" Ota löysin rantein, älä jännitä,

Minä olen ihmetellyt eilisen jälkeen kun kunto ja into on niin korkealla, no sitä mäkihyppyä seurasin ja aina kun hyppääjän sukset irtosivat hyppyrin laelta tuntui se minun mahan pohjassa, kuin olisin ollut suksien kannoilla.
Minulla on paljon kesällä sekä talvella urheilulajeja joita seuraan, kesäisin suunnistus, se oli minullakin harrastuksena nuoruusvuosina, ja kesäiset kenttälajit.
Helpompaa olisi luetella mitä en välitä katsoa, mutta joskus tulee seurattua mitä telkusta sattuu tulemaan, mieluummin kuuntelen selostusta oli se mistä lajista hyvänsä.

Olen kerran ollut painikilpailua katsomassa mutta..mutta se ei ollut minun juttu.
Sulkavan soutuakin muutamana kesänä enpä minä mitään ihmeitä siitäkään ymmärtänyt, mutta olisiko siitä tullut jotain voimaa, pelkkä ajatus 60 km soudusta jo hirvittää!

Luonteenpiirteitä joita luettelit, samoja löytyy, jääköön tunnustamatta mitä.

Nyt on iltapäiväkahvin aika, ostin joitain kierukoita (olikohan ne kahvileipiä).

Samoja ominaisuuksia, suuruudenhulluutakin joskus, muun hulluden ja hulluttelun ohella.

Urheilua katsoessa katsojan pulssi kiihtyy ja mitä kaikkea se tuo radiotoimittaja tuossa luettelikaan. Helpompaa on tuo pulssin kiihtyminen kun juo kupin kahvia, ja hiki tulee kun maustaa ruokansa vahvoilla mausteilla, niin, että suusta savu nousee.
Hikoilukin kun oli yksi tuon urheilua seuraavan hyvä ominaisuus, terveyttä edistävä.

On tänään vähän hatuttanut, kun viimeisimmän muuton jäljiltä ei löydy mitään. Iso laatikollinen pelkkiä uusia energialamppuja on kadoksissa. Sammui tämä yksi tärkeä valo ja onnistuin jostain kaivamaan tavallisen lampun loistamaan tärkeän tekemiseni ylle.
Ostin uuden laturinkin, käyttämättömänä sekin katosi jonnekin muuton tuoksinassa. Oli pakko karsia kalusteita ja muuta roinaa, meni kai toiseen varastoon sekin.

Huonosta muistista kärsii, mutta kun muistan tuoneeni tärkeät tavarat tänne!
Asuukohan meillä kuitenkin joku muukin, kun hukkaa kaiken.
Ei kyllä muiden kenkiä näy, liekö kengätön?

Tulis nyt talvi. Loppuis tämä valojen kansa nyhrääminen edes keskipäivän ajaksi. Tuo ompelukone, ja tilatun hameen kangas, omiakin ompeluja ja aina pimeää.

Seuraavaan kertaan jää nuo muut inhottavat ominaisuuteni, nälkä kasvaa ja ruoka tuoksuu uunissa. Syömään ja lihomaan tästä, kun satakiloiset lähettävät terveisiä, enhän minä millään pärjää sellaisille, vaikka söisin kaksi annosta.

Tuoksua karjalanpaistin iltapalaksi.

Sana on vapaa ja urheilu aiheen pakko on jotakin kirjoittaa. 50 luvulla oli Olli Mäki minulle ihanne. Hän oli nyrkkeilijä jolla oli tekniikka hallussaan. Sitte oli Bob Fischer kova sana shakissa. Shakkia olen itsekin harrastanut ja varmaankin siitä on peräisin minun melkoinen pohjakunto.

Voitinkin kerran shakissa erään lomapaikan vieraisiin kuuluneen miehen joka joka päivä huuteli. Pelaako kukaan shakkia? Voitin kevyesti hänet ja siihen loppui myös hänen pelikaverin etsiminen ja meidänkin pelit. Miksi olin niin tosissaan enkä antanut hänen voittaa aluksi?

Voimat ovat alkaneer väheneen kun seuraan niin vähän urheilua Voin hyvin alkaa seuraamaan urheilua jospa voimia tulisi siitä lisää.

Kiitos kunnon naurun purskahduksesta!!
Tuo älykkyysosamäärä !!!

Kyllä urheilua on mukava omasta keinutuolista käsin katsoa. Tyypilliseen suomalaiseen tapaan yleisurheilu ja talvella hiihto ja mäenlasku ovat mielilajeja.
Nyt Janne Ahonenkin paluun mäkeen teki. Kiva jos mäkimiehemme palaisivat taas tunne kärkisijoille päin. Taitoluistelua tykkään katsella varsinkin silloin kun omia luistelijoita on mukana. Mutta kyllä ne kärkipään luistelijat oppii tuntemaan. Mistä nyt putkahti mieleen Katarina Witt itä-saksalainen huippu aikoinaan.
Jääkiekkoakin ennen katselin mutta en enää sen vuoksi kun telovat toisiaan rammoiksi. Välillä tuntuu että houkutteleeko se paremmin katsojia tuo äärest kova ja aggressiivinen pelityyli.
Omassa nuoruudessa harrastimme paljon liikuntaa ja urheilua. Itsekin urheiluseuraan kuuluin ja kilpaakin hiihdin. Nyt hyvä kun pyöräilemään ja kävelemään pystyn, juoksemaan en.

