Olin kerran eräässä työpaikassa,siellä työkaverina eräs mies ja satuimme yht-aikaa joskus ruoka pöytään, en meinannut pystyä syömään Hän jutteli niin hauskoja. Tämä on Hänen antamasta kirjasta otelmia.
Kalakukon naatinto ohje.Avoo nyssykkä,poista kiäreet. Ota iso veihti, ja pien huarukka,paa eväs etees topakalle pöyvälle (ei sua täristä). Hätistä muut loitommalle(voip räiskyä)iso veihti kärki eillä keskelle kukon selekee ja leikkoo mylykyttämällä eistaas kämmenen mentävä aakko. Nosta läpmpäre kättees,pua voita piälle ja hujauta iäntä kohti.Se ol kuorta särpimeks,huokase ja raahotu,ota huarukka käteen ja kato kukon sisään. Näläkä on tolukoton,etkä sisällöstä sua selevää?Usko pois,eissäs on herkkuva,se mössö aitoo Partas- Hannan-vainoon reseptillä luajittua Savolaista pikkelsjä -oikeeta ahvenkaloo
kylyki kylessä toista kiloo ja joku välissä sitä ihteensä,eli punasilimä possun kylykee,helekutin hyvee läskijä tolokuttoman hyvee...
Aitoja muistoja 1976vuuvelta... Onhan aihetta nauruun..
Kalakukon naatinto ohje.Avoo nyssykkä,poista kiäreet. Ota iso veihti, ja pien huarukka,paa eväs etees topakalle pöyvälle (ei sua täristä). Hätistä muut loitommalle(voip räiskyä)iso veihti kärki eillä keskelle kukon selekee ja leikkoo mylykyttämällä eistaas kämmenen mentävä aakko. Nosta läpmpäre kättees,pua voita piälle ja hujauta iäntä kohti.Se ol kuorta särpimeks,huokase ja raahotu,ota huarukka käteen ja kato kukon sisään. Näläkä on tolukoton,etkä sisällöstä sua selevää?Usko pois,eissäs on herkkuva,se mössö aitoo Partas- Hannan-vainoon reseptillä luajittua Savolaista pikkelsjä -oikeeta ahvenkaloo
kylyki kylessä toista kiloo ja joku välissä sitä ihteensä,eli punasilimä possun kylykee,helekutin hyvee läskijä tolokuttoman hyvee...
Aitoja muistoja 1976vuuvelta... Onhan aihetta nauruun..
Vastaukset 15
Vanhimmat
On aihetta löytyy, kyllä savolaisuudesta löytyy jännää huumoria.
Tuolla nauroin jo jjoutavoisen "kutinatia" ilmaisulle ja perään tuli oma ajatukseni "satkutia" sain ittekin "jokapaikan söhlääjänä"
Kyllähän itsekriittisyys melkein tukahdutti osallistumishalut, mutta tällä kertaa pelasti savonkielen mehevyys ja hauskuus.
Hetken äimistelin olenko ollenkaan tutulla palstalla,-- pienellä varovaisuudella kurkin kyllä edelleen:)
Vuosii sitten yrittelin värkätä runoo. Ei ou puahasta kielleikkii, vuan jotenii sinne päin.
...
Ei pie kiireihin hätääntyy
kylelleen pitää viäntäytyy
sottailla mualiman mänöö
torkkuva - jospa hyveekin näköö
Mitteepä hermojaan rassovaa
teköö miten päin passovaa.
tulloohan uuttakii vastaan.
Ottookkos neuvoja yksii
kaikkii kehuttuu höynäytyksii...
Suolamuikku tekköö teree -
pahooko ois - ei ou perree!
Huikka piälle - lähtöö tuima
helepottaa olla huima.
Pararaneeko mualima tästä -
piäseehän poikkeen ympyrästä!
Laiskaks jo tuntuu värvätyn
kerro nuoruus työllä tärvätyn
Ite kunnii piähän neuvoo
luatusa mukkaan tuapertoo:
toisii riäkköö piämiärät,
jonnii mänöt velton viärät,
Paraiten kuitenii elee ehtii
kun väl`muastossa köppelehtii.
Tuon kalakukon naatintaohjeen saa ainakin Kuopion kauppahallista Irene Partasen kalakukkojen mukaan. Kuopiossa sukuloidessa ostetaan aina mieluummin ahvenkukko kotiinviemisiksi . Kalakukon nimestä on arveluita, mitä tekemistä sillä on kukon kanssa. Nimitys saattaa viitata siihen, että kala piilotetaan ruistaikinakuoreen ikään kuin kukkaron sisään. Toinen selitys on se, että possut ja kalat ladotaan kuoren sisään korkeaksi, kukkuraiseksi keoksi.
Äitini oli hyvä kalakukon leipoja, eikä laalanna äetin kukko, elikkä tiivis oli eikä vuotanut, kuten minun yritelmäni. Rautalampilaisilla oli oma erikoisuutensa ripakukko, jossa oli kanteen leivottu ja paistaessa hyvin kiinnittynyt koivunvitsa kantorivaksi. Kalakukkohan on täydellinen retkieväs, on leipä ja särvin samassa, ja se on hyvin säilyvä pitkän paistoaikansa ja hermeettisesti säilyvän sisällyksensä ansiosta. Ripakukko oli kätevä, kun sitä saattoi kantaa kuin laukkua ikään, erillistä eväskonttia ei tarvittu. Rautalammin kirkolla on vieläkin hautausmaan kivimuurin kupeessa konttipihlaja, johon sai eväskontit kirkonmenojen ajaksi ripustaa. Ripakukko tuli syötyä matkalla, eipä tarvinnut tyhjää konttia kotimatkalla mukanaan tyhjänpanttina kuljettaa.
Kuopijon torilla on havvaettu elläinriäkkäystä : kolomen kilon kalakukko on ahettu kahen kilon paperjpussiin.
Katleijanen halluu muistuttaa joulun lähenemisestä ja varoittaa silloin ottamasta oppia savolaisten joulusyömingeistä.
(Mukkailtu Hese Hyvärisen Raavaan miehen keittokirjasta ja laenattu polliissiin Eestakanen-lehestä vuelta 1996)
Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään, sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö syyvvään ja männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat, sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkkipossut, sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään, sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joolulökit ja sen piälle vähä syyvvään, sitten naesväki lähtöö käämään haavoella ja myö isän kansa sillä aeekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasi niin myö haakataan väljpalloo, sitten kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvään makkaroo, juuvvaan saanakahvit ja syyvvään piparit, sitten myö ootellaan jooluaterijjoo ja syyvvään ootellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään jooluateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö syyvvään, sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään, sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä, sitten tulloo pukki ja myö vähä syyvvään pukin kansa, sitten avataan lahjat ja sitten syyvvään, sitten isä kaevaa evakkolekan puulaatikosta ja tarjoo pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään, sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata, sitte otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata
RRRöyhhh... Sleep
Rammoonalle tässä naputtelenj. Iski tuossa silimäänj Raatalampi. Onko sinullakkii juuret siellä?Ison Konneveer rannalla oon syntynnä kammarin nurkassa. Raatalampiha on ollu aekonaa mahottoma iso pitäjä, Savossa on ollu vuan kaks muuta pitäjöö, eli Pielavesj ja sitä kolimattapa en nyt justiisa muista. Sillosesta Raatalammista lohkottii joskus kaavan sitte ylj 20 uutta pitäjöö. Nyt kae niitä on jo yhistelty, tämän päeväl lukumiäree en ies tiijä.
Herran pieksut, mitenkä kommee taevaar ranta olj äskö, aaringol lasku aekoehi. Mutta muutamassa minnuutissa kaekki kommeus on häepynnä poekkee ja hämäräh hyssyssä suahaa olla kaava aekoo, pilikkopimmeekii tulloo vielä enneh huomista uamua.
Vahtoon tässä tiikerinkakun paestumista, 14 minnuuttia vielä suap olla uunissa , käsjtyökerhor riäppijäesiin lupasin leepoo, yljhuomiseks. Paljotöenehhä se on , mutta hyvälle maestuu, oekeeseev voehil leevottu. "Ruato" vuatii nyt lepohetkee, heetäten vähäks aekoo pötkällenj. Hyvvee joolu ootosta kaekille! paulamaria
Raatalammin tyttöjähän minäkii oon, Äijjäveen rannalla kirkonkylässä kasvannu. Sieltä lähin opiskelemmaan ja miehen perrään tänne etelärannikolle ja sillä tielläin oon. Raatalammin puukirkko on Suomen suurimpia, siellä oon minä ja sisaruksein ripille piässy ja siellä on meijjät perreen tytöt vihittykkii, vanahempamme siunattu ja siellä kirkkomualla leppeevät. Rakas on se kaanis paekkakunta, kesäsin käyvvään vieläkii.
Kommee päevä tiälläkii, päevännnävöllä ehti ulukoelemmaankii koeruuvven kanssa rapsakassa kelissä. Pilikkopimmeetähän nyt jo tietennii, vuan näättääpä somilta nuo ulukovalot ja kohtahan kehtoo jo jooluvalojakkii alakoo viritellä. Hyvvee joolunalusaekoo vuan sinnekkii !
Pakkohauskuutta hilsettä myöten!
Kuusi vuotta riitti tympääntyäkseni siihen täydellisesti.
Tuon ajan hoidin erään savossa sijaitsevan pk-yrityksen tuotantoa.
Henkilötasolla jäi hyviä ystäviä mutta kukaan heistä ei edusta sitä pakonomaista, velvoitteellista ja kahden hauskuuden jälkeen typerää vitsikkyyttä joka on ko. alueelle tyypillistä.
"Ka. Suottaapi tuo olla mut suattaa olla olemattannii".
"Paljonko täältä on matkaa Kerimäelle? Ka saman verra ku sieltäkii tänne".
Kyllä oli hauskaa kun vastaavaa kuuli päivästä toiseen.
Kesät vietän savolaismaisemissa, ja olen havainnut, että vaikka paikkakuntalainen kyselee minulta ummet ja lammet, ei hän vastaa itse yhteenkään kysymykseen. Vuosien varrella olen sitten itsekin oppinut sanomaan, "no mitäpä tässä" ja "elossa ollaan" ja "saa nyt nähdä" jne.
Moni ihan tärkeäkin asia on jäänyt epäselväksi, kun tuntuu siltä, että paikallisten on ihan mahdotonta sanoa asiaa selvin sanoin.
Lauseet sisältävät kaikenlaisia kiertoilmaisuja, jotka on tunnettava: "Tulin matalakattosella paarista", eli taksikyydilä kapakasta.
Jos ei tajua puhetta, niin on turha kysellä uudelleen, Vastaus voi olla entistä mutkikkaampi.
Vähitellen sitä oppii. Mutta puoli vuosisataa on opeteltu. :)
Niin, voishan tuota katsella savolaisen näkökulmasta, se antaa tilaisuuden "venkoilla" jos ei muuta.
Joskus on välähtänyt sana "sutki" mieleen, vaikka en sen lähemmin ihan tiedä mitä se merkitsee, mutta jotakin viivästystaktiikkaa ounastelen, että ehtii savolainen sillä aikaa ottaa niinkuin mittaa toisesta:D
Savo: Minnoon tolokun immeinen.
Suomi: Olen vakavasti otettava ihminen.
...
Setäsj Riku hukku viimev viikolla Olvin tehtaalla kalja-altaasee. Kolome työtoverija yritti pelastoo sem, mutta se taestelj urheestj vastaa. Se polttohaavattiij ja liekin sammuminen kestj kolome päevee.
Netistä poimin.
Mieki tuota kalakukon nimmee täs joutessain aloin miettimää.
Voesko kalakukon nimi tullut siitä kun savolaisemäntä keksi ruisleipiä paistaassaan laetto yhen leivän sissee muikkuja. Ei vua taitanna laettoo kalaleivän kuorta tiiviisti muikkujen ympäril, siks leipien alkaissa paistua siihe kalatäytteisee leipää tulj reikä, jost sit sisäl ollu höyry ihan iäntä piästäin tulj ulos.
Ukko joka istu piipunnyssää poltellen keinustuolissa sano muorille, kuulehan eukko kukkoko tuolla uunissa kiekuu,,ja siitä lähtein siitä kalaleivästä tuli Kalakukko. Sen pittuine se.
(anteeks hyvi ontuva savonmurre, näi käy kun turkulaine sitä yrittää)
Vilkaisin wikistä, tuo sana "sutki" tulee alunperin venäjänkielestä futki, joka tarkoittaa *vitsi*.
Suomennos on luihu, kiero ja epärehellinen. Kyllä vitsi pikemmin sopii, mitä täällä olen tutustunut savolaisuuteen.
Niinkö on? Minä taas olen kuullut, että Pohjanmaalla oli pikkurikollinen, rajasuutari, nimeltä Sutki, joka onnistui kähveltämään ja vikittelemään itselleen yhtä ja toista, kunnes vihdoin tuomittiin Siperiaan.
Legendat elävät!
Hyvä ohje kaapinkalaistuneille savolaasille, niin kuin meille sukuun naivuillennii. Ja varsinkin sille nuoremmalle väelle, joka soattaa jopa nyrpistellä aidolle savolaaselle särpimelle.
Vaikka eihän kukkoa täältä aitona saa, kun se on foolioon kääritty ja kylymä. Kukko pitäisi saada pöytään suoraan leivinuunista.
Kiitokset ahkerasta osanotosta jatketaan ,jos löytyy mukavia sutkauksia
päiväniloksi näitä lukee ja mieli pysyy virkeänä.
Onhan se moni ollut Helsigissä kuukauden ja kotia tullut käymään oli naapuriin
käydessä osotellut lehmää ja kysynyt mikä toi tommonen on?
Pikaisesti monet olevinaan kielen oppivat, vaik olivat kotiapulaisena teeskentelyltä
kyllä aina tuntui-- Hän ei halunnut olla landepaukku.