on ollut 2 koiraa aiemmin vanhempieni kanssa ja tällaisia ongelmia ei koskaan ole ollut. Pennut eivät ole olleet koskaan eroahdistuneita vaan jääneet kotiin nukkumaan eivätkä ole tuhonneet mitään.

Herään kuudelta aamulla lenkittämään koiran ja noin 8:30 lähden kouluun. Lenkki on noin 30-45min sen omaan tahtiin, koira on kiinnostunut ja aktiivinen. Annan sille sen jälkeen ruokaa ja menen suihkuun. Tänään se antoi olla rauhassa suihkussa, leikki maitotölkillä ja söi porsaankorvaa. Kuitenkin kun menin hetkeksi taas sänkyyn makailemaan, koira alkoi huutaa, hyppiä ja kitistä.

Pentu seuraa myös kuin hai laivaa kun se ei nuku. Ilmeisesti olettaa että ei voi päästää minua silmistään. Leikin pennun kanssa, käytän sitä ulkona ja muutenkin teen etsi-harjotuksia ja muita käskysanoja yritän opettaa, kuten istu. Istua se jo melkein osaakin ja istuukin aina kun jotain on saamassa. Se on hämmästyttävän fiksu koira ja kiinnostunut opeteltavista asioista.

Haluaisinkin nyt ihan konkreettisen, kokemukseen perustuvan neuvon, mitä tehdä. Kokeilen mieluusti jotain tekniikkaa, joka on jonkin kohdalla toiminut. Suurin huolenaiheeni on tällä hetkellä yöt. Pitäisikö minun mennä pennun viereen lattialle nukkumaan, vai oppiiko se siinäkin että saa olla mun vieressä ja haluaa silti sänkyyn?

Eilen tullessani koulusta kävin yksin sänkyyn vähäksi aikaa lepäämään. Koira oli siinä vaiheessa todella väsynyt ja nukkui sohvalla vaikka huomasi minun menevän sänkyyn. Sain olla sängyssä itsekseni noin tunnin verran, vaikka koira välillä olikin hereillä. Noin tunnin päästä se kuitenkin tuli taas sängyn päätyyn huutamaan. Öisin on kuitenkin pakko päästä sänkyyn heti tai muuten alkaa kaikki edellä mainittu.

Pentu joutuu olemaan arkipäivisin yksin 3-6h. Poikaystäväni ei asu luonani (on käytännössä pelkästään illat ja yöt täällä) joten olen yksin tekemässä näitä harjotuksia päiväsaikaan ja aamulla.

Luonteeltaan pentu on aktiivinen. Se on kiltti, leikkisä ja tykkää olla sylissä. Ei pelkää ulkona mitään. Se on ollut luonani vasta vähän aikaa ja uskon että ajan kanssa siitä tulee oikein hyvä koira, kunhan minä nyt osaisin jotain sen kasvatuksen suhteen tehdä oikein.

Ei tässä ole vasta kun muutama uneton yö takana, mutta alkaa jo vähän itkettää pelkästä väsymyksestä.

Jos joku jaksoi lukea ja antaa vielä neuvonkin, olisin erittäin kiitollinen! :)