Miltä näyttää laskeva aurinko?
Samanlaiselta kuin nouseva, päiväsydännä
pilvien lomassa mollottava - aina
samanlaiselta.
Me vain emme sitä näe
sellaisena kuin se on
katseistamme riippumattomana
taivaankappaleena
joka ei ole katseistamme riippumaton eikä
taivaankappale - sillä nämäkin ovat
rajallisia ja rajaavia
määreitämme.
Miltä laskeva aurinko näyttää, rakkaani?
Kauniilta se näyttää
punatessaan kehollamme purjehtivat pilvet,
heijastuessaan poskilla, yön lempeyttä odottavilla
samentuneilla silmillämme.
Suloiselta näyttää aurinko!
Ja toisella puolen maailmaa
joku toinen,
jolta on riistetty koti ja perhe, joku
jota on ammuttu mutta joka
ei ole kuollut, vielä, katselee nousevaa aurinkoa
sammuvin, kirkkain silmin ja äkkiä
ymmärtää, on ymmärtävinään:
Se vain on - ei se näytä miltään.
Sellaiselta se hänestä
näyttää.
Ja ainoastaan me voimme
rakkaani, puhua tällä tavalla, tällä tavalla.
Niin kuin muurahaiset
joita katselemme
polun varteen pesää rakentavat.
Minä sanon:
Tuolta ne näyttävät,
mutta kukaan ei tiedä millaiselta
ne näyttävät silloin kun kukaan ei niitä
katso.
Ja sinä sanot että olen tyhmä,
että muurahaiset totta kai
näyttävät samanlaiselta silloinkin kun
kukaan ei katso.
Sommittelen runoa keskustelustamme
ikäänkuin olisimme käyneet sellaisen
vaikka tämäkin on vain runo
enkä tiedä
millaiselta se sinusta näyttää.
Auringon laskiessa silmillämme, rakkaani.
[26 11 13]
Samanlaiselta kuin nouseva, päiväsydännä
pilvien lomassa mollottava - aina
samanlaiselta.
Me vain emme sitä näe
sellaisena kuin se on
katseistamme riippumattomana
taivaankappaleena
joka ei ole katseistamme riippumaton eikä
taivaankappale - sillä nämäkin ovat
rajallisia ja rajaavia
määreitämme.
Miltä laskeva aurinko näyttää, rakkaani?
Kauniilta se näyttää
punatessaan kehollamme purjehtivat pilvet,
heijastuessaan poskilla, yön lempeyttä odottavilla
samentuneilla silmillämme.
Suloiselta näyttää aurinko!
Ja toisella puolen maailmaa
joku toinen,
jolta on riistetty koti ja perhe, joku
jota on ammuttu mutta joka
ei ole kuollut, vielä, katselee nousevaa aurinkoa
sammuvin, kirkkain silmin ja äkkiä
ymmärtää, on ymmärtävinään:
Se vain on - ei se näytä miltään.
Sellaiselta se hänestä
näyttää.
Ja ainoastaan me voimme
rakkaani, puhua tällä tavalla, tällä tavalla.
Niin kuin muurahaiset
joita katselemme
polun varteen pesää rakentavat.
Minä sanon:
Tuolta ne näyttävät,
mutta kukaan ei tiedä millaiselta
ne näyttävät silloin kun kukaan ei niitä
katso.
Ja sinä sanot että olen tyhmä,
että muurahaiset totta kai
näyttävät samanlaiselta silloinkin kun
kukaan ei katso.
Sommittelen runoa keskustelustamme
ikäänkuin olisimme käyneet sellaisen
vaikka tämäkin on vain runo
enkä tiedä
millaiselta se sinusta näyttää.
Auringon laskiessa silmillämme, rakkaani.
[26 11 13]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.