HEI, mäkin oon olemassa!:O

Hei! Olen itsekkin -98 ja en osaa sanoa onko tuo kiusaamista mutta syrjintää ainakin on. Kysymys onkin: oletko tarpeeksi sosiaalinen? Sillä tarkoitan sitä että etkai ole liian hiljainen niin, ettei kukaan pysty oikein puhumaan sinulle ja ajttelevat etteivät tulisi toimeen kanssasi. Minulla on jonkinlaista kokemusta tuosta sillä ala-asteella kun piti tehdä pari- tai ryhmätöitä niin minä jäin aina yksin. Joka ikinen kerta jouduin kysymään opettajalta että mihin minä menen. Lopulta kaksi tyttöä olivat minun kanssani, mutta vain säälistä. minua syrjittiin ala-asteella ja jos ei ollut muuta vaihtoehtoa nin minut otettiin mukaan "varavaihtoehtona". Sitten minulta kysyttiin että miksi olen aina yksin tai vietän aikaa itaeäni nuorempien kanssa. Totuus oli että kukaan omaniköinen ei tahtonut olla seurassani. yläasteelle mentäessä ajattelin että asiat menisivät paremmin. toisin kävi. jouduin seiskalla sellaiselle luokalle, jossa muut inhosivat minua yli kaiken enkä tullut toimeen kenenkään kanssa. Lisäksi saman luokan muutamat pojat alkoivat nettikiusata minua Facebookissa haukkumalla kuviani. Kasi luokalla vaihdoin sellaiselle luokalle, jolla minulla oli ystäviä, jotka tunsin entuudestaan. Kaikki kuitenkin alkoi mennä huonompaan suuntaan, kun osa minun ainoista ystäviatäni alkoivat kiusata minua. He julttivat minulle kusta pullosta, haukkuivat minua huoraksi ja mielenvikaiseksi ja syrjivät minua. asioita käytiin läpi kuraattorin, rehtorin ja jopa KiVa tiimin kanssa läpi. olin yhtenä talvena jopa vapaa-ajalla alkanut tapella yhden ystäväni kanssa niin pahasti, että kävimme toisiimme käsiksi. En tiedä kuinka pahasti ystävälleni sattui, mutta minulla oli oikea käsi kokonaan veressä, minulta oli lähtenyt hiuksia ja vasemmassa poskessa sekä osittain silmässä oli ollut verinaarmut ystäväni raapimisen takia. ysi luokalla asia meni niin että nyt olemme kaikki sovussa, mutta yhden ystävän kanssa meillä on niin huonot välit että emme ajoittain tule toimeen toistemme kanssa. olen monesti koulussa itkenyt ja huutanut kaikkien nähden ja lukittautunut vessaan ja ystäväni eivät ole saaneet rauhoitettua tilannetta. olen monesti jopa katannut koulusta koska asia on mennyt niin pahaksi. nykyään jopa tällä hetkellä asia on niin että jos me vielä ystäväni kanssa tappelemme koulussa niin toinen meistä siirretään toiseen kouluun. näiden adioiden lisäksi olen saanut kestää myös kaikkea muuta. exäni hakkasi minut kahdesti ja koulussa minua ja yatäviäni epäillään päihteiden käytöstä koulun aikana. tämän kaiken olen saanut kestää ja toivon ettei sinulle käy näin. jos mitään sattuu niin kannattaa sanoa heti ensimmäisenä opettajalle tai jollekkin muulle aikuiselle koska muuten asia menee pahemmaksi. itse jos en olisi kertonut asioista opettajille tai äidilleni niin olisin alkanut käyttäytyä itsetuhoisesti ja karannut kotoa. joten suosittelen että sanot tuostakin asiasta opettajalle. anteeksi että kkirjoitin tällaisen pitkän tekstin mutta nyt ainakin tiedät että olen kestänyt paljon paskaa. kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti tuo syrjintä luokallasi loppuu pian:)

Minuakin syrjitään jonkun verran ja se lasketaan kiusaamiseksi. Minulla ei ollut ala- asteella paljon ystäviä, mutta koska olin pikku koulusta, joku otti minut aina mukaan jos näki minun olevan yksin, koska kaikki tunsivat toisensa. Yleensä jäin ala-asteella sen takia yksin koska meitä oli pariton määrä, mutta olin myös välitunneilla usein yksin, sain kuitenkin kuudennella luokalla ystävän jonka kanssa olin.

Kaikki alkoi kun menin seiskalle syksyllä. Ystäväni jonka olin saanut hylkäsi minut ja alkoi puhumaan minusta paskaa luokallemme niin etten saanut ystäviä alussa lainkaan Olin siis usein yksin.

Se vain paheni kun entinen ystäväni tuli luokan "pomo" muutaman muun tytön kanssa ja he tulivat aina suoraan viereeni pilkkaamaan minua, jos siirryin kauemmas, he seurasivat perässä.

Lopulta minulle uli niin paha olo kerran että aloin itkeä ja lähdin koulusta. Opettajani oli huomannut että oli pari "pomoa" luokalla ja kyseli lisää äidiltäni.
Olin puhunut hänen kanssaan asiasta muutaman kerran mutta en halunnut kertoa opettajalle, koska pelkäsin saavani valittajan maineen. Siispä äitini ei muuta kuin vihjaissut hieman opettajalleni asiasta ja hän alkoi heti soittamaan "pomo" tyttöjen vanhemmille.

Kiusaaminen loppui osilteen ja sain muutaman ystävänkin. Luokkaamme tuli myös uusi tyttö, jonka kanssa olen usein miten.
Onhan sitä jotain puhumista ja jotain vaatteiden pilkkaamista, mutta en välitä, varsinkin koska uusi tyttö kannnustaa minua olemaan oma itseni kuten itse on, en ole yhtään samanlainen kuin muut luokaltamme, koska teen miltä itse tuntuu (en pukeudu esim pillifarkkuihin yms,). Minulla on se uusi tyttö parhaana kaverinani ja olen hänen kanssaan usein, muuten jäisin varmaa yksin, koska olen vähän" varakaveri" muutamalle. Tunneilla esim. pari jutuissa joudun kuitenkin välillä kysymään pääsenkö mukaan, kunnon ystäväni on tupa luokalta eli ei siis kaikissa aineissa kanssani.

On siis nyt 2-3 kunnon kaveria, vähän kiusataan mutta en välitä. Kannattaa puhua jollekkin, opelle, vanhemmille, sukulaisille yms. Muista tämä: et ole yksin. Voit vaikka vaihtaa luokkaa jos siltä tuntuu, minullekkin ehdotettiin sitä, mutta en halunnut luovuttaa heti kättelyssä

Sama täällä, olen erilainen kuin muut kun hauan olla oma itseni ja mukava kaikille, minua pilkataan tällä hetkellä hieman vaatteistani. Olen yleensä hyvä kuuntelia, vaikka ei kiinnostaisi esitän kiinnostunutta, suosittelen. Olin alussa itsekkin ujo ja myös sen takia minut jätettiiin ilmeisesti ulkopuolelle, mutta hyvin menee :)

Hmm... tästä tuli mieleen että itse olen huomannut että suurin osa nuoreista ei uskalla puhu sinulle jos et ITSE PUHU HEILLE. niin suurin osa... tai noh mitä minä olen kokenut. Mutta niin Ehkä he eivät uskalla sinulle puhua koska pelkää "akward moments" joka on erittäin yleistä ujoille ihmisille kohtaaminen. Itse vastaan kaikkiin kysymyksiin mikä tulee muttta jos kukaan ei tule minun luo puhumaan niin en anna hevon paskaa yhtään.

Mutta olen tietoinen omasta ympäristöstä ja näen että kannataako lähestyä ja tulla puhumaan vai ei. Ainakin olen huommanut jotku nuoriso porukka ovat itsekäitä paskaisia ja jos siihen yrittää lähestyä niin "automatic instant" kiusaus tulee ilman syytä. Pitäisi melkein stalkata sitä porukkaa ja tietää etukäteen mitä ne tekevät yms. mutta ei vältämättä kannatta. Joskus jotkut ihmiset osavaat olla niin karanuita simpansseja eläintarhasta että ei osaa käyttää maalaisjärkiä yhtään. Mutta muista he ovat nuoria ja eivät ole oppinut viellä kasvamaan kunnolla. itse voit olla kehityneempi kuin he jotka kiussaa yms.

Kiusaamiseen autta yleensä jos joku yrittä sinun henkeäsi tuhota sitä et saa antaa tehdä vaat estät sen heti ja välittömästi puhumalla suoraan hänelle järkiä päähän. mutta jotkut ovat niin "tieteentutkimuslaitos karanut aivo saastunut simpanssi" että päähän ei mene mitään vain nyrkki niin sitten... noh yleensä heille auttaa turpaan veto mutta ei välttämättä paras idea. Ehkä parempi mennä pois ja kertoa opetajille "tieteentutkimuslaitos karanut aivo saastunut simpanseja". Aika vaikea tehdä mitään semmoislle ihmisille jotka ovat "tieteentutkimuslaitos karanut aivo saastunut simpanseja" joka saisi lopettamaan kiusaaminsen.

Mutta joo Kyllä sinä keksit jotain jolla pääset tuomoisen tilanteen yliste.

Olen kyllä sitä mieltä myös että suurin osa nuorista välittää vaan itsestään eikä muista, voi olla joku kaveri josta tyylii välitää. Tärkein on minä, minä, minä!
Onneksi on sellaisia jotka pitävät huolen toisistakin :)