näen lähes joka yö painajaisia työstäni. olen pikaruokalassa kassalla töissä. uni on usein samantyyppinen..en saa asiakkaan tilausta hoidetuksi millään vaan se venyy ja venyy ja juoksen paikasta toiseen, on kamala kiire eikä uni lopu millään. herään siihen, että sanon mielessäni itselleni "en ole töissä nyt vaan omassa sängyssäni, minun ei tarvitse välittää asiakkaasta tippaakaan vaan voin jättää hänen tilauksensa siihen". sitten saan taas nukuttua vähän aikaa kunnes samanlainen uni alkaa taas. näkeekö kukaan muu unta töistä? pitäiskö mun mennä lääkäriin?
painajaisia työstä
työhullu :)
62215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No saat sentään nukuttua painajaisista huolimatta. Mä taas herään keskellä yötä ja sitten alkaa työasiat pyöriä mielessä enkä saa enää unta. Unilääkkeet sentään joskus auttaa.
Oisko aika vähän pysähtyä, ja miettiä missä mennään...vaikuttaa siltä että työ alkaa olemaan koko elämä.Kuulostele itseäsi,hae apua jos tuntuu että kaikki ei ole ok.Itselläni alkoi työuupumus just noin nyt pitkä sairasloma edessä.
Edellisessä työpaikassani kärsin ihan samanlaisesta ongelmasta, olin nimittäin töissä kaiket yöt! Olin silloin erittäin suuritöisessä ja kiireisessä kaupassa duunissa, ja öisin olin ikään kuin unen ja valveen rajamaastossa mukamas kassalla ja kuitenkin koko ajan tajuten että makaan omassa sängyssä. Joskus huusin unissani asiakkaille että menkää helvettiin siitä, nyt on yö ja tämä on minun koti! Ja joskus olin ihan paniikissa, että täällä mä vaan nukun kassalla, ja vieläpä puolialasti! Kuitenkin samalla tiesin että kotonahan tässä ollaan, omassa sängyssä. Mutta unesta oli tosi vaikea päästä irti, ja juoni oli just tollanen, että tekee ja tekee mutta mitään ei mukamas tapahdu vaikka kuinka yrittää. Jonot kasvaa ja asiakkaat hermostuu...
Mulla tuota "yötyötä" oli lähinnä sellasina kausina kun töitä oli todella paljon ja olin hyvin väsynyt. Epäilen että se oli loppuunpalamisen alkusoittoa, onneks pääsin eroon siitä paikasta! Nyt uudessa paikassa olen myös tehnyt jonkun verran yötuuria, sillä alku ja uuden opettelu on aina stressaavaa. Mutta ei onneks enää joka yö.
Pikaruokala on kyllä niin hektinen ja ressaava paikka että en yhtään ihmettele vaikka siitä ei pääse eroon yölläkään...
Itselläni on aivan samanlaisia kokemuksia siltä ajalta kun olin ison kaupan kassalla töissä. Työt alkoivat tulla uniin muutama viikko sen jälkeen kun olin aloittanut siellä töissä, ja ne jatkuivat ehkä kuukauden verran. Tein kassahommia lähes joka yö, löin tavaroita koneelle ja etsin täkistäni viivakoodia sun muuta.
Unet siis loppuivat, onneksi. Luulen että ne loppuivat siinä vaiheessa kun olin sisäistänyt hommat enkä enää jännittänyt että teen virheitä. Olen myös kuullut että monella muulla on ollut samanlaisia kokemuksia. luulen että oireilu unissa johtuu stressistä ja siitä että pelkää tekevänsä virheitä.
olen siis ollut töissä pikaruokalassa jo 3 vuotta ja koko tämän ajan olen kärsinyt enemmän tai vähemmän näistä painajaisista. nukuttua olen muuten saanut hyvin, joten ne eivät ylivoimaisesti ole minua häirinneet. mutta onhan tää ihan sairasta ja ehkä mun olisi pitänyt hakea apua jo aikaisemmin.
nyt olen kuitenkin ottanut aivan uuden asenteen työssäni! en stressaa enää niin paljoa, vaikka olisikin kiire ja olisin hidas. antaa asiakkaiden odottaa! ihmisillä on joka paikassa muutenkin ihan liian kiire.. ja en enää näe painajaisia kovin usein..
ongelma, mistä nää painajaiset tuli, oli se että meillä tietysti pikaruokalassa painotetaan sitä, että pitää olla nopea. joskus otetaan jopa sekunttikellolla aikaa, että kerkiätkö palvelemaan asiakkaita tarpeeksi nopeasti. mikä on kyllä ihan sairasta! meillä on oikein määritelty aika, missä ajassa asiakas pitäisi palvella (1 min.) ja tätä seurataan kuukausittain, että ollaanko tarpeeksi nopeita ja huomautetaan, että nyt tossua toisen eteen, jos ajat alkavat olla liian pitkiä. sairasta! ja tiedän, että tällaista se on monilla muillakin työpaikoilla. työnantajat saisivat vähän miettiä työntekijöidenkin jaksamista! mutta eihän ne meistä välitä..
Olen paperitehtaassa töissä ja olen nähnyt painajaisia, kuinka saan rikottua kaiken tekemisilläni ja syntyy katastrofi.
Minulle kerrottiin, että se saattaa johtua stressistä. Hyvinkin mahdollista, sillä otan työstäni paljon paineita.
Minulle työni on elämäni.