Shakkia on tullut pelattua miesvainaani kanssa paljonkin, arvatkaa kumpi voitti aina. Jokaiselle lapsenlapselle olen shakin siirrot ja säännöt opettanut (siis miten mikäkin nappula liikkuu. Aika nuorena ne saavat juonenpäästä kiinni. Kyllä 13 vuotinen pojanpoika pistää minulle hyvin hanttiin ja tehnyt matinkin.
Vähemmin nykyään tulee pelattua, joskus kuitenkin. Korttipelit ovat mukavaa ajankulua.

Mäkihyppy on minunkin mielestäni kiinnostavaa katsottavaa, vahinko vaan että paras suomalaismenestys on hiipunut. Aikoinaan käytiin Puijon kisoissa koko perhe ja ihastuin Veikko Kankkoseen, sain nimmarinkin. Ensimmäisiin hiihtokilpailuihin osallistuin jo viisivuotiaana, ja suksittelusta pidän vieläkin. Kaikkea yleisurheilua harrastettiin kylän lasten ja nuorten kanssa joukolla, murrosiässä oli jo muutakin kisailua mukana. Kun sain joululahjaksi ensimmäiset kaunoluistimet, aloin melkein asua koulun luistinradalla. Oppikoulussa jumppamaikaksi saatiin kaunoluistelua valmentanut ope, ja kehityin aika taitavaksi. Taitoluisteluahan se nykyisin onkin ja sen lajin kisat katson aina tarkkaan.Aikamoinen vesipeto olin, ja kaikkihan me sisarukset oltiin uimamaistereita, lapsuudesta tuokin laji on mieluisaksi jäänyt.

Huvittaa tuo tutkimus , että urheilun katsominen nostaa sykettä ja siten nostaa kuntoa. Eihän sitä niin tosissaan pidä ottaa, että hikoilee ja verenpaine nousee !
Luin samalta sivulta, miten pähkinät ja mantelit ovat terveellisiä, mantelien suurkuluttaja olenkin aina ollut. Kohtahan on sesonki, kun glögikausi alkaa...minulle mantelit ovat siinä tärkein ainesosa , ja joulupuuroonkin voin lisätä niitä kourallisen. Joulun aikaan pitää olla aina kuohossa kuorellisia erilaisia pähkinöitä , joita saa saksilla rikkoa, lisäksi aitoja ruukkurusinoita. Suklaakonvehdit voin kyllä sivuuttaa keveästi, ehkä pari vihreää kuulaa menee. Toiste lisää , joka aiheen alla kai voi jotain suuhunpantavistakin puhua.

Tuota shakin mysteeriota olen joskus ammoisina aikoina joutunut miettimään, kyllä siinä täytyy yhteys ÄO: ään olla, nolla mikä nolla, onpa mulla helppo olla. Ei silti kyllä kiinnostustakaan, tuntikausia joittenkin palikoitten siirtoa tuijottaa.
No lohdutukses, se yleinen ÄO mittaa vain muistaaksein juuri tätä palikka-älyä, logiikkaa ja matemaattista älyä tai jottain sinne päin.
Bridge on myös älypeli, keskittyminen ja muisti tärkeää. Ai sitäkö minä, no en tosiaan sitäkään, mulle riittää pasianssit, mustamaija ja sika, sellaset lasten kanssa pelattavat. Juu, tietysti hassunkuriset perheet on ihana.

Vaikka yhden voitin, kuitenkin useammalle hävisin shakkipelissä, Pelissä vaaditaan myös kunnossa olevaa fysiikkapuolta joten kuntoa parantavaa urheilua shakki on Älykkyysvaatimuksista en tiedä, mutta sen tiedän, että vaaditaan nopeaa hahmotuskykyä eri vaihtoehdoista ja parhaan siirron valinta sekä sokean pisteen varominen, ne on tärkeä hallita.

Itse pelatessani usein näen olevani uhattuna, mutta kun mietin kaikkia vaihtoehtoja unohdan uhan ja teen häviöön johtavan virheen kun lähden hyökkäämään. Tavallisessa elämässäkin on hyvä muistaa niitä sääntöjä eikä lähteä hyökkäämään tosta vain.

Noo, ei minulla ensimmäisenä Lavi ollut aatoksissain kun tään viestiketjun alotin, vaan tää ralli. Onhan varmaan paljonkin ´frouvia´, jotka piut-paut Laville ja rallatteluilleen antavat, ovat antaneet. Aika tiukka täti tää mainitsemasi rouva, mitenkä lie sitten rouvalle noin antipaattinen asenne Lavia kohtaan syntynyt.

Jossain oon aikasemmin varmasti kertonut senkin, että pikkusen kerkisin Laviin tutustua, kun Haminan ups.kerholla satuttiin joskus samassa pöydässä istumaan.. Ihan miellyttävä ihminen hän, hissukseen istuskeltiin ja elämän tosiasioista juteltiin, ei hän itseään millään lailla ns. tehnyt tykö, päinvastoin. Se oli sitä aikaa se, minäkin vielä alle viiskymppinen. Yleensä miellyttävät muistot tapaamistani ihmisistä päällimmäiseksi jääneet.