Runoille

Kaamos !


Pimeys laskeutuu maan ylle
peittelee väsyneet ihmiset paksuun hämärän vaippaan
ihminen tahtoisi olla kuin karhu
kömpiä omaan koloonsa
nukkua kaamosväsymyksen poissa
kunnes
herää ensimäisen aurinkonsäteen leikkiessä kasvoilla
sokaisten häikäistyneet silmät

on kaamos
on joulun odotus
on lahjojen jako rakkaille
on köyhyys
on yksinäisyys
on vanhuus

odotan kevättä
silloin luonto herää
elämä luo uutta
tulee valo ja lämpä
luonto riisuu kahleitaan
puhkeaa kukkimaan
palaa lininnut kaukomailta
tuoden kesän tullessaan
silloin taas
vanhus voi hengittää

Valo.

Paistaa aurinko
ikkunastain
valoa antaen
mielehein
kaikkoaa kyynel
silmistäin
kun valoa sain
poskellein
hymyni loistaa
ja naurattaa
iloinen oon
katson aurinkoon
ja kauneimman
kiitoksen
sinne lähetän

Mustat oksat ja maa,
auringon lasku
taustalla taivas
hehkuu oranssina
päivä on illassa.
Tumma järven pinta
salaperäisenä peilinä
luonto hiljaa
yön tyyneen
vaippaan verhoutuu.
Aavemainen tunne
hiljaisuuden huntu
rauhoittavana
ympärillämme.

Aamu kylmä, valkoinen.
Nurmi hohtaa huurteinen.
Tuuli taivaan puhdistaa
pilviharsot katoaa.

Puut jo luopui lehdistään
vain silmut jäivät elämään.
Vaan alla nurmen, alla maan
kevät jo oottaa kasvuaan.

Tulkoon lumi, tulkoon jää,
mieltä tieto lämmittää:
Puoli vuotta korkeintaan
kesään uuteen, hehkuvaan.

Kylmä viima

jäähyvästit jätit

hänetkö petit

olet onnellinen

tiesi yksinäinen

tunne vapauden

kylmää sydämmen

Onni asustaa ja

sen vaan tuntea saa

kun toista rakastaa.

Tänään tuntuu tältä, helpottaa..

"Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää"

Eino Leino

Joulukuusi

Lumi on peittänyt tienoon,
puut ja oksat juhlapukuun hienoon.

Joulukuusta etsitään, onko se tuo,
vaiko tuo tuolla?

Kaukana aina kauniimmalta näyttää.
Tuossapa kuusi verraton!

Aurikokin kurkistaa; hieno on
ja timantteja oksille heittää.

Tumma yö
jo lähestyy
tähtein vyö
se pimentyy
pilvein harsot
taivaan peittää
saapuu yö
tumma yö.

Päivän hiljaisuutta tovin
ihmettelin minä kovin.
Puhelintani tarkastin
simkortti ihan sekaisin.

Tiirasin iltaan pimeään
enhän nyt enää ehdikään.
Kiinni jo Elisat Saunalahdet
pitäiskö näitäkin olla kahdet.

Vaan aloinpa itse tutkimaan
oli kortti lähdössä tanssimaan.
Se keikkui valssia väärin päin
sen ohjasin koteloon tänne näin.

Taas toimii valssattuaan hetken
kai ilolla tekee uuden retken.
On vahdittava moista likkaa
jos vaikka keksii uutta kikkaa:)

Taivaalla tähden lento,
valojuova kirkas, hento.
Lensikö paikkaan uuteen,
hajosiko avaruuteen?

Ihmeitä talvisen yön.
Kirkkaana tähtien vyön
syttyy ja sammuu palo.
Kaunis on tähdistön valo.

Ikävä Sinua.
Katson kuvaa pöydälläni
paperikuva kehyksittä
rasvaisia sormenjälkiä ,
jälkiä poskillasi,
tahra huuliesi kohdalla
punaakin tuossa, huulistani
kun suutelin sinua.
Suutelin salaa kuvaasi
kun minun oli ikävä.
Saanhan...
ethän pane pahaksesi
paperikuva, tulostimestani
mutta siinä olet sinä
ja huonosti olen kohdellut
kahvitippa kulmassa leimana
olit seuranani aamukahvilla
hyvänyön suukkokin..
kyynel vierähtää kuvallesi
on ikävä sinua...
tummat yön varjot hyväilevät hipiääni
kyynel ei kimmellä pimeässä.

Muistoissa on elämä.
Kuva on elämänsä muisto.

Tummuva ilta
laskevan auringon kajo
kaikki värinsä taivaalle heittää
Sataa hienoa utuista lunta
hiljenee tienoo
rauhan juhlaa
odottaa luomakunta.

Ei itsenäisyys tullut ilmaiseksi
ei sitä vain kuitattu saaduksi
se maksettiin verellä ja vainajilla.

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi.
Hyvää itsenäisyyspäivää Kansalaiset.

Hämmennys !




Kannen aukaisin
totesin
tyhjä se on

olen tyhjä tynnyri

olisko se vanhuutta

paljon tahtoisin sanoa
ei löydy sanoja

minne katosi sanat nuo
jään ihmettelemään

Vanhuksen ikävä !



Kaunis lippaani
tyhjä sellainen
avaan sen varoen
kuin epäillen

ennen sanoja täynnä

nyt
josko löytäisin
edes pienen sanasen
kertoisin
kuinka rakastin

siitä kauan on
kun sinut kadotin

rakas lapseni
nyt mies jossakin

tiedoksi sinulle kerron

on tullut elämän ilta
ikävä poltaa kuin tulenlieskat

kuljet omia teitä
mykkänä kuin olis en
mutt`olen kuitenki

toivoisin, kertoisit
hieman oveasi raottaisit
mitä kuuluu

ennekuin sillmäni suljen